Saarnastuoleja

Vanhoissa kirkoissa on kiva käydä katsomassa taidetta. Vielä ei ole salama iskenyt vaikka tälläinen pakana siellä onkin haahuillut kuvia ihmettelemässä. Yksi mitä aina katson on saarnastuoli. Sen yläpuolella olevassa katoksessa näyttäisi olevan useasti auringonsäteitä. Tuolin koristeluna on useasti koristeellisia kiehkuroita ja pyhimyksiä, joita en ilman selitystekstejä tunnistaisi. Enpä osaa näistä mitään hienoa sanoa. Niitä on vain kiva katsella. Tässä muutama sukumme jo useassa polvessa katselemamme tuoli.

Aluksi tietenkin Tyrvään Pyhän Olavin saarnastuoli nykykuosissa. Alaosan kuvio on maalattu, kun se aikaisemmin oli puusta tehty. Sitä voi tässä seuraavassa ihailla yhdessä kirkkoherra Eino Kolarin kanssa. Kuva on linkitetty sivulta http://www.pyhaolavi.fi/historia.shtml.

Kyllä on siinä ollut nakertamista. Mutta oli se hieno.

Seuraavaksi Huittisten kirkko eli Pyhän Katariinan kirkko.

Kylläpäs muistuttavat toisiaan.... On se vaan komia tuokin. Ja tiimalasit mittaamassa paasaamisen kestoa.
Ja katosta roikkuva kyyhkynen.
Seuraavaksi Messukylän vanha kirkko.

Olen näemmä kuvannut niin että oli eri kuvissa tuo saarnastuoli ja katto. Katossa oli aurinko, tähtiä ja enkeleitä. Nämä kolme kyllä muistuttavat kovasti toisiaan.
Seuraavana Hattulan vanha kirkko, joka oli aivan erilainen.

Väriä on ja pyhimyksiä! Katos on koristeltu myös runsaasti.

Samalla näistä Hattulan kuvista näkee tuon seinien kuvien määrän. Viime käyntini oli vain pikainen mutta kohta se taas aukeaa. Täällä hämeessä on noita kivikirkkoja enemmänkin, mutta osa on vielä vallan käymättä ja osasta on ehkä kuvia, jossain. Jahka taas ehtii...

Kuvat olen itse ottanut, paitsi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vanha kuva joka löytyy kirkon omilta sivuilta.

Kalle Fabian Benjaminpojan jatko

Kiitos vain kovasti Kalle K. joka auttoi löytämään Kalle Fabianin Lempäälästä, vaikka olikin ottanut muuttokirjansa takaisin!
Kalle Fabianin puoliso Kaisa Liisa Villentytär kuoli Lempäälässä 16.1.1889 keuhkotautiin.
Kalle Fabian vihittiin Lempäälästä kotoisin olevan Gustava Sofia Vilhelmintyttären (s. 24.11.1868) kanssa 1.9.1889. Yhteisiä lapsia heille ei syntynyt, mutta Kalle Fabianin lapset Taavetti Evert ja Hilma (s. 14.11.1884 Lempäälä) olivat heidän kanssaan.
Kalle Fabian kuoli 23.9.1895 ja kuolinsyyksi oli merkitty tapaturma. Kalle Fabianin kuoleman jälkeen lapset olivat Gustaavan kanssa kunnes hän muutti Pirkkalaan 1900. Taavetti jäi Lempäälään, mutta muutti Pirkkalaan 1906. Hilma muutti Tampereelle 1899, jossa hänet on muuttaneissa merkitty pellavatehtaan työntekijä.

Kalle Fabianin tapaturmainen kuolema sai katsomaan löytyykö Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta jotain mainintaa ja löytyihän sieltä. Aamulehti 25.9.1895:

"Surkea kuolema. Tämän kuun 23 päivän illalla joutui Tampereelle menevän "seitsemänjunan" alle Lemposten aseman ja Kuljun pysäkin välillä Tapolan talon renki Kalle Benjamin poika, joka Lempäälän käräjistä palatessaan oli käräjätovereinsa kanssa ryypiskellyt Tampereelta tuotua "käräjäviinaa", josta menetti järkensä, jotta ei tietänyt missä liikkui.
Veturi oli laahannut ruumista kenenkään huomaamatta pitkät matkat repien sen aivan tuntemattomaksi repalekääröksi, josta vielä löydettiin, kertoo kirjeenvaihtajamme, särkynyt viinapullo ikäänkuin pahan hengen leimana uhrilleen, todistaen koko surkean tapahtuman alkusyytä.
Vakaasti muistuttaa tämäkin vainaja jokaista ja semmenkin palkollistovereitaan, jotta ei pitäisi antautua himojen valtaan, jotka ruumiin ja sielun turmelevat ja vievät hiellä ja vaivalla ansaitut pesti- ja palkkarahat turhuuteen."

Eli näin päättyi Kalle Fabianin maallinen taivallus. Ja samalla päästiin saarnaamaan viinan kiroista, jotka tässä kohdassa olivat aiheellisia, mutta vähän myöhässä. Pitääpäs poiketa Lempäälässä katsomassa onko siellä tuolta ajalta hautoja. Samalla myös mielenkiinnolla odotan seuraavia rippikirjoja sekä Pirkkalaan että Tampereelle.

Kalle Fabian Benjaminpoika

Selvittelin aikanaan niin pitkälle kuin mahdollista Karolina Antintyttären ja Benjamin Matinpojan lasten polkuja rippikirjojen avulla. Toiseksi nuorin lapsista Karl Fabian (s. 20.1.1857) muutti äitinsä ja isäpuolen kanssa Tyrväälle 1864, jossa he asettuivat Ekon Lehtimäen torppaan. Siellä äiti Karolina kuoli jo 1867 ja vasta 10- ja 7-vuotiaat lapset jäivät isäpuolen kanssa. Isäpuoli vihittiin uuteen avioon 1870 ja hän muutti Vesilahteen. Lapset jäivät Kaltsilan Hannulaan. 1872 Karl Fabian lähti rengiksi Marttilan Qvistin torppaan, josta 1874 hän jatkoi Vehmaan Mullilahden torpan kautta Vehmaan Lahtin torppaan. Sieltä hän siirtyi Nuupalaan Yli-Svännin palkolliseksi 1877. Yli-Svännillä oli piikana Kaisa Liisa Villentytär Nordlund (s. 15.10.1853), jonka kanssa Karl vihittiin 17.3.1878. Ja eipä aikaakaan kun jo poika Karl Fabian syntyi (s. 23.10.1878).

Karl Fabian ja Kaisa Liisa lähtivät Yli-Svänniltä Hämeenkyröön jo marraskuun alussa muuttokirjalla numero 52. Vasta nyt huomasin että Hämeenkyrön muuttokirjoja oli tullut jossain välissä SSHY:n sivuille, joten eikun selaamaan. Karl Fabian ja Kaisa Liisa löytyivät helposti. Hämeenkyrön sisäänmuuttaneissa on numerolla 51 merkitty pariskunta:

"Myllymäki Eljala inhys Karl Fabian Benjaminsson
med hustru Kaisa Lisa och ?"

Miksi perässä on kysymysmerkki? Ei ole tainnut muuttokirjan kirjannut pastori kiinnittää huomiota kuukauden vanhaan poikaan? No pääasia oli että löysin mihin Kalle Fabian Benjaminpoika ja Kaisa Liisa Villentytär menivät Hämeenkyrössä. Eljalassa heille syntyi toinen poika Taavetti Eeverti (s. 5.10.1881). Tarkistin vielä syntyneistä että onko oikeesti noin kirjoitettu ja on se. Kappalainen Josua Johansson on sen näin merkinnyt. Myllymäen kylän Eljalassa on nimi kirjoitettu Kalle Fabian Penjaminpoika, hänet on merkitty itselliseksi ja saanut sukunimen Koskensivu.

Hämeenkyröstä mieli on halajannut etelään, joten Lempäälään on lähdetty 1884 muuttokirja numero 29 mukana. Lempäälässä heidät on kirjattu sisäänmuuttaneeksi 29.9. muuttokirjan numerolla 30, mutta tiedot on yliviivattu ja seuraava muuttaja on saanut numeron 30. Rippikirjasta heidät löysin sivulta 325 Lahden Ollilasta, jossa Kaarle Fabian Penjaminpoika on merkitty muonamieheksi ja merkinnöissä lukee:

"Saanut muuttokirjansa takaisin"

Häh?
Ovatko he lähteneet samantein takaisin? Ei ainakaan löydy Hämeenkyrön muuttaneiden luettelosta mitään mainintaa takaisin paluusta. Olisiko Tampere houkutellut? Ei löydy muuttaneiden luetteloista mainintaa sielläkään. Ei löydy Messukylän, Vesilahden, Punkalaitumen, Kiikan, Tyrvään, Suoniemen, Sääksmäen, Ylöjärven, Ikaalisten eikä Viljakkalan muuttaneista. Katsoin samalla Akaa, Hattula ja Hämeenlinna, mutta Kaarle Fabiania ei löytynyt. Muita mielenkiintoisia kyllä. Pirkkalan muuttokirjoja tuolta ajalta ei ole verkossa. Selasin myös Hämeenkyrön rippikijaa jos vaikka olisivat menneet sinne takaisin, vaan toistaiseksi tuloksetta. 
Voihan nökö. Hetkeksi löytyivät mutta jälleen ovat kadoksissa. Etsintä siis jatkuu.

Päivä Turussa

Päivän valmistelut alkoivat kolme viikkoa aikaisemmin kun varmistin arkistolta soittamalla että heillä todellakin on iltapäivystys 2.4 ja että "pitääkö varata tai varataanko minulle jokin tila sillä aion olla koko pitkän päivän ja kuvata". Vastaus oli että iltapäivystys on ja tervetuloa, kyllä paikka löytyy varmasti. Vastaaja oli todella ystävällinen.

Seuraava askel oli varmistaa bussit. Lähtö 5.45, joten piiiitkä päivä tiedossa.
Seuraavaksi alkoi Astian selaaminen. Tyrvää. Sillä löytyy Turusta vaikka mitä. Hain perukirjoja, joita löytyi 1755 alkaen. Varasin kolme kirjaa. Siikaisten perukirjoja löytyy vaihtelevalla menestyksellä. Varasin yhden kotelon niitä. Sitten vielä A.Hirsjärven yksityisarkisto ja aivan uusi löytöni Caloanderin arkisto. Katsotaan mitä siitä löytyy. Kaikki muut löytyivät Astialla mutta Hirsjärvi ei. Sen sitten tilasin sähköpostilla viikkoa ennen reissua. Seuraavana päivänä postilaatikossani oli jokaisesta tilatusta arkistosta oma sähköpostiviesti. Ja Hirsjärvestä ystävällinen viesti että tilaus on ok ja odottaa minua 2.4. Mahtavaa!

Pääsiäisen pyhinä latasin kameran akut, testasin kannettavassa tietokoneessa hiiren ja näppiksen, laitoin Sukujutut tiedostot koneelle ja testasin että ohjelma toimii. Bueno. Kameranjalka varmuuden vuoksi mukaan, jos vaikka kuvauspaikka on sellainen ettei ole telinettä. Pari muistikorttia mukaan, toinen akku kameraan, akun laturi varmuuden vuoksi ja jokohan tämä muuttokuorma riittäisi... Sitten eikun kamat kassiin.
Kello laitettiin soimaan aamulla klo 4.00, mutta heräsin jo klo 3 miettien että onhan varmasti kaikki tarvittavat mukana. Eikun aamupalaa, paljon kahvia ja menoksi. Linkkari tuli hieman myöhässä sillä matkahuollon paketteja näytti olevan paljon jäämässä Hämeenlinnaan. No onneksi oli juttuseuraa toisesta matkaanlähtijästä, eikä kelikään ollut ollenkaan huono.Meno-paluulippu maksoi peräti 53, 90, mutta ei sitä jatkuvasti tule rampattua Turussa. Linkkari oli perillä vähän ennen klo 8 joten jäi aikaa käydä kahvilla ja sämpylällä ennen arkiston aukeamista. Ja sitten yritin laahustaa hissuksiin arkistolle joka on tien toisella puolella.

Hidastelusta huolimatta olin oven takana jo varttia vailla. Ja eikun odottamaan. Oven taakse odottajiin liittyi vielä muutama herra. Ja kellon ollessa tasan 9 soitin ovikelloa. Syöksyin sisään. Sisäkengät jalkaan, kone ja kaikki muut vermeet kainaloon ja kohti tiskiä. "Päivää, mulle on varattu kirjoja tälle päivälle missä voin niitä selata ja kuvata?" "Jos laitat nimesi tuohon vieraskirjaan,,," "Juu heti kun mulla on yksi käsi vapaana niin laitan, mutta se paikka...." "Juu tietysti, tännepäin..:" ja ystävällinen virkailija ohjasi minut takahuoneeseen. Siellä olikin jo herrat virittämässä koneitaan ja tunnistin heidät SSHY:n vapaaehtoisiksi digitoijiksi. (Ja kaupan päälle he olivat oikein mukavaa ja viihdyttävää seuraa koko pitkän päivän ajan.) Parkkeerasin itseni ja tavarat ja laitoin kameran pöydässä kiinniolevaan telineeseen ja aloin katsoa materiaalia jota olin varannut.
Aloitin Hirsjärven materiaalista. Kansiossa on vanhoja perukirjoja, joita olin aiemmin kuvannut. Sieltä löytyi lisäksi kuulutuksia tai ehkä paremminkin ilmoituksia, sekä aviokuulutuksia Kiikasta ja Tyrväästä.

Ne kuvattuani siirryin Tyrvään vanhoihin perukirjoihin. Niitä oli melkoisesti, joten muutamia kuvasin kokonaan ja suurimmasta osasta vain ensimmäisen sivun. Tämä taisi olla päivän hirvein luettava:

En raahannut mitään eväitä mukanani, vaan päätin katkaista päivän hetkeksi ja käydä syömässä. Kasasin tavarat pöydälle, irrotin kameran telineestä jos vaikka joku haluaa sillä välin kuvata. Ja selkää sen verran särkiessä oli ihan hyvä päätös hetkeksi oikaista ruotoa. Katsoin kellostani että olin melkein tunnin ruokareissulla, joka aika oli siis poissa kuvaamisesta. Harmittaa, mutta tulipa syötyä. Loikkiessani iloisena ja massu täynnä takasin sorvin ääreen kertoivat herrat että mina oli tiskin takaa virkailija kaipaillut. Eikun kysymään että mikä hätänä. "Sitä vain kun eräs henkilö soitti Salosta ja olisi halunnut tulla valokuvaamaan mutta katselin että tavarat olivat siellä mutta ketään ei näkynyt." "Kävin vain syömässä" "Niin... se oli jo aikaisemminkin pitkään niin että siellä ei näkynyt ketään mutta tavarat olivat siellä..:" "Olin tunnin poissa ja haluaako se henkilö tulla kuvaamaan?" "Ei hän sitten tänään tule kun olisi tullut ihan Salosta asti..." "No hyvä minä voin sitten jatkaa kuvaamista." Että kiitti vaan! Se ainoa kerta kun meikäläinen lähtee Turkuun asti kuvaamaan niin pienellä vaivalla saadaan kyllä tosi törppö olo! Otan ensi kerralla eväät ja ilmoitan tiskille joka kerta kun poistun kameran äärestä, vessaankin... No kaikesta huolimatta jatkoin kuvaamista. Välillä kävi pari henkilöä ottamassa muutaman kuvan, jonka aikaa lepuutin selkääni, joka vihoitteli ihan huolella.

Perukirjojen jälkeen tutustuin Fredrik Wilhelm Caloanderin arkistoon. Tunnisteessakin lukee "Lainhuudatuksia, kiinnekirjoja, talonkauppoja koskevia asiakirjoja, talonluovutuskirjoja, tilojen vuokrajuttuja, häätöjä ja riitajuttuja koskevaa aineistoa." Materiaalia oli kotelon verran ja Huittisten, Karkun ja Tyrvää alueelta . Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut taloasioissa. Riitajutut katsoin läpi, mutta ei löytynyt tuttuja nimiä. Joten jatkoin perukirjojen parissa.

Merikarvian seurakunnan arkiston perukirjoissa oli muutama testamentti, paljon perukirjoja, mutta yksi jännä nippu "sekalaisia papereita". Joukossa oli ilmoitus tammikuusta 1743, kirje papille, parin saarnan tekstiä (ilmeisesti) ja merkillinen lista nimistä ja summista. Summien yläpuolella luki "Dollar Senttiä".  Ja kotelon perukirjoja kuvasin sen mitä ehdin.

Linkkari takaisin hämeeseen lähti klo 19, johon kiirehdin, vaikka arkisto olisi ollut auki klo 20 asti iltapäivystyksen ansiosta. Selkä kipeänä, kamera ja muistikortit täynnä kuvia ja hyvin väsyneenä olin kuitenkin päivään erittäin tyytyväinen. Kuvien selaamista teen sitten sitä mukaan kun aikaa kaikelta muulta on.

Berndt Edvard Wallin

Selailin vanhoja Tyrvään Sanomia vuodelta 1897 kun heti ensimmäisen lehden kannessa oli kuolinilmoitus:

Talollisen
Berndt Edvard Wallin-
Wehmaan,
joka tapaturman kautta nukkui kuole-
man uneen Tyrväällä maanantaina
Joulukuun 28 p. 1896 kello 2 i pp.
Suureksi suruksi ja kaipaukseksi 1. po-
jalle, isälle, äidille, 5 veljelle, 8 sisa-
relle, apelle, anopille, 1 kälylle, 1 tuo-
werille(?) ja muille sukulaisille ja tutta-
wille.
Omaiset.

Mielenkiinto heräsi sillä tapaturma ja missä on vaimo? Eikun katsomaan mitä rippikirjassa lukee. Heti ensin huomaan vaimon kuolleen saman vuoden helmikuussa ja lehdestä löytyy kuolinilmoitus:

Ilmoitetaan,
että
hellästi rakastettu waimoni
Aina Aleksandra
(omaa sukua Kaisti)
hiljaa ja rauhallisesti nukkui kuolon
uneen uskossa vapahtajaansa Weh-
maisten tilalla tätä Tyrvään pitäjää
maanantaina helmikuun 24. p. kello
puoli wiisi aamulla, sywäksi suruksi ja
kaipaukseksi minulle, yhdelle pojalle,
wanhemmille, yhdelle sisarelle, ynnä lu-
kusille sukulaisille ja ystäville.
Eeti Wallin.

Pariskunta menehtyi siis vajaan vuoden sisällä. Aina menehtyi vatsakalvon kuumeeseen, eli ilmeisesti tulehdukseen, vain 27 vuotiaana. Berndt Edvard eli Eeti  menehtyi hukkumalla vain 26-vuotiaana.

Pieni Heikki-poika pääsi kasvatiksi äitinsä vanhempien luokse. Hänellä oli iso suku kuten isän kuolinilmoituksesta näkyy. Kaistilla näkyi asuvan vielä Aina Aleksandran sisko Alina Mariana.

Isän isä oli kultaseppä Berndt Erland Wallin (s. 7.12.1829 Kiikka). Hän oli tullut Tyrväälle Ryssän rustitilalle Tampereelta 1887 toisen vaimonsa Amanda Lindeqvistin (s. 12.12.1846 Tampere)  ja kuuden lapsen kanssa. Lapsia siunaantui vielä pari lisääkin. Jokaisen pojan ensimmäinen nimi on Berndt ja kutsumanimi oli toinen nimi. Tyttäret olivat Johanna Ingeborg, Edla Karolina ja Sievä Amanda. Olivat niin kauniita nimiä että oli ihan pakko kirjoittaa ne tähän. Wallinin ensimmäinen vaimo ja vanhempien lasten äiti oli Ida Karolina Granqvist (s. 4.11.1846 Tampere, k. 3.8.1879 Tampere).Wallin oli tullut Raumalta Tampereelle, mutta en katsonut niin pitkälle. Mitä ilmeisemmin kultasepän opissa hän on ollut siellä päin. Ja Berndt Erlandia katsoessani törmäsin sitten myös Wallinien sukuseuraan, joka on Berndt Erlandin isän ja äidin jälkeläisten sukuseura.

Seuraavan kerran Tyrväälle mennessä ja Wehmaan ohittaessa mietin varmaankin tätä nuorena menehtynyttä pariskuntaa. 

Lähteet:
Tyrvään Sanomat 1.1.1897, 1.3.1896
Tyrvään seurakunnan arkisto
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan arkisto
Kiikan seurakunnan arkisto
Kiikan Wallinin suku ry

Uutisia Tyrväältä 1896 - Painojen vaaitusta

Tyrvään Sanomissa 1.3.1896 oli seuraava ilmoitus:

Kuulutus.
Maanantaina tulewan maaliskuun
9 päivänä, iltapuolella, toimittaa
allekirjoittanut Nuupalan kylön kes-
tikievarissa, Tyrvään pitäjässä, mit-
tain, painojen ja punnitimien waka-
usta, jolloin wuonna 1893 ja sitä
ennen leimatut mitat, painot ja pun-
nitsimet owat uudestaan wa'attawat.
Teuwalla, Tammik. 22 p. 1896.
Sten Nilsson.
7:n piirin wakaaja.

Näin pienestä ilmoituksesta (tai kuulutuksesta kuten ilmoituksen otsikko kertoo) saa siis selville että vaa'at ja mitat piti kolmen vuoden välein tarkistaa. Ja näkyy olevan edelleen Tukesin ohjeissa edelleen kolme vuotta (linkki Tukesin ohjeeseen joka on pdf).

Sten Nissonista en tiedä mitään. Luulisi löytyvän, mutta kun ei niin ei.
Nuupalan kestikievarista on vanhoissa lehdissä juttua paljonkin, mutta kun siitä muuten hakee tietoa niin en löydä. En vaikka kuinka haen. Vanhoista lehdistä löytää yöpyjätilastoja, löytää ilmoituksia henkikirjoituspaikkana toimimisesta, sekä siman myyntipaikkana. Yhden maininnan löysin Ulvénin majatalosta. Tästä selvisi että tämä on sama Herman Ulvén joka valmistaa maan mainioita keinustuoleja.
No aika köyhäksi jäi tämän uutisen saalis mutta ehkä seuraavassa enemmän.
 

Kauvatsan kuolleita etsiessäni eksyin Huittisten kirkolle

Katsoin Kauvatsan kuolleita, sillä kuvittelin niiden löytyvän Huittisten kirjoista ennen Kauvatsan omien kirjojen alkua. Joo, osa löytyy osa ei, näemmä. Haussa oli sotilas Mats Michelsson Lemke, joka on sotilasrullan mukaan kuollut 1.10.1750. Päivän kohdalla on sivussa jotain, joten haarukassa on 1-30 päivä lokakuuta kuitenkin. Vaan ei näy Huittisissa. Lieneekö sitten niin että kun on merkitty sotilasrullaan niin ei ole sitten merkitty oman seurakunnan kuolleisiin. Ei ole ensimmäinen kerta kun näin olisi. Tarkistin vielä 1751 vuoden, mutta ei ollut onni myöten.

Sotilasrulla: Porin läänin jalkaväkirykmentti Pääkatselmusluettelo, 1768-1768, 95-98
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=15396&pnum=355

Huittisten kuolleet 1750 löytyvät Syntyneiden luettelon lopusta. Mutta lokakuusta ei löydy Lemkeä. Voi harmi. Mistä hänet löytäisi?

Tätä etsiessäni katsoin mitä muuta löytyy Huittisten seurakunnan arkistosta digitaaliarkiston sivuilta. Jotenkin vain täältä Kari Kujansuun sivujen kautta on helpompi katsoa mitä kaikkea löytyy ja osaan kun löytyy jo hakemistokin. Ja joihinkin voi yrittää itsekin tehdä.
Noh, mutta kuitenkin...

Huittisten kirkko (kuvattu 8.8.2009)

Bongasin Historialliset muistiinpanot. Sen otsikkona on:
Historiallisia tietoja Huittisten pitäjästä ja sen papistosta 1580-1887 (II Ha:1, 1759, 1752-, 1762-1849, 1580-1686, 1631-1882, 1830-1887, 1650-1876, 1760-1844 )

Sitä sitten jämähdin lukemaan. Sieltä löytyy papeista paljon mielenkiintoisia tietoja. myös pitäjän väkiluvusta, köyhien määrästä ja paljon muutakin mielenkiintoista. Varsinkin jos on pappeja suvussa, jälkeläisten kannattaa tutustua näihin.
Heti aluksi on Pehr-Adrian Gaddin kirja Physico-Oeconomist Beskrifning öfwer Hwittis Sokn vuodelta 1759. Kirjassa on mm. paikallisesta ilmastosta, jossa kerrotaan 1.7.1758 tapahtuneesta salamaniskusta. Ja heti perään on listaa hyötykasveista.
Series Pastorum i Huittis eli Huittisten kirkkoherrat ja nimen jälkeen on sivunumero, josta saa lisää jutunjuurta.
Soknes Adjunctorum Ministerii eli pitäjänapulaiset.
Kauvatsan ensimmäinen pastori ja siitä vähän juttua sekä Huittisten ja Vampulan papeista. 
Huittisten kirkolle hankittiin uusi kirkonkonkello:

1844 d: 20 October
Seurakunnan Taloin hallitsijain, isäntäin päätöxen jälkeen, kirkonkokouxesa, piti sen vanhan särjetyn kirkonkellon siaan, tornisa ostettaman yxi uusi soittokello, painawa 2 skeppundä!
Ja se ostaminen piti tapahtuman Ruotzin pääkaupungisa, Stockholmisa, jonga päätöxen jälkeen tämä asia on tapahtunut! Ja on tämä uusi kirkonkello, painava 2 skett 5 leiviskää 13 3/4 tt, nyt tornisa! Kellon valajat olith Sejpeli ja Liljendahl, Stockholmisa, joidenga annetun räkningin jälkeen kello maksaa 685 Rde Bco 15 st.
-Vanhan kellon metallista saatiin 198. Rdr, 24 st 9 äyriä Bancosa! ja kuin se summa otetaan kellon valamisen maxosta eli uuden kellon hinnasta, on maxo tygötuleva 486 Rikinthal 38 st 3 äyriä Bco Kuin on kellon hinta!
- Ja tähän tule 2. metallikappalejta, kellon ikeentappien alapandavat. niitten painoon 1 ltt ja maxavat 15 Rdr 45 st.
- Kellon kieli ja se kannatus, ne monet skrufvit ikeen tapit, etc ne Carl Jagari teki ja maxavat, räkningin jälkeen, 30 Rdr.
- Kellon kielen hihnan teki Johan Axmen ja maxaa 3 Rdr.
- Kellon ikeen teki Anders Jahlin, tammipuusta, ja maalamisen kansa on maxo tästä 8 Rdr.
- Commissionärin maxo Stockholmisa, herra Otto Lundholmin maxo on 14 Rdr 40st (Se on kaikki Ruotsisa, Stockholmisa!) keisarillinen Resolutioni ja lupa että kellon tuoda tulli-rahan maxamata oli 10 Rdr hop:
- Vahetus contoiriin, että saada sopiwaa rahaa Ruozin meni 1 Rbl 47 kop: hop.
- Trakti: vanhan kellon viemisestä Ruotziin 2 Rbl
- Uuden kellon tuomisesta Stockholmista 5 Rbl.
- Packhuusiin maxettiin 72 Kop hop:
-Vågmestari otti vaaka (våg) ja trami(?) rahan, uudesta kellosta 30 kop: , wanhasta 12 kop: Vanhan kellon täältä viemisestä Turkuun annettu
3 Rubla. uuden kellon tuomisesta Turusta tänne, Eric Martinantille 3 Rub: hop: ja yxi toinen tuoja toisella hevojsella saj 3 Rubla. Niinkuin tämä usi kello on isombi kuin se endinen, niin täytyy kellon ställingin muuttaa, levittää. Johonga työhön, ja myös kellon  ylöshissamiseen, ylösvetämiseen, tarvi usiamman miehen työ, apu ja voima! liki (x) päivää, josta maxo ulosmeni kolmella rublalla hopiasa.
Räkningi ja Kujtit näistä kellon maxamisista on kirkovärdillä. Koko maxo teke 323 Rubla.
Täälä kirkon tornisa ovat siis 3 kaunita, kallita kirkon soitto-kelloja! Seurakunnan kaunistuxexi! Suuri kello, valettu v. 1796 Turusa, pajna muutama (x) vaille 5 skett. Toinen kello on valettu Stockholmisa, painaa 5 naulaa vähembi 3 skett. Tämä uusi painaa 2 sktt, 5 ltt 3 3/4 tt  4(x) yhteen, on kelloin pajno 9 sktt, 19 hll 5 tt. Nämä ovat kallisti ostetut! ja tarvitsevat olla kauniisti pideltyt!
Keskinäisen kellon syrjäsä ovat sanat lukia: Ef: 2:3. Tulkaat ja astukaat herran huoneseen ja Jacobin jumalan huoneseen, että hän opettaisi meille hänen tejtänsä ja me vaellajsimme hänen polvujlansa.
Tämän uuden kellon päällä ovat sanat Ef:56:7. Minä vien minun kansani pyhän vuoren tygö ja ilahutan hejtä minun rukoushuonesain!!

Oli niin hienoa vanhaa kieltä että oli ihan pakko präntätä tämä koko teksti! Sori! Tuossa alkuperäisessä on alleviivauksia, joita en tähän laittanut. Ja jos en saanut selvää lukee (x). Saa laittaa viestiä jos suinkin saa selvää mitä lukee. Kiitos jo etukäteen! Kyseiseen aikaan Suomessa oli jo Venäjän ruplat käytössä, mutta Ruotsin rahojen mukaan näyttää lasketun kustannukset. Lopuksi on kuitenkin ynnätty rupliksi.

Huittisten seurakunnan sivuilta tietoja kirkosta (ei muuten mainita kelloja...)
Huittisten seurakunnan arkisto Kujansuun digihakemisto.appspot.com ja Digitaaliarkisto
Kauvatsan seurakunnan arkisto Kujansuun digihakemisto.appspot.com ja Digitaaliarkisto

Judas Mariasson Snygg

Olipa kerran Tyrväällä syksyisen kaunis ilta vuonna 1765. Komea sotilaspoika kuiskutti sievän tytön korvaan sulosanoja ja kuinka ollakkaan, romanssi sai täyttymyksensä. Tyttö oli jo yhden aviottoman lapsen, Johanin  saanut rengin kanssa, joten mitäpä tuosta maineesta enään niin tarkkana tarvitse olla. Ja kuinka ollakkaan, talvella tyttö huomasi odottavansa lasta. Lapsen isä vähät välitti piikalikasta sillä hänellä oli toisella paikkakunnalla morsian. Ja niin petetty tyttö synnytti lapsen, jolle hän antoi nimen Judas. Lapsen syntymästä viikkoa myöhemmin lapsen isä vihittiin avioliittoon säätyläisneidon kanssa.

Ikävä satu, mutta tarina on ilmeisesti tosi. Tarinassa on tietysti draamaa mukana, mutta dokumentit kertovat ainakin Judaksesta jotain. Hänen matkaansa voi seurata Tyrväällä 1806 päättyvään rippikirjaan asti.

Judaksen syntymä löytyy Tyrvään seurakunnan syntyneet 1766 kirjasta:

Maij
Kaucola, nothus 14. - 14. Judas. Modran kånen Maria Mattsdotter.
Testes: gl Dragon Grels Hög, Wänniö unge wärdinnan
Lisa Andersdotter och Pigan Lisa Thomas-
dotter tienande på Wänniö Hushåll. Fadran
sades wara gl Lieutenanten Greg. von Konow.
af Mag A: Wan.

Toukokuu
Kaukola, äpärä (syntynyt) 14. - (kastettu kotona) 14. Judas. Äiti naisihminen Maria Matintytär.
Kummit: vanha rakuuna Grels (Reko) Hög, Vänniön nuoriemäntä
Lisa Antintytär ja piika Liisa Tuomaan-
tytär palkollisena Vänniön talossa. Isäksi
sanotaan vanha luutnantti Greg. von Konow.
kastoi pastori A: Wan. (Abraham Wanochius)

Voihan se olla että "isäksi sanotaan" on vain juoru. Hiskiin asti isää ei ole merkitty:

Äiti Maria Mattsdr vihittiin pitäjän suutarin kanssa 11.6.1770. Judas on äitinsä mukana talossa ja siellä merkitty "st. son", joka meinaa  "styvson" eli poikapuoli, sekä "nothus" eli äpärä. Tai avioton jos se nykykorvaan paremmalta kuulostaa.

Judas lähti sotilaaksi. 1787 rippikirjassa hänellä näkyy jo sukunimi Snygg:

Judas Snygg on Porin jalkaväkirykmentin Eversti Luutnantin komppaniassa 349 Kiikan Kikkerlän ruodun sotilas numerolla 93. Hän on osallistunut pääkatselmukseen Säämingissä 26.10.1789.

Tarkemmissa tiedoissa näkyy Judaksen ikä 23 10/12 eli 23v ja 10 kk.
Palvelusikä on 4 3/12 eli 4 v 3 kk. Hän oli 5 jalkaa 10 tuumaa pitkä. Naimaton.
Sitten on merkintä jonka sisältöä en tiedä. "vid Fricorpsen" Saa kertoa jos tietää, sillä minä en tiedä.
Ja lopuksi "vid Jägare Bataillon" eli "jääkäripataljoonassa".  Jokatapauksessa tästä selviää että Judas astui sotapalvelukseen 19-vuotiaana eli 1785 ja taisteli Kustaan sodassa.

Hänet mainitaan Leiniälässä entisenä sotilaana 1798 päättyvässä rippikirjassa. Ja 1806 päättyvässä kirjassa torpparina:

Tämän jälkeen Judasta ja vaimo Caisaa ei ole Tyrvään rippikirjoissa. He lähtivät johonkin, mutta ei tietoa mihin.

Tämä Judas on ainoa tämänniminen, jonka olen huomannut. Ei ole juuri Judaksia kastettu. Ei ole vieläkään tällä nimellä kovin suosiollinen maine. Mietin vaan että kuinka katkera äidin on pitänyt olla että antoi lapselleen tämän nimen.

Puoliso Caisa Påhlsdotter on Tyrvään Hopun sotilaan ja sittemmin Taipaleen torpparin Påhl Mattsson Dahlströmin tytär.

Lähteet:
Lasse Iso-Iivarin Tyrvään rippikirjojen 1760-1834 ja 1857 syntymäaikahakemistot
Tyrvään seurakunnan arkistot
Porin läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelo 1788-95

Hatuntekijä Kustaa Helin

Alkuvuosi on mennyt vauhdilla, sillä vapaa-ajallani olen kirjoitellut hakemistoja rippikirjoihin ja vähän muuallekin. Samalla kun kirjoitan Tyrvään hakemistoja olen kerännyt sukunimellisten henkilöiden nimet, sekä käsityöläisiä. Näistä vanhemmista hakemistoista siis, sillä uudemmissa niitä on paljon ja ne olisi kiva saada valmiiksikin. Tämä siis omaksi ilokseni ja ehkä joskus laitan ne tännekin. Kuitenkin, silmiini osui männä viikolla ensimmäinen hatuntekijä-tittelillä oleva henkilö. Ainakaan en ole aikaisemmista huomannut hatuntekijää. Siispä hattu päästä ja katsomaan mitä löytyisi.

Kuva Vapriikin näyttelystä
"Ladyn puvut" hattu 1830-40-luvulta.

Gustaf Helin (s. 11.12.1780) tuli Tyrväälle 29.10.1803. Ja muuttokirjat alkavat vasta 1804, joten mistä hän tuli, en tiedä. Tyrväällä ei ole hänen syntymäaikaansa sopivaa syntyneissä, joten oletan hän tulleen jotain muualta. Hän asettui Ekoon ja tapasi Maria Johansdr:in (s. 13.1.1785 Tyrvää Lousaja Vieras), joka oli Ekon Heikkilässä piikana. Heidät vihittiin 2.6.1804, joten joko siinä ei pahemmin vitkasteltu vai olivatko he jo tuttuja. Mene ja tiedä...

Ensimmäinen lapsi Maija Lisa syntyi jo 4.1.1805, jolloin he olivat Ekon rippikirjassa, mutta Maija Lisa on merkitty syntyneeksi Laukulaan. Kummeina olivat Ketolan torppari Johan Ojanperä vaimonsa Walborg Johansdr kanssa, sekä Ekon Heikkilästä renki Henric Johansson ja tytär Lena Johansdr, jotka olivat nykyisen isännän sisaruksia. Maija Lisan elämä päättyi jo 30.8.1807 hinkuyskään (kikhosta).

Seuraavana syntyi isän kaima Gustaf 23.7.1807, joka syntyi Helinien ollessa Ketolassa. (Ja tässä parempi kuva SSHY:n jäsenille). Gustafin kummeina olivat myös Ketolan torppari Ojanperä vaimonsa kanssa, Komeron Piipan renkin Johan Johansson vaimonsa Anna Johansdr:in kanssa. Anna oli Johan Johansson Huggin ja Maria Johansdr tytär, joka taasen oli Heikkilän isännän sisko. Piiri pieni pyörii... Valitettavasti Gustafin elämä päättyi myös aikaisin vain runsaan vuoden ikäisenä 13.9.1808 punatautiin (rödsot).

Seuraavana syksynä 24.11.1809 syntyi jälleen poika, joka sai olla isänsä kaima Gustaf.  Isä Gustaf on kirjattu "Hattmakare gesällen" eli kisälli. Kummeina olivat isäntä Matts Läykki, Läykin leskirouva Lena Andersdr ja Yli-Ketolan renki Johan Andersson. Lena Andersdr oli Läykin talon tytär, jonka mies Jacob Simonsson oli kuollut samana keväänä. Taloon tuli uudeksi isännäksi Roismalan Napparin poika Matts vaimonsa Maria Thomasdr Berggvistin kanssa. Renki Johan Andersson oli Kaltsilan Harsun poika ja Yli-Ketolan emännän veli. Valitettavasti tämäkin Gustaf kuoli jo 27.4.1810 hinkuyskään (kikhosta).

Johan Davidiksi kastettu poika syntyi vuoden päästä 27.3.1811. Hänen kummeiksi tulivat rusthollari Henric Ketola vaimonsa Maija Stina Thomasdr kanssa, suutari David Anstén, sekä Läykin emäntä Maria Thomasdr. Ketolan emäntä oli talon tytär ja Henric Thomasson oli kotoisin Vehmaan Nisulta. Suutari David Anstén oli syntynyt 26.9.1785, mutta ei löydy Tyrvään syntyneistä, eikä Hiski haulla lähikunnistakaan. Linkistä löytyvässä rippikirjassa lukee myös patronyymi Michelsson.  Hän asui Kaukolassa, joten on sitä oltu edes jossain tekemisissä toiselle puolelle jokea.
Johan David elikin sitten hieman kauemmin ja toimi renkinä. Hänellä oli pieni käväisy myös Punkalaitumella (lähti 1831 nro 19, saapui Punkalaitumelle, Talalan Saikarassa oppipoikana, sekä takaisin Tyrväälle 1834 sepän oppipoikana ). Jäljet päättyivät pikaisella silmäyksellä Vehmaisiin 1834.

Seuraava poika syntyi 18.9.1815 ja kastettiin Carl Gustafiksi. Hänen kummeinaan olivat torppari Johan Rajala, Vehmaasta torppari Johan Mattsson ja vaimo Walborg Thomasdr. Rajalan torppari oli sama mies kuin jo oli Piipan renkinä ensimmäisen Gustafin kummina. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli 1813 ja nyt hänellä oli puolisona Kiikasta Jonsan tytär Anna Andersdr. Vehmaasta torppari Johan Matsson oli kotoisin Vehmaan Läykiltä.

Carl Gustaf kiersi ensin renkinä useammassa talossa (Pappila, Hohko, Hohkolla jatkui, Karhu, Pappila ja Kalliala). Ollessaan veljensä isännöimässä Kallialan Rauvan talossa Carl muuttui pitäjän karvariksi. Veljensä oli karvari, joten lieneekö opettanut ja varsinkin vaikuttanut tähän asiaan. Kuitenkin, veljensä kuoltua Carl jatkoi pitäjän karvarina Kallialassa vuoteen 1860, jolloin hän muutti Roismalan Marttilan kylään, eli nykyisen keskustan alueelle.

Marttilassa Carl Gustafille merkitään kasvattipoika Johan Herman Helin, joka on syntynyt Kiikassa  15.12.1842. Ja tästä selviää että poika on seppä David Gustaf Helinin ja vaimonsa Lisa Mattsdr poika.  Eli veli David lähti Kiikkaan! Siellä David toimi seppänä Kiikan Leikkuussa kuolemaansa 3.8.1883 asti. Hänellä oli useita lapsia:
Yllämainittu Johan Herman Helin, joka vihittiin Fadderin tyttären Hilman Karolinan kanssa 23.8.1869. Herman oli Fadderin isäntänä vuoteen 1896, jolloin hän muutti perheineen Kokemäelle. Lapsia Johan Hermannilla ja Hilma Karolinalla oli kahdeksan.
Emma Sofia Helin(s. 18.2.1845), joka muutti Suodenniemelle naimisiin mentyään (hänen vanhin poikansa Karl Wilhelm jäi Davidin kasvatiksi). Hilma Henrika Helin (s. 16.10.1847). Carolina Josefina Helin (s. 3.3.1850) meni Ungerlan Kartanon emännäksi. Carl Viktor Helin (s. 21.10.1852). Davidin vaimo Lisa kuoli 24.7.1855 keuhkotautiin (tvinsot).

Ja sitten takaisin Carl Gustafiin, joka meni naimisiin Pontolan leskiemännän Ulrika Jacobsdr kanssa 6.11.1868. He asuivat Marttilan kylässä jossa Kalle Kustaa toimi pitäjän nahkurina noin vuoteen 1882 asti. Vaimon poika Adolf Erland Villenpoika Virtanen (s. 19.6.1851) oli nahkurin kisällinä ja sittemmin pitäjän nahkurina. Oppipoikana Aadolf oli Juhan Tuomaanpoika Selinin luona. Hänet löytää samalta rippikirjan sivulta. Seuraavassa rippikirjassa Kaarle Kustaa on Pontolan mailla itsellisenä ja vaimon poika Aadolf on nahkurina. Sivulta käy ilmi myös että Aadolf kuoli jo 1889. Hänen leskensä vihitään seuraavana vuonna August Herman Hermanninpojan (s. 11.8.1865 Tyrvää) kanssa, joka jatkaa nahkurina ja ottaa Virtanen sukunimen. Kaarle Kustaa ja Ulrika asuvat Pontolan mailla loppuun asti.  Kaarle kuoli 11.2.1893 ja Ulrika 16.7.1902.

Nuorin lapsista oli Thomas, joka syntyi 16.2.1818. Hänen kummejaan olivat Johan Rajala ja vaimonsa Walborg Johansdr, sekä torppari Johan Kässälä ja hänen vaimonsa Anna Andersdr. Edellisen pojan aikaan Rajalan torpparina ollut Johan on nyt Kässälä. Rajalan torppari löytyy Leiniälän puolelta.
Thomas oli ilmeisesti Kauvatsalla karvarin opissa, sillä muuttaessaan Tyrväälle takaisin hänet mainitaan karvarin oppilaana. Thomas meni Kallialaan pitäjän karvarin Abraham Vahlstenin oppilaaksi ja tällä rippikirjan sivulla hänet mainitaan jo karvariksi. Vahlsten oli naimisissa Rauvan tyttären Eva Christina Carlsdr (s. 4.11.1822, k. 1.8.1841) kanssa. Thomas vihittiin 5.12.1847 Rauvan leskiemäntä Walborg Johansdr Leanderin kanssa, jonka edellinen mies Carl Leander oli ollut myös karvari. Pitkään ei Thomas nauttinut elämästään pitäjän karvarina ja Rauvan isännyydestä kun hän tapaturmaisesti kuoli 19.3.1850. Rippikirjasta käy ilmi että leskikin kuoli jo 1857. Rauvan seuraava isäntä oli Leanderin tyttären Hilma Karolinan mies Johan Henricsson, joka oli Vehmaan Nisulta.

Nämä tiedot löytyivät hatuntekijä Gustaf Helinin lapsista. Gustaf oli perheineen Ketolassa kirjoilla käsityöläisenä kuolemaansa asti. Gustaf kuoli hukkumalla vain 38-vuotiaana 4.8.1819. Hänen leskensä Maria Johansdr kuoli 65-vuotiaana, vain muutama kuukausi nuorimman poikansa jälkeen Vehmaassa ruotuvaivaisena  11.7.1850 keuhkotautiin (tvinsot).

Lapsista vain Davidilla oli jälkikasvua. Gustaan ja Marian pojista löytyi siis seppä ja karvari-nahkuri. Erittäin arvostettuja ja vanhoja käistyöläisammatteja. Ei jatkanut kukaan hattujen tekemistä, ainakaan ammatikseen. Mitähän dokumentteja Tyrvääläisistä käsityöläisistä löytyisi, sillä kunnan arkisto paloi 1918. Ainakin renovoiduista tuomiokirjoista saattaisi jotain löytää. Vaan ne ovat Turussa tai Kansallisarkistossa. Ja minä ihan muualla.

Hatuntekijöistä hakiessani netistä tietoa, törmäsin jatkuvasti Liisa ihmemaassa -elokuvaan ja Hassuun Hatuntekijään. Elohopeamyrkytys näyttää olevan yleistä hatuntekijöillä. Mutta tarkempaa tietoa en hatun tekemisestä löytänyt. Pitänee vaivata tuttuja....


Käsityöläisten lainsäädännöstä pitänee tehdä oma kooste sillä selvää se ei ole. Kuka milloinkin sai luvan tehdä ja mitä. Hatuntekijät olivat ilmeisesti vasta 1800-luvulla sallittuja maaseudulla. Kaupungissa heitä oli ollut jo 1500-luvun loppupuolelta asti. Saivatko hatuntkijät tehdä sekä miesten että naisten hattuja vai tehtiinkö miehille hattuja ja naiset käyttivät huivia? Saa laittaa kommenttia jos suinkin tietää!

Lisää juttua löytyy seuraavista paikoista:
Tukohlman hatuntekijöiden ammattikunnasta

Uppsalan yliopiston kirjastosta löytyy suomalaisista hatuntekijöistä, jotka olivat Tukholmassa oppipoikina: 
http://www.genealogia.fi/genos/58/58_39.htm. (ja heti ekana on Tyrväältä!)

Hatuntekijöistä ovat kirjoittaneet kaksi suosittua bloginpitäjää, Kaisa:

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2009/10/yksi-hattumaakari.html

ja Juha
http://juhansuku.blogspot.fi/2010/03/johnny-deppin-innoittamaa.html

Lähteet:
Tyrvään seurakunnan arkisto
Kiikan seurakunnan arkisto
Punkalaitumen seurakunnan arkisto

Vapaaehtoinen sotilas Samuel Calin

Hämeenlinnan sukututkimusseuran illassa oli viime vuoden helmikuusssa kertomassa Heikki Vuorimies ruotusotilaiden tutkimisesta. Meille sanottiin ennakkoon että voi lähettää hämeen alueen sotilaista kysymyksiä. En sitten ehtinyt lähettää kysymyksiä, vaikka ajattelin myös että tuo yksi pirkkalalainen olisi ollut kiinnostava. Noh sitä sain selville myöhemmin.

Esityksensä jälkeen Vuorimies vastasi ihmisten lähettämiin kysymyksiin ja kun kysyttiin tyrvääläisestä Samuel Calinista keskittymiseni parani heti. Samuel ei ollut muuten tuttu, mutta kun Tyrväästä puhutaan.... Kysyjä oli ulkonäöltä tuttu rouva, mutta en tiennyt hänen kytköksestään Tyrväälle. Seuraavan kerran kun tapasin rouvan sukututkimusillassa kysyin häneltä Samuelista lisätietoja ja hänen yhteystietojaan. Syksykin tuli ja kaikenlaista hässäkkää ollut, mutta Samuel ei ole unohtunut. Joululomani aikaan hakemistoja tehdessäni ja sotilaita läpikäydessäni palasin Samuelin tietoihin.

Samuelia ovat tutkineet monet henkilöt. Se kävi selväksi Sukuhakurista. Tietoja ovat selvittäneet nuo lähialueet hyvin tietävät henkilöt TiuhtiViuhti ja lmbigi, jotka auliisti kertovat tuolla sukuhakurissa, mitä he ovat saaneet selville. Myös nimimerkki Marjaana kertoo että Samuelin tyttären tyttären suvusta on tehty kirja. Kirjan nimi olisi ollut kiva tietää.

Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta löytyvät digitoituna Sotilasasiakirjoja, jotka ovat vain jäsenten käytettävissä. Jäseneksi pääsee pienellä summalla, josta on paljon iloa ja hyötyä sukututkijoille.

Samuelin syntymä on edelleen epäselvä. Sitä ei löydy Tyrväältä, eikä Kiikasta. Muiden lähialueiden kahlaaminen useilta vuosilta on minulta jäänyt hiskistä tarkistamiseen. Samuelillle on merkitty syntymävuodeksi 1737 Tyrvään rippikirjassa 1760-67. Ja sama vuosi säilyy siitä eteenpäin.

Samuel on astunut sotapalvelukseen vapaaehtoisena 14.9.1754 Porin läänin jalkaväkirykmentin henkikomppanian (Kongliga Björneborgs Läns Infanterie Regemente Lif Compagnie) Tyrvään Ekon ruotuun, rykmentin numerolla 388 ja komppanian numerolla 4. Häntä ennen on sotilaana ollut Simon Jacobsson Hierp (kuoli 30.1.1742), vapaaehtoinen Adam Tribler (kuoli 5.2.1752), jonka jälkeen tuli Samuel. Tästä vakanssista Samuel sai siirron 6.3.1758 Karkun Nohkuan ruotuun henkikomppanian rykmentin numerolle 408 ja komppaniaan numero 24.

Nohkuassa Samuelia ennen oli Simon Eriksson Klinga, joka on ilmeisesti on astunut palvelukseen 1737. (Sen verran löi tyhjää tässä kohdassa että en nyt arvaa mitä lukee, vaikka suhteellisen selvää tekstiä onkin.) Samuel sai ylennyksen korpaaliksi 8.6.1759 ja siirrettiin Eversti Luutnantin komppaniaan (Överste Lieutnantes Compagnie). Samuelin jälkeen Nohkuaan tuli vapaaehtoinen Axell Fried: Philp ja hänen jälkeensä Michel Johansson Snäll. Alla on maininta komennuksesta Pommeriin, mutta kuka herroista siellä on ollut?

Samuel siirtyi Eversti Luutnantin komppaniassa Hoipolan ruotuun 5. korpraaliksi rykemntin numerolla 343 ja komppanian numerolla 87. Samuelia ennen mainitaan Nils Nilsson Lilljeblad, Isaac Johan Pauchalen, Mats Flint ja Petter Sneck.5.1.1761 Samuel siirrettiin komppanian numerolle 106. Tilalle tuli samasta paikasta Petter Westerlund, joka sai ylennyksen ja siirrettiin Euran komppaniaan. Tällöin Hoipolaan tuli Mats Erihsson Lilljeblad, joka palveluksessa oli nimeltä Rutström.

Seuraavana palveluspaikkana oli Eversti Luutnantin komppaniassa Houhajärven ruotu rykmentin numerolla 362 ja komppania numerolla 106. Samuelia ennen mainitaan Johan Matensson Hvitros, Hindrich Jöransson Hvitros, Mats Johansson Hvitros ja jo edellä mainittu Petter Westerlund. Samuel siirrettiin 18.4.1767 numerolle 97 ja tilalle tuli seuraavana vuonna Johan Hinricsson Ståhl.

Tyrvään seurakunnan rippikirjassa 1760-67 (ei jäsenten linkki) Vehmaisten Nisulla Samuel mainitaan vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Sivulla mainitaan Samuelin syntymävuosi ja tyttärien Ulrican (s. 3.12.1764) ja Anna Marian (s. 14.12.1766) syntymäaika, mutta Anna-vaimolla ei ole mitään. Ripilläkäyntejä ei myöskään ole merkitty. Samuel ja Anna Jöransdr Ramberg ovat vihityt 12.2.1764 Tyrväällä.

Seuraava palveluspaikka oli Roismalassa rykmentin numerolla 353 ja komppanian numerolla 97. Samuelia ennen mainitaan Johan Simonsson Roxport (?), joka oli palveluksessa nimellä Roxfeldt.Samuelista ei ole mainittu muuta kuin että hän on naimisissa ja syntynyt Porin läänissä.

Nämä kaikki edellä mainitut löytyvät Porin läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelosta 1768-68, joka on pidetty Messukylässä 22.9.1768. Samassa katselmuksessa on tarkistettu myös varusteet, jotka löytyvät miehistön jälkeen.

Tyrvään seurakunnan rippikirjassa 1771-1777 (ei jäsenten sivu) Samuel perheineen löytyvät Roismalan sotilaiden sivulta. Samuelille on merkitty syntymäaika 4.1737, Annalla ei mitään, tytöillä on syntymäajat ja Emmanuel-pojalle (s. 22.11.1768) on merkitty syntymävuosi.  Heidän ylitseen on vedetty viiva muuton merkiksi.

Seuraavaan pääkatselmukseen Samuel osallistuu 1775, jolloin hän on palannut Porin läänin jalkaväkirykmentin henkikomppaniaan, mutta nyt Mouhijärven Kouraniemen ruodussa. Samuel on rykmentin numerolla 478 ja komppanian numerolla 94. Tässä on myös jo lisää tietoa Samuelista, joka saapui tähän paikkaan 27.8.1770. Hän oli 40-vuotias ja ollut palveluksessa 22 vuotta. Hän oli 11 korttelia 1 tuumaa pitkä (1 kortteli=14,8 cm, 1 tuuma=2,47 cm, jolloin Samuelin pituus oli 165,7 cm). 

Seuraava pääkatselmus tehtiin 22.6.1779 Parolassa , jolloin Samuel oli samassa rykmentissä ja komppaniassa edelleen. Samuel on 44-vuotias, palvelusvuosia on kertynyt 26, hän on 5 jalkaa ja 6 1/2 tuumaa pitkä, naimisissa ja läsnä katselmuksessa. (1 jalka = 29,689 cm, 1 tuuma= 2,47 cm eli 164,5 cm)

Seuraava katselmus pidettiin Luolajan kentällä 5.7.1782, jossa Samuel on edelleen samassa paikassa. Hänen tietonsa ovat edelleen yhtä niukat, ikä 47 vuotta, palveluksessa 29 vuotta ja pituus 5 jalkaa 6 1/2 tuumaa, naimisissa ja paikalla.

27.6.1785 pidettiin jälleen Luolajan kentällä pääkatselmus, jossa Samuel on edelleen samassa paikassa ja samoilla tiedoilla.Nyt Samuel on 50-vuotias, sekä palvellut 32 vuotta. Edellisessä katselmuksessa hän on ollut paikalla, mutta nykyisen katselmuksen kohdalla on merkintä jota en ymmärrä. Seuraavassa pääkatselmuksessa 1789 Samuel ei enää ole palveluksessa.

Samuel löytyy Suodenniemen rippikirjasta 1778-1782 Tuorilta. Siellä Anna Stina Rambergille on löytynyt myös syntymävuosi 1745. Lapsista Emmanuel mainitaan lähteneen Helsinkiin ja saapuneen. Samuel (s. 13.2.1771), Friedric (s. 7.12.1773), Hedvig (s. 14.2.1776, k. 28.9.1857 Lavia), Christina (s. 24.5.1778)  ja Carl (s. 26.7.1781, k. 19.10.1844 Tyrvää) ovat syntyneet Suodeniemellä.

Suodenniemen rippikirjassa 1783-1788 on Samuel merkitty kuolleeksi. Ripilläkäynnit näkyvät vielä 11.7.1784. Suomen asutuksen yleisluettelossa 1780-99 (SAY) Samuel on merkitty vuodelle 1785, mutta seuraavana vuonna vaimo on merkitty leskeksi. Anna kuoli vuonna 1789. Rippikirjassa on myös merkintöjä mihin lapset lähtivät. Annan kuolema on merkitty Mouhijärven Suodenniemen kappelin haudattuihin 1789 ja Suodenniemen tilikirjoista löytyy myös mullpengar eli hautamaksu, joka oli 16 killinkiä. Samuelin hautaamista en löytänyt.

Lähteitä:
Sukuhakuri
Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys, sotilasasiakirjat, Porin läänin jalkaväkirykmentti, pääkatselmusrullat
Tyrvään seurakunnan rippikirjat, sshy
Suodenniemen kappeliseurakunnan rippikirjat, Digitaaliarkisto
Mouhijärven seurakunnan syntyneet, kuolleet ja tilikirjat, Digitaaliarkisto
Tiima, Tiu, tynnyri - miten ennen mitattiin, 2004
Vuorimies, Heikki: Ruotusotilaiden tutkiminen, 2011

Nuutipukkina

Minun lapsuuteeni kuuluivat Nuutipukit, jotka kiersivät loppiaisena ja keräsivät joulun pois. Silloin 60- ja 70-luvulla mietittiin aina että kumpana niiden pitikään kulkea, vanhana vai uutena nuuttina. Eli 7. vai 13. tammikuuta. Ja kun sitten vähän vanhempana huomasin että vanha nuutti oli jo 1708 muutettu 13. tammikuuta päivälle... ei me mitään vanhoja muistella, ei tietenkään... Mutta kumminkin.

Nuutipukiksi menoa varten valmisteltiin asu. Siinä piti olla jokin naamari, jotta ei tunnistettaisi. Me taisimme tehdä koulussa käsityötunnilla säkkikankaasta naamarit, jotka oli helppo vetäistä päähän kiertäessä. Muuten asuun kuului takki, mieluiten karvatakki tai jokin paksu pomppa. Ja mielellään nurinperin. Ja siihen vyö, mieluiten narun pätkä. Ja pitkä hame tai housut. Ja mieluusti tytöille housut ja pojille hame. Mutta laiskimmat laittoivat vain sukkahousut päähän ja takin nurinperin päälle.

Sitten kierrettiin kylällä talosta taloon. Meitä oli kaksi- kolme kaverusta. Ovella kysyttiin että "Saako Nuutipukit tulla?" ja enpä muista että kukaan olisi kieltänyt. Me laulettiin joululaulu tai kaksi ja palkaksi saimme piparin, pullan tai joulukarkkeja. Rahaa ei saatu, mutta ei me sitä odotettukaan. Ja jos sitten myöhemmin saimme rahaa niin se oli ehkä 10-penninen.

Mieleeni on jäänyt pariskunta, joka tuli meille ja äiti yritti arvuutella keitä he olivat, mutta ei keksinyt. Siinä me istuimme ja joimme heidän kanssa kahvit ja kyselimme ja utelimme mutta emme saaneet selville. Ei selvinnyt vaikka äitikin mietti vielä vuosia myöhemmin. Emmekä vieläkään tiedä ketä he olivat. Heillä oli naamarit ja tavalliset vaatteet, muistaakseni nurinperin oleva takki. Voi että se oli jännää yrittää arvuutella kuka on tuo Nuutipukki!

Omasta kiertämisestäni on jäänyt parhaiten mieleen eräs maalaistalo ystäväni naapurista, jonne menimme nuutipukeiksi. Emäntä sanoi että saapi laulaa, mutta joudutte odottamaan hetken, sillä hänellä oli makkaranteko kesken. Siinä me sitten lauletuamme istuimme kostyymeissämme ja odotimme että emäntä saa tehtyä makkarat. Tulipas nähtyä konkreettisesti miten lihamassaa laitettiin suoleen ja sitärataa... en minä sen takia (pelkästään) kasvissyöjäksi ole ruvennut.

Aikuisena muutettuani Tampereelle ja 80-luvun puolivälissä ennen pääsiäistä asuntomme ovikello soi. Avattuani tuijotin kummallisia naamansa maalanneita pikkunoita-akkoja, jotka kysyivät saavatko virpoa. Piti ihan kysyä pari kertaa että mitä? No sanoin sitten että no senkun. Lorunsa hoettuaan he iloisina työntävät koriaa minua kohti ja minä miettimään, että mitä palkaksi. No minulla ei ollut kuin appelsiinit molemmille, jotka heille sitten annoin. Mieheni tultua kotiin kerroin näistä kummallisista kerjääjistä. Hän sitten valisti minua virpomisperinteestä ja minä kerroin nuutipukeista, joista hän ei tiennyt mitään.Pikkunoidat eivät tainneet enää käydä meillä, sillä odottivat saavansa rahaa eikä mitään appelsiineja...

Harmittavasti (tai sitten kaikkien onneksi) minun ja ystävieni nuutipukkeiluista ei ole kuvia. Yritin katsoa jos löytyisi sellaista kuvaa joka vastaa minun nuutipukkikäsitystäni, ilman näitä nykyajan pätmän-pukuja ja prinsessa-röyhelöitä. Löysin yhden joka löytyy tästä linkistä.

Mukavaa Nuutipukkien päivää kaikille!

Te jotka että vieläkään tiedä Nuutipukeista löydätte lisätietoja
Lauttakylän lehden vanha juttu
Wikipediassa on asiasta myös jotain.

Kilpaurheilua Tyrväällä

Formulakautta odotellessa on mielenkiintoista virittäytyä tunnelmaan ja kilpaurheiluun 117 vuotta sitten. Millä vehkeillä silloin kilpailtiin? Hevosilla järjestettiin kilpa-ajot, mutta Tyrvään Sanomissa oli ilmoitus 1.2.1896 ilmestyneessä lehdessä kilpaurheilusta :

Yleinen kilpaurheilu
potkukelkoilla pidetään Laskiaissunnuntaina Marttilan kylässä Narvantien kohdalla. Sisäänkirjoitusmaksu on 25 p. Sisäänkirjoitus tapahtuu Sorvari Ulvenilla klo 3 j pp.
Huom! Hyvät palkinnot.
Toimikunta.

Vautsi! Potkukelkkakisa! On varmaan ollut vauhdikasta. Onneksi seuraavassa lehdessä kisasta on selostus:

Yleinen potkukelkkakilpailu pidettiin Tyrväällä Marttilan kylässä Laskiaissunnuntaina iltapäivällä kauniin ilman vallitessa. Keli oli tavallinen. kuljettavan matkan pituus oli 1000 metriä. Osanottajia oli 30, joista palkintoja saivat:
1:sen palkinnon Sakari Pajunen Uudestakylästä, ennätys 3 m. 15 s;
2:sen palkinnon August Hanhijärvi Kaltsilasta ennätys 3 m. 17 s;
3:nen palk. Karl Wallenius Kallialasta ennätys 3 m. 20 s. ja 4:nen palk. Frans Sulander Koivulasta ennätys 3 m. 21 sek.
Lopuksi huudettiin:"eläköön potkukekkaurheilu Tyrväällä!" Samaa toivottaa myöskin
Läsnäollut H. U.

Selstajana lienee ollut Herman Ulven, joka vastaanotti sisäänkirjoitukset. Kuinka ollakkaan sorvari Ulven mainosti lehdissä valmistavansa myös potkukellkoja. Kätevää! Mielenkiintoista että selostaja on kertonut myös säästä, joka tylsää kylläkin, oli vain tavallinen. Ja kilpailuhenkisiä kilpa-ajajia on löytynyt peräti 30.

Voittaja Sakari Kustaanpoika Pajunen (s. 2.10.1863) oli syntynyt Johan Gustaf Lisasson (s. 5.6.1836 Tyrvää, k. 12.5.1868) ja Ester Johansdottir (s. 26.8.1828 Kiikka) toisena yhteisenä lapsena. Ester oli tullut Kiikasta 1854 Matts Mattssonin kanssa pitämään Ala-Ikolan Mattilan Torppaa ja jäi leskeksi 1857. Gustaf tuli torppariksi ja heidät vihittiin 26.6.1859.

Sakari oli renkinä useissa taloissa ja ollessaan Ekolla, hän löysi vaimonsa Matilda Sofia Juhantytär Grénin (s. 21.6.1868) Ekon Rahkilan torpan Aniasta. Hänen isänsä oli Juha Kristian Heikinpoika Grén (s. 21.3.1835 Tyrvää) ja äiti Elina Johanna Antintytär (18.12.1837 Suoniemi) Sakari ja Matilda vihittiin 10.8.1890 ja jo muutaman viikon päästä syntyi Hilda Eufrosyne. He asuivat Uusikylän Punton alueella olevassa Mökki Syrjälässä. Siellä syntyi toinen lapsi, poika Frans Johannes. Mökki on rippikirjassa merkitty "kylmillä". Sieltä he lähtivät Kaltsilan Sorvan mäkitupalaisiksi 1898, josta he lähtivät Sahalahdelle 1898. Tämä näin lyhyesti ja rippikirjojen perusteella.

Mitähän palkinnot olivat? Entä sallittiinko doping? Miksi ei enää järjestetä potkukelkkakilpailuja? Nyt olisi hyvät kelitkin siihen. Vink vink... On siinä poikien huopikkaat käyneet tiuhaan!

Ja itseasiassa nämä eivät olleet ainoat kisat jotka lehdistä huomasin. 2.2.1896 oli pidetty myös kisat, mutta siellä oli vain 13 osallistujaa ja ajat olivat heikommat kuin näillä pojilla. Siitä kisasta löytyy juttua helmikuun alkupuoliskon lehdestä sivulta 3.

Lähteet:
Tyrvään Sanomat 1.2.1896 lehdet eli kuun ensimmäinen puolisko 3 ja toisen puoliskon numero 4.
Tyrvään seurakunnan rippikirjat
Kiikan seurakunnan rippikirjat

Tyrvään Kirjakaupasta kortteja

Joulua edeltävä aika tuntuu olevan aina yhtä kiireinen ja uusi vuosi tulee siihen samaan syssyyn. Useamapana vuonna olen joko unohtanut vallan joulukortit tai sitten olen ne jopa kirjoittanut mutta unohtanut viedä. Enää en edes yritä muistaa. Onneksi ystävät ja sukulaiset tietävät jo tämän. Silti jokainen saapunut kortti on erittäin iloinen asia, varsinkin näin sähköisen median aikana.

Olen lukenut Satun blogista hienoja tarinoita joulukorteista. Itsellänikin ovat aarteina mummoni minulle lähettämät joulukortit, jotka piti kaivaa esiin ja muistella.

Tyrvään Kirjakauppa ilmoitti 1.12.1895 Tyrvään Sanomissa joulu ja uuden vuoden korteista.
Ja kun mainoskin on vielä näin hieno niin olkoon tämä sitten samalla minun uuden vuoden toivotukseni:

Tyrvään Kirjakaupassa:
Uusia Joulu-, uudenvuoden- ja onnenetoivotus korttia suuri valikoima!
Joulukirjallisuutta!
Joulukuusen koristeita!
Jouluenkeleitä, y. m. y. m .

Kirjakaupan omisti perustaja A. O. Bäckman, joka oli myös apteekkari. Kirjakauppa sijaitsi nykyisen Pukstaavin paikalla sijainneessa talossa. Apteekkarista olisi paljon juttua, mutta paljon löytyy myös verkosta, joten katsotaan ehkä joskus teen koosteen. Sen verran merkittävä henkilö hän on ollut. 

Lienee turha mainita että Tyrvään Kirjakauppa on kuulunut elämääni aina. Kirjakellarin tonkiminen ja halpojen kirjojen ostaminen, musiikkilevyjen selaaminen ja ostaminen sekä koulukirjojen hankkiminen naapurikoulun käymistä varten. Nykyisin vähintään kerran vuodessa siellä on ihan pakko käydä. Siellä kirjakellarin perällä ovat paikallishistorioiden hyllyt, jotka ainakin pitää aina käydessä tarkistaa.

Lähde:
Tyrvään Sanomat

Vapaaehtoinen huutokauppa Ollilassa

Tyrvään Sanomat 1.12.1895 takasivulla oli ilmoitus vapaaehtoisesta huutokaupasta.

Kuulutus.
Perjantaina ensi Joulukuun 13 p. klo 11 e. pp. myydään vapaaehtoisella huutokaupalla Tyrvään pitäjän Evon kylässä Ollilan tilalla sijaitsevat kaikki niin asuin- kuin ulkohuoneet enimmän tarjoavalle, joko yhdessä tai erikseen, huone kerrallaan. Tunnetuille huutajille myönnetään kuukauden maksuaika, joka täten halullisille ostajille ilmoitetaan Tyrväällä Marrask. 22 p. 1895.
Talollinen Ville Paavola.

Ollilan isäntänä oli Juha Ville Juhapoika, syntynyt 1837 Kiikoisissa ja emäntänä Justiina Hansintytär, syntynyt 1836 Kullaalla. He muuttivat 1877 Karkusta Tyrväälle. Ilmeisesti lapsista ei ollut tilan jatkajiksi. Vanhin lapsista Vilho avioiduttuaan Tyrväänkylän Kankaanpään torpan Hilma tyttären kanssa ottivat vuokralle Roismalan Hyrkin meijerin. Hän menehtyi 1904 vain 36-vuotiaana. Emil-poika meni naimisiin Evan kanssa ja he muuttivat Tampereelle.Kaksi nuorinta lasta jäi vanhempien kanssa asumaan.

Huutokauppailmoituksen oli allekirjoittanut Ville Paavola, joka oli Ekon kylästä, Paavolan isäntä. Ilmeisti he eivät olleet sukua, mutta saman kylän isäntiä.

1/3 manttaalin Ollilan talon osti Ollilan torpan Haapamäen poika Viktor Sakari Juhonpoika, joka oli syntynyt Tyrväällä 1860, sekä vaimonsa Vilhelmiina Heikintytär, syntynyt Pöytyällä 1864. Sakarin vanhemmat olivat Juhan Adolf Joelinpoika, joka oli syntynyt 1833 Karkussa ja Johanna Sofia Antintytär, joka oli syntynyt 1823 Tyrväällä. Sakarin veli ja vanhemmat lähtivät Pöytyälle samoihin aikoihin kun Vilhelmiina on tullut taloon. Sakarilla ja Vilhemiinalla oli ainakin neljä lasta (vuoteen 1902 mennessä).Vanha isäntäpari jäi Ollilan maille eläkeläisiksi eli kaupan yhteydessä lienee sovittu syytingistä.

Talokaupan lainhuudatukset mahdollisesti löytyvät Turun maakunta-arkistosta. Ainakin Hämeenlinnan maakunta-arkistossa on lainhuutokortisto, josta löytyvät kyseisen arkiston alueelta lainhuudatuksia. Kortteihin on merkitty henkilöt ja lainhuudatuksen numero. Näillä tiedoilla on lainhuudatuksen etsiminen helpompaa isoista tuomiokirjoista.

Lähteet:
Tyrvään Sanomat 1.12.1895
Tyrvään seurakunnan rippikirjat
Tyrvään talonhaltijaluettelo

Pari pikkuilmoitusta Tyrviksessä

Luin vuoden 1895 Tyrvään Sanomista pikkuilmoituksia, joita on mielestäni mielenkiintoista lueskella. Niistä oppii monenlaisia asioita. Rippikirjoja selatessa usein mietin mitä tekivät ne naiset jotka merkittiin inhysing maininnalla kun miesten kohdalla saattoi joskus lukea jokin ammatti. 1893 rippikirjassa lukee jo miesten kohdalla useimmiten työmies. Mutta naisten kohdalla ei juurikaan ammatteja ole mainittu. 

Aikanaan käsityöläisisten tutkimiseen hain oppia kurssilta. Silloin opin mitä eroa on räätälillä ja ompelijalla. Sukupuoli ja ompelustöiden valikoima. Lehdestä huomasin mm. Maria Henrikssonin ilmoituksen, jossa hän ilmoitti ottavansa vastaan "klänninki sekä liinaneulomusta" leipuri Nordqvistin talossa. Mariaa ei mainita rippikirjassa samalla sivulla kuin leipuri, joten en tiedä mistä hänet löytäisin ilman muita tietoja. Leipurin talo on ollut hyvällä paikalla, keskellä Vammalaa, nykyisen Marttilankadun varrella. 

Silkkihuiveja ei varmaankaan ihan joka tätillä ollutkaan, näin veikkaisin. Siksipä Sofia Wiitanen ilmoitti lehdessä hänelle puhdistettavaksi jätetyn silkkihuivin omistajan perään. Jos ei omistajaa näkynyt ja kuulunut, Sofia taitaisi myydä huivin paikallisille matameille. Lieneekö ollut kallista puuhaa tämä puhdistaminenkin kun on ihan ilmoitus laitettu.

Ja Tyrvis otti tästä ilmoituksesta hyödyn irti, sillä syyskuussa lehti julkaisi pikkujuttuja joissa kehui ilmoituksiensa kattavuutta. Yhtenä esimerkkinä oli tämä silkkihuivi.

Kiva kun kehuivat, näin me saimme tietää kuinka huivin kävi!

Onko tämä kätilön hommat nyt varsinaista käsityötä, mutta perinteistä naisten hommaa kuitenkin. Pitihän sitä kylällä kätilö olla. Ja Ida Rainelius mainosti ihan lehdessäkin. Ida oli syntynyt Tampereella ja tyrvääläisen Juho Kustaa Raineliuksen kanssa naimisissa. He asuivat Marttilan Vammalassa samassa taloudessa miehen vanhempien kanssa. Juho Kustaa kuoli helmikuussa 1894, joten Idan kätilön työstä saatu tulo oli varmasti tarpeen. Ida vihittiin loppuvuodesta 1895 suutari Feliks Stenqvistin kanssa ja seuraavana vuonna he muuttivat Tampereelle.

Ilokseni huomasin vuoden 1895 lehdisssä ison ilmoituksen Mimmi Stenroosilta. Hän ilmoittaa tekevänsä naisten vaatteita, leninkejä, kappoja ym. "Kaikki uuden mallin mukaan." Mitähän paikalliset miesräätälit ovat tästä Mimmistä tuumanneet? Mimmin hakeminen rippikirjoista ilman muita tietoja vaatii sen verran työtä että se jää nyt tekemättä. Harmi.

Tyrvään Sanomat 1895
Pietilä Esko: Vammalan rakentaminen vuoteen 1918
Tyrvään seurakunnan rippikirjat 1893-1902

Porin koulun loppu 1895

Tyrvään Sanomat 1.6.1895 mainitsee uutisissaan koulun loppuneen Porissa. Koulussa ovat opiskelleen monet Tyrvään alueen pojat sekä Sirénin pojat Pirkkalasta, muun muassa.

Koulun loppu. Perjantaina vietettiin Porissa tavallista merkillisempi koulun päättäjäisjuhla. Silloin lopetti ikuisiksi ajoiksi vaikutuksensa Porin ruotsalainen neliluokkainen alkeiskoulu, palveltuaan paikkakuntaa ja isänmaata sivistyksen ja opin jakajana yhteensä enemmän kuin neljänneksen vuosituhannesta eli 255 vuotta. koulu perustettiin näet kreivi Pietari Brahen aikana ja hänen toimestaan v. 1640 - samana vuonna kuin maan yliopisto Turussa - ja kutsuttiin triviaalikouluksi sittemmin muuttui nimi vielä kolme kertaa: korkeampi alkeiskoulu (1842-1874), lyseo (1874-1884) ja alkeiskoulu (1884-1895). 

Porin triviaalikoulusta on kirjoitettu oppilasmatrikkeli, joka löytyy ainakin maakunta-arkiston hyllystä. Wikipediassa on vain vähän tietoa ja muutama oppilas mainittuna. Hengellistä musaa kuuntelevat ovat varmaan törmänneet Porin triviaalikoulun nuottikirjoihin, mutta sattuneesta syystä minä kekkasin ne vasta nyt. Vaikuttivat mielenkiintoiselta. Ylioppilasmatrikkelista kun hain hakusanoilla "Porin triviaalikoulu" tuli peräti 2018 osumaa. Okei... Turku johtaa mutta eikös se olekin selvä? Raumalaisetkin saivat hetkeksi Porin koulun huostaansa. No tuli teki hirveää tuhoa ja hävitti paljon muutakin kuin koulun Porissa. Porin kaupungin historiassa on muistakin tulipaloista tarinaa. Toinen osa, s. 409 kertoo tästä jonkin verran.

Ja nykyaikaa edustaa koulun jatkaja, Porin lyseo joka omalla Facebook sivullaan toivoo tykkääjiä entisistä ja nykyisistä oppilaista.

Tämä ei ollut nyt Tyrväältä, mutta terveissi ny vaan sin Porrii! Tullaa helssaamaa jahka kelit helppaa.

Setämies Satimukselta

Tyrvään Sanomat 1.12.1895 kertoi pienessä uutisessa murheellisen kuolinuutisen.

Hukkunut. Wiime tiistaina tämän kuun 3 p. sattui se ikäwä onnettomuus, että eräs mies, jota nimitettiin Satimuksen Sedäksi, hukkui Liekoweteen Wännin kohdalla. Ruumis saatiin ylös tunnun kuluttua. Taaskin waroittawa tapaus, ettei pidä mennä heikoille jäille!

Setä oli Herman Vilho Abrahaminpoika Wellin s. 18.2.1849 Tyrväällä Satimuksen talon isännän poikana. Hermanin syntymäaika vaihtui siskonsa Mariana Carolinan kanssa, joka oli syntynyt 16.3.1851. Pappi oli vedellyt viivoja rippikirjaan merkiksi, että syntymäajat ovat vaihtuneet, mutta unohtanut seuraavassa rippikirjassa tämän asian.Näin Herman nuortui pari vuotta.

Hermanin äiti kuoli hänen ollessaan vain 8 vuotias. Isä meni uudelleen naimisiin seuraavana vuonna niinkuin tapoihin kuului.

Hermanilla oli "heikot silmät" ja hänet on merkitty "mielenviassa". Hän jäi taloon isänsä ja muutaman sisarustensa kanssa, kun hänen veljensä otti talon isännyyden.


Mikä lienee ollut syynä että Herman on Liekoveden jäälle mennyt. Virtaus on sekä Liekovedessä että Rautavedessä niin kova että vain ihan rannassa ja poukamissa saattaa olla kestävää jäätä. Ei ollut turhaan uutisen lopussa maininta heikoista jäistä.

Tyrvään kuolleet ja haudatut kertoo kuolinsyyksi "hukkui", iäksi 44 vuotta ja että hän oli naimaton.