Panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn

Emanuel Wilhelm syntyi Kangasalla Emanuel Fredric Lönnin (s. 8.8.1810, k. 25.4.1868) ja Hedvig Maria Marcusdr (16.10.1805, k. 10.1.1851) neljäntenä lapsena yhteensä viidestä lapsesta. Isä Emanuel oli sotilas Fredric Lönnin ja Anna Michaelin toinen ja nuorin lapsi. Hedvig Maria oli sotilas Henrik Stormin (s. 14.8.1804 Kangasala, k. 2.11.1832 Suomenlinna) leski mennessään Emanuelin kanssa vihille 13.7.1834.
Emanuel jäätyä leskeksi, hän meni toisen kerran vihille Vilhelmina Eriksdr (s. 22.5.1830, k. 4.5.1868) kanssa 2.11.1851. He saivat vielä kolme poikaa, joista nuorin Gustaf Adolf (s. 22.7.1861) jatkoi myös sukua. Emanuelin kahden siskon (Hedda Maria s. 26.7.1835 ja Carolina s. 20.5.1843) polut ovat vielä kartoittamatta.
Emanuel Fredric oli Vääksyssä myllyrenkinä pitkään ja Turun huoneenhallitusseura myönsikin siitä hänelle mitalin:

Poika Emanuel Wilhelm syntyi 6.10.1846 Kangasalla. Hän lähti Tampereelle 12.1.1859. Tampereella hän asettui 4. kaupunginosaan ja hänet mainitaan renkinä. Samalla sivulla on mainittuna tuleva vaimo Maria Mathilda Sirén (s. 20.2.1838 Pirkkala, k. 30.3.1924) Pirkkalasta. 1865 Emanuel lähtee 1. kaupunginosaan Tennbergin luokse. Axel Tennberg oli perustanut oluttehtaan 1864, jonne Emanuel nyt meni töihin.

Maria Mathilda meni 1865 Pirkkalaan. Hänen isänsä oli työmies Zacharias Carlsson Sirén (s. 1.3.1809 Hämeenkyrö, k. 7.1.1861 Tampere) ja äitinsä Maria Christina Eriksdr (s. 16.9.1816 Pirkkala, k. 22.3.1884 Tampere). Hänen veljensä Johan Adam (s. 20.12.1843, k. 30.8.1891) oli äidin vanhempien tilalla kasvattina, mutta hänkin muutti Tampereelle myöhemmin. Hänen vanhin veljensä Alexander (s. 9.9.1840, k. 3.3.1884)  oli myös muuttanut Tampereelle, jossa hän oli hienotaontaseppä (Klensmed) Gabriel Blomin opissa ja myöhemmin seppänä. Nuorin veli Frans Sakarias (s. 18.8.1852, k. 10.12.1893) eli äitinsä kanssa tämän kuolemaan asti ja mainitaan työmiehen poikana. Carl Axel (s. 7.2.1847) muutti Messukylään  masuuniin 1862, joten tuskin kovin kauas vei tämä muutto. Sen verran hakemista vielä riittää, että hakuni on hänen osaltaan vielä kesken.

Maria Mathilda ja Emanuel Wihtor ottivat kuulutukset 18.4.1869 ja Mathildan muuttaessa Tampereelle heidät vihittiin 6.5.1869. Kuulutuksia otettaessa Pirkkalassa Emanuel mainitaan oluttehtaan kirjanpitäjänä (ölbryg bokhållare).

Ensimmäinen lapsi oli poika Fredrik Wilhelm (s.20.2.1870). Vuonna 1872 perhe muutti Onkiniemeen, tehtaan lähelle. Seuraavat lapset syntyivät tiheään tahtiin; tytär Olivia Mathilda (s.19.5.1872), poika Emil Arvid (31.8.1874) ja Aina Maria (s.5.9.1876). Tässä vaiheessa Emanuel mainitaan jo olutpanimon mestarina (Ölbyggm.) Emanuel toimi myös uusien oluenpanijoiden kouluttajana. Myös poika Fredrik Wilhelm oli myös tehtaassa oluenpanijan opissa.

Perhe oli mitä ilmeisemmin hyvin toimeentuleva ja elämä näytti valoisalta, kunnes Emanuel sairastui ja menehtyi 23.5.1888 vain 41 vuoden iässä. Tammerfors Aftonblad julkaisi kuolinilmoituksen:

"Tillkännagifves
att min ömt älskade make
Bryggmästaren
Emanuel Wilhelm Lönn
efter en längre sjukdom stilla och frid-
fullt afsomnade i döden den 23 maj kl.
2 e. m. i en ålden af 41 år 7 m. 17 d.
sörjd och saknad af mig, två söner, två
döttrar, en syster, en broder samt an-
dra släktingar och vänner.
Mathilda Lönn.
Jer. 29:11

De vänner och bekanta som önska
följa min man till hans sista hvilorum
tillkännagifves att sorgetåget afgår
ifrån Onkiniemi Lördagen den 26 Maj
kl. 2 e. m. Mathilda Lönn."

"Tiedoksi saatetaan että rakas aviomieheni, panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn pitkällisen sairauden jälkeen rauhallisesti ja levollisesti nukkui ikiuneen toukokuun 23 päivänä kello 2 jälkeen puolen päivän 41 vuoden 7 kuukauden ja 17 päivän iässä, suremaan jäädessä minun, kaksi poikaa, kaksi tytärtä, sisko, veli ja muita sukulaisia ja ystäviä.
Ne ystävät ja tuttavat jotka haluavat saattaa mieheni hänen viimeiseen lepopaikkaan tiedoksi saatetaan että surukulkue lähtee onkiniemestä lauantaina 26 toukokuuta kello 2 jälkeen puolen päivän."

Emanuel oli mitä ilmiesemmin myös pidetty henkilö ja hänen kuolemastaan kertoi Tampereen lehtien lisäksi, Uusi Suometar, Åbo Tidning ja Helsingfors Dagblad.

Tammerfors Aftenblad kirjoitti myös pitkän muistokirjoituksen sivullaan:

Dödsfall. Onsdagen den 23 dennes kl. 2 eft. m. afled härstädes ölbryggaren Emanuel Wilhelm Lönn i sitt 42 lefnadsår. Den aflidne war en af dessa sälsynta naturer, som genom träget arbete och stark wilja själfwe skapat sig en egen bana. Född i Kangasala socken kom Lönn i början på sextiotalet till Tammerfors för att här förtjena sitt bröd. Han lyckades erhålla tjenst son bränggosse hos handl. Hildén, hwilken tjenst han lemnade år 1865, då han antog som betjent af egaren till Onkiniemi ölbryggeri. Men Lönn war icke skapad till betjent! Begåfwad med godt hufvud och en owanlig energi, sträswade han till att bliwa en nyttigare medlem i samhället och egnadde sina lediga stunder åt boken och pennan. Följden blef att hans husbonde, som insåg Lönns dugande förmåga, anställde honom såsom bokhållare wid bryggeriet. Men då bryggeriets bryggmästare hr Hilbinger år 1871 oförmodadt lemnade sin plats och fråga uppstod, hwarifrån en skicklig och duktig bryggare skulle fås, framsträdde den förre betjenten och sade: "nog skall jag brygga". Detta djerfwa anbud förwånade något hans principal, som ej fattade huru Lönn kunnat eller ens haft tid att inhemta nödig kännedom i ölbrygdens mysterier; men wan att icke twisla på Lönn, sände an honom till den kände ölbryggaren Schmausser i Tawastehus för att där genomgå prof. Återkommen wisade Lönn att han talat sanning, hwarför han erhöll platsen son bryggare wid Onkiniemi ölbryggeri. Döden har nu bortryckt honom från denna plats son han innehaft i öfwer 16 års tid och hwarunder han wisat sig wara en skicklig ölbryggare, wärd alt det erkännande han erhållit såwäl af principal som kunder. Men Lönn war icke endast bryggare, han war sin principals och bryggeriets - som man säger- alt i allo; hans bortgång är därföre så mycket känbarare. Förutom att Lönn närmast sörjes af enka och fyra barn, kwarlämnar han hos den familj han pligttroget tjent i 23 år och som räknade honom tillhöra sig mera som wän än tjenare, ett saknadens minne.

Eli työteliäs ja ahkera mies! Ja kaiken hän oli saavuttanut omilla ansioillaan ja omalla tekemisellä.

Perukirjoitus pidettiin heinäkuun 14 päivä (kello 11 ennen puoltapäivää) Gustaf Taulerin toimesta. Lasten edunvalvojana toimi kauppias Israel Enbom.
Seppä Karl Sirénillä oli kolme velkakirjaa, jotka olivat melkoisen suuria. Mielenkiintoinen on viisi Aamulehden osaketta, joiden arvo oli 500 markkaa. Kultaa olivat taskukello (fickur) ja medaljonki (medaljöng). Hopeasta kauha (förläggare), 2 ruokalusikkaa (matskedar), 12 teelusikkaa (theskedar) ja sikarikotelo (cigar fodral). Muita ruokailuvälineitä oli mm. kaffeservis, 21 ruokalusikkaa, 21 teelusikkaa, 31 haarukkaa, teesihti, sekä 2 kynttilän jalkaa. Messingistä oli 4 kynttilän jalkaa, kahvipannu (kaffekök), kynttiläkruunu (ljuskrona) ja verhonpidike (gardinhållare).

Kuparista oli 2 kattilaa (kastruller), kahvipannu ja kannu. Pelti ja rautaesineitä oli mm. maustelaatikko (krydd låda) kannu, tuopin mitta (stopsmått), öljykannu (oljkanna), tratti, katos? (skjula), ämpäri, ompelukone (arvo 30 mk), patoja, 3 paistinpannua, kattila, kahvin paahdin (koffebrännare), mortteli (mortel) ja sakset.

Posliinista oli mm. 42 lautasta (tallrikar), 11 paistinvatia (stekfat), 2 pilkkumia (spillkummor), 4 karottia eli kulhoa (karotter), 5 mukia (muggar), 3 maitokannua (mjölkkannor), 2 kastikekulhoa (sås skålor), 2 teekannua, 14 kahvikuppia ja kermanekka (gräddsnecka).

Lasitavaroita oli mm. 5 kulhoa, 21 ryyppylasia (spettsglas), 6 juomalasia (dricksglas), 3 kolpakkoa (seidlar), 7 lasikehtoa (glasbunkar), jokin mausteikko (bardssyrtut), 5 karahvia (karafiner), 2 sokerikkoa (socker askar) ja 2 suolakkoa (saltkar).

 Huonekaluja eli Möbel oli piano (arvo 200 mk), 2 sohvaa (soffor), 2 tuolia (sändstolar), 6 rottinkituolia (rottings stolar), 3 kaappia, 1 kirjahylly ja kirjoja (bokskåp med böcker), 4 sänkyä petivaatteineen (sängar med sängkläder) ja senkki (skänk), 12 huonompaa tuolia, sohvapöytä, 8 pöytää, sermi (skärm), piippuhylly (piphylla), sokeri astia (Sockerknecka) , 2 (Kåmoder med serviser), 5 kukkatelinettä (blomställare), 2 keinutuolia mattojen kera (gungstolar imed mattor), 4 telttatuolia (teltstolar) ja 2  jakkaraa eli pallia (pallar).

Vaatteita ja liinavaatteita oli mm. 1 (Hoit rock), 24 lakanaa, 12 tyynyä (dynvar), 12 (Bardsdukar), 12 servettiä (servietter), 24 käsipyyhettä, 12 paitaa, kaulusta ja  maschette? (skjortor, kragar & 6 pr maschette), 12 kalsarit (kalsonger), 12 paitaa, 6 yöpukua? (nathöjar), 24 nenäliinaa, 12 paria sukkia, 2 turkistakkia (pälsar), 4 (paletäer), 1 musta puku ja 1 frakki (svart kostym + 1 frak), 1 trikoo puku (tricot kostyme), 1 pari huonompia vaatteita, hattu, myssy. 3 mustaa mekkoa (svarta klänningar), 2 villamekkoa, 6 aluspaitaa (underkjålar), pari jalkineita (skopslagg), 3 hattua, 1 nahkalakki (skinmössa), kaulus tai kravatti? (krage) ja muhvi (muff).

Muuta tavaraa oli mm 2 seinäkelloa, 5 lamppua, 9 paria verhoja sekä hiter? ja kannakkeet (gardiner med hiter och hållare), 6 virkattua liinaa? (wiikade dukar), 2 kirjavaa liinaa (brokiga dukar), 1 matto, 3 peiliä (spelglas), 2 sohvatyynyä (soffdynor), 30 taulua (taflor), 1 käsipyyheteline (handukshållare), 3 naulakkoa  (klädshängare), 1 matkalaukku (kappsäck), 2 kangaslaukkua ? (mattsäckar), 2 sateenvarjoa (paraplyer), 1 aurinkovarjo (parasoll), 3 kaihdinta (rullgardiner), 3 kipsikuvaa (gips bilder) ja 4 kukkavaasia (blomvaser), 1  (barstväcka), 2  (barstar), 1  kirjelaatikko? (brefgömma), 4 kapan mittaa, 4 sahaa (såar), 1 ämpäri (ämbare), 1 komero? (skjula), 1 kahvimylly (kaffekvarn), 1 pyykkipunkka (bykbunke), hylly (hylla), pyttyjä (byttor), tiinu (tina), 1 jauhovakka (mjölvacka) ja 1 suola-astia (saltkar).

Omaisuudesta vähennettiin kulut mm. hautajaiskulut (300 mk) ja perukirjoituksen kulut. Jäljelle jääneestä leskenosuus 1/20 osaa ja puolet jäljelle jääneestä, sekä jokaiselle tasan toinen puolikas.
leski allekirjoitti vakuutuksen pesän oikeellisuudesta ja lasten puolesta Israel Enbom.
Kuvia perukirjasta en viitsi tähän laittaa sillä kuvat ovat vapaalla kädellä otettuja kaupuunginarkistossa. Ihan luvalla.

Ja kun oikein mielikuvitusta käyttää niin tavaroiden perusteella voisi nähdä vaikka tälläisen asunnon:

Palanderin talo, Hämeenlinna

Wivi Lönnin biografiasta käy ilmi kuinka Mathildalle ja lapsille jäi taloudellinen epävarmuus. Perhe muutti aluksi vuokralle ja myöhemmin Puutarhakadulta ostamaansa taloon. Wivi muutti Helsinkiin ja Jyväskylään, jonne myös Mathilda muutti. Wivin suunnittelemat talot ovat aivan omaa luokkaansa ja niistä on kerrottu ansiokkaasti muualla. Wivistä on tietenkin myös oma Wikipedia sivu.

Fredrik Wilhelm muutti aluksi Joutsaan, josta hän perheensä kanssa muutti Jyväskylään. Wilhelmin ja Alma Lönnin joulun vietosta löytyy mukavia kuvia, joissa ovat mukana myös äiti Mathilda ja Wivi. Almasta ja hänen tyttärestään Inka Rakelista on paljon tarinaa Aini Sarsan kirjassa Äidit ja tyttäret. Wilhelm, Alma ja heidän tyttärensä Aino Hagar, Inkeri Matilda ja Alma Kaarina ovat perhehaudassa Kalevankankaalla.

Emil Arvid muutti Tampereelta Karkkuun kauppiaaksi. Kaupanpito ei ollut menestyksekäs mutta Karkusta löytyi vaimo Elin Sofia Rosengren, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä Ester Maria ja Helena Elisabet Karkussa. Perhe muutti Jyväskylään 1902 alussa.

Aina Maria meni naimisiin apteekkari Jean Sucsdorffin kanssa ja he muuttivat Jääskeen. Perheelle syntyi ainakin viisi lasta, joista tosin kaksi kuoli pienenä.

Perhehauta löytyy Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta, jossa olen tämän kuvannut. Tämän hautakiven vasemmalla puolella on hauta ja muistomerkki, jossa lepää Mathilda Lönnin äiti  Maija Stiina Sirén. 
Lähteet:
Kangasalan seurakunnan arkisto
Tampereen tuomiokirkko seurakunnan arkisto
Pirkkalan seurakunnan arkisto
Tampereen kaupungin arkisto
BeerFinland.com
Kansallisarkiston Historiallinen sanomalehtiarkisto
Wivi Lönn sekä internet-haulla että kirjallisilla lähteillä.
Aini Sarsa, Äidit ja tyttäret, Suomen sukututkimusseura 1992.

Päivä Turussa

Päivän valmistelut alkoivat kolme viikkoa aikaisemmin kun varmistin arkistolta soittamalla että heillä todellakin on iltapäivystys 2.4 ja että "pitääkö varata tai varataanko minulle jokin tila sillä aion olla koko pitkän päivän ja kuvata". Vastaus oli että iltapäivystys on ja tervetuloa, kyllä paikka löytyy varmasti. Vastaaja oli todella ystävällinen.

Seuraava askel oli varmistaa bussit. Lähtö 5.45, joten piiiitkä päivä tiedossa.
Seuraavaksi alkoi Astian selaaminen. Tyrvää. Sillä löytyy Turusta vaikka mitä. Hain perukirjoja, joita löytyi 1755 alkaen. Varasin kolme kirjaa. Siikaisten perukirjoja löytyy vaihtelevalla menestyksellä. Varasin yhden kotelon niitä. Sitten vielä A.Hirsjärven yksityisarkisto ja aivan uusi löytöni Caloanderin arkisto. Katsotaan mitä siitä löytyy. Kaikki muut löytyivät Astialla mutta Hirsjärvi ei. Sen sitten tilasin sähköpostilla viikkoa ennen reissua. Seuraavana päivänä postilaatikossani oli jokaisesta tilatusta arkistosta oma sähköpostiviesti. Ja Hirsjärvestä ystävällinen viesti että tilaus on ok ja odottaa minua 2.4. Mahtavaa!

Pääsiäisen pyhinä latasin kameran akut, testasin kannettavassa tietokoneessa hiiren ja näppiksen, laitoin Sukujutut tiedostot koneelle ja testasin että ohjelma toimii. Bueno. Kameranjalka varmuuden vuoksi mukaan, jos vaikka kuvauspaikka on sellainen ettei ole telinettä. Pari muistikorttia mukaan, toinen akku kameraan, akun laturi varmuuden vuoksi ja jokohan tämä muuttokuorma riittäisi... Sitten eikun kamat kassiin.
Kello laitettiin soimaan aamulla klo 4.00, mutta heräsin jo klo 3 miettien että onhan varmasti kaikki tarvittavat mukana. Eikun aamupalaa, paljon kahvia ja menoksi. Linkkari tuli hieman myöhässä sillä matkahuollon paketteja näytti olevan paljon jäämässä Hämeenlinnaan. No onneksi oli juttuseuraa toisesta matkaanlähtijästä, eikä kelikään ollut ollenkaan huono.Meno-paluulippu maksoi peräti 53, 90, mutta ei sitä jatkuvasti tule rampattua Turussa. Linkkari oli perillä vähän ennen klo 8 joten jäi aikaa käydä kahvilla ja sämpylällä ennen arkiston aukeamista. Ja sitten yritin laahustaa hissuksiin arkistolle joka on tien toisella puolella.

Hidastelusta huolimatta olin oven takana jo varttia vailla. Ja eikun odottamaan. Oven taakse odottajiin liittyi vielä muutama herra. Ja kellon ollessa tasan 9 soitin ovikelloa. Syöksyin sisään. Sisäkengät jalkaan, kone ja kaikki muut vermeet kainaloon ja kohti tiskiä. "Päivää, mulle on varattu kirjoja tälle päivälle missä voin niitä selata ja kuvata?" "Jos laitat nimesi tuohon vieraskirjaan,,," "Juu heti kun mulla on yksi käsi vapaana niin laitan, mutta se paikka...." "Juu tietysti, tännepäin..:" ja ystävällinen virkailija ohjasi minut takahuoneeseen. Siellä olikin jo herrat virittämässä koneitaan ja tunnistin heidät SSHY:n vapaaehtoisiksi digitoijiksi. (Ja kaupan päälle he olivat oikein mukavaa ja viihdyttävää seuraa koko pitkän päivän ajan.) Parkkeerasin itseni ja tavarat ja laitoin kameran pöydässä kiinniolevaan telineeseen ja aloin katsoa materiaalia jota olin varannut.
Aloitin Hirsjärven materiaalista. Kansiossa on vanhoja perukirjoja, joita olin aiemmin kuvannut. Sieltä löytyi lisäksi kuulutuksia tai ehkä paremminkin ilmoituksia, sekä aviokuulutuksia Kiikasta ja Tyrväästä.

Ne kuvattuani siirryin Tyrvään vanhoihin perukirjoihin. Niitä oli melkoisesti, joten muutamia kuvasin kokonaan ja suurimmasta osasta vain ensimmäisen sivun. Tämä taisi olla päivän hirvein luettava:

En raahannut mitään eväitä mukanani, vaan päätin katkaista päivän hetkeksi ja käydä syömässä. Kasasin tavarat pöydälle, irrotin kameran telineestä jos vaikka joku haluaa sillä välin kuvata. Ja selkää sen verran särkiessä oli ihan hyvä päätös hetkeksi oikaista ruotoa. Katsoin kellostani että olin melkein tunnin ruokareissulla, joka aika oli siis poissa kuvaamisesta. Harmittaa, mutta tulipa syötyä. Loikkiessani iloisena ja massu täynnä takasin sorvin ääreen kertoivat herrat että mina oli tiskin takaa virkailija kaipaillut. Eikun kysymään että mikä hätänä. "Sitä vain kun eräs henkilö soitti Salosta ja olisi halunnut tulla valokuvaamaan mutta katselin että tavarat olivat siellä mutta ketään ei näkynyt." "Kävin vain syömässä" "Niin... se oli jo aikaisemminkin pitkään niin että siellä ei näkynyt ketään mutta tavarat olivat siellä..:" "Olin tunnin poissa ja haluaako se henkilö tulla kuvaamaan?" "Ei hän sitten tänään tule kun olisi tullut ihan Salosta asti..." "No hyvä minä voin sitten jatkaa kuvaamista." Että kiitti vaan! Se ainoa kerta kun meikäläinen lähtee Turkuun asti kuvaamaan niin pienellä vaivalla saadaan kyllä tosi törppö olo! Otan ensi kerralla eväät ja ilmoitan tiskille joka kerta kun poistun kameran äärestä, vessaankin... No kaikesta huolimatta jatkoin kuvaamista. Välillä kävi pari henkilöä ottamassa muutaman kuvan, jonka aikaa lepuutin selkääni, joka vihoitteli ihan huolella.

Perukirjojen jälkeen tutustuin Fredrik Wilhelm Caloanderin arkistoon. Tunnisteessakin lukee "Lainhuudatuksia, kiinnekirjoja, talonkauppoja koskevia asiakirjoja, talonluovutuskirjoja, tilojen vuokrajuttuja, häätöjä ja riitajuttuja koskevaa aineistoa." Materiaalia oli kotelon verran ja Huittisten, Karkun ja Tyrvää alueelta . Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut taloasioissa. Riitajutut katsoin läpi, mutta ei löytynyt tuttuja nimiä. Joten jatkoin perukirjojen parissa.

Merikarvian seurakunnan arkiston perukirjoissa oli muutama testamentti, paljon perukirjoja, mutta yksi jännä nippu "sekalaisia papereita". Joukossa oli ilmoitus tammikuusta 1743, kirje papille, parin saarnan tekstiä (ilmeisesti) ja merkillinen lista nimistä ja summista. Summien yläpuolella luki "Dollar Senttiä".  Ja kotelon perukirjoja kuvasin sen mitä ehdin.

Linkkari takaisin hämeeseen lähti klo 19, johon kiirehdin, vaikka arkisto olisi ollut auki klo 20 asti iltapäivystyksen ansiosta. Selkä kipeänä, kamera ja muistikortit täynnä kuvia ja hyvin väsyneenä olin kuitenkin päivään erittäin tyytyväinen. Kuvien selaamista teen sitten sitä mukaan kun aikaa kaikelta muulta on.

Jonas Jonasson Tunström ja ADOnline

Hetki vierähtänyt Jonaksen etsinnästä, mutta eipä nämä täältä katoa. Viimeksi kerroin Jonaksen muuttokirjasta ja mitä löysin Family Search -sivulta. Ja näistä tiedoista olikin iso apu!

ADOnlinella on pari kertaa vuodessa ilmainen viikonloppu, joten siihen kannattaa varautua etsimällä mahdollisimman paljon tietoa jo etukäteen. Minulla oli tallennettuna Family Search kautta saadut kirjatiedot. Ja ne nopeuttivat etsintää todella paljon. Tiesin niiden perusteella mistä kirjasta lähteä etsimään oikeita kuvia. ADOnlinesta löytyi Jonaksen ja sisarusten syntymät, vanhempien kuolemat, sekä vanhempien perukirjat.

26.3.1757 löytyi Jonaksen isosisko Brita Bälingen kastetuista, paikkana Svartarbo.
[Bälinge-C-3-1755-1839-Bild-12-sid-8]

Jonas Jonasson syntyi Bälingessä Uppsalan lähistöllä Jonas Ericssonin ja Brita Pärsdotterin nuorimpina lapsina ja kaksosena 13.12.1759.

Bälinge C3 1755-1839 Bild 20 sid 16.

Kuvassa on syntyneet ja kastetut kirjasta osa, jossa Jonaksen ja kaksoissiskonsa Margaretan syntymä ja kaste on mainittu. Kummien nimien tulkinta olikin minulle vaikeaa:

"Twillingar Jonas och Margareta
Svartarbo u.hb. Jonas Ersson, h. Brita Pärsdr.
Nyby Mart Mattsson, xx Jöran Olsson, xx Olof Henrsson, xx Per Ersson.
H. xx Ersdr i Nyby. Svartarbo Ho. XX , Jx E: h: Margareta Svartarbo Eh: Marija Olofsdr, Rönby pig. Brita Olofsdr"

Jonas Ersson mainitaan kuolleiden luettelossa elokuussa 1759 eli ennen kaksosten syntymää:

Bälinge EI 1 1755-1854 Bild 118 sid 112.

"Aug.
d. 26. d. 12. Svartarbo Jonas Ersson 42 3 -- Bröstsjuka"

Elokuu
26.(7.) 12.(8) Svartarbo (kylästä) Jonas Erkinpoika 42 vuotta 3 kk Keuhkotauti (kuolinsyy)

6.11.1759 suoritettiin perukirjoitus:

"1759 den 6te November, varo nu? under-
tecknade Kallade af Enkan hustru Brita Pärs-
dotter i Svartarbo och Bäsling Socken, at
Inventera och värdera den lösa egendom, som
befants efter den afledan man Bonden Jonas
Ersson, som Kommen utdelas med? 2ne omyn-
diga Barn emellan?, befants som följer."

Lapsia mainitaan kaksi, mutta leski odotti vielä kaksosia. Lieneekö tämä syntymätön laskettu mukaan vai onko toinen lapsi joku jota en ole vielä huomannut?

Lasten äiti Brita Perdotter kuoli 1765.

"D. 25 d Febr: 10 Svartarbo Jonas Ersson Encka Brita Persdotter 34 -- ??"
"25.1. 10.2. (haudattu) Svartarbo kylästä Jonas Erkinpojan leski Brita Perintytär 34 vuotias, kuolinsyy?"

Britan kuolinsyytä en ymmärrä. Vaikka kuinka tuijotan niin ei aukene. Saa kertoa jos arvaa, minä en edes arvaa.
Britan jälkeen perukirjoitus pidettiin jo 16.2.1765.

Mitä lapsille tapahtui? Missä he kasvoivat vanhempien kuoltua? Kuka heistä huolehti?
Lapset ovat isänsä kuoleman jälkeen äitinsä kanssa äidin isän talossa Tunassa. Jäivätkö he sinne myös äidin kuoltua? Paljon on kysymyksiä ennekuin Jonas ilmestyy Prunkkalaan. Kaikkea en varmasti saa selvää mitä Jonakselle tapahtui, mutta mielenkiintoista on kokeilla mitä kaikkea saakaan selville.

Lähteet:
http://www.arkivdigital.net/
https://familysearch.org/pal:/MM9.1.1/XFG1-Y77
Bälingen seurakunnasta tietoja
Digitalt Museum - Bälinge haku Linkki Digitaalisen museon kuviin Bälingestä. Ihan muuten vain.

Greta Matintyttären perukirja

Kun muutama vuosi sitten kävin perukirja-kurssia Vanajaveden opistossa etsin suvun henkilöä, jonka perukirja olisi saatavilla Hämeenlinnan maakunta-arkistosta. Ilokseni löysinkin mielenkiintoisen henkilön Margareta Matintyttären, jonka esi-isät ja jälkipolvet löytyivät Tampereen lähialueelta. Mutta nyt Margaretan eli Gretan pariin.

Greta tuli Ikaalisiin Hämeenkyröstä 26.8.1806. Aikani haettuani muuttokirjaa luovutin hakemasta. Ja lopuksi hyvä niin, sillä sitä ei ole. Sillä vuosia myöhemmin kun Gretan vanhemmat ja sisarukset selvisivät minulle, löysin myös maininnan Hämeenkyrön Kostulan Påussan Mäntylän kohdalta "pig Greta Mattsdotter till Ikalis utan attest".  

Greta muutti Ikaalisiin Kilvakkalan kylään Suuriniemen taloon. Taloa isännöi Maria Antintytär, jonka mies Heikki Erkinpoika oli kuollut 1801. Heikin vanhemmat elivät syytingissä talossa.  Greta ja talon poika Isak Heikinpoika on merkitty mieheksi ja vaimoksi, mutta vihkiaikaa en ole useasta yrityksestäni huolimatta löytänyt. Jonain päivänä....

* Lisätty: SSHY:n vapaalla puolella oleva rippikirja löytyy myös, jos sitä haluaa katsoa.

Greta ja Isak ryhtyivät Suuriniemen talollisiksi. Heidän ensimmäinen lapsensa Kaisa Maria (Catharina Maria) syntyi 1.10.1806 Ikaalisissa. Hänen kummeinaan olivat äidin veli vaimonsa kanssa. Seuraava lapsi Anna Stina  syntyi 30.9.1809 ja kummeiksi tulivat naapurit Johan Pukarolampi, vaimonsa Brita ja tytär Walborg. Seuraavaksi syntyi poika Isaak 22.1.1812. Hänellä oli kummeina myös naapuri Johan Pukarolampi, vaimonsa Brita, poikansa Johan ja Isä Isakin isosisko Kaisa Heikintytär, joka asui Suuriniemessä miehensä pitäjänräätäli Hans Hoffmanin kanssa. Neljäs ja viimeinen lapsi Juho Kustaa (Johan Gustaf) syntyi 30.5.1816. Lieneekö ollut papin virhe vai missä kohtaa on sekoitettu (vai minulla väärin), mutta syntyneiden luettelossa Juho Kustaa mainitaan Tapialan lapsena. Siellä on ollut melkein saman niminen isäntäpari, mutta Isakin ja Gretan poikana hänet mainitaan rippikirjassa. 

Syytä eivät rippikirjat kerro, ehkä jotkin muut dokumentit joita en ole vielä lukenut, mutta lapsista Kaisa Maria ja Isak otettiin kasvattilapsiksi Gretan veljen luokse 1815. He tulivat takaisin Suuriniemeen n. 1821. Tarkkaa selkoa vuosiluvusta en saa. Tarkempia tietoja Suuriniemen talosta ja taloudenhoidosta en ole ehtinyt vielä selvittämään, mutta jonain päivänä...

Isak Heikinpoika kuoli 6.1.1837 Ikaalisten Kilvakkalan kylässä Suuriniemessä. Hänen perukirjaansa en ole löytänyt. Mielenkiintoinen yhteensattuma on että kaksi päivää myöhemmin Kaisa Maria sai tyttären Maria Sophian ollessaan Porissa piikomassa. Greta kuitenkin eli vielä 10 vuotta leskenä Suuriniemessä. Kaisa Maria asettui Suuriniemeen tyttärensä kanssa ja mitä ilmeisimmin hoiti äitiään loppuun asti. Muut sisarukset lähtivät muualle.

Greta Matintytär kuoli 30.1.1847 Ikaalisissa Kilvakkalan kylässä Jyllin ruodussa olevassa Suuriniemen talossa. Perukirjoitus toimitettiin 13.4.1847. Kirjoituksen tekivät kirkon kuudennusmies Elias Mikonpoika Turkki Ikaalisten kirkonkylästä ja talonpoika Isakki Pukarolammi Kilvakkalan kylästä. Perillisistä paikalla oli vain tytär Kaisa, eikä poikien olinpaikkaa edes tiedetty. Tytär Anna Stina oli naimisissa Heittolan kylästä olevan torppari Mikko Lähteenkorvan kanssa. Greta oli tehnyt Kaisan hyväksi suullisen testamentin, joten Kaisa toimi pesänhaltijana.

Greta jätti jälkeensä asumuksista ja ulkorakennuksista vanhan asumuspirtin, kaksi aittaa, navetan, tallin ladon kanssa, kotan, riihen ja lantakehän. Rautatavaroita olivat suitset, viikate, sirppi, kirves, vanha pata, vasara ja hohtimet. Puutavaroita oli mm. heloitettu kirstu, kaksi vanhaa tiinua, leili, vesiamme, tuoppi, pöytä, kaksi tuolia, vanha kapan mitta, makuusija ja vati. Pito- ja petivaatteita oli mm. parkumi mekko, sarka tröijy, täkki, lampaannahka välly, lakana, tyyny, nauhallinen myssy, silkkiliina ja kaksi vanhaa liinaa. Sekalaista tavaraa oli virsikirja, rukki ja puntari. Koko pesän arvo oli 14 ruplaa 85 kopeekkaa. Pesästä vähennettiin pesän velka, kirjausmaksu, köyhille annettava raha, toimitusmiehen palkka, lunastusmaksu, arviomiesten palkat ja kyytimaksut jotka olivat 3 ruplaa 21 kopeekkaa. 

"Sitten pesän jako piti toimitettaman: mutta koska kukaan perillisistä ei ole paikalla paitsi tytär Kaisa, vaikka on asiaankuuluvasti tiedotettu toimituksesta laillisena aikana ja osan perillisistä oleskelupaikka täysin tuntematon, samoin yllämainittu perillinen, Kaisa muistutti että hän, täällä pidetyillä Syys Käräjillä viimeksielettynä vuonna, on valvonut vainajan suullisesti hänelle antaman Testamentin, josta johtuen asia jätettiin lepäämään kunnes lisä selvitys voidaan toimittaa."

Kaisa ilmoitti olevansa tyytyväinen päätökseen ja vahvisti valan velvoituksella ilmoituksen todeksi ja kuittasi puumerkillään perukirjan.

Lopuksi toimitusmies ja uskotut miehet allekirjoittivat perukirjan puumerkeillään.

Mistä perukirja löytyy?

Perukirjaa etsiessä tarvitaan vainajan nimi, kuolinaika ja  kuolinpaikka. Mielellään vielä seurakunta johon vainaja on kuulunut.

Greta Matintytär oli kuollessaan Ikaalisten pitäjästä, joten selvitin ensin että Ikaalinen kuului Ikaalisten käräjäkuntaan. Käräjäkunta taasen kuului Ylä-Satakunnan yliseen tuomiokuntaan. Joten lähdeviitteinä tähän perukirjaan on:

HMA, Ylä-Satakunnan ylinen tuomiokunta, Ikaalisten käräjäkunta,
EC:7 perukirjat 1847-1847 n:o 40 s. 475

Muita perukirjoja joita olen etsinyt olen löytänyt useista eri paikoista. Jos leski on vihitty uudelleen on perukirjoitus tehty ennen vihkimistä. Tällöin perukirja saattaa löytyä tuomiokunnan sijaan seurakunnan arkistosta. 

Henkilö jonka perukirja on tehty 40 vuotta mutta yli 25 vuotta sitten pitäisi löytyä käräjäoikeudesta. Tampereelta sellainen löytyi kaupungin arkistosta, josta löytyy jonkin verran vanhempiakin perukirjoja.

Alle 25 vuotta vanhat perukirjat ovat verovirastossa. Niiden saaminen onnistuu, mutta tiedot ovat salassapidettäviä.

Paras tapa oppia hakemaan perukirjoja ja niiden tulkitsemista on käydä aiheesta sukututkimuskurssi. Ilman sitä en olisi oppinut hyödyntämään niiden tarjoamaa tietoa.