maanantaina, tammikuuta 28, 2013

Vapaaehtoinen sotilas Samuel Calin

Hämeenlinnan sukututkimusseuran illassa oli viime vuoden helmikuusssa kertomassa Heikki Vuorimies ruotusotilaiden tutkimisesta. Meille sanottiin ennakkoon että voi lähettää hämeen alueen sotilaista kysymyksiä. En sitten ehtinyt lähettää kysymyksiä, vaikka ajattelin myös että tuo yksi pirkkalalainen olisi ollut kiinnostava. Noh sitä sain selville myöhemmin.

Esityksensä jälkeen Vuorimies vastasi ihmisten lähettämiin kysymyksiin ja kun kysyttiin tyrvääläisestä Samuel Calinista keskittymiseni parani heti. Samuel ei ollut muuten tuttu, mutta kun Tyrväästä puhutaan.... Kysyjä oli ulkonäöltä tuttu rouva, mutta en tiennyt hänen kytköksestään Tyrväälle. Seuraavan kerran kun tapasin rouvan sukututkimusillassa kysyin häneltä Samuelista lisätietoja ja hänen yhteystietojaan. Syksykin tuli ja kaikenlaista hässäkkää ollut, mutta Samuel ei ole unohtunut. Joululomani aikaan hakemistoja tehdessäni ja sotilaita läpikäydessäni palasin Samuelin tietoihin.

Samuelia ovat tutkineet monet henkilöt. Se kävi selväksi Sukuhakurista. Tietoja ovat selvittäneet nuo lähialueet hyvin tietävät henkilöt TiuhtiViuhti ja lmbigi, jotka auliisti kertovat tuolla sukuhakurissa, mitä he ovat saaneet selville. Myös nimimerkki Marjaana kertoo että Samuelin tyttären tyttären suvusta on tehty kirja. Kirjan nimi olisi ollut kiva tietää.

Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta löytyvät digitoituna Sotilasasiakirjoja, jotka ovat vain jäsenten käytettävissä. Jäseneksi pääsee pienellä summalla, josta on paljon iloa ja hyötyä sukututkijoille.

Samuelin syntymä on edelleen epäselvä. Sitä ei löydy Tyrväältä, eikä Kiikasta. Muiden lähialueiden kahlaaminen useilta vuosilta on minulta jäänyt hiskistä tarkistamiseen. Samuelillle on merkitty syntymävuodeksi 1737 Tyrvään rippikirjassa 1760-67. Ja sama vuosi säilyy siitä eteenpäin.

Samuel on astunut sotapalvelukseen vapaaehtoisena 14.9.1754 Porin läänin jalkaväkirykmentin henkikomppanian (Kongliga Björneborgs Läns Infanterie Regemente Lif Compagnie) Tyrvään Ekon ruotuun, rykmentin numerolla 388 ja komppanian numerolla 4. Häntä ennen on sotilaana ollut Simon Jacobsson Hierp (kuoli 30.1.1742), vapaaehtoinen Adam Tribler (kuoli 5.2.1752), jonka jälkeen tuli Samuel. Tästä vakanssista Samuel sai siirron 6.3.1758 Karkun Nohkuan ruotuun henkikomppanian rykmentin numerolle 408 ja komppaniaan numero 24.

Nohkuassa Samuelia ennen oli Simon Eriksson Klinga, joka on ilmeisesti on astunut palvelukseen 1737. (Sen verran löi tyhjää tässä kohdassa että en nyt arvaa mitä lukee, vaikka suhteellisen selvää tekstiä onkin.) Samuel sai ylennyksen korpaaliksi 8.6.1759 ja siirrettiin Eversti Luutnantin komppaniaan (Överste Lieutnantes Compagnie). Samuelin jälkeen Nohkuaan tuli vapaaehtoinen Axell Fried: Philp ja hänen jälkeensä Michel Johansson Snäll. Alla on maininta komennuksesta Pommeriin, mutta kuka herroista siellä on ollut?

Samuel siirtyi Eversti Luutnantin komppaniassa Hoipolan ruotuun 5. korpraaliksi rykemntin numerolla 343 ja komppanian numerolla 87. Samuelia ennen mainitaan Nils Nilsson Lilljeblad, Isaac Johan Pauchalen, Mats Flint ja Petter Sneck.5.1.1761 Samuel siirrettiin komppanian numerolle 106. Tilalle tuli samasta paikasta Petter Westerlund, joka sai ylennyksen ja siirrettiin Euran komppaniaan. Tällöin Hoipolaan tuli Mats Erihsson Lilljeblad, joka palveluksessa oli nimeltä Rutström.

Seuraavana palveluspaikkana oli Eversti Luutnantin komppaniassa Houhajärven ruotu rykmentin numerolla 362 ja komppania numerolla 106. Samuelia ennen mainitaan Johan Matensson Hvitros, Hindrich Jöransson Hvitros, Mats Johansson Hvitros ja jo edellä mainittu Petter Westerlund. Samuel siirrettiin 18.4.1767 numerolle 97 ja tilalle tuli seuraavana vuonna Johan Hinricsson Ståhl.

Tyrvään seurakunnan rippikirjassa 1760-67 (ei jäsenten linkki) Vehmaisten Nisulla Samuel mainitaan vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Sivulla mainitaan Samuelin syntymävuosi ja tyttärien Ulrican (s. 3.12.1764) ja Anna Marian (s. 14.12.1766) syntymäaika, mutta Anna-vaimolla ei ole mitään. Ripilläkäyntejä ei myöskään ole merkitty. Samuel ja Anna Jöransdr Ramberg ovat vihityt 12.2.1764 Tyrväällä.

Seuraava palveluspaikka oli Roismalassa rykmentin numerolla 353 ja komppanian numerolla 97. Samuelia ennen mainitaan Johan Simonsson Roxport (?), joka oli palveluksessa nimellä Roxfeldt.Samuelista ei ole mainittu muuta kuin että hän on naimisissa ja syntynyt Porin läänissä.

Nämä kaikki edellä mainitut löytyvät Porin läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelosta 1768-68, joka on pidetty Messukylässä 22.9.1768. Samassa katselmuksessa on tarkistettu myös varusteet, jotka löytyvät miehistön jälkeen.

Tyrvään seurakunnan rippikirjassa 1771-1777 (ei jäsenten sivu) Samuel perheineen löytyvät Roismalan sotilaiden sivulta. Samuelille on merkitty syntymäaika 4.1737, Annalla ei mitään, tytöillä on syntymäajat ja Emmanuel-pojalle (s. 22.11.1768) on merkitty syntymävuosi.  Heidän ylitseen on vedetty viiva muuton merkiksi.

Seuraavaan pääkatselmukseen Samuel osallistuu 1775, jolloin hän on palannut Porin läänin jalkaväkirykmentin henkikomppaniaan, mutta nyt Mouhijärven Kouraniemen ruodussa. Samuel on rykmentin numerolla 478 ja komppanian numerolla 94. Tässä on myös jo lisää tietoa Samuelista, joka saapui tähän paikkaan 27.8.1770. Hän oli 40-vuotias ja ollut palveluksessa 22 vuotta. Hän oli 11 korttelia 1 tuumaa pitkä (1 kortteli=14,8 cm, 1 tuuma=2,47 cm, jolloin Samuelin pituus oli 165,7 cm). 

Seuraava pääkatselmus tehtiin 22.6.1779 Parolassa , jolloin Samuel oli samassa rykmentissä ja komppaniassa edelleen. Samuel on 44-vuotias, palvelusvuosia on kertynyt 26, hän on 5 jalkaa ja 6 1/2 tuumaa pitkä, naimisissa ja läsnä katselmuksessa. (1 jalka = 29,689 cm, 1 tuuma= 2,47 cm eli 164,5 cm)

Seuraava katselmus pidettiin Luolajan kentällä 5.7.1782, jossa Samuel on edelleen samassa paikassa. Hänen tietonsa ovat edelleen yhtä niukat, ikä 47 vuotta, palveluksessa 29 vuotta ja pituus 5 jalkaa 6 1/2 tuumaa, naimisissa ja paikalla.

27.6.1785 pidettiin jälleen Luolajan kentällä pääkatselmus, jossa Samuel on edelleen samassa paikassa ja samoilla tiedoilla.Nyt Samuel on 50-vuotias, sekä palvellut 32 vuotta. Edellisessä katselmuksessa hän on ollut paikalla, mutta nykyisen katselmuksen kohdalla on merkintä jota en ymmärrä. Seuraavassa pääkatselmuksessa 1789 Samuel ei enää ole palveluksessa.

Samuel löytyy Suodenniemen rippikirjasta 1778-1782 Tuorilta. Siellä Anna Stina Rambergille on löytynyt myös syntymävuosi 1745. Lapsista Emmanuel mainitaan lähteneen Helsinkiin ja saapuneen. Samuel (s. 13.2.1771), Friedric (s. 7.12.1773), Hedvig (s. 14.2.1776, k. 28.9.1857 Lavia), Christina (s. 24.5.1778)  ja Carl (s. 26.7.1781, k. 19.10.1844 Tyrvää) ovat syntyneet Suodeniemellä.

Suodenniemen rippikirjassa 1783-1788 on Samuel merkitty kuolleeksi. Ripilläkäynnit näkyvät vielä 11.7.1784. Suomen asutuksen yleisluettelossa 1780-99 (SAY) Samuel on merkitty vuodelle 1785, mutta seuraavana vuonna vaimo on merkitty leskeksi. Anna kuoli vuonna 1789. Rippikirjassa on myös merkintöjä mihin lapset lähtivät. Annan kuolema on merkitty Mouhijärven Suodenniemen kappelin haudattuihin 1789 ja Suodenniemen tilikirjoista löytyy myös mullpengar eli hautamaksu, joka oli 16 killinkiä. Samuelin hautaamista en löytänyt.

Lähteitä:
Sukuhakuri
Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys, sotilasasiakirjat, Porin läänin jalkaväkirykmentti, pääkatselmusrullat
Tyrvään seurakunnan rippikirjat, sshy
Suodenniemen kappeliseurakunnan rippikirjat, Digitaaliarkisto
Mouhijärven seurakunnan syntyneet, kuolleet ja tilikirjat, Digitaaliarkisto
Tiima, Tiu, tynnyri - miten ennen mitattiin, 2004
Vuorimies, Heikki: Ruotusotilaiden tutkiminen, 2011

maanantaina, tammikuuta 07, 2013

Nuutipukkina

Minun lapsuuteeni kuuluivat Nuutipukit, jotka kiersivät loppiaisena ja keräsivät joulun pois. Silloin 60- ja 70-luvulla mietittiin aina että kumpana niiden pitikään kulkea, vanhana vai uutena nuuttina. Eli 7. vai 13. tammikuuta. Ja kun sitten vähän vanhempana huomasin että vanha nuutti oli jo 1708 muutettu 13. tammikuuta päivälle... ei me mitään vanhoja muistella, ei tietenkään... Mutta kumminkin.

Nuutipukiksi menoa varten valmisteltiin asu. Siinä piti olla jokin naamari, jotta ei tunnistettaisi. Me taisimme tehdä koulussa käsityötunnilla säkkikankaasta naamarit, jotka oli helppo vetäistä päähän kiertäessä. Muuten asuun kuului takki, mieluiten karvatakki tai jokin paksu pomppa. Ja mielellään nurinperin. Ja siihen vyö, mieluiten narun pätkä. Ja pitkä hame tai housut. Ja mieluusti tytöille housut ja pojille hame. Mutta laiskimmat laittoivat vain sukkahousut päähän ja takin nurinperin päälle.

Sitten kierrettiin kylällä talosta taloon. Meitä oli kaksi- kolme kaverusta. Ovella kysyttiin että "Saako Nuutipukit tulla?" ja enpä muista että kukaan olisi kieltänyt. Me laulettiin joululaulu tai kaksi ja palkaksi saimme piparin, pullan tai joulukarkkeja. Rahaa ei saatu, mutta ei me sitä odotettukaan. Ja jos sitten myöhemmin saimme rahaa niin se oli ehkä 10-penninen.

Mieleeni on jäänyt pariskunta, joka tuli meille ja äiti yritti arvuutella keitä he olivat, mutta ei keksinyt. Siinä me istuimme ja joimme heidän kanssa kahvit ja kyselimme ja utelimme mutta emme saaneet selville. Ei selvinnyt vaikka äitikin mietti vielä vuosia myöhemmin. Emmekä vieläkään tiedä ketä he olivat. Heillä oli naamarit ja tavalliset vaatteet, muistaakseni nurinperin oleva takki. Voi että se oli jännää yrittää arvuutella kuka on tuo Nuutipukki!

Omasta kiertämisestäni on jäänyt parhaiten mieleen eräs maalaistalo ystäväni naapurista, jonne menimme nuutipukeiksi. Emäntä sanoi että saapi laulaa, mutta joudutte odottamaan hetken, sillä hänellä oli makkaranteko kesken. Siinä me sitten lauletuamme istuimme kostyymeissämme ja odotimme että emäntä saa tehtyä makkarat. Tulipas nähtyä konkreettisesti miten lihamassaa laitettiin suoleen ja sitärataa... en minä sen takia (pelkästään) kasvissyöjäksi ole ruvennut.

Aikuisena muutettuani Tampereelle ja 80-luvun puolivälissä ennen pääsiäistä asuntomme ovikello soi. Avattuani tuijotin kummallisia naamansa maalanneita pikkunoita-akkoja, jotka kysyivät saavatko virpoa. Piti ihan kysyä pari kertaa että mitä? No sanoin sitten että no senkun. Lorunsa hoettuaan he iloisina työntävät koriaa minua kohti ja minä miettimään, että mitä palkaksi. No minulla ei ollut kuin appelsiinit molemmille, jotka heille sitten annoin. Mieheni tultua kotiin kerroin näistä kummallisista kerjääjistä. Hän sitten valisti minua virpomisperinteestä ja minä kerroin nuutipukeista, joista hän ei tiennyt mitään.Pikkunoidat eivät tainneet enää käydä meillä, sillä odottivat saavansa rahaa eikä mitään appelsiineja...

Harmittavasti (tai sitten kaikkien onneksi) minun ja ystävieni nuutipukkeiluista ei ole kuvia. Yritin katsoa jos löytyisi sellaista kuvaa joka vastaa minun nuutipukkikäsitystäni, ilman näitä nykyajan pätmän-pukuja ja prinsessa-röyhelöitä. Löysin yhden joka löytyy tästä linkistä.

Mukavaa Nuutipukkien päivää kaikille!

Te jotka että vieläkään tiedä Nuutipukeista löydätte lisätietoja
Lauttakylän lehden vanha juttu
Wikipediassa on asiasta myös jotain.

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2013

Kilpaurheilua Tyrväällä

Formulakautta odotellessa on mielenkiintoista virittäytyä tunnelmaan ja kilpaurheiluun 117 vuotta sitten. Millä vehkeillä silloin kilpailtiin? Hevosilla järjestettiin kilpa-ajot, mutta Tyrvään Sanomissa oli ilmoitus 1.2.1896 ilmestyneessä lehdessä kilpaurheilusta :


Yleinen kilpaurheilu
potkukelkoilla pidetään Laskiaissunnuntaina Marttilan kylässä Narvantien kohdalla. Sisäänkirjoitusmaksu on 25 p. Sisäänkirjoitus tapahtuu Sorvari Ulvenilla klo 3 j pp.
Huom! Hyvät palkinnot.
Toimikunta.
Vautsi! Potkukelkkakisa! On varmaan ollut vauhdikasta. Onneksi seuraavassa lehdessä kisasta on selostus:


Yleinen potkukelkkakilpailu pidettiin Tyrväällä Marttilan kylässä Laskiaissunnuntaina iltapäivällä kauniin ilman vallitessa. Keli oli tavallinen. kuljettavan matkan pituus oli 1000 metriä. Osanottajia oli 30, joista palkintoja saivat:
1:sen palkinnon Sakari Pajunen Uudestakylästä, ennätys 3 m. 15 s;
2:sen palkinnon August Hanhijärvi Kaltsilasta ennätys 3 m. 17 s;
3:nen palk. Karl Wallenius Kallialasta ennätys 3 m. 20 s. ja 4:nen palk. Frans Sulander Koivulasta ennätys 3 m. 21 sek.
Lopuksi huudettiin:"eläköön potkukekkaurheilu Tyrväällä!" Samaa toivottaa myöskin
Läsnäollut H. U.
Selstajana lienee ollut Herman Ulven, joka vastaanotti sisäänkirjoitukset. Kuinka ollakkaan sorvari Ulven mainosti lehdissä valmistavansa myös potkukellkoja. Kätevää! Mielenkiintoista että selostaja on kertonut myös säästä, joka tylsää kylläkin, oli vain tavallinen. Ja kilpailuhenkisiä kilpa-ajajia on löytynyt peräti 30.

Voittaja Sakari Kustaanpoika Pajunen (s. 2.10.1863) oli syntynyt Johan Gustaf Lisasson (s. 5.6.1836 Tyrvää, k. 12.5.1868) ja Ester Johansdottir (s. 26.8.1828 Kiikka) toisena yhteisenä lapsena. Ester oli tullut Kiikasta 1854 Matts Mattssonin kanssa pitämään Ala-Ikolan Mattilan Torppaa ja jäi leskeksi 1857. Gustaf tuli torppariksi ja heidät vihittiin 26.6.1859.

Sakari oli renkinä useissa taloissa ja ollessaan Ekolla, hän löysi vaimonsa Matilda Sofia Juhantytär Grénin (s. 21.6.1868) Ekon Rahkilan torpan Aniasta. Hänen isänsä oli Juha Kristian Heikinpoika Grén (s. 21.3.1835 Tyrvää) ja äiti Elina Johanna Antintytär (18.12.1837 Suoniemi) Sakari ja Matilda vihittiin 10.8.1890 ja jo muutaman viikon päästä syntyi Hilda Eufrosyne. He asuivat Uusikylän Punton alueella olevassa Mökki Syrjälässä. Siellä syntyi toinen lapsi, poika Frans Johannes. Mökki on rippikirjassa merkitty "kylmillä". Sieltä he lähtivät Kaltsilan Sorvan mäkitupalaisiksi 1898, josta he lähtivät Sahalahdelle 1898. Tämä näin lyhyesti ja rippikirjojen perusteella.

Mitähän palkinnot olivat? Entä sallittiinko doping? Miksi ei enää järjestetä potkukelkkakilpailuja? Nyt olisi hyvät kelitkin siihen. Vink vink... On siinä poikien huopikkaat käyneet tiuhaan!

Ja itseasiassa nämä eivät olleet ainoat kisat jotka lehdistä huomasin. 2.2.1896 oli pidetty myös kisat, mutta siellä oli vain 13 osallistujaa ja ajat olivat heikommat kuin näillä pojilla. Siitä kisasta löytyy juttua helmikuun alkupuoliskon lehdestä sivulta 3.

Lähteet:
Tyrvään Sanomat 1.2.1896 lehdet eli kuun ensimmäinen puolisko 3 ja toisen puoliskon numero 4.
Tyrvään seurakunnan rippikirjat
Kiikan seurakunnan rippikirjat

tiistaina, tammikuuta 01, 2013

Tyrvään Kirjakaupasta kortteja

Joulua edeltävä aika tuntuu olevan aina yhtä kiireinen ja uusi vuosi tulee siihen samaan syssyyn. Useamapana vuonna olen joko unohtanut vallan joulukortit tai sitten olen ne jopa kirjoittanut mutta unohtanut viedä. Enää en edes yritä muistaa. Onneksi ystävät ja sukulaiset tietävät jo tämän. Silti jokainen saapunut kortti on erittäin iloinen asia, varsinkin näin sähköisen median aikana.

Olen lukenut Satun blogista hienoja tarinoita joulukorteista. Itsellänikin ovat aarteina mummoni minulle lähettämät joulukortit, jotka piti kaivaa esiin ja muistella.

Tyrvään Kirjakauppa ilmoitti 1.12.1895 Tyrvään Sanomissa joulu ja uuden vuoden korteista.
Ja kun mainoskin on vielä näin hieno niin olkoon tämä sitten samalla minun uuden vuoden toivotukseni:


Tyrvään Kirjakaupassa:
Uusia Joulu-, uudenvuoden- ja onnenetoivotus korttia suuri valikoima!
Joulukirjallisuutta!
Joulukuusen koristeita!
Jouluenkeleitä, y. m. y. m .
Kirjakaupan omisti perustaja A. O. Bäckman, joka oli myös apteekkari. Kirjakauppa sijaitsi nykyisen Pukstaavin paikalla sijainneessa talossa. Apteekkarista olisi paljon juttua, mutta paljon löytyy myös verkosta, joten katsotaan ehkä joskus teen koosteen. Sen verran merkittävä henkilö hän on ollut. 

Lienee turha mainita että Tyrvään Kirjakauppa on kuulunut elämääni aina. Kirjakellarin tonkiminen ja halpojen kirjojen ostaminen, musiikkilevyjen selaaminen ja ostaminen sekä koulukirjojen hankkiminen naapurikoulun käymistä varten. Nykyisin vähintään kerran vuodessa siellä on ihan pakko käydä. Siellä kirjakellarin perällä ovat paikallishistorioiden hyllyt, jotka ainakin pitää aina käydessä tarkistaa.

Lähde:
Tyrvään Sanomat