Ampumatapaus

Seurakuntien kuolleiden luettelossa lukee vainajan nimen perässä kuolin syy. Jos ei tiedetty mihin kuoli niin syy oli tuntematon, "okänd sj." Joskus törmää tapaturmaisesti kuolleeseen henkilöön kuten tässä David Järvisen tapauksessa. Kuolleiden luettelossa lukee "pyssyn lauk. tapaturma."
David eli Taavetti oli perustanut perheen Matildan kanssa, mutta Matilda kuoli keuhkotautiin jo 29-vuotiaana. Taavetti jäi kolmen pienen pojan kanssa leskeksi. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin hän meni vihille Fanny Karolinan kanssa ja he saivat kaksi lasta. Vanhin lapsista, tytär kuoli jo imeväisenä. Nuorin lapsista Arno syntyi 9.5.1905. Taavetti työskenteli Karkun Palvialan sahalla työmiehenä.

Tuli syksy ja sian teurastuksen aika. Pitihän sitä joulukinkku suolaan panna ja muutenkin hankkia ruokaa perheelle. Lapsuudenkodin naapurin miehen kanssa rupesivat hommiin. Ensin teurastettiin Järvisen sika ja sitten mentiin teurastamaan Äijälälle sikaa. Tapahtui vahingonlaukaus, joka osui Taavettia jalkaan ja katkaisi valtimon. Vaikka olisi ollut nykyaikaiset Medi-helit, tokkopa hän olisi siitä selvinnyt. Joten suureksi suruksi häntä jäivät kaipaamaan kolme täysin orvoiksi jäänyttä pientä poikaa, joista nuorin oli vähän alle viisi vuotias, sekä leski ja hänen poikansa, joka oli vasta puoli vuotias. Näin suureen tragediaan päättyi Taavetin elämä ja aiheutti suuren surun pienille lapsille.
Leski meni pari vuotta myöhemmin uudelleen naimisiin Koskelon Antonin kanssa. He saivat lisää lapsia ja maailma soljui eteenpäin.

Tapauksesta uutisoi Tyrvään Sanomat 20.10.1905:

"Torppari T. Järvinen ja palstatilallinen R. Äijälä Wihattulan kylästä oliwat tänään wiikko sitten teurastamassa sikoja, jotka saatettiin hengeltä ampumalla. T. Järvisen sika oli jo teurastettu, ja miehet oliwat menossa R. Äijälän asunnolle ampumaan hänen sikaansa. Waan silloin laukesi R. Äijälän pyssy wahingossa ennen aikaa, ja luoti meni T. Järvisen reiteen. Waikka lääkärin apua käytettiin, seurasi kuitenkin kuolema. Waltimosuoni kuuluu wahingoittuneen, ja kowa werrenwuoto olleen kuoleman syynä."

Tyrvään Puutarhayhdistyksestä ja jäsenistä

Tyrvään Puutarhayhdistys toimi erittäin aktiivisesti eilaisten viljelyskasvien leviämiseksi käyttöön. Se perustettiin helmikuussa 1887. Sen kauniina ajatuksena oli sekä kaunistaa kuntaa että tukea koulua, joka opettaa puutarhaoppilaita kasvattamaan vihanneksia, kukkia, puita, pensaita, sekä tekemään kukkavihkoja. He myös järjestivät puutarhakasvien näyttelyitä.
1.2.1896 oli Tyrvään Sanomissa yhdistyksen kokouskutsu:

Ilmoitus
Lauantaina tämän helmikuun 29 p. kello 12 päiwällä pitää "Tyrwään Puutarhayhdistys" warsinaisen talwikokouksensa ynnä Siemennäyttelyn kirkonkylän kansakoululla.
Muiden tärkeäin kysymysten ohessa ehdottaa Toimikunta keskusteltawaksi nykyjään päiwän polttawaksi kysymykseksi tullutta
Sokerijuurikkaan wiljelemisestä,
ynnä
Rehumaissin wiljelemisestä.
Yhdistys toiwoo mainitussa tilaisuudessa saawansa paljon uusia jäseniä. Kaikki, jotka silloin saapuwat kokoukseen ja kirjoituttawat itsensä yhdistyksen jäseniksi saawat ilmaiseksi keskenänsä jakaa seitsemänsataa (700) noita arwokkaaksi puulajiksi tunnettuja
Siperian Lehtikuusia.
Jäsenmaksu on ainoastaan yksi markka.
Huom.! Kahwia ilmaiseksi.
Tyrwään Puutarha-yhdistyksen Toimikunta.

Tyrvään Sanomissa kesäkuussa 1900 yhdistys kehoitti ihmisiä käyttämään puistoa:

Yleisöä pyydetään hywäksensä käyttämään Tyrwään Puutarha-yhdistyksen puistoa käymällä siellä nauttimassa luonnon suloisuutta. Ruohokentille ei saa mennä waan onhan siellä suuria sannoitettuja käytäwiä, joilla sopii käyskennellä, ja joitakuita istumasijojakin. Puiston yhdeydessä olewalle kauniille kuusi- ja lehtipuita kaswawalle mäelle on myös wapaa pääsy. Siellä sopii wapaasti istua ruohossa missä haluttaa ja waikkapa ottaa wirwokkeita, niinkuin kahwia ja muuta, joka ei sisällä alkohoolia, mukanaan. Maantieltäpäin on siellä siksi paljon kaswawia puita, että ei sinne sowi nähdä waan saa siellä olla wapaudessa.
Terwe tuloa Tyrwään Puutarha Yhdistyksen puistoon! Sitä toiwottawat puiston perustajat ja sille warojansa uhranneet.

Että kahvia saa nauttia mutta ei alkomahoolia. Olisiko ollut mukana samaa väkeä kuin raittiusseurassa? Näitä Puutarhayhdistyksen ilmoituksia ja kokouskutsuja lukiessani Tyrvään Sanomista olen miettinyt ketkä kaikki mahtoivat yhdistykseen kuulua ja olikohan siellä tavallisia työmiehiä ja -naisia laisinkaan? Noh siihen kysymykseen vastasi Tyrvään Sanomat 1907:

Yhdistyksen toimesta ja sen waroilla on perustettu puisto, jonka maa-alan Tyrwään kunta on ikuisiksi ajoiksi lahjoittanut Puutarha-Yhdistykselle sillä ehdolla, että se kunnollisesti puistona hoidetaan. Se on kaikkien seurakuntalaisten käytettäwänä lepo- ja huwipaikkana.
Siinä kaswaa nykyjään seitsemättäkymmentä kuusta, joista toinen puoli on tawallisia Suomalaisia kuusia ja toinen puoli Siperialaisia Pihtakuusia. Wiimemainituissa on pitemmät ja pehmeämmät neulaset kuin Suomalaisissa kuusissa, eikä ne kuitenkaan warise talweksi niinkuin lehtikuusen neulaset.
Puistossa kaswaa wielä 10 waahteraa, 2 jalawaa 1 saarni, 3 lehmusta eli niinipuuta, 1 lehtikuusi (Larix Europeana), 2 piilipuuta, joissa on hopeankarvaiset lehdet (Salix argentaea), 2 komeata tammea ja kaksi pensasryhmää, joissa on seljapensaita ja Siperialaisia hernepuita.
Tämä puisto perustettiin w. 1892, siis wiisitoista wuotta sitten. Sen perustaminen, siinä olewat kaswit ja aitaus, ynnä wuotuiset hoitokustannukset owat tulleet Yhdistykselle maksamaan toista tuhatta markkaa, niinkuin jokawuotisista tileistä woipi nähdä. Mutta jos se on tullutkin maksamaan paljon, niin on se myöskin pysywä muisto Yhdistyksen toiminnasta. Enimmän ihailtawat owat ne kaksi tammipuuta, joista toinen jo muodostaa niin leweän latwuksen, että sen siimeksessä woipi useita henkilöitä istua, ikäänkuin jonkun katoksen alla.
Kun Yhdistyksen warat owat wiime wuosina olleet kowin niukat, ei puistoakaan ole woitu niin hywin hoitaa kuin suotawa olisi ollut.
Tyrwään Puutarha-Yhdistyksen jäseninä kuluneina kahtena wuosikymmenenä owat olleet seuraawat kansalaiset:

Yhdistyksen jäseneksi pääsi hyvämaineinen tyrvääläinen 17 vuotta täyttänyt henkilö. Ja paljonhan siellä näkyy olevan tuttuja nimiä. Kauppiaita, apteekkari, opettaja, maanviljelijöitä rouvineen.
Puutarhayhdistyksen puiston sijainti on minulla hiukkasen epävarmaa, mutta veikkaus on Hopun takana oleva alue. Saattaa olla että olen ihan metsässä arvaukseni kanssa. Jos tiedät oikean paikan laita vinkki kommentteihin!

Lähteet
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet, Tyrvään Sanomat
Aamulehti 23.4.1887

Valokuvan arvoitus - Kuka on Liisi?

Appiukkoni kuolinpesässä vuonna 2003 meille jäi myös kasa mielenkiintoisia valokuvia. Valokuvien omistaja oli hänen toinen vaimonsa, joka oli kuollut 1976. Valokuville en ole tässä vuosien aikana ehtinyt / jaksanut/ viitsinyt vielä tehdä mitään muuta kuin osan skannata. Huvin vuoksi ja uteliaisuuttani laitoin yhden kuvan Facebookin ryhmään "Tampere vanhoissa kuvissa". Ajattelin että kuvassa oleva henkilö saattaisi olla joko tamperelainen tai ainakin jonkun tamperelaisen tunnistama.

Kuvaan on kirjoitettu: "Ystävyyden osoitukseksi Taimille! Tre 25.3.-46 Liisi"
Taimi oli appiukkoni puoliso. Mutta kuka on tämä Liisi? Sitä lähdin selvittämään.
Kuvan ensimmäiset kommentit kiinnittivät huomion balettitossuihin. Joista työkaverini, itsekin balettia aikanaan tanssineena, kommentoi tossujen olevan sota-ajan jälkeiset, hienommat tossut kuin mitä taviksilla oli.

Ensimmäisissä kommenteissa jo ehdotettiin olisiko kyseessä Liisi Hallas, kuuluisa tamperelainen balettikoulun johtaja ja itsekin primaballerina. Sain vinkin että voisi kysyä Tampereen kaupungin kuva-arkistosta, Siiristä, jonne lähetinkin heti kysymyksen. "Voisiko kyseessä olla Liisi Hallas?". Vastaus oli että heillä on vain yksi kuva Liisi Hallaksesta ja tässä kuvassa ei ole heidän mielestään Liisi Hallas. Mutta että heillä on myös vasta 10 % kuvamateriaalista käytynä läpi, joten varmuutta ei osata sanoa jos vaikka myöhemmin tulisikin kuva Liisistä vastaan. Eli ei olisikaan. Kunnes pari päivää myöhemmin FaceBookiin tuli viesti että "kaveri tunnisti, on Liisi Hallas."
Sitten alkoi tulla viestiketjuun muisteloita:

"Asuin 40 ja 50 luvuilla Pispalanharjulla. Liisi asui myös siellä. Hänellä oli silloin niin eksoottisia siamilaiskissoja."

"Kävin Liisi Hallaksen tunneilla 1950-60 lukujen vaihteessa siihen aikaan hänellä oli karkeakarvainen mäyräkoira ja tapana sanoa, että hänen koiransakin nostaa koipeaa tyylikkäämmin kuin te. Ankara mutta toisaalta myös huumorintajuinen."

"Ankara oli. Muistan. Tampereen Teatterin yläkerrassa varvasteltiin."
"Kävin kanssa Liisin tunneilla,oli vihainen äidilleni kun antoi minun jättää balettikoulun kesken.Hämäriä muistoja kanssa että oli vaativa opettaja."

"Muistan kanssa sen mäyräkoiran, eikös ollut joskus tunneillakin.."

"Vuonna 2009 näkyy olevan julkaistu kirja " Tanssiva tehdaskaupunki - yli vuosisata taidetanssia Tampereella " Sen takakannessa on nettitiedon mukaan Liisistä juuri tuo sama kuva!."

Eli Bingo!
Ja eikun kirjaa tilaamaan! Kirjan on kirjoittanut Minna Saari, julkaisija on Sisä-Suomen tanssin aluekeskus / Pirkanmaan Tanssin Keskus ry vuonna 2009. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Kirjassa käydään läpi sekä tanssimisen historiaa Suomen näkökulmasta, Tampereen tanssikurssien järjestämisiä 1800-luvulla ja miten balettitaide kehittyi Suomessa. Edvard Fazer perusti Suomalaisen Oopperan yhteyteen balettiryhmän 1922, joka nosti baletin arvostusta. Liisi kiinnitettiin balettiin heti ensimmäisenä vuonna solistitanssijaksi. Liisi Hallas esiintyi ensimmäisen kerran tampereella 1929 Tampereen Työväen teatterissa Elo Kuosmasen kanssa. Seuraavan kerran hän esiintyi 1931 Tampereen Teatterissa.

Sodan seurauksena Liisi Hallas päätyi Tampereelle. Hän oli syntynyt Helsingissä 15.12.1901 ja hän oli saanut parhaan klassisen baletin koulutuksen maassamme. Hän oli opiskellut Helsingin Tanssiopistossa kuuluisien venäläisemigranttien ohjausksessa ja jatkanut vielä opintojaan Elo Kuosmasen johdolla. Häntä pidettiin loistavana luonnetanssijana. Hän toimi myös baletin apuopettajana. Tampere oli tullut tutuksi kiertueilla ja lisäksi hän oli tehnyt Tampereen Teatteriin koreografioita. 1939 Liisi tuli sotaa pakoon Tampereelle ja sai paikan Lokomon piirustuskonttorissa. Baletin opettajaksi hänet keksi Verna Pahlman, joka piti voimisteluopistoa Lottalassa keskustorilla. Hän keräsi viiden tytön ryhmän, joille Liisi Hallas alkoi opettaa klassista balettia.Vuonna 1941 Liisi aloitti oman koulunsa Tampereella.

Samaan aikaan tuli takaisin kotiinsa Tampereelle myös Ester Naparstok, joka aloitti omassa kodissaan balettikoulun heti tullessaan Tampereelle 1939. Hän oli asunut Saksassa ja tehnyt soolokiertueita eri tanssiryhmissä. Hän edusti lähinnä vapaata tanssia, mutta oli kiinnostunut myös kaikista liikunnan uusista suuntauksista.

Molempien kouluista tuli useita tanssin ammatikseen valinneita ja myös ulkomaille uraa luomaan lähteneitä. He myös kasvattivat seuraavan sukupolven tanssinopettajat Tampereelle. Liisi Hallas opetti lähinnä perinteistä balettia. Hän myös suunnitteli teatterille koreografioita.

Liisi Hallaksen koulu toimi perustamisen jälkeen Lottalassa, josta se siirtyi Raittiustaloon ja viimein sai harjoitustilat Tampereen Teatterin vintiltä 1951. Liisi Hallas tarjosi lopulta kouluaan Tampereen Teatterin hallintaan ja tarjous hyväksyttiin 1964. Liisi toimi vielä Tampereen Teatterin Liikunta- ja Balettikoulun johtajana vuoteen 1966 asti.

Liisi Hallakselle on myönnetty Pro Finlandia kunniamerkki 1956. Hän menehtyi 18.8.1984

Lisätietoja Liisistä:
Wikipedia teksti Liisi Hallaksesta
Pitkä lista esityksistä Kansallisopperassa, joissa Liisi Hallas on ollut mukana tanssijana.
Ruth Matso oli Liisin oppilas. Ankarasta opettajasta oli "uutinen" YLE:llä 2009.
Tammerkoski-lehti No 1/1968 sisältää myös jutun Liisistä.
Liisi löytyy Helsingin syntyneitten luettelosta 15.12.1901 (SSHY jäsensivut)
Liisin viimeinen leposija ja hautakivi löytyvät Kalevankankaalta. (Facebook)

Tyrvään olutpanimo - Tyrvis Bryggeri

Panimosta ovat viisaat kirjoittaneet jo aikanaan, joten tämä on enämpi kooste ja sukututkijan näkökulman mukaan tuominen. Pahoittelen jo etukäteen lehtileikkeitä joita en jaksanut kirjoittaa auki. Jos ette saa selvää, kommentoikaa niin yritän saada kirjoitettua ne. Minusta oli vain mukava saada tuo asianomaisen hakemus näkyviin.

Tyrväälle panimon perusti porilainen oluttehtailijan leski Amanda Vilhelmina Juhantytär Söderman (s. 26.4.1839 Pori). Hänen miehensä Gustaf Johansson (s. 15.10.1834 Ruotsissa) omisti Porissa olutpanimon yhdessä Vilhelminan äidin, merimiehen leski Wilhelmina Södermanin (s. 1.7.1816 Pori, k. 23.9.1881 Pori) kanssa. Tästä syystä heidän olutpanimoaan sanottiin joko Södermans Bryggeri tai Johanssons Bryggeri. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että heidän oluttansa ei pullotettu, vaan myytiin ainoastaan tehtaan omassa anniskelupaikassa, joka oli myös lukusali. Omistajat myivät tehtaan 1879, mutta Gustaf jäi tehtaalle oluenpanijaksi. Vain muutama kuukausi myöhemmin Gustafille tapahtui tehtaalla onnettomuus, johon hän kuoli Porissa 12.3.1880.

Amanda Vilhelminan ja Gustafin tyttäret muuttivat äitinsä kanssa Tyrväälle joulukuussa 1883. Tekla Emilia (s. 8.7.1860 Pori), Augusta Wilhelmina (s. 25.4.1863 Pori), Hilda Sofia (s. 15.5.1871 Pori) ja Anna Henriette (s. 2.2.1873 Pori, k. 28.12.1884 Tyrvää). Poika Oskar Frithiof (s. 16.2.1874 Pori, k. 8.8.1879 Pori) kuoli jo Porissa pienenä. Vilhelmina vuokrasi tontin tehdasta varten 25 vuoden vuokra-ajalla. Tehtaan nimenä oli Vilhelmiinan aikana A. W. Johanssons Ölbryggeri.

Marraskuussa 1885 Vilhelmiina muutti tyttäriensä kanssa Tampereelle ja myi tehtaansa Loviisasta tulleelle Johan Bernhard Lindbergille (s. 5.9.1847 Loviisa, k. 5.8.1896 Tyrvää) ja hänen vaimolleen Maria Fåhraeus (s. 25.12.1852 Kalmari Källa Ruotsi). Rouvan veli August Fåhraeus (s. 29.4.1867) tuli myös panimolle töihin. Oluenpanijoina toimivat sekä rouva että rouvan veli. Lindberg laajensi ja paransi panimon tiloja ja rakensi uuden komean päärakennuksenkin. Valitettavasti toimeliaaksi mainittu, joskin jonkin aikaa sairastanut Lindberg, kuoli vain 48-vuotiaana. Pariskunta oli tehnyt testamentin, joka Lindbergin kuoltua siirsi vaimolle koko omaisuuden eli panimon ja vuokrasopimuksen. August lähti panimomestariksi muualle, joten uusi panimomestari tarvittiin. Loimaalta tulikin 1897 Theodor Aleksander Joelinpoika Karström (s. 22.3.1873 Turku), joka kuitenkin jo seuraavana vuonna muutti Sortavalaan.

Rouva meni kihloihin 24.8.1897 ja uusiin naimisiin tohtori Tyyni Emil Jokisen (s. 26.6.1866 Helsinki, k. 17.8.1937 Helsinki) kanssa 26.1.1898. Tohtori Jokinen hoiti Tyrväällä v.t. piirilääkärin tointa. Hän oli aikaisemmin hakenut mm. Hämeenlinnan kaupunginlääkärin virkaa. Maria Lindberg myi panimonsa ja tohtori Jokisen kanssa he muuttivat ensin Alavudelle, jossa Jokinen toimi kunnanlääkärinä pari vuotta. Sieltä he muuttivat kesällä 1900 Helsinkiin, jossa Jokinen toimi mm. henkivartiokaartin 3:s Suomalainen tarkka-ampuja pataljoonan lääkärinä sekä hoiti yksityisvastaanottoa. Tyrvään panimon nimenä oli Lindbergien aikana John Linbergs Ölbryggeri.

1.1.1898 panimon omistajuus siirtyi Carl Johan Edvard Carlssonille (s. 23.8.1849 Köping Ruotsi). Hän oli tullut Ruotsista Tammisaareen toukokuussa 1887. Tammisaaressa hän oli panijamestarina C. F. Hultmans Porterfabrik Ab:llä. Hänen vaimonsa Augusta Charlotta Lundholm (s 3.12.1849 Karlskyrka Ruotsi) kanssa heillä oli ainakin seitsemän lasta, joista vain kaksi oli elossa heidän muuttaessaan Tyrväälle. Mukana muuttivat Gunhild Augusta Constance (s. 23.6.1880 Tukholma) ja Bengt Ivar (26.4.1890 Tammisaari Hankoniemi).

Kauppasumma oli 80 000 mk, joka olisi Tilastokeskuksen mukaan nyt n. 380 136 euroa (jos oikein osasin laskea). Ja kauppaan ei kuulunut Lindbergin rakennuttamaa päärakennusta, jonka Carlsson kuitenkin vuokrasi. Panimon nimenä oli Carlssonin aikana Tyrvis Porter- och Ölbryggeri, Edv. Carlson.

Tässä pari panimon mainosta sen ajan lehdistä:



Panimolla valmistettiin oluen lisäksi limonadeja ja simaa, joskin porteria vasta Carlssonin tulessa. Panimon tuotanto ja tuotteiden kulutus lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Ja se herätti Tyrvään raittiusyhdistyksen vastustamaan tätä jumalatonta menoa. Oluenmyynti- ja valmistuskieltoa ajettiin tarmokkaasti myös lehtien palstoilla. Tässä muuan kirjoitus Sanomia Turusta 17.12.1881, joka siis oli lehdessä jo ennenkuin ensimmäistäkään panimoa oli Tyrväällä:

Carlssonin aikana myyntirajoituksia saatiin mm. markkinapäiville, mutta valmistus jatkui. Carlssonin edellisiltä omistajilta vuokraama talo paloi kokonaan 18.3.1903. Talossa piti juhlia isännän nimipäiviä ja rouva oli laittautumassa. Hän päätti vielä laittaa hiuksiaan ja spriilampulla lämmitti käherrysrautoja, kun yhtäkkiä huomasi verhojen olevan tulessa. Panimo saatiin säästettyä mutta talo paloi kokonaan. Carlsson perusti 1903 Tampereelle yhdessä muiden osakkaiden kanssa Oy Uusi Oluttehdas, jonka toiminta kuitenkin loppui jo 1907.

Tyrväällä toiminta jatkui kuitenkin kunnes tuli aika keskustella tonin vuokra-ajan jatkamisesta 1905. Kuntakokous sai eteensä joulukuussa 1905 Carlssonin pyynnön saada edelleen vuokrata maapalstan.

Ja kuntakokouksen päätös asiaan kuului:

Ja asiasta keskusteltaessa toivottiin koko maahan saatavaksi kieltolakia. Lopputulos oli siis ettei vuokrasopimusta uusittu. Carlsson ja Tyyni Jokinen (joka siis edelleen omisti päärakennuksen ja oli toisena tontin vuoraajana) yrittivät saada panimolle jatkoaikaa. Tähän liittyy mm Vammalan kauppalan perustaminen, josta Timo Jokiaro kirjoittaa Tyrvään Oluttehdas kirjassaan. Olutpanimolle annettiin aikaa 14.3.1907 asti siirtää rakennukset ja tavarat pois tontilta, jonka jälkeen kaikki tontilla olevat tavarat ovat kunnan omaisuutta.
Tällä välin Carlsson lopetti panimon toiminnan ja se asetettiin konkurssiin. Tampereen Sanomissa kutsuttiin velkojia kokoon 10.2.1906:

 Lehdessä oli kuulutus julkisesta pakkohuutokaupasta 15.2.1907:

Pakkohuutokaupasta osti mm Herman Ulvén limonadin tekovälineet pitämäänsä kievariin ja alkoi myydä limonadeja ja vesiä.

16.3.1907 poliisi Hugo Suvannon johdolla aloitettiin panimon hajoittaminen. Viidessä päivässä oli tehdas purettu, kaikki rakennukset ja laitteet siirretty aiotun Vammalan kauppalan ulkopuolelle ns Tynnyrimäkeen.

Kaksi viikkoa myöhemmin senaatin päätös kauppalan perustamisesta tuli. Samalla myös Tyrvään yhteiskoulu teki kunnalle anomuksen saadakseen koululle oluttehtaan tontin. Ja tähän pyyntöön myönnyttiin. Tontille rakennettiin puinen koulurakennus.

Panimon toiminnasta ja tuotannosta kertoo sivusto, jossa on paljon tietoa olutalan keräilijöille ja muille kiinnostuneille.

Voit ladata tuon Timo Jokiaron kirjoittaman Tyrvään Oluttehdas kirjan itselleen pdf-tiedostona. Kannattaa!

Lähteet:
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet
Jokiaro Timo, Tyrvään Oluttehdas, 1965
Nälkälänmäen urheilusosiologianlaitoksen sivut
Tyrvään, Porin, Alavuden ja Tammisaaren rippikirjat.
Panimon tarkemmat paperit paloivat kunnan arkiston mukana 1918.

Pähkinä, Hyvikki ja Maituri! Tulkaa lypsylle!

Viime vuonna siirrettiin Faba OSK -arkisto Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Keväällä olikin Hämeenlinnan sukututkimusseuran luentoillassa kertomassa FM Hilja Toivio kantakirjahevosista ja niiden jalostuksesta. Arkisto on laaja ja siihen aion vielä joskus tutustua ihan mielenkiinnosta. Vaikka en siis karjanhoidosta yhtään mitään ymmärrä.

Lehmien ja sonnien jalostus alkoi kiinnostaa kun lehmiä alettiinkin pitämään maidon takia eikä enää vain lannan takia. Maitoa lypsettiin aikaisemmin lähinnä kesäaikoina ja tehtiin myös ns. kesävoita. Nyt alkoi navettojen kehittäminen, perustettiin meijereitä ja lypsykarjan ominaisuudet aloivat kiinnostaa enemmän karjanomistajia.

Senaatti aloitti karjanjalostuksen ohjelman 1845. Suomen Talousseura oli tehnyt neuvontatyötä jo perustamisvuodestaan 1797 alkaen mutta sen toiminta oli aktiivisinta Varsinais-Suomessa.

Lehmissä oli alueellisia eroja; idässä kyyttöjä, lännessä ruskeat ja pohjoisessa valkoista rotua. Nämä olivat ns alkuperäisrotuja eli maatiaisrotuja. Valtio alkoi tuoda ulkomaisia lehmiä parantamaan lehmien ominaisuuksia. Ulkomailta tuodut lehmät myytiin huutokaupalla. Monet lehmät jouduttiin lopettamaan kun niissä huomattiin vakavia sairauksia. Maidon tuotanto-ominaisuuksien perusteella valittiin jalostettavat eläimet.

Maanviljelyskouluja perustetiin, joista ensimmäisenä Mustialan maanviljelys- ja meijeriopisto. Siellä toimii nykyään museo.

Sonniyhdistyksiä perustettiin ja niitä tuettiin, sekä oli myös kruununsonneja. 1895 annettiin määräraha sonniyhdistyksille ja jos ei ollut yhdistystä, määrättiin kantasonni. 1903 oli jo 165 yhdistystä. Sonnin tuli olla joko ayshire- tai maatiaissonni, jotta sai valtiontukea rahalainaan sonnin ostamista varten.

Maidontuotannon ja rehun kulutuksen seuraamisesta tuli keskeinen tehtävä Karjan tarkkailuyhdistyksille, joita perustettiin maakuntiin. Valtion karjanhoidon ja eläinsiitoksen konsulentti aloitti työnsä 1896. Hän seurasi keskituotantoa, mutta ei yksittäisten lehmien tuottoa vielä. Perinnöllisyyden merkitys jalostuksessa, rotukohtainen siitos ja jälkeläisten tutkiminen ja ominaisuuksien vertailu nostettiin tärkeiksi asioiksi. Tanskasta (Victor Procsh) tuli ajatus puhtaan rodun jalostamisesta. Suomessakin muuttui käsitys karjarotujen välisestä jalostuksesta ja tähdättiin neljään olemassa olevaan rotuun.

1898 Itä-Suomen karjanjalostusyhdistys perustettiin ja samana vuonna he pitivät karjanätyttelyn. Kantakirjan ylläpito oli yhdistyksellä jalostukseen hyväksyttyjen samanrotuisten sonnien rekisteri, 1904 alkaen myös lehmiä. 1898 oli Tampereella maatiaiskarjanäyttely.

1900 perustettiin Ayshire-karjan jalostusyhdistys.
1904 perustettiin Länsi-Suomen maatiaiskarjan jalostusyhdistys. He järjestivät paikallisia jälkeläisnäyttelyitä eikä aluksi ollut tuotantotietoja.
1905 Pohjois-Savon karjanjalostusyhdistys perustettiin.
1898 Urjalan yhdistyksessä aloitettiin maidon rasvaprosentin seuranta. He olivat edelläkävijöitä ja heillä oli myös tarkastuskarjakoita.

Hilja Toivion kertoessa rodunjalostuksesta mietin kokoajan myös samaan aikaan kehittynyttä ajatusta ihmisroduista, rotupuhtaudesta ja yli-ihmisestä. Varmaankin vaikutti myös eläinten jalostamisessa.

Kesällä löysin Jokioisten pienviljelijäkoulun kirjaston poistokirjan Länsi-Suomen karjan kantakirja XXXI. Äidille perusteltuani miksi haluan maksaa tuosta kirjasta tuo pyydetyn 50 senttiä, poistuin kirjan kanssa tyytyväisenä.

Kirjassa on vuonna 1947 kantakirjaan hyväksytyt, palkintoluokkaan hyväksytyt ja valioluokkaan hyväksytyt lehmät ja sonnit. Kirjassa on myös hyväksymisperusteet, sekä mikä hauskinta, lehmien ja omistajien nimet. Kyllä! Tässä kirjasta poimimiani tyrvääläisiä nimiä. Voi olla että en huomannut kaikkia.

v. 1947 L.S.K:n kantakirjaan hyväksytyt sonnit
V.E. Suomela, Tyrvää
11896 Nuija s. 10.7.1945 Tyrvään Pällillä. is (irtosarvet, otsakarvasta huomattavasti näkyvät nahkasarvet), r (ruskea), syvä eturuumis, selässä pehmeyttä, lautasessa laskevuutta.
Emä: Heluna  71770 P. isä: Sahuri 11095

Vataan sonniyhdistys, Tyrvää
11897 Uljas s. 18.11.1943 Tyrvään Kurjella.
Ns (pienet nahkasarvet, sarveisnappi tai rupia), vlr (vaaleanruskea), syvä eturuumis, vankka selkä, leveä lautanen, takasyvyydessä toivomisen varaa.
Emä: Kilpa 48964 P. isä: Levari 9383 P.

Eero Kallio, Sammaljoki
11958 Utu s. 29.5.1944 Karkun Koivun Pentillä.
N (nuti), vlr, syvä eturuumis, suora selkä, takasyvyydessä toivomisen varaa.
Emä: Aave 36288 V. Isä: Opas 10996

Oskari Kallio, Sammaljoki
11959 Terva-ukko s. 11.9.1944 Karkun Hurulassa.
is, vkr (voikonruskea, hyvin vaaleanruskea), litteä rinta, suora selkä, lyhyt lautanen, hyvä takasyvyys.
Emä: Leimu 52169 V. Isä: Terva-Harsti 11000 P.

P. Haapiseva ja Helmi Perttuli, Sammaljoki
11960 Ukkeli s. 6.9.1943 Huittisten Pöyrillä.
N, vlr, vankka selkä, kattoa lautasessa, vankka.
Emä: Tessu 51791 P. Isä: Ukke 9441

v. 1947 L.S.K:n kantakirjaan hyväksytyt lehmät
Antti Perso, Tyrvää
80356 Alsike s. 15.3.1941.
N , vlr, syvä eturuumis, hyvä lautanen.
Apu 53346 P. Pekki 9326
1945-46: 3895 (maidontuotanto) - 167 (voin määrä) - 4,3 (maidon rasvapitoisuus), 59 (5 kuukauden suhteellinen maidontuotanto).

Olavi Salli, Tyrvää
80357 Herttike s. 5.10.1941.
s (sarvellinen), r, litteä rinta, terävä selkä, hyvä lautanen.
Satu 46425 Santtu 9449
1945-46: 2848 - 104 - 3,7, 44

Heikki Haunia, Tyrvää
80358 Alsike s. 6.12.1941.
n, vlr, säkävä, pehmeyttä selässä.
Unelma 75481 Tarmo 9450
1945-46: 2352 - 111 - 4,7, 63

I. Heikkilän perik., Tyrvää
80359 Omena s. 27.3.1942.
n, vlr, litteä rinta, kattava selkä, leveä lautanen.
Asteri 54557 Tönö 9157
1945-46:2620 - 116 - 4,4, 62
80360 Orvokki s. 17.7.1942.
n, r, syvä eturuumis, vankka lautanen.
Äyri 58821 Tönö 9157
1945-46:2387 - 107 - 4,5, 50

Ja tätä rataa on selitetty lehmät ja kerrottu omistajat. En vain viitsi kaikkea tähän kirjoittaa, joten kirjoitan vain omistajan ja lehmän nimen. Niitä on niin paljon.

Olga Lippu, Tyrvää - 80361 Kiltti
Saima ja Elli Junnila, Stormi - 80362 Pamppu
Liisa Eino, Tyrvää - 80363 Urpu, 80364 Vaippu, 80365 Ystävä
V. E. Suomela, Tyrvää - 80366 Äly
Eero Harsu, Stormi - 80367 Rassu
H. Rahkila, Tyrvää - 80368 Heta, 80369 Oma
Matti Rahkila, Tyrvää - 80370 Osa
Väinö Hannula, Tyrvää -80371 Juhla, 80372 Jenni, 80373 Juliana
Kalle Satimus, Tyrvää -81101 Kaima, 81102 Musu, 81103 Ylevä, 81104 Äimä
Kalle Virri, Tyrvää -81105 Joulu-Lahja (s. 25.12.1941)
J. Stormi, Tyrvää -81106 Hertta
Jaakko Vettenranta, Tyrvää -81107 Tellu
Rauha Vänni, Tyrvää -81108 Onnike, 81109 Opas
Lydia Iso-Ketola, Tyrvää -81110 Pähkinä, 81111 Pulmu
Tuure Vänni, Tyrvää -81112 Oma
Paavo Rahola, Tyrvää -81113 Manteli
A. Niemi, Tyrvää -81114 Hento
Otto Seppä, Tyrvää -81115 Apila, 81116 Kilpi, 81117 Paija
Risto Rydman, Tyrvää -81118 Einike
Artturi Ojanen, Tyrvää -81119 Nuppo
Eino Karimäki, Tyrvää -81120 Ulla, 81121 Kiva
Otto Innilä, Tyrvää -81122 Eine, 81123 Hyvikki, 81124 Leikki, 81125 Lelu
Hopun tila, om. Tyrvään kunta, Tyrvää -81126 Soma, 81127 Nätti
V. Ritalan perik. Kiikka - 81128 Mustike, 81129 Leikki, 81130 Leimu
Veljekset Hohko, Tyrvää -81131 Silsu, 81132 Tilhi, 81133 Hertta
Väinö Pakula, Tyrvää -81134 Julia
Konrad Punto, Tyrvää -81135 Maituri
Timo Rosila, Tyrvää -81136 Manteli, 81137 Luumu
H. Sallin perik., Tyrvää -81138 Onnikki, 81139 Poukka
Alina Vesterlund, Sammaljoki - 81140 Tuula
Eero Kallio, Sammaljoki - 81141 Nella, 81142 Yökkö, 81143 Ääni
Oskari Kallio, Sammaljoki - 81144 Tokka, 81145 Unelma
E. T. Kuutti, Sammaljoki - 81146 Urpu
Taisto Härmä, Sammaljoki - 81147 Ahkera
Helmi Perttuli, Sammaljoki - 81148 Hippa, 81149 Ilona, 81150 Tepsa
J. Ranta, Vammala, Vihattula - 81217 Tädike
V. Lehtola, Tyrvää -81218 Terho, 81219 Tuttu81220 Tainikki, 81221 Tippa
Kalle Poussa, Tyrvää -81222 Lilli, 81223 Mansike
Valtteri Jarkko, Tyrvää -81224 Manteli, 81225 Nukke
K. Riipan perik., Tyrvää -81476 Orvokki, 81477 Palmu
Viljo Vieras, Tyrvää -81478 Oma
Toivo Perso, Tyrvää -81479 Hertta
Kalle Äijälä, Tyrvää -81480 Mansu, 81481 Ulpu, 81482 Pulmu
Atte Koivuniemi, Sammaljoki - 81791 Suvike, 81792 Peilike
Väinö Yli-Houhala, Vammala, Houhajärvi - 81793 Lemmikki, 81794 Lumikki
Olavi Suomela, Illo - 81795 Fauni, 81796 Silla
Hannu Suoniemi, Illo - 81797 Mansike

Jos jonkun mainitun lehmän tiedot kiinnostavat laita viestiä kommenttilaatikkoon. Kirjassa on myös aakkosluettelo eläinten omistajista joita on siis melkoisen laajalta alueelta Länsi-Suomesta.

Lehmiä aakkosjärjestyksessä.

Tähän liittyy läheisesti myös meijerien perustaminen, josta ehkä toisella kertaa.

Lisätietoja:
Arkistolaitoksen akti 1/ 2013 sivut 12-13 kertovat Faban arkistosta. (pdf)

Länsisuomenkarjan terveysominaisuudet, Niemi Heta, 2014 (pdf)
Lapinlehmien tuotantotulosten kehittäminen Pelson karjassa, Niinikoski Heli, 2008 (pdf)

Alkuperäisrotujen säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat, Karja Miia ja Lilja Taina (toim.), 2007 (pdf)

Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus - Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Maijala Kalle (toim.), 2002 (pdf)

Satakunnan Karjakerho ry palkitsi 2014 parhaan karjan, Alueviestin juttu aiheesta. He viettivät myös 90-vuotisjuhlaansa marraskuussa.

Sarka-museo Loimaalla.

Penkkijärjestys se olla pitää

Vuonna 1665 tammikuun 23 päivänä vahvistettiin Tyrvään emäkirkon penkkijärjestys.
Miesten puolen penkkijärjestys oli suraavanlainen niinkuin minä olen nimet tunnistanut. Mahdolliset virheet ovat ihan omiani ja mahdollisista virheistä saa huomauttaa! Pyrin ne sitten korjaamaan.

Kuvat löytyvät Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta:
Sivu 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662229
Sivu 2  http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662230
Sivu 3 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662231

Benka nummer	Byyans namn	Storägonger
1.	Ruotzila	Wälbn Christopher Burmeister	9.	Hätilä	Josef Thomasson
	Raucko	Wälbn Gustaf Grass		Wehmas	Andreas Läycki
2.	Ekois	Wälbn Herman Lods		Wihattula	Henrich Henricsson
	Tyrvisby	Johan Rosensabel		Lousaja	Jöran Uossoj
	Laukula	Ryttmestare Kunlman		Soinila	Simon Ruuticka
3.	Yhteinen penkki		10.	Nändoila	Henrich Henrichsson
	Wihattula	Jacob Israelsson		Wehkacorpi	Påhl Mårthensson
4.	Tyrwisby	Isaacg Abrahami		Mielaaniemi	Johan Huisu
	Sama	Påhl Russ		ibid	Jacob Laarsson
	Rautajoki	Jacob Israelsson		Meskala	Simon Micelsi
	Haunia	Pafvel Egelb: Staari	11.	Kijkanoja	Thomas Pesti
	Jaamala	Sigfrid Sigfridsson		Kaucoila	Thomas Soucoi
5.	Humaloja	Bråwed Månsson		Pohjala	Thomas Jörnsson
	Kaukoila	Michel Gostafss.		Kijcka	Peer Olofsson
	Haunia	Carl Jöransson		Nuupala	Erich Teucku
6.	Laucula	Richard Hendrich Abraham Michelsson	12.	Riddarla	Anders Michelsson
	Tala	Simon Ehrsson	13.	Liuhala	Johan Matzsson
	Meskala	Peer Jacobsson		Caltzila	Hans Råsilan
	Teuckula	Michel Jöransson		ibidem	Jören Salli
7.	Kijmajerfwi	Henrich Greelsson		Tyrfwisby	Thomas Toiwoi
	Nefwoi	Påhl Thomasson		Caltzila	Pehr Lomma
	Skinnarla	Matz Matzsson	14.	Leiniälä	Erich Katara
	Råijsmala	Matz Ehrsson		Tyrfwisby	Peer Pucki
	Kickerlä	Matz Jacobsson		Tapiala	Peer Påålsson
8.	Wackala	Sigfrid Mårtensson		Låusaja	Henrich Härmä
	Ibid:	Thomas Thomasson		Wihattula	Johan Simonsson
	Leicku	Mårthen Peersson	15.	Hannula	Sigfred Henricsson
	Kijmajerfwi	Matz Peersson		Järfwenpä	Jören Satimus
	Sammaljoki	Henrich Kuuti		Comerola	Pohl Rypa
				ibid:	Påhl Comero
				ibid:	Erich Sänsöj
16.	Roismala	Erich Andiljalaj?	19.	Liuhala	Henrich Seppä
	ibid	Matz Nappari		ibid	Thomas Rekola
	ibid	Erich Hyrcki		ibid	Henrich Erickilä
	Kahimala	Eskil Simonsson		Calliala	Matz Wähä Sipi
	Calliala	Jacob Sarcoini		Gudmundila	Carl Runni
17.	Leicku	Thomas Kimpa	20.	Kaucoila	Jören Hohkoi
	Kijmajerfwi	Peer Pertula		Wackala	Jörn Påhlsson
	ibid.	Mårthen Siukoj		Leicku	Matz Sigfridsson
	Liuhala	Dionysius Jacobsson		ibid	Matz Michelsson
	Meskala	Erich Hårila		ibid	Thomas Sigfridsson
18.	Caukoila	Matz Johansson	21.	Caltzila	Stefan Hansson
	ibid	Claes Thomasson		Ojansu	Clemet Rahman
	Kijmajerfwi	Michel Kucku		Tyrwisby	Simon Pakila
	Paawila	Henrich Jöransson		Sammaljoki	Brusius Bengtsson
	Wehmas	Carl Jöransson		Ulfwi	Jören Ericksson
2. Raaden uppå manfolck sidan med lilla gången
1.	Wehkacorpi	Erich Andersson	6.	Håipåla	Henrich Thomasson
	Martila	Jören Erichsson		ibid	Jacob Oskura
	Wataja	Jören Reku		ibid	Sigfrid Skyttä
2.	Martila	Matz Traki		Warila	Olof Eskilsson
	ibid	Thomas Håppu		Tårmila	Olof Haila
	Calliala	Påhl Pirane	7.	Kijka	Henrich Jöransson
3.	Orfwoila	Mårthen Fransson		Laucula	Thomas Nurki
	Laukula	Johan Hålpi		Nändöilä	Johan Cnutsson
	Ekois	Thomas Thomá		Kilpijoki	Påhl Call
	ibid	Simon Ersson		Gudmundila	Jören Potj
4.	Rauko	Sigfrid Nysylä	8.	Haapaniemi	Matz Greelsson
	Calliala	Sigfrid Tassari		lousaja	Jören Witros
	ibid	Johan Köpeli		Wehmas	Hans Willi
	Teuckula	Mårten Hultinen		Mielanniemi	Johan Houttu
	Soukoi	Mårten Matzsson		Ulfwi	Peer Ehrsson
5.	Roismala	Erich Torra	9.	Buondila	Bertol Puntå
Kimajerfwi	Jören Såppa		Teuckula	Thomas Såppa
	Laucula	Johan Johansson		Hannula	Jacob Apianen
	Newoj	Henrich Keroi		Leicku	Carl Koiralan
	Hapaniemi	Sigfrid Michelsson		Laucula	Påhl Påhlsson
10.	Ekois	Henrich Hendrsson	16.	Warila	Thomas Michelsson
	Kijkoi	Erich Thomasson		Gudmundila	Peer Dionysiusson
	ibid	Michel Matzson		Tormila	Hans Mårtensson
	Wihattula	Bertel Cuuti		Winckilä	Erich Eriksson
11.	Lousaja	Påhl Jörnsson		ibid	Anders Göösti
	Winckilä	Påhl Thomasson	17.	Nupala	Thomas Fadderi
	Calliala	Thomas Måttinen		Wihattula	Michel Jörensson
	Nupala	Sofring Carhu		Järfvenpää	Matz Päläinen
	Ekois	Thomas Lukolan	18.	Sammaljoki	Simon Brusiusson
12.	Soinila	Thomas Hendrsson			Johan Hendresson
	Sammaljoki	Sigfrid Hockä
	Calliala	Thomas Haroi
	ibid	Thomas Käki
	ibid	Olof Lyöri	18.
13.	Calliala	Påhl Rauwa
	Ruoxamoi	Bengt Påhlsson
	ibid	Jöran Jarckoi
	Orfwoila	Eskil Suurisilmä	19.
	Kijkanoja	Johan Mårtensson
14.	Kijkanoja	Bertil Tuina
	Houhala	Jörn Puuska
	Koiwula	Jacob Mårtensson
	Tapiala	Henrich Tiuttu
15.	Kijkanoja	Matz Borgari
	Hyckölä	Jacob Eskilsson	20.
	Påussa	Matz Erkilsson
	Wataja	Sigfrid Olsson
	ibid.	Matz Michelsson
3. Raaden tvärtom Riar ved choren på högra sidan
1.	Rekola	Johan Sigfridsson	2.	Håuhala	Johan Hansson
	Tapiala	Jören Ehrsson		Nupala	Henrich Jatzi
	Leiniälä	Jören Bertilsson		Calliala	Anders Kampi
	ibid	Matz Saicka		ibid	Peer Bertilsson Lauri(la)
	Koiwula	Johan Ehrsson		Laukula	Johan Lipu
				Ruoximoi	Marcus Jackinen
3.	Stårmi	Peer Claasson		Warsi	Claas Jöransson
	Lummaja	Henrich Sigfridsson		Caltzila	Anders Harsu
	Ekois	Sigfrid Keickoi		Pohja	Jacob Jöransson
	Vataja	Matz Brusiusson		Harsu	Matz Jörensson
	Ikola	Jöran Hendrsson		Isojerfwi	Thomas Roicka
				Leiniälä	Matz Pampu
4. Raaden tvärtom Riar ved choren uppå wenstra sidan
1.	Calliala	Jören Juusela	3.	Laukula	Henrich Kårcki
	Kinnarla	Lars Poussa		ibid	Matz Leiniläs
	Lummaja	Matz Erichsson		ibid	Jören Såtka
	ibid	Erich Erichsson		Ekois	Henrich Junnilas
	Skinnarla	Henrich Jörensson		Råismala	Sigfrid Juntilas
2.	Ungerla	Simon Hansson
	Nupala	Peer Swensson
	Buondila	Jöns Prijki
	Soukoi	Johan Simonsson
	Jarfwenpä	Jacob Kuckoj

Kuva: Museovirasto, kuvattu ennen 1997 tulipaloa.

Museoviraston sivuilta linkitetty kuva alttarille päin.

Minulla on ainakin postikortti, jonka olisin voinut skannata tähän kuvaksi, mutta en nyt lähtenyt sitä hakemaan. Nämä olivat niin hienot kuvat. Jos eivät saa jäädä niin poistetaan sitten.

Lähteet:
Arkistolaitoksen Digitaaliarkisto
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot Tyrvää ja Kiikka, joista tarkistin itselleni epäselviä nimiä.

Naisten penkkijärjestys tulee aikanaan.

Tyrvään hautausmaan julkkikset - Eino Miilunpalo

Vammalan hautausmaalla lepää yksi henkilö, joka on ihan pakko nostaa esiin. Hän oli merkittävä henkilö monen tyrvääläisen koulutaipaleella. Vammalan lukion rehtorina toimi minunkin siellä laahustaessa Eino Miilunpalo eli Mono. Hän oli minun muistikuvani mukaan asiallinen ja huumorintajuinen mies. Pelkkiä hyviä muistoja minulla on Monosta. Kun huomasin hänen hautansa tuolla kirkolla, pysähdyin hetkeksi muistelemaan syvän kunnioituksen vallassa.

Marko Vesterbacka kirjoitti kirjassa "Kirjava kaupunki - tarinoita Vammalasta Monosta mukavan muisteluksen, josta tässä vain lyhyt lainaus:

"Suuren reputuksen aikaan rehtorina oli Eino Miilunpalo eli Mono, joka opetti pojille liikuntaa. Lempinimensä Miilunpalo hankki pitämällä hiihtokenkiä jalassaan läpi talven. Kun hiihto jäi myöhemmin kouluopetuksessa vähälle, suorien housujen seuralaisina nähtiin useimmiten lenkkarit tai kumisaappaat."

Kivenvieritys -blogissa Pekka Turtiainen kirjoittaa mukavasti ja mielenkiintoisia muisteloita vuosien varrelta. Hän kirjoittaa myös lyhyesti Monosta:

"Opettajat alkoivat kyllästyä luokkien suureen kokoon, niinpä Miilunpalon Einon tultua rehtoriksi päätettiin perustaa uusi, viides rinnakkaisluokka. Sen tunnus oli II E."

Dionysoksen kevät -blogissa Hanhensulka kertoi itsestään ja vaikka hän ei paljoakaan Monosta kirjoita, mutta muista opettajista kylläkin....

Eri lähteistä olen tullut siihen päätelmään että Monon sydäntä lähellä oli liikunta (Vammalan Seudun Voiman moukarinheiton mestaruus 1957) ja Sastamalan Reserviupseerit ry:n toiminta.

Terveisiä Monolle sinne pilven reunalle! Laitatko sielläkin pojat hyppimään käskyllä "ratsaille käy!"



Eino Ilmari Miilunpalo s. 17.9.1927, k. 8.5.2005

Heffata koulu Huittisissa

Edellisen Heffata-jutun jälkeen löysin lisätietoja paljonkin ja jopa uusia sukulaisia! Joten vielä vähän lisää Heffatasta.

1884 Helena Ingelius perusti kuurojen koulun Huittisiin. Koulu toimi aluksi Ison-Pappilan piharakennuksessa, sittemin kirkonkylässä Hannulan talossa ja myöhemmin vuokratiloissa Lauttakylän poikakoululla. Oppilaat majoittuivat ympäristön eri taloissa.

Helena Luoma muisteli koulun aluaikoja lehdessä 01.09.1897 Tidskrift för döfstumma no 5.Ja kertoi ensimmäisestä oppilaastaan Johanna Näppisestä. Artikkeli on ruotsiksi. 
 

Ensimmäiset oppilaat olivat siis Johanna Näppinen Urjalasta, Miina Kallentytär Korkeakosken kylästä Huittisista, Kalle ja Ville Ritala Kiikasta, Edvard ja Ida Huovari Nakkilasta, Frans Huningo Urjalasta, Kalle Hölli Urjalasta, Ida Fagerlund Kokemäeltä, Fredrik Punavuori Huittisista, Thilda Kurula Huittisista ja Evert Niitumäki Punkalaitumelta, Juho Saarelainen Loimijoelta ja Stina Hilden Kangasalta.

Koulun tavoitteena oli oppilaiden konfirmaatio, joka ensimmäisten 12 oppilaan kohdalla tapahtui kesäkuussa 1886. Koulussa oli tällöin jo Helenan lisäksi neiti Anna Ekholm ja pastori E. J. K. Luoma koulun johtajana. Luoma muutti kappalaiseksi Hauholle 1890 ja seuraavana kesänä Helena Ingelius ja Ernst Luoma vihittiin avioliittoon. He jatkoivat koulun toimintaa Hauholla 1892-1894, jonka jälkeen he siirtyivät Jyväskylän vastaperustettuun kuurojenkouluun.

Heffata-koulua kävi sen toiminta-aikana 56 oppilasta. Kouluylihallituksen kehoituksesta koululle asetettiin johtokunta, jossa olivat piirilääkäri Leonard Serlachius, nimismiehen rouva Viktoria Hertzberg, rusthollari Juha Härkälä, talollinen Kustaa Sahko ja talollinen Juha Praadi.

Kouluaikaisia tovereitaan muisteli ja kaipaili myös Hilma Suniva:

Lehteen kun laittoi kirjeen, se tavoitti kaikki haluamansa henkilöt eikä tarvinnut miettiä osoitteita. Kätevää.

Jyväskylän koulussa oli 1896 jo 90 oppilasta:

 01.11.1896 Kuuromykkäin lehti no 7 kannessa on Helena Luoman kuva.

Seuraavalla sivulla kerrotaan Helena Luoman elämästä ja työstä.

Ilman Helena Luomaa olisi moni asia toisin.

Lähteet:
Kansalliskirjasto digitoidut aineistot, Kuuromykkäin lehti
Kansalliskirjasto digitoidut aineistot, Tidskrift för döfstumma
Wallvik, Birgitta: Heffata - Aukene, kuurojen yhdistys Heffata 100 vuotta, 2007

Heffata

Törmäsin tähän, minusta outoon nimeen, Facebookin Wanhaa Tyrwäätä ryhmän kuvissa. Kuva oli aikaisemmin paikalla olleen talon vierestä ja kuvassa oli yhdistyksen jäseniä. Vaikka kuurojen parissa olenkin viettänyt hyvän aikaa, en ollut aiemmin törmännyt tähän Tyrvään kuurojen yhdistykseen.
Sattumalta löysin kesällä myös aikoja sitten loppuunmyydyn kirjan, jota olen etsinyt useamman vuoden "Seitsemän riihen talo. Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa." Kirjan on kirjoittanut Kerttu Ryömä, jonka muistaakseni 80-luvulla tapasin kansalaisopiston viittomakielen kurssilla. Kertun vika ei ollut että päähäni jäivät vain aakkoset ja palava halu oppia lisää. Kirjassa on juttua Ritalan kuuroista ja vuosituhannen vaihteen kuurojen elämästä. Kirjassa on myös jonkin verran juttua Heffatasta. Kirjassa on myös paljon kuvia Ritalasta ja myös kuurojen yhdistykseltä.

Yhdistys perustettiin vuonna 1907. Toimitilat he saivat 1912 vuokratusta ja 1917 lunastetusta talosta, joka oli Vilho Ritalan entinen asunto. Jäsenmäärä oli noin 60 ja siihen kuului kuuroja lähialueilta. Kokoontumisia oli kuukausittain. Talolla järjestettiin esitelmiä, kursseja, hartaushetkiä ja juhlia. Tärkeintä oli muiden viittomakielisten tapaaminen. Ritalan väki oli aina mukana toiminnassa ja mm. järjestämässä majoitusta kauempaa saapuville. Ritalan perheestä on tekstiä myös Kuurojen museon sivuilla. Museon sivuilla mainitaan myös Elma Eklund (myöhemmin Ingnatius), joka muutti miehensä työn vuoksi Huittisiin ja oli myös aktiivisena perustamassa Heffataa.

Huomasin myös kirjan nimeltä "Heffata - aukene: Kuurojen yhdistys Heffata 100 vuotta" jonka on kirjoittanut Birgitta Wallvik vuonna 2007. Mahtaiskohan olla juuri Tyrvään Heffatasta enemmänkin juttua?

Ja lisää etsiessäni löytyi seuraava:

"Kuuro Carl Oskar Malm perusti 1846 Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun Porvooseen. Ensimmäinen kuurojen opetusta koskeva laki säädettiin 1858. Tällöin perustettiin Turun kuurojenkoulu 1862 ja kaksi vuotta myöhemmin Kuopion koulu. Vähän myöhemmin,1890-luvulla perustettiin Mikkelin, Oulun ja Jyväskylän koulut. Tähän aikaan oli myös yksityisiä kuurojenkouluja kuten Huittisten Heffata -koulu sekä Kurikan ja Pietarsaaren kuurojenkoulut. "

Heffata koulu on perustettu 1884 ja se toimi 11 vuotta. Se sai lisääntyvästi valtion tukea toimintaan. Keisarillinen asetus annettiin 1892, jolloin koulu muutettiin Jyväskylään ja siitä tuli kokonaan valtion koulu.

Yhdistys on edelleen toiminnassa, ilmeisestikin, mutta käsittääkseni toiminta on yhdistynyt Tampereen kuurojenyhdistyksen toimintaan. Tämä yhdistys on nykyään nimeltään Tampereen viittomakieliset.

Heffata tulee kuulemma Raamatusta ja tarkoittaa Sinä kuulet.

Aina sitä oppii uutta.

Lähteet:
Seitsemän riihen talo. Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa. Ryömä Kerttu, 1988
Kuurojen museo

Lisätietoja otan mielelläni vastaan.

Oli pientä taukoa

Syistä joita en tässä aloita edes kertomaan olen ollut hieman tauolla kirjoittamisesta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin ja saisi päässä muhivia tekstejä kirjoitettua. Asiat vain vaativat oman aikansa ja paikkansa. Ja elämä on...

Yksi oikein mukava syy taukoon on ollut Hämeenlinnan sukututkimusseuran jäsenlehti ja sen työstäminen. Se jaetaan vain jäsenille. Mutta ainutlaatuinen tilaisuus on ostaa lehti, yhdistyksemme ensimmäinen, 8.8. kotiseutupäivien aikana olevasta järjestöteltasta, jossa olemme mukana. Myymme lehden lisäksi muita yhdistyksen tuottaamia julkaisuja. Ja yritämme houkutella uusia jäseniä. Kyllä, pääsen myös mukaan tapahtumaan ja tapaamaan ihmisiä! Jos tulette käymään niin napatkaa hihasta!

Muuta sisältöä odotellessa tässä tuokiokuvat Hämeenlinnan vanhan hautausmaan puistosta kesäisenä iltana. Sieltä löytyy haudattuina mm paikallisen julkkiksen isä ja maaherra, vain nämä mainitakseni.

On täällä paljon muutakin hienoa mutta jääköön toiseen kertaan!

Muokkaus:
Toivomuksesta siis Hämeenlinnan sukututkimusseuran jäsenlehden sisältö lehdessä numero 1 on seuraava:

Tarinointia Vanajan varsilta
Koleraepidemia Hämeenlinnassa kesällä 1853
Yhdistyksen uudet kotisivut
Isoisä löytyi Finnasta
Aarre kansanrunousarkistosta
Retki Museo Militariaan 20.4.2013
Isomummoni Karoliina
Kevätkauden esitelmät
Kirjoita hyvä tarina!
Pikkupuroja
Yhdistyksen hallitus esittäytyy
Syyskauden 2014 ohjelma
Yhdistyksen julkaisut

Lehti postitetaan jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille. Muut voivat ostaa kaikkien aikojen ensimmäisen lehden perjantaina Hämeenlinnan torilta. Muuta en lehdestä vielä paljasta :-)
Jos siis mietit että lähtisinkö tuon lehden takia torille niin mieti vaan. Siellä tapaa monta mukavaa ihmistä kaupan päälle! Ja mansikkana kakussa on Hämeenlinnan historian viimeisimmän osan julkaisu. Sitä odotan kovasti sillä tiedän että siinä on paljon minua kiinnostavia asioita.

Lisätietoja kotiseutupäivistä löytyy täältä.
Ja kyseisestä esitteestä perjantain ohjelma:

Päivät alkavat jo torstaina ja jatkuvat sunnuntaihin asti. Linkistä voit lukea lisää.
Tervetuloa Hämeenlinnaan!
 

Vammaskosken sillasta

4.5.1897 pidettiin Vammaskosken sillan rakennusvelvollisten kesken kokous, jossa läsnä olivat

"Tyrvään kunnasta tilalliset herrastuomari Oskar Koskinen Kahimala, lautamies Taave Junnila ja Kaarle Prusi,
Kiikan kunnasta tilalliset Ville Kartano ja Frans Haukka,
Kiikoisten kunnasta tilalliset Heikki Vuoltee ja Kustaa Ala-Järvenpää,
Karkun kunnasta rustitilallinen Juho Leikkaa ja talollinen Kalle Ryömä,
Suoniemen kunnasta tilallinen Juho Ala-Talja,
Mouhijärven kunnasta maanviljelijä Oskar Tuominen,
Suodenniemen kunnasta tilallinen Viktor Prusi ja
Lavian kunnasta maanviljelijä B. August Huida.Lisäksi oli myöskin kokouksessa Tyrvään kihlakunnan ruununvouti kollegianasessori E. Savonius, Tyrvään piirikunnan nimismies J. Selander, Tyrvään kirkkoherra J. Bäck, sekä useampia tilallisia Tyrvään ja Kiikan kunnista. Puheenjohtajana sekä pöytäkirjan laatijana K. Prusi."

Osallistujat olivat kukin oman kuntakokouksensa päätöksellä saaneet valtuutuksen osallistua kyseiseen kokoukseen.

Tyrvään kuntakokuksen puheenjohtajalle oli saapunut kirje, jossa pyydettiin käsittelemään uuden sillan rakentamista vanhan korjauksen sijaan. Siinä otetaan vaihtoehdoksi rautasilta, mutta ehdotetaan kivisiltaa.

(Sinällänsä pieni yksityiskohta mutta kiinnitin huomioni siihen että anomus on allekirjoitettu 3.4. ja asiaa jo käsitellään 4.5. Ei siinä vitkasteltu asian käsittelyssä...)

Kokouksessa tuotiin esille insinööri Karl Lindbergin tekemät piirustukset rautasillasta. Kustannuksiksi sanottiin 190 000 markkaa.  Seuraavaksi esiteltiin rautatien ratamestari J. Niemistön "suunnilleen tehdyn kustannusehdotuksen" jos silta rakennetaan kivestä olisi se noin 134 000 markkaa.
"Asiasta keskusteltua kokous yksimielisesti, ollen sitä mieltä, että se olisi edullisempi rakennusvelvollisille, jos silta saataisiin kivestä rakentaa; päätti käännyttäväksi hallituksen puoleen pyynnöllä, että Vammaskoskessa toimitettaisiin uusi tutkinto, josko se poikki voitaisiin rakentaa silta kivestä.
Kokous katsoi tarpeelliseski, että siinä tutkinnossa on rakennusvelvollisten puolesta asiamies. Siihen kokous valitsi rautatien ratamestari J. Niemistön."

Lisäksi "ehdottettiin perustettavaksi uuden Vammaskosken sillan rakennuskassa, joka muodostettaisiin vuotuisilla ylöskannoilla, vaikkapa vain vähemmästäkin määrästä, esim. 20 markkaa manttaalilta. Ehdoitus, jota ainoastaan Tyrvään kuntalaiset kannattivat, raukesi toistaiseksi."

Jokatapauksessa selvitystyöt alkoivat heti ja lopputuloksen tiedämmekin. Tässä vielä kuva vanhasta sillasta.

Lähde: Tyrvään Sanomat no 10 01.05.1897

Tyrvään hautausmaan julkkikset - Frans Lehtonen

Yksi merkittävä kauppias vuosisadan vaihteessa Tyrväällä oli Frans Lehtonen.

Frans Lehtonen oli syntyntyt aviottomana lapsena Eva Kaisa Matintyttärelle 6.1.1874 Lavialla. Eva Kaisan mies oli itsellinen Johan Gustaf Fredrikinpoika (s. 20.10.1827 Lavia, k. 28.5.1867 Lavia). Heillä oli viisi yhteistä lasta. Johan Gustafin kuoltua sai Eva Kaisa aviottoman Amanda-tyttären 23.12.1869. Eva Kaisa kuoli 27.12.1880, jonka jälkeen Frans lähti köyhänä ja otettiin kasvatiksi Lavian Yliantilalle.  Siellä hän otti sukunimen Lehtonen.

Frans Lehtonen muutti Tyrväälle ja tuli Enebäckin kauppaan kauppa-apulaiseksi 1892. Tai kuten rippikirjassa lukee "puotilainen". Frans Lehtonen lienee ollut erittäin ahkera kauppa-apulainen.
Kun Enebäck kuoli ryhtyi Frans Lehtonen kauppiaaksi. Ilmoitus Tyrvään Sanomat nro 22, 1897:

Täten saan ilmoittaa,
että olen ostanut edesmenneen kauppiaan K. F. Enebäck'in kauppawaraston Tyrwäällä, ja jatkaen liikettä tästä päiwästä alkaen omanani, sulkeudun kunnioitettawan yleisön suosiolliseen muistoon.
Tyrwää Marraskuun 15 p. 1897,
Frans Lehtonen

Kunnioitettawalle yleisöllesaan täten ilmoittaa että olen myynyt mieswainajani kauppias K. F. Enebäck'in kauppawaraston herra Frans Lehtoselle. Tyrwää Marraskuun 15 p. 1897.
Sofia Enebäck.


Lehtonen piti kauppaa talossa 1905 vuoteen asti, jolloin hän osti Frans Liljeroosin rakennuttaman liiketalon nykyisen Puistokadun ja Marttilankadun kulmasta (Kassantalo). Lehtosen aikana päärakennusta laajennettiin 1915 ja makasiineja uusittiin. Lehtonen hoiti kauppaa kuolemaansa asti. Vanhojen paikkakuntakorttien luettelossa on kuva kaupparakennuksesta. kortti on ollut Frans Lehtosen mainoskortti ja ilmeisesti vuoden 1913 joulu tai uuden vuoden toivotuskorttina. Komee oli talo!

Lehtonen oli myös edistyksellinen, sillä kun kauppalaan vedettiin sähköjohto 1907 ja sitä tarjottiin asukkaille, oli Lehtonen varannut sähköjohdot peräti 26 lampulle!

Lehtonen mainosti ahkerasti Tyrvään Sanomissa:

1901

1903

1904

1905

1907

1908

Kuten mainoksista huomaa, oli valikoima melkoisen laaja. Lehtonen ilmoitti lähes jokaisesssa lehdessä joten tässä on vain otos.

Frans Lehtosen vaimo Hilma Karolina Nordlund oli syntynyt Porissa 26.2.1877, josta hän muutti vihkimisen (25.3.1899) jälkeen toukokuussa Tyrväälle. Hilma oli Porilaisen suutari Matts Nyrosin (s. 20.2.1840 Kullaa) ja Wilhelmina Karolina Stengrundin (s. 2.10.1835 Pori, k. 13.3.1879 Pori) tytär. Äidin kuoleman jälkeen Hilma oli kasvattina suutari Frans Fredrik Nordlundilla (s. 23.10.1848 Eura) ja vaimo Amanda Johanna Hellstenillä (s. 31.1.1854 Huittinen, k. 23.9.1895 Pori). Amandan kuoltua Nordlund meni uudelleen naimisiin Wendla Gustava Nybergin (s. 10.6.1863 Merikarvia) kanssa 25.9.1898.

Fransin ja Hilman saivat ainakin kolme lasta, mutta rippikirjojen vielä puuttuessa vain Olavi Aulis rippikirjassa mainittu. Tytär Helvi Johanna ja poika Frans Jouko Elias löytyvät myös Tyrvään kastetuista.

Ottaen perheen taustan huomioon, on Frans Lehtosen kuolema yksi traaginen luku raa'assa 1918 historiassa Tyrväällä (pdf):

"Huomattava oli myös 15.6.1918 järjestetty kauppias Frans Lehtosen hautajaistilaisuus, johon kokoontui tilaisuuden yksityisluonteesta huolimatta runsaasti väkeä. Kauppias Lehtonen oli ammuttu 17.-18.4. 1918 välisenä yönä Vammaskosken sillalla ja hänen ruumiinsa oli tämän jälkeen pudotettu virtaan. Hänen ruumiinsa löydettiin Vammaskosken alapuoleisesta Liekovedestä vasta kesäkuun alussa yhdessä punkalaitumelaisen Paavo Poutalan ruumiin kanssa niiden ilmeisesti noustua pintaan. Hautajaistilaisuudessa Tyrvään kirkon luona olevalla hautausmaalla saarnasi pastori Salokangas rovasti Heikelin siunatessa ruumiin. Ruumiinsiunauksen jälkeen sekakuoro lauloi ja kauppias H. Idman sekä pankinjohtaja Taave Junnila puhuivat vainajan muistolle. Tyrvään Sanomat, uutisoidessaan Lehtosen ruumiin löytymisestä ja hautajaisista, kertoi vainajan ruumiista löytyneen kidutuksen merkkejä."

Vammalan kauppalan palossa meni myös Lehtosen talo. Perhe lienee ostanut vakuutuksesta saamillaan rahoilla talon toiselta puolen siltaa, sillä Tyrvään Säästöpankin historiasta (.doc) kertovassa tekstissä kerrotaan Lehtosen talosta:

"Isännistö päätti kokouksessaan 6. elokuuta 1918 rakennuttaa pankille oman talon. Hallitus osti kauppias Frans Lehtosen kuolinpesältä tontin ja tontilla sijaitsevat rakennukset Tyrvään asemalta Vammalan kauppalaan johtavan valtatien varrelta. Paikka jäi sivuun Vammalan uudesta keskustasta, ja 5. joulukuuta 1921 säästöpankille ostettiin kauppalan X korttelista talot ja tontit n:o 4 ja 5. Uusi toimitalo rakennettiin arkkitehti Väinö Vähäkallion piirustusten mukaan ja se valmistui 15. joulukuuta 1921."

Lehtosella oli myös sydäntä auttaa muita, ihan selvästi. Kalle Sulin, sittemmin Kaarlo Sarkia asui koulun käyntinsä aikana Lehtosella vuoteen 1918 asti, kunnes Tyrvään kauppalan palossa Lehtosen talo paloi. Tästä kertoi Arvo Junnila muistellessaan luokkatoveriaan.

16.08.1918 Maakauppias nro. 15-16  sivu 40, sisältää Frans Lehtosen muistokirjoituksen. Lehti on luettavissa vain Kansalliskirjastossa. Sen verran saan sivulta hakiessani selville että
- Lehtonen kuului Maakauppiaitten O. Y:n perustajiin...
- Nuoren Vammalan kauppalan kunnallisiin asioihin otti Lehtonen innolla osaa toimien sen rahatoimikamarin puheenjohtajana...
- kuului hän Tyrvään Yhteiskoulun johtokuntaan useampia vuosia...
- Kun Tyrvääseen ruvettiin ajattelemaan turvattomien lasten hoitoloita, sitoutui hän heti lahjoittamaan yhdelle sellaiselle... (jatko puuttuu mutta lienee rahaa). Hänen lahjoituksensa innostamana saatiinkin Tyrväälle tänä kesänä kaksi sellaista hoitolaa käyntiin....

01.07.1918 Maakauppias nro. 11-12  sivu 15, sisältää ainakin seuraavan maininnan
- Kapinan uhrina kaatuneen kauppias Frans Lehtosen kauppaliikkeen Vammalassa on perillisiltä ostanut ja liikkeen makasiinit vuokraanut sen monivuotinen... apulainen Lauri Wiitanen, joka on avannut kaupan Tyrvään aseman puolella...

Tyrvään kirkon hautausmaalla on kaunis muistokivi:

Lehtonen
Frans
6.1.1874 - 16.4.1918
Hilma
26.2.1877 - 18.1.1962
Olavi
21.1.1903 - 9.7.1934
Jouko
28.3.1910 - 23.12.1954
Gerda
15.3.1901 - 5.1.1979
Helvi
16.8.1904 - 30.10.1986
Pentti
9.9.1937 - 3.10.2007

Gerda lienee jomman kumman pojan puoliso ja Pentti kauppias Lehtosen lapsen lapsi. Minulta kyseinen tieto puuttuu.

Lähteitä:
Pakarinen, Kalle: Sisällissodan muistaminen Tyrvään-Vammalan seudulla 1918-1939, Joensuun Yliopisto 2008 (pdf-tiedosto)
Tyrvään, Lavian ja Porin seurakuntien historiakirjat
Tyrvään säästöpankki 1876-1987 - ELKA (doc-tiedosto)
Historiallinen Sanomalehtikirjasto, Tyrvään Sanomat 1897-1910.
Alueviesti, Vammala sai sähkövalot 100 vuotta sitten 6.6.2007 s. 13


ps. En tule julkaisemaan kommentteja jotka kannustavat vihaan kumpaakaan sodan osapuolta kohtaan. Sisällisodan molemmat osapuolet tekivät julmuuksia, se tiedetään. Kaikki valkoisten puolen kaatuneet ovat olleet "sankarivainajia" ja punaisten kaatuneet "kuolleet kapinassa".  Tämä kirjoitus ei käsittele sisällisotaa tai sen raakuuksia kummaltakaan puolin. Tämä kertoo Frans Lehtosen elämästä sen mitä minä siitä selville sain.