Olavin nimipäivä

Tällä päivämäärällä on tapahtunut kaikenlaisia asioita vuosien varrella. Niin hyviä, kuin ikäviäkin. Silti en hoksannut ennekuin vasta nyt iltapäivällä että tänään on Olavin nimipäivä! Onnea Olaville!

(* Merkitsen muistiin itselleni että seuraan nimipäiviä... yritän muistaa)

Siispä Olavista kuvia näin nimipäivän kunniaksi.

Olavi edestä.

Olavi ja edesmenneitten muistolle -muistokivi.

Olavi sisältä.

Olavin saarna(stuoli)

Olavi patsastelee Hattulan vanhassa kirkossa.

Ja linkki tämän meidän Tyrvään Pyhän Olavin kotisivulle.

Tyrvääläinen Tryki 29.6.2013

Tyrvääläinen tryki 29.6.2013 Vanhankirjallisuuden päivät 2013.

Arvoisat sukulaiset, arvoisat serkut (ties kuinka monessa polvessa), sukulaisten naapurit, sekä muut kaukaisemmat sukulaiset. Arvoisat muummaalaiset.

Harrastan sukututkimusta. Isäni molempien vanhempien suku on Tyrvään alueelta eli nykyinen Sastamala ja Huittinen kattaa suurimman osan alueesta, jossa sukua on asunut.  Mukulana mummu sano että ”toi ja toi on jottain sukua mutta ne on jottain kaukasta…”  Ja huomattu on, että kaikki kiikkalaiset ja tyrvääläiset ovat ainakin jotain sukua.  Ja kun mää kerron että harrastan sukututkimusta niin ihmiset aina kysyy että ”kuinka pitkälle sää olet päässy?”, johon mää nykyään vastaan että ”vaan Hämeenlinnaan asti.” No kerron minä sitten kysyjille siitä kuinka Tyrväällä on Suomen vanhimmat tilikirjat jotka Antero Warelius löysi vanhalta kirkolta ja niissä on ihan 1400-luvun lopulta mainintoja sukulaisista. Mää olen kumminkin vaan pitäytynyt enimmäkseen 1600-luvulta 1900-luvun tietoihin, sillä tältä ajalta löytyy paljon erilaisia dokumentteja. Ja käsiala on semmoista että mää saan siitä jotain tolkkua. Edelleen korostan että olen harrastaja ja mitä enemmän asioista ottaa selvää sen vähemmän tuntuu tietävän.

No se mikä mut tänne tänään toi johtuu siitä, että kirjoitan blogia Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Viime vuonna kirjoitin sinne jutun Tyrvää kartoilla ja Marko Vesterbacka huamas sen ja pyysi tänne. Huanosti nukutun yän jälkeen aattelin että kai sitä pitää kerran kokeilla tämmöstäkin.

Mää tykkään kartoista. Keräilen reissuiltani karttoja, mää pyydän aina tuliaisiksi karttoja, meillä on erilaisia karttakirjoja ja netistä löytyy vanhoja karttoja joita tuijotella. Erilaisten karttojen avulla pystyy sijoittaa kylät ja talot oikeaan ympäristöön. Monta kertaa törmätessäni aivan outoon sukunimeen olen tarkistanut löytyykö kyseisen nimistä paikkaa tutkimiltani paikkakunnilta. Kartoista näkee hyvin ympäristössä tapahtunutta kehitystä. Myös liikenteen kehittymisen erottaa hyvin kartalta, meinaan kinttupolusta moottoritiehen ja varsinkin toi junarata.
(Dosentti Heikki Rantatupa sanoi että kartat ovat kauniita katsella! Juuri näin!)

Karttojen tulkintaa varten löytyy ohjeita ja paljon tietoa. On hyvä aloittaa ihan vaikka sivulta www.vanhakartta.fi.

Tyrvää on vanha paikka, joen varrella ja se on ollut aina tärkeä veden ylityspaikka. Siksi se löytyy useista vanhoista kartoista. Asutusta täällä on ollut pitkään ja rajoista on aina pidetty tiukasti kiinni. Myös teiden huolto oli aina määrätty jonkun hommaksi, joten pitihän ne olla ylhäällä että mistä ja minne niitten polkujen pitäisi viedä.

Tiekartta vuodelta 1757.
Tyrväältä löytyvät kievarit Matsby( Martila), Pavola (Pavila). Mitään muuta ei ole merkitty kuin tiet ja kievarit.



Geographisch Delincation yleiskartta.
Kartta on Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa ja on määritelty läänin kartaksi ja yleiskartaksi. Tämän on tehnyt Hans Hansson vuonna 1650 ja se on tehty täydentämään aiemmin tehtyä Porin läänin karttaa. Tässä näkyy Porista Nokialle ja Merikarvialta Eurajoelle ja Ylänelle. Tässä on nyt kuitenkin katseltavana Tyrvään taloja, kirkko ja mainitaan nyt  Karkun kylät ja Kiikka. Talojen nimien kirjoitusasu on vaihdellut joten nimen nähdessään jossain paikassa, oppii tietämään mitä taloa kummallisesti kirjoitettu nimi tarkoittaa.

Låsa (Lousaja), Nepola (Nuupala), Åiansu (Ojansuu), Roszaala (Roismala), Törfe (Tyrvää, Tyrväänkylä), Sonila, Låres( Loru), Caldila (Kaltsila), Isåiärfvi (Isojärvi), Poihii (Pohi, Pohja), Myllihenki (Myllyharsu), Stormela (Stormi), Humaldia (Humaloja), Vanakylla (Vanhakylä), Samajocki (Sammaljoki), Lydselä (Liitsola).

Tässä seuraavassa näkyy Turun ja Porin läänin rajat. Se meni tonne kauas Ähtärin taakse.
Tämä selittää senkin että miksi sotilasasiakirjoissa on usein Ruoveden komppania samassa kun Porin jalkaväkikomppania. Kyllä kai kun oli samaa lääniä. Ja Tammerkoskesta meni raja Hämeen läänin kanssa. Kartta on tehty 1775 kun Vaasan hovioikeus aloitti ja määriteltiin rajat.

Nordenskiöldin kokoelmasta Gustaf Hornin kartta.
Kansalliskirjastossa säilytetään tiedemies ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin keräämää ainutlaatuista karttakokoelmaa, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1400-luvulta. Kokoelman kartta-aarteita on digitoitu tutkijoiden ja kartografian historiasta kiinnostuneiden käyttöön. Kokoelmasta on nyt käytettävissä digitaalinen 300 kartan valikoitu kokoelma kuvailutietoineen Doria-julkaisuarkiston kautta.

Valitsin tämän kartan vuodelta 1662 sillä se on selkeä, hieno yleiskartta. ”Tyrwes” on merkitty. Kirjattu on myös Wamakoski, Rautowesi ja Liekavesi. Lisäksi kartalla on mainittu kirkot. Kartan ylärunassa on vaakunoita ja satakunnan vaakunassa on tuttu karhu. Kartta on tehty Kustaa Hornille.

Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 1592 –1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hän tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653. Vuonna 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Kreivikunta peruutettiin 1681.

Tyrväästä löytyy vanhoja kyläkarttoja, mihin on piirretty peltojen rajat ja mikä oli kenenkin maata. Olihan se tärkeää tietää missä meni peltojen raja. Oikeudessa sitten viimeistään niitä rajoja tarkasteltiin.  Ja usein...  Heikki Rantatupan historialliset kartat portaali sisältää vanhoja karttoja ympäri Suomea. Tyrväästä löytyy mm. useita 1600-luvun karttoja.

E. Lalinin piirtämä tiekartta Nuupalan alueesta.
Kartassa näkyy yläreunassa tien päässä Liuhalan talo. Alareunassa on Nuupala. Kuvan alaosassa on Vaununjoki. Ojaksi mää sen olen aina mieltäny ja olen aina sanonutkin, mutta näyttää se olevan ihan joki! Kirjaimilla on merkitty peltojen omistajia.

A. Thomas Fadderis Engh eli niittyjä. B. Peer Söfringsson Karhu i Nupala xxx. C. ifr Nupala bore hålla för Högbackan veg?(tai och)  kalla det Ruubackan eftersom der är grans (och uppå?).
D. Hogheyrt??.
E. Små Hvys och Windfäll??.
F. Ifr Nupala borr förängifra wara Thomas Fadder Engh, som den högh. Kongl höst Rätt den anrörer??? dess är icke annat än ren lijtan öferxxx plan!
Peltojen omistajia: Liuhala, Kaukola, Sarkoilas i Kalliala, Rautajoki engh, Ruotsila.
Joen ranta: Tyrfväjärvi Sälkä Träsc.

E.Lalinin kartan toinen osa.
Tämä kartta jatkuu edellisestä Putajaan päin. Ei ihan heti auennu mutta kun tuota on aikansa tuijottanu niin alkaa aukeamaan. Siitä näkee peltojen paikkoja. Minua viehätti tuo kesä ja talvireittien merkitseminen. Ajattelin ensin että se johtui Kokemäenjoesta mutta tuo lienee sen verran rannasta kauempana että mahtoiko johtua siitä? En tiedä mutta on mielenkiintoinen!
Vaunujokea seuraa nykyään tuo Putajantie, jota pitkin oli aikanaan talviaikaan joka lauvantai kauhee trafiikki kun mentiin Myllymaahan tansseihin.

Murdoin Maa eller Nupala boer ägor och Hag. Oikeassa reunassa: Samföet? Hog och Utmarck. Marken son Liuhala boer tilldömbot? är. Thomas Sauko i Kaukola Engh. Joen rannassa: Simon Peersson i Nupala Engh.

Ja tältä kulmakunta näyttää nyt Google karttojen mukaan.

Ja tässä on Jonas Strengin piirtämä Nuupalan maakirjakartta.
Jonas Strengin piirtämä kartta on vuodelta 1644 ja huomatkaa hieno kompassi! Tässä Nuupalan talot ovat olleet lähellä rantaa. Siellä on kirjattuna hiekka- ja savimaata (Leer) , sekä peltoja. Talot on merkitty isäntien mukaan ja niistä sitten saa päätellä mikä on mikäkin talo.

Simon Sigfridsson, Erich Matsson, Laars Mårthensson, Clemets Thomasson, Tåbias Jacobsson, Michell Peersson.
Aro Nijttü härdö 7 ½ åhm. Leer jord.  Sand Jord.

Hätilä, Rautajoki ja Vihattula.
Maakirjakartassa yläreunassa näkyy Karkun raja. Keskellä nököttää joko Hätilän tai Rautajoen talo. Mää en ole varma. Veikkaan Hätilää?

Här möter Karcku sockn. Alareunassa: Här möta Wihatula ägsår.
Hetila huss   S: 1 ½ åhm

Seuraavassa kuvassa näkyy edellisen kuvan oikea puoli. Siinä on Vihattulan taloja ja Rautaveden ranta. Talot ovat rykelmässä lähellä rantaa. Tie menee kylän keskeltä.
Ja tältä se näyttää Googlen kartoissa nykyään.

Laukulan maakirjakartta.
Laukulahan on siinä pikatien risteyksessä josta tänne Tyrväälle käännytään. Tää vanha kylä on ollu siinä Ekon tien varressa, Ekojoen eteläpuolella. Kylän 10 taloa ovat olleet kaikki lähekkäin. Yläreunassa lukee että tästä alkaa Ekon kylä. Ja tuala rannassa on ollu selkeesti suuli!

Maakirjakartta tehtiin verotussyistä, raha mielessä, tietenkin. Veroista on kirjoittanut Suvianna Seppälä kirjassaan ”Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609”.

Tuosta peltojen mitasta, aamista Antero Warelius kertoo kirjassa Kertomus Tyrvään pitäjästä s. 168: "Heinäin paljous määrättiin vanhimpina aikoina kuormalla (plaustrum), ja samaten niittuinkin arvo (esim. "Räsäluhta kahden kuormainen"); sitten aamilla, jonka suuruus oli epävakainen vuoteen 1668, koska määrättiin sen pitävän olla 3-kyynäräinen kunnakkin."

Turun maakuntamuseon kirjassa Tiima, tiu tynnyri – miten ennen mitattiin , 2004 (toinen painos) kertoo aamista näin:
”Vetomitta. Vanha hollantilainen vetomitta, joka oli 60 kannua. aamia käytettiin alun perin viinin mittana. Aami kuivaa tavaraa oli 60 kannua eli 157,03 litraa. Länsi-Suomessa heinämitan nimitykseksi vakiintunut aami oli 1/4 kuormaa. Sitä käytettiin heinämittana myös Hämeessä ja Raaseporin läänissä jossa se oli yhtä suuria kuin parmas. Heinien painomittana aami oli 60 leiviskää.”
Parmas oli heinämitta,joka aluksi oli sylillinen puituja olkia. Viipurin läänin tilikirja vuodelta 1556 kertoo parmaksen suuruudeksi: ”se määrä heiniä, joka ristiin sidottuun näljän sylen pituiseen nuoraan mahtuu. Samassa nuorassa se oli myös kannettava linnaan.” 1688 Tukholmassa määriteltiin suuruudeksi 3x3x3  kyynärää suuri kuutio. 1723 parmasta tarkennettiin ja saatiin pohja-ala kaikilta sivuilta 4 ¾ kyynärää ja korkeus 3 3/4 . Tähän mittaan heinä tampattiin tiukkaan.

Leiviskä oli painomitta ja elintarvikepaino, joka jakautu 20 naulaan ja oli 8,5 kg. 1500-luvulla leiviskän paino vaihteli alueittain. Kun metrijärjestelmä otettiin Suomesssa käyttöön 1887, sovittiin että leiviskä on 10 kg.

Här möta Echoiss ägsår?
Luhta nitu, staar? 7 åhmar
Här möte Lenala ägsår?

Leiniälän maakirjakartta.
Talot ovat olleet sielläkin tiiviisti yhdessä. Vain yksi talo on ollut rannassa, Haunia, joka on siis päätelty isännän mukaan. Oikealla on Ekon raja ja alareunassa on Komerolan raja. Mittakaava Schala Ulnarum on mittanaan Tukholman kyynärä.

1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm

Luohtanitu, Suånitu, Arånitu. Vasemmalla Rautavesi.
Matts Eskillson , Bärtill Eskillson, Sigfredh Jörenson, Thommas Eskillson, Anders Jacobson

Marttilan maakirjakartta.
Marttilan kylän sijaintia Strengin kartan mukaan mietin pitkään. Tuossa se on ollut nykyisen keskustan alueella, mutta sitä mietiskelin että mihin kohtaan tuo kartta sijoittuu. Tuo saari hämää myös. Olisiko siinä Kaalisaari ja siinä rannassa nuo talot? Kun se kerran on nykyisen keskustan aluetta miksi ei ole merkitty tietä ja siltaa? Vesi on merkitty Rautavedeksi, mutta sehän pitäisi olla Liekovesi.
Aikani pähkäiltyä, huomasin katsoa kirjahyyllystäni Esko Pietilän Vammalan rakentaminen vuoteen 1918. Siinähän se kerrottiin! Taloja on siirretty. Aivan yksinkertainen asia!

Eric Jacobsson eli Marttilan isäntä talossa numero 1 on esi-isäni. Naapuritalo nro 2 johon on merkitty Simon Ericsson eli Hoppu on myös suoraa sukua ja Simon Hindricsson eli Trakin isäntä ei ole suoraan sukua.

Sijllsuå nitu? 3 aamia (siikasuo?), Luohta nitu,
 Guåckåmiki? Ruåskåmiki? Joku mäki kumminkin.

Roismala
Roismalaksi on merkitty se alue, joka on Nokkakylää. Vedeksi on merkitty Rautavesi, vaikka se on kyllä Liekovesi. Roismalassa oli 7 taloa, joita on myös siirrelty. Tuolta poukamasta kulkee Pesurinoja, jota pitkin päästiin myös liikkumaan melko pitkälle Tyrväänkylään. Kuinkahan pitkälle siitä nykyään pääsee?

Rannassa on Suå nijtty johon on merkitty 50 aamia.
På denna sidhan möther Törfis bys ägher. Luhta nijttå, mutta ei ole merkitty määrää.

Kalliala
Kallialan kartasta huomaa hyvin kuinka kirkko on saaressa, eikä sinne vieläkään kovin leveä tie mene. Kirkon vieressä on ”onyttigs plats” eli hyödytöntä maata. Niin kai kun on kalliota. Nykyisin siellä saattaa nähdä lampaita ja hevosia laiduntamassa tuossa rannan puolella. Se on sitä maisemointia. Hianoo!

Kalliala oli iso kylä ja yksi vanhimmista kylistä. 1600-luvulla taloja siellä oli peräti 16, joita kans on siirrelty myöhemmin.

Mukulana toi kirkon ranta oli parhaimpia uimarantoja, kun oli kalliopohja ja uimisen jälkeen pysty kalliolla lämmitteleenkin. Talvella tosa rannassa oli luistelukenttä. Ja ollaan sitä joskus käyty tossa lahdenpoukamassa pilkilläkin.

Pohjoispuolella on Ruoksamo.

Takahuhta niminen niitty, Palltåinen suu???, Sikasuånitu (Siikasuo). 

Leirintäalue on tuossa Siikasuon niityn vieressä, joka oli vallan mainio uimapaikka myös. Ja kioskista sai ostaa merkkareita. Jonsei ollu ostanu siitä kaupasta matkan varrelta, sitä vanhaa pappilaa vastapäätä.
Tälle sivulle on mahtunut luettelo yhdestätoista isännästä. Loput on seuraavassa kuvassa.

Kallialan loput isännät ja PappilaPappilan alueet on tuon vanhan pappilan ympärillä olevia maita jotka ylhäältä rajottuu Kallialaan. Vammaskoski on merkitty ja selkeesti. Siinä on mylly keskellä koskea. Ja sen yläpuolella menee silta.  Siittä päästäänkin Vammaskosken kuvaan.

Vammaskoski
1757 E Salin piirsi kartan Vammaskoskesta. Selitysosioon on kirjattuna iso kivi, johon oli merkitty veden korkeuksia. Kivi on ollut siinä vanhan poliisilaitoksen rannassa. Mahtaako enää olla? Vai onko siirretty aikoja sitten kun koskea on ruapattu. Sillan lisäksi karttaan on merkitty reitti, jota pitkin veneellä pääsi turvallisesti koskesta läpi.

Mittana on alnar eli kyynärää. Kyynärä oli kyynärpään ja keskisormen pään väli.  Ja mittahan oli 1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm

Koski näyttää olevan noin 200 kyynärää eli noin 11880 cm eli n. 118 metriä. Nykyisin sillan mitaksi sanotaan 114 metriä.

Antero Warelius sanoo sillasta: ”Rautaveden läntisessä päässä on Wammaskoski, 100 syltää leveä ja lähes 7 kyynärää korkea, jonka ylitse postitie Turusta Tampereelle kulkee uljasta ja kuuluisaa siltaa pitkin.”

Hartolankoski
E. Salin piirsi myös Hartolankoskesta kartan 1759, jossa näkyy Kaukolan mylly rannassa. Lisäksi on monta siltaa kalojen pyyntipaikoille. Siitäkin sitten pitäisi ottaa selvää että minkälaiset vehkeet kalan pyyntiin oli tuohon aikaan. Punaiset luvut ovat selityksen mukaan veden syvyyksiä. Isot kivet oli merkitty myös.
Voimalaitos on nykyään tuossa yläreunassa ja sen on Museovirasto merkinnyt valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

”Kokemäen koskivoimaa hyödynnettiin vuosisatojen ajan myllyjen toiminnassa ennen voimalaitosten ja niiden patolaitteiden rakentamista. Vanhimmat Kokemäenjoen voimalat sijoitettiin myllyjen tapaan rantavirtaan. Myös Tyrvään Hartolankoski oli vuosisatoja myllypaikkana ja Tyrväänkylän puolelle sijoitetut ensimmäiset sähkövoimalaitokset vuosilta 1906 ja 1913 sijoittuivat rantavirtaan. Hartolankoski padottiin 1946-1950 ja siihen suunnitteli nykyisen voimalaitoksen arkkitehti Jarl Eklund.”

Sitten takaisin Kyläkarttaan.
Heikki Rantatupa -portaalista löytyy Tyrväästä kartta 1700-luvun alkupuolesta. Siinä on mainittuna Tyrvään kylät ja taloja. Tämä kartta auttoi hahmottamaan ja paikallistamaan kyliä ja varsinkin sellaisia taloja, joista en ennen tämän harrastuksen alkua ollut kuullutkaan. Lummaja oli minulle lapsuudessa kylä, kuten Stormi. Äkkiähän tuo sitten selvisi että ne olivat olleet myös taloja. Paikallistamisen lisäksi tästä kartalta näkee myös pitäjän teitä.

1734 tuli voimaan Ruotsin valtakunnassa laki, jossa oli rakennus kaari. Se määräsi mm. teiden rakentamisesta. Sitä kun meinaan pohtii, että mimmosia kinttupolkuja tuolla ovat ihmiset aikanaan kulkeneet.

IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.
1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa.
2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans.

Aikanaan myös kuulin ja luin siitä kuinka kokonainen järvi oli kuivattu. Pikkulikasta se tuntui hurjalta ja mietin että miten ihmeessä järvi saadaan tyhjäksi. Kuivattu järvi on Järvenpään ja Isojärven välissä ollut järvi. Kartta antaa sille nimen "Wangemasjärvi". Nimeä järvelle en tiennyt ennen kuin näin tämän kartan. Sittemmin löysin maininnan myös Yrjö Punkarin www-sivulta, jossa hän kirjoittaa Narvantiestä. Nykyään järven tilalla on peltoa ja sen "rannalla" on Hukkasen kalatehdas.

Tuon samaisen kartan keskivaiheilla näkyy kirkko eli Pyhän Olavin kirkko. Siitä alaspäin on nykyinen Vammalan keskusta ja Vammaskoski. Kosken pohjoispuolella näkyy kuinka tie lähtee kolmeen suuntaan. Niinkuin nykyäänkin. Aiemmin teiden risteys oli Uosson risteys, mutta nykyään se on liikenneympyrä, joka on vissiin maantapa.

Risteyksestä kirkolle päin sijaitsee vanha pappila. Pappilasta "mettään päin" eli luoteeseen on Loasa eli Lousaja, jossa on kolmen taloa ja niiden pellot. Pappilan vierestä näyttäisi menneen jonkin sortin oja. Lieneekö se ollut se sama lapsuuden oja, jossa keväällä piti kokeilla pysyykö kovassa virtauksessa pystyssä tai alkukesällä joko tarkenee uida. Nykyään se on kaivettu siistiksi ojaksi ja väliin on tehty puistoon lammikko. Lieneekö nykyisten Lousajan lasten ”uimapaikkana”...

Kyläkartta 2
Liekoveden rannalla ovat Roismala, Tyrväänkylä, Kaukola ja Vinkkilä, jonka vieressä on Liuhala. Ja Vaunujoki.
Pavila, Soinila ja Näntölä, joka on vähän sisämaahan päin. Siitä jokea alajuoksulle onkin Kiikka.
Kartalle on merkitty mitä metsiä on ja näyttää merkityn puulajeista ainakin koivu-, kuusi- ja mäntymetsiä.

Ylä-Satakunnan kihlakunta
Kartta on vuodelta 1851 ja melkoisesti kärsinyt. Silti otin kartan mukaan sillä siinä on mainittuna kylät ja niiden talojen määrät. Samalla näkyvät isommat tiet. Tyrvään kirkkokin on jo mainittu, joka on mielenkiintoista, sillä se valmistu 1855.

Kalmbergin kartastosta
Kalmbergin kartastosta on tämä kartta, jonka otin mukaan kylännimien vuoksi, kartalle merkittyjen talojen vuoksi, sekä ihan vaan siksi että Marttilan kyläkin on vielä tuolla Kaalisaaren vieressä. Kartta mainitaan olevan vuodelta 1855, mutta Tyrvään kirkkoa ei ole mainittu siinä ja sehän valmistui kyseisenä vuonna.
Lousaja on Lousala. Vanhan kirkon vieressä on saari erikseen ja kirkkoa ei ole merkitty sinne. Ja kartalla on Wankimusjärvi.  Ja tästä näkee kuinka Pesurinoja jatkuu Tapialaan asti!  Mutta vaikka tämä kartta on julkaistu 1855 eivät kaikki tiedot ole olleet nähtävästi ihan ajan tasalla.

Rautavesi ja Liekovesi on merkitty oikein. Veden merkitseminen tuolla raidalla on ärsyttävä. T-kirjaimet kartalla saattaa olla torppia?

Yrjö Punkari: ”Lisämaan tarve houkutti kyläläiset jo 1823 laskemaan järven pintaa ja uudelleen 1846, kun johtajaksi äänestettiin Abraham Satimus. Lasku tapahtui hitaasti, ja sitä jatkettiin mm. kaivamalla kivitunneli Kärppälän suuntaan. Lopulta järvi oli jakautunut kolmeksi pikkujärveksi. Vasta 1940-luvun lasku tuotti kaikkiaan 80 hehtaaria peltoa.”

Rajankäyntikartta 1915
30.6.1915 pidettiin rajankäynti Kiikan, Kiikoisten ja Tyrvään välillä. Siitä mitä sovittiin on pöytäkirja Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Kartta koostuu vain rajapyykeistä, mutta nyt Kiikoinen "palasi takaisin Sastamalaan" on mielestäni mielenkiintoista lukea tuota pöytäkirjaa. Kartta on melkoisen tylsä katsottava mutta mittakaava on metreissä, rajapyykit on numeroitu ja rajojen veto on selitetty tarkkaan. Selityksissä on mainittu henkilöt jotka olivat kokouksessa mukana. Valitusten jälkeen, sillä selvähän se että kaikki eivät olleet tyytyväisiä, rajat hyväksyttiin 7.4.1916.

Suomen kihlakunnat, posti ja tiekartta 1846-48.
Tässä viimeisessä kartassa on merkittynä valtakunnan, läänin, kihlakuntien, hiippakunnan, rovastikunnan, kuntarajat, sekä merkittynä postitalot sekä postireitit ja talojen etäisyydet. Paljon on tietoa kasattuna yhteen karttaan!

Riksgräns (valtakunnan raja) , Läne (lääni) , Härads (kihlakunnan raja) , Stifts (hiippakunnan raja) , Prosteri (rovastikunnan raja) , Sockne (kuntaraja).
TP = Tyrvis prosteriet eli Tyrvään rovastikunta.
VIII eli 8. tarkoittaa Turun ja Porin läänin, Yli Satakunnan keskiosan (Tyrvään) kihlakunta. 7 on Ylä Satakunnan yläosa ja 9 Ylä Satakunnan alaosa.

Kartasta löytyy myös ” taulukko kaikkien Suomen postikonttoreiden postiteiden lyhyin välimatka jonka mukaan taataan kevytpostipakettien kuljetus kyytikärryllä tai rekilähetys jonka tilaajan sananlennättäjä kantaa ja maksu (hinta).”

1930-luvun ja 1957 jälkeen tehdyt kartat löytyvät Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivuilta. Siinä näkyy hyvin junaradan linjaus.

Junarata rakennettiin Tampereelta Poriin 1895, joten tätä uudemmissa kartoissa rata tietysti näkyy. Tyrväällä junaradan ylitti useampia tasoristeyksiä, joista osasta kulku on nyttemmin katkaistu ja liikenne on ohjattu turvallisesti eritasoristeysten kautta (asema ja Varikonkatu).

Radan yli mentiin tasoristeyksistä, joista Varikonkadun ylityksellä oli ehkä eniten liikennettä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta 1960-70-luvun vaihteessa tapahtui raju junan ja auton yhteentörmäys, joka kiihdytti sillan rakentamista radan ylitykselle. Tie Lousajaan kääntyi heti radan jälkeen ja ennen ammatikoulua oli Viljasen savipaja, jonka tie kiersi kiltisti. Viljasen lopetettua kukkopillien ja saviruukkujen valmistuksen tie oikaistiin. Karttaa en löytänyt, mutta muistikuvat ovat vahvat. Tuosta tuli pyöräiltyä ja Viljasella poikettua sen verran monta kertaa.

Tyrvääseen liittyviä karttoja olisi ollut vaikka paljon. Paljon olisi vielä nähtävänä ihan paperimuodossa mm. Kansallisarkistossa, mutta valitsin tähän karttoja joita voi katsoa verkon kautta ja jotka minua ovat sukututkimuksen harrastajana kiinnostanut. Enempää ei voinut ottaa mukaan senkään takia, sillä minulla menisi koko päivä aikaa kun näyttäisin kaikki minun mielestäni hianot kartat.

Vielä on tiätenkin mainostettava Kansallisarkiston ja Maanmittauslaitoksen näyttelyä:
Havannoista kartaksi – Kartoituksen ja maanmittauksen historia Suomessa -näyttely on esillä Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17) Helsingissä 3.7.–4.10.2013. Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11–16 sekä syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti.Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Näyttelyn järjestävät yhdessä Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitos. Näyttely liittyy 30.6–5.7.2013 Helsingissä järjestettävään kansainväliseen kartografian historiakonferenssiin.
Näyttelyn parhaisiin paloihin voi tutustua myös verkossa.

Tämä esitys ja siihen liittyvät karttalinkit löytyy mun blogista Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Sieltä löytyy myös linkkejä karttoihin liittyviin aineistoihin.
Kiitos kun jaksoitte pysyä hereillä tän ajan.

Kiitos.
***
Bonus kartat:

Tyrväänkylän ja Paavilan maakirjakartta 1600-luvulta

Turun ja Porin läänin kartta vuodelta 1890

Paikkatietoikkuna - Vammala

Karttapaikka - Maanmittauslaitos

Tulkintaesimerkkejä Tyrvään kartoista

Jyväskylän yliopiston karttalinkit

Arkistolaitoksen karttahaku

Tämä esitykseni perustui blogissani aikaisemmin julkaistuun juttuun, mutta sitä on jonkin verran muutettu.

Vanhankirjallisuuden päivät 2013

Hiljaisuuteni (tai ehkä paremminkin kirjoittamattomuuteni) on johtunut pienestä kiireestä joita olen itselleni aikaansaanut. Yksi suuri ponnistukseni tämän kevään aikana on lauantaina. Jännittää ja niin peijakkaasti.

Toinen aikani ja keskittymiseni vienyt asia oli läheisen ihmisen sairastaminen. Miten ne ovatkin aina niin stressaavia asioita kun muut sairastavat? Pääasia että sekin asia alkaa nyt olla kunnossa. Kolmas aikaani vienyt on tietenkin työ. Mutta eipä tuo ole haitannut sillä mukavaahan tuo on ollut.

Mutta nyt alkaa loma. Tuo kauan odotettu kesä ja loma. Singahtelen sinne sun tänne, nukun, lataan luonnon D-vitamiinia ja kun päivä hiipuu ja talo hiljenee, hiivin koneelle harrastamaan.

Hämeenlinnassa rakennetaan moottoritien katetta ja Hämeenlinna-keskusta. Joka päivä siitä ohi ajaessa saa arpoa mikä on päivän reitti, hienoa siitä tulee. Mutta liikenne on yhtä sujuvaa kuin lasten liikennepuistossa.

Mutta tuo valmistuu ihan kohta. Heti ensi vuonna. Silti siitä tulee hieno. Uskotaan.

Ei maar, ny o mentävä.

Panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn

Emanuel Wilhelm syntyi Kangasalla Emanuel Fredric Lönnin (s. 8.8.1810, k. 25.4.1868) ja Hedvig Maria Marcusdr (16.10.1805, k. 10.1.1851) neljäntenä lapsena yhteensä viidestä lapsesta. Isä Emanuel oli sotilas Fredric Lönnin ja Anna Michaelin toinen ja nuorin lapsi. Hedvig Maria oli sotilas Henrik Stormin (s. 14.8.1804 Kangasala, k. 2.11.1832 Suomenlinna) leski mennessään Emanuelin kanssa vihille 13.7.1834.
Emanuel jäätyä leskeksi, hän meni toisen kerran vihille Vilhelmina Eriksdr (s. 22.5.1830, k. 4.5.1868) kanssa 2.11.1851. He saivat vielä kolme poikaa, joista nuorin Gustaf Adolf (s. 22.7.1861) jatkoi myös sukua. Emanuelin kahden siskon (Hedda Maria s. 26.7.1835 ja Carolina s. 20.5.1843) polut ovat vielä kartoittamatta.
Emanuel Fredric oli Vääksyssä myllyrenkinä pitkään ja Turun huoneenhallitusseura myönsikin siitä hänelle mitalin:

Poika Emanuel Wilhelm syntyi 6.10.1846 Kangasalla. Hän lähti Tampereelle 12.1.1859. Tampereella hän asettui 4. kaupunginosaan ja hänet mainitaan renkinä. Samalla sivulla on mainittuna tuleva vaimo Maria Mathilda Sirén (s. 20.2.1838 Pirkkala, k. 30.3.1924) Pirkkalasta. 1865 Emanuel lähtee 1. kaupunginosaan Tennbergin luokse. Axel Tennberg oli perustanut oluttehtaan 1864, jonne Emanuel nyt meni töihin.

Maria Mathilda meni 1865 Pirkkalaan. Hänen isänsä oli työmies Zacharias Carlsson Sirén (s. 1.3.1809 Hämeenkyrö, k. 7.1.1861 Tampere) ja äitinsä Maria Christina Eriksdr (s. 16.9.1816 Pirkkala, k. 22.3.1884 Tampere). Hänen veljensä Johan Adam (s. 20.12.1843, k. 30.8.1891) oli äidin vanhempien tilalla kasvattina, mutta hänkin muutti Tampereelle myöhemmin. Hänen vanhin veljensä Alexander (s. 9.9.1840, k. 3.3.1884)  oli myös muuttanut Tampereelle, jossa hän oli hienotaontaseppä (Klensmed) Gabriel Blomin opissa ja myöhemmin seppänä. Nuorin veli Frans Sakarias (s. 18.8.1852, k. 10.12.1893) eli äitinsä kanssa tämän kuolemaan asti ja mainitaan työmiehen poikana. Carl Axel (s. 7.2.1847) muutti Messukylään  masuuniin 1862, joten tuskin kovin kauas vei tämä muutto. Sen verran hakemista vielä riittää, että hakuni on hänen osaltaan vielä kesken.

Maria Mathilda ja Emanuel Wihtor ottivat kuulutukset 18.4.1869 ja Mathildan muuttaessa Tampereelle heidät vihittiin 6.5.1869. Kuulutuksia otettaessa Pirkkalassa Emanuel mainitaan oluttehtaan kirjanpitäjänä (ölbryg bokhållare).

Ensimmäinen lapsi oli poika Fredrik Wilhelm (s.20.2.1870). Vuonna 1872 perhe muutti Onkiniemeen, tehtaan lähelle. Seuraavat lapset syntyivät tiheään tahtiin; tytär Olivia Mathilda (s.19.5.1872), poika Emil Arvid (31.8.1874) ja Aina Maria (s.5.9.1876). Tässä vaiheessa Emanuel mainitaan jo olutpanimon mestarina (Ölbyggm.) Emanuel toimi myös uusien oluenpanijoiden kouluttajana. Myös poika Fredrik Wilhelm oli myös tehtaassa oluenpanijan opissa.

Perhe oli mitä ilmeisemmin hyvin toimeentuleva ja elämä näytti valoisalta, kunnes Emanuel sairastui ja menehtyi 23.5.1888 vain 41 vuoden iässä. Tammerfors Aftonblad julkaisi kuolinilmoituksen:

"Tillkännagifves
att min ömt älskade make
Bryggmästaren
Emanuel Wilhelm Lönn
efter en längre sjukdom stilla och frid-
fullt afsomnade i döden den 23 maj kl.
2 e. m. i en ålden af 41 år 7 m. 17 d.
sörjd och saknad af mig, två söner, två
döttrar, en syster, en broder samt an-
dra släktingar och vänner.
Mathilda Lönn.
Jer. 29:11

De vänner och bekanta som önska
följa min man till hans sista hvilorum
tillkännagifves att sorgetåget afgår
ifrån Onkiniemi Lördagen den 26 Maj
kl. 2 e. m. Mathilda Lönn."

"Tiedoksi saatetaan että rakas aviomieheni, panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn pitkällisen sairauden jälkeen rauhallisesti ja levollisesti nukkui ikiuneen toukokuun 23 päivänä kello 2 jälkeen puolen päivän 41 vuoden 7 kuukauden ja 17 päivän iässä, suremaan jäädessä minun, kaksi poikaa, kaksi tytärtä, sisko, veli ja muita sukulaisia ja ystäviä.
Ne ystävät ja tuttavat jotka haluavat saattaa mieheni hänen viimeiseen lepopaikkaan tiedoksi saatetaan että surukulkue lähtee onkiniemestä lauantaina 26 toukokuuta kello 2 jälkeen puolen päivän."

Emanuel oli mitä ilmiesemmin myös pidetty henkilö ja hänen kuolemastaan kertoi Tampereen lehtien lisäksi, Uusi Suometar, Åbo Tidning ja Helsingfors Dagblad.

Tammerfors Aftenblad kirjoitti myös pitkän muistokirjoituksen sivullaan:

Dödsfall. Onsdagen den 23 dennes kl. 2 eft. m. afled härstädes ölbryggaren Emanuel Wilhelm Lönn i sitt 42 lefnadsår. Den aflidne war en af dessa sälsynta naturer, som genom träget arbete och stark wilja själfwe skapat sig en egen bana. Född i Kangasala socken kom Lönn i början på sextiotalet till Tammerfors för att här förtjena sitt bröd. Han lyckades erhålla tjenst son bränggosse hos handl. Hildén, hwilken tjenst han lemnade år 1865, då han antog som betjent af egaren till Onkiniemi ölbryggeri. Men Lönn war icke skapad till betjent! Begåfwad med godt hufvud och en owanlig energi, sträswade han till att bliwa en nyttigare medlem i samhället och egnadde sina lediga stunder åt boken och pennan. Följden blef att hans husbonde, som insåg Lönns dugande förmåga, anställde honom såsom bokhållare wid bryggeriet. Men då bryggeriets bryggmästare hr Hilbinger år 1871 oförmodadt lemnade sin plats och fråga uppstod, hwarifrån en skicklig och duktig bryggare skulle fås, framsträdde den förre betjenten och sade: "nog skall jag brygga". Detta djerfwa anbud förwånade något hans principal, som ej fattade huru Lönn kunnat eller ens haft tid att inhemta nödig kännedom i ölbrygdens mysterier; men wan att icke twisla på Lönn, sände an honom till den kände ölbryggaren Schmausser i Tawastehus för att där genomgå prof. Återkommen wisade Lönn att han talat sanning, hwarför han erhöll platsen son bryggare wid Onkiniemi ölbryggeri. Döden har nu bortryckt honom från denna plats son han innehaft i öfwer 16 års tid och hwarunder han wisat sig wara en skicklig ölbryggare, wärd alt det erkännande han erhållit såwäl af principal som kunder. Men Lönn war icke endast bryggare, han war sin principals och bryggeriets - som man säger- alt i allo; hans bortgång är därföre så mycket känbarare. Förutom att Lönn närmast sörjes af enka och fyra barn, kwarlämnar han hos den familj han pligttroget tjent i 23 år och som räknade honom tillhöra sig mera som wän än tjenare, ett saknadens minne.

Eli työteliäs ja ahkera mies! Ja kaiken hän oli saavuttanut omilla ansioillaan ja omalla tekemisellä.

Perukirjoitus pidettiin heinäkuun 14 päivä (kello 11 ennen puoltapäivää) Gustaf Taulerin toimesta. Lasten edunvalvojana toimi kauppias Israel Enbom.
Seppä Karl Sirénillä oli kolme velkakirjaa, jotka olivat melkoisen suuria. Mielenkiintoinen on viisi Aamulehden osaketta, joiden arvo oli 500 markkaa. Kultaa olivat taskukello (fickur) ja medaljonki (medaljöng). Hopeasta kauha (förläggare), 2 ruokalusikkaa (matskedar), 12 teelusikkaa (theskedar) ja sikarikotelo (cigar fodral). Muita ruokailuvälineitä oli mm. kaffeservis, 21 ruokalusikkaa, 21 teelusikkaa, 31 haarukkaa, teesihti, sekä 2 kynttilän jalkaa. Messingistä oli 4 kynttilän jalkaa, kahvipannu (kaffekök), kynttiläkruunu (ljuskrona) ja verhonpidike (gardinhållare).

Kuparista oli 2 kattilaa (kastruller), kahvipannu ja kannu. Pelti ja rautaesineitä oli mm. maustelaatikko (krydd låda) kannu, tuopin mitta (stopsmått), öljykannu (oljkanna), tratti, katos? (skjula), ämpäri, ompelukone (arvo 30 mk), patoja, 3 paistinpannua, kattila, kahvin paahdin (koffebrännare), mortteli (mortel) ja sakset.

Posliinista oli mm. 42 lautasta (tallrikar), 11 paistinvatia (stekfat), 2 pilkkumia (spillkummor), 4 karottia eli kulhoa (karotter), 5 mukia (muggar), 3 maitokannua (mjölkkannor), 2 kastikekulhoa (sås skålor), 2 teekannua, 14 kahvikuppia ja kermanekka (gräddsnecka).

Lasitavaroita oli mm. 5 kulhoa, 21 ryyppylasia (spettsglas), 6 juomalasia (dricksglas), 3 kolpakkoa (seidlar), 7 lasikehtoa (glasbunkar), jokin mausteikko (bardssyrtut), 5 karahvia (karafiner), 2 sokerikkoa (socker askar) ja 2 suolakkoa (saltkar).

 Huonekaluja eli Möbel oli piano (arvo 200 mk), 2 sohvaa (soffor), 2 tuolia (sändstolar), 6 rottinkituolia (rottings stolar), 3 kaappia, 1 kirjahylly ja kirjoja (bokskåp med böcker), 4 sänkyä petivaatteineen (sängar med sängkläder) ja senkki (skänk), 12 huonompaa tuolia, sohvapöytä, 8 pöytää, sermi (skärm), piippuhylly (piphylla), sokeri astia (Sockerknecka) , 2 (Kåmoder med serviser), 5 kukkatelinettä (blomställare), 2 keinutuolia mattojen kera (gungstolar imed mattor), 4 telttatuolia (teltstolar) ja 2  jakkaraa eli pallia (pallar).

Vaatteita ja liinavaatteita oli mm. 1 (Hoit rock), 24 lakanaa, 12 tyynyä (dynvar), 12 (Bardsdukar), 12 servettiä (servietter), 24 käsipyyhettä, 12 paitaa, kaulusta ja  maschette? (skjortor, kragar & 6 pr maschette), 12 kalsarit (kalsonger), 12 paitaa, 6 yöpukua? (nathöjar), 24 nenäliinaa, 12 paria sukkia, 2 turkistakkia (pälsar), 4 (paletäer), 1 musta puku ja 1 frakki (svart kostym + 1 frak), 1 trikoo puku (tricot kostyme), 1 pari huonompia vaatteita, hattu, myssy. 3 mustaa mekkoa (svarta klänningar), 2 villamekkoa, 6 aluspaitaa (underkjålar), pari jalkineita (skopslagg), 3 hattua, 1 nahkalakki (skinmössa), kaulus tai kravatti? (krage) ja muhvi (muff).

Muuta tavaraa oli mm 2 seinäkelloa, 5 lamppua, 9 paria verhoja sekä hiter? ja kannakkeet (gardiner med hiter och hållare), 6 virkattua liinaa? (wiikade dukar), 2 kirjavaa liinaa (brokiga dukar), 1 matto, 3 peiliä (spelglas), 2 sohvatyynyä (soffdynor), 30 taulua (taflor), 1 käsipyyheteline (handukshållare), 3 naulakkoa  (klädshängare), 1 matkalaukku (kappsäck), 2 kangaslaukkua ? (mattsäckar), 2 sateenvarjoa (paraplyer), 1 aurinkovarjo (parasoll), 3 kaihdinta (rullgardiner), 3 kipsikuvaa (gips bilder) ja 4 kukkavaasia (blomvaser), 1  (barstväcka), 2  (barstar), 1  kirjelaatikko? (brefgömma), 4 kapan mittaa, 4 sahaa (såar), 1 ämpäri (ämbare), 1 komero? (skjula), 1 kahvimylly (kaffekvarn), 1 pyykkipunkka (bykbunke), hylly (hylla), pyttyjä (byttor), tiinu (tina), 1 jauhovakka (mjölvacka) ja 1 suola-astia (saltkar).

Omaisuudesta vähennettiin kulut mm. hautajaiskulut (300 mk) ja perukirjoituksen kulut. Jäljelle jääneestä leskenosuus 1/20 osaa ja puolet jäljelle jääneestä, sekä jokaiselle tasan toinen puolikas.
leski allekirjoitti vakuutuksen pesän oikeellisuudesta ja lasten puolesta Israel Enbom.
Kuvia perukirjasta en viitsi tähän laittaa sillä kuvat ovat vapaalla kädellä otettuja kaupuunginarkistossa. Ihan luvalla.

Ja kun oikein mielikuvitusta käyttää niin tavaroiden perusteella voisi nähdä vaikka tälläisen asunnon:

Palanderin talo, Hämeenlinna

Wivi Lönnin biografiasta käy ilmi kuinka Mathildalle ja lapsille jäi taloudellinen epävarmuus. Perhe muutti aluksi vuokralle ja myöhemmin Puutarhakadulta ostamaansa taloon. Wivi muutti Helsinkiin ja Jyväskylään, jonne myös Mathilda muutti. Wivin suunnittelemat talot ovat aivan omaa luokkaansa ja niistä on kerrottu ansiokkaasti muualla. Wivistä on tietenkin myös oma Wikipedia sivu.

Fredrik Wilhelm muutti aluksi Joutsaan, josta hän perheensä kanssa muutti Jyväskylään. Wilhelmin ja Alma Lönnin joulun vietosta löytyy mukavia kuvia, joissa ovat mukana myös äiti Mathilda ja Wivi. Almasta ja hänen tyttärestään Inka Rakelista on paljon tarinaa Aini Sarsan kirjassa Äidit ja tyttäret. Wilhelm, Alma ja heidän tyttärensä Aino Hagar, Inkeri Matilda ja Alma Kaarina ovat perhehaudassa Kalevankankaalla.

Emil Arvid muutti Tampereelta Karkkuun kauppiaaksi. Kaupanpito ei ollut menestyksekäs mutta Karkusta löytyi vaimo Elin Sofia Rosengren, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä Ester Maria ja Helena Elisabet Karkussa. Perhe muutti Jyväskylään 1902 alussa.

Aina Maria meni naimisiin apteekkari Jean Sucsdorffin kanssa ja he muuttivat Jääskeen. Perheelle syntyi ainakin viisi lasta, joista tosin kaksi kuoli pienenä.

Perhehauta löytyy Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta, jossa olen tämän kuvannut. Tämän hautakiven vasemmalla puolella on hauta ja muistomerkki, jossa lepää Mathilda Lönnin äiti  Maija Stiina Sirén. 
Lähteet:
Kangasalan seurakunnan arkisto
Tampereen tuomiokirkko seurakunnan arkisto
Pirkkalan seurakunnan arkisto
Tampereen kaupungin arkisto
BeerFinland.com
Kansallisarkiston Historiallinen sanomalehtiarkisto
Wivi Lönn sekä internet-haulla että kirjallisilla lähteillä.
Aini Sarsa, Äidit ja tyttäret, Suomen sukututkimusseura 1992.

Tampereen Onkiniemen oluttehdas

Onkiniemen oluttehdas liittyy sukumme historiaan muutenkin kuin vain asiakkaana. Mutta kerrotaan nyt ensin tehtaasta. Tehtaan perustivat 1864 Alex Tennberg ja Gustaf Adolf Serlachius Näsijärven rannalle Onkiniemeen. Siihen nykyisen Särkänniemen huvipuistoalueen viereen. Serlachius jättäytyi pois ja muutti Keuruulle 1868. Tennberg johti tehdasta kuolemaansa vuoteen 1885 ja leski jatkoi tehtaan toimintaa. Konstantin Hakulin meni lesken kanssa naimisiin ja tuli uudeksi tehtailijaksi. Tehtaan kirjanpitäjänä talossa aloitti ja sittemmin oluenpanijana toimi kiitetty Emanuel Lönn. Hänestä lisää myöhemmin. Emanuelin jälkeen Emil Lindewall toimi mestarina vuoteen 1891 asti.

Oluttehdas valmisti erilaisia oluita, joista varsinkin Baijerin-olutta mainostettiin lehdissä. Tässä tyylinäyte 1871 toukokuun Tampereen Sanomista:

Oluttehdas ilmeisesti myi ihan hyvin. Ja Bayerin olut oli ilmeisesti jokin muotijuttu, sillä Porissa kilpailija mainosti omaa oluttaan seuraavanlaisella mainoksella:

Mahtoiko Bayerin olut tulla tunnetuksi Octoberfestin avulla jo noinkin aikaisin? Tarkistetaanpa lehtiarkistosta.
Kyllä vain. Maininta löytyy 01.11.1850   Åbo Underrättelser no 88  lehdestä. Eipä hassumpaa, vain 40 vuotta myöhemmin. Ja Baijerilainen oluthan on hyvää. No mutta eipäs nyt harhailla.


Lisäksi tehdas valmisti  varasto-olutta:

"Tästä päiwästä alkaen myydään Onkiniemen Oluttehtaan oiwallista
Warasto-olutta
sekä tehtaalla, kuin myöskin kaikissa sen myymäpaikoissa täs-
sä kaupungissa; myöskin suurissa ja wähissä määrin talos-
sani olewasta warastosta Kauppakadun warrella. Tampe-
reella huhtikuun 26 p. 1884.
Axel Tennberg."

Ja laakeriolutta:

"Tästä päiwästä alkaen myydään Onkiniemen
Oluttehtaan erinomaista
Laakeri olutta
niinhyvin oluttehtaalla kuin kaikissa sen myy-
mälöissäkin kaupungissa, sekä kartanossani kaup-
pakadun warrella paljottain ja wähittäin.
Tampereella 26 p. huhtikuuta 1884.
Axel Tennberg."

Laakeri olut... löi tyhjää kunnes tajusin lager-olut, sitä tietenkin. Eli vaaleaa olutta. Ja löysin myös toisen merkityksen lager= varasto, joten varasto-olutta tämäkin. No mitenkäs nuo kaksi varasto- ja laakeri-olut eroavat toisistaan? Eipä vissiin mitenkään.

Tennbergin kuoltua ja lesken naitua Konstantin Hakulinin olutta ja muita juomia mainostettiin seuraavalla tavalla:

  

"Onkiniemi Bryggeri:

Bayerskt lager öl på hel- o halfbut.,
Pilsner öl på halfbuteljer.
Porter på hel- och halfbuteljer.
Sockerdricka på helbuteljer.
Svagdricka kanntals.
Telefonnummer 25.
Beställningar emottagas äfven i egen
gård. N:o 15 &36 i hörnet af Köpmans-
och Västerlånggatorna samt i ölbutiken uti
Handlanden K. Lindbergs stenhus vid Ta-
vastgatan.

K. Hakulin."

"Onkiniemen Oluttehdas:
Bayerilaista lager olutta koko- ja puolikaspulloissa.
Pilsneriä puolikaspulloissa.
Porteria koko- ja puolikaspulloissa.
Sokerijuomaa kokopullossa.
Kotikaljaa (Sahtia?) kannuissa.
Puhelinnumero 25.
Tilauksia vastaanotetaan omassa talossa.
Nro 15 ja 36, Kauppakadun ja Läntisen pitkäkadun
kulmassa, sekä olutkaupalla kauppias K. Lindbergin
kivitalossa Hämeenkadulla."

Ja Hakulin mainoksia lisää:

"Onkiniemen
Oluttehdassulkee yleisön suosioon uuden warastonsa
Bayerin Oluita,
Pilsner olutta,
Sahtia,käytetyt puhtaaksi wiljellyllä
hiiwalla ja omistawat lauhkean,
puhtaan, hywältä lemuawan maun
ja hajun sekä pitäwäisyyden.
K. Hakulin"

1890 Santalahden Oluttehtaan ja Onkiniemen Oluttehtaan omistajat päättivät tehdä yhteistyötä ja he muodostivat Onkiniemen ja Santalahden Osake-Oluttehtaan. Suurin osa toiminnasta siirtyi Santalahden tehtaalle, mutta 1903 Onkiniemessäkin jälleen valmistettiin mallasjuomia. Tehtaan nimenä oli tällöin Näsijärven Osake-oluttehdas. Viimeisten vuosien aikana lehdissä näkyi seuraavia mainoksia. Nämä ovat Kansan Lehdestä:

 

1908 voimaantullut mallasveron korotus aiheutti tehtaan toiminnalle suuria vaikeuksia ja lopulta lakkautuksen vuonna 1909.

Raittiusyhdistykset kampanjoivat lehdissä myös tehokkaasti oluttehtaita vastaan ja ehdotettiin sulkemista. Mutta joku kirjoitti myös että jos paikallinen oluttehdas ja viinapolttimo suljetaan, sitä tulee rautatietä pitkin muilta paikkakunnilta. No kieltolaki saatiin ja sen seuraukset tiedetään. Taidanpa kaataa itselleni lasillisen "sokerijuomaa". Kippis ja kulaus!

Lähteet:

http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/tampere.htm
Tampereen oluttehtaista.

Kansallisarkiston Historiallinen Sanomalehtikirjasto

https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-06/Ksoyk_Rantojenkaytonhistoria.pdf
s. 10 kohta 2.7 Onkiniemen Oluttehdas (Huom! Tämä on pdf-tiedosto)

http://www.uta.fi/yky/arkisto/koskivoimaa/tyo/1870-00/viinateollisuus.htm
Koskesta Voimaa

Lunkka ja Turpeinen, Suomalainen olut, opinnäytetyö 2007 (pdf)
Oluen valmistuksesta ja panimoistakin.

Saarnastuoleja

Vanhoissa kirkoissa on kiva käydä katsomassa taidetta. Vielä ei ole salama iskenyt vaikka tälläinen pakana siellä onkin haahuillut kuvia ihmettelemässä. Yksi mitä aina katson on saarnastuoli. Sen yläpuolella olevassa katoksessa näyttäisi olevan useasti auringonsäteitä. Tuolin koristeluna on useasti koristeellisia kiehkuroita ja pyhimyksiä, joita en ilman selitystekstejä tunnistaisi. Enpä osaa näistä mitään hienoa sanoa. Niitä on vain kiva katsella. Tässä muutama sukumme jo useassa polvessa katselemamme tuoli.

Aluksi tietenkin Tyrvään Pyhän Olavin saarnastuoli nykykuosissa. Alaosan kuvio on maalattu, kun se aikaisemmin oli puusta tehty. Sitä voi tässä seuraavassa ihailla yhdessä kirkkoherra Eino Kolarin kanssa. Kuva on linkitetty sivulta http://www.pyhaolavi.fi/historia.shtml.

Kyllä on siinä ollut nakertamista. Mutta oli se hieno.

Seuraavaksi Huittisten kirkko eli Pyhän Katariinan kirkko.

Kylläpäs muistuttavat toisiaan.... On se vaan komia tuokin. Ja tiimalasit mittaamassa paasaamisen kestoa.
Ja katosta roikkuva kyyhkynen.
Seuraavaksi Messukylän vanha kirkko.

Olen näemmä kuvannut niin että oli eri kuvissa tuo saarnastuoli ja katto. Katossa oli aurinko, tähtiä ja enkeleitä. Nämä kolme kyllä muistuttavat kovasti toisiaan.
Seuraavana Hattulan vanha kirkko, joka oli aivan erilainen.

Väriä on ja pyhimyksiä! Katos on koristeltu myös runsaasti.

Samalla näistä Hattulan kuvista näkee tuon seinien kuvien määrän. Viime käyntini oli vain pikainen mutta kohta se taas aukeaa. Täällä hämeessä on noita kivikirkkoja enemmänkin, mutta osa on vielä vallan käymättä ja osasta on ehkä kuvia, jossain. Jahka taas ehtii...

Kuvat olen itse ottanut, paitsi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vanha kuva joka löytyy kirkon omilta sivuilta.

Kalle Fabian Benjaminpojan jatko

Kiitos vain kovasti Kalle K. joka auttoi löytämään Kalle Fabianin Lempäälästä, vaikka olikin ottanut muuttokirjansa takaisin!
Kalle Fabianin puoliso Kaisa Liisa Villentytär kuoli Lempäälässä 16.1.1889 keuhkotautiin.
Kalle Fabian vihittiin Lempäälästä kotoisin olevan Gustava Sofia Vilhelmintyttären (s. 24.11.1868) kanssa 1.9.1889. Yhteisiä lapsia heille ei syntynyt, mutta Kalle Fabianin lapset Taavetti Evert ja Hilma (s. 14.11.1884 Lempäälä) olivat heidän kanssaan.
Kalle Fabian kuoli 23.9.1895 ja kuolinsyyksi oli merkitty tapaturma. Kalle Fabianin kuoleman jälkeen lapset olivat Gustaavan kanssa kunnes hän muutti Pirkkalaan 1900. Taavetti jäi Lempäälään, mutta muutti Pirkkalaan 1906. Hilma muutti Tampereelle 1899, jossa hänet on muuttaneissa merkitty pellavatehtaan työntekijä.

Kalle Fabianin tapaturmainen kuolema sai katsomaan löytyykö Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta jotain mainintaa ja löytyihän sieltä. Aamulehti 25.9.1895:

"Surkea kuolema. Tämän kuun 23 päivän illalla joutui Tampereelle menevän "seitsemänjunan" alle Lemposten aseman ja Kuljun pysäkin välillä Tapolan talon renki Kalle Benjamin poika, joka Lempäälän käräjistä palatessaan oli käräjätovereinsa kanssa ryypiskellyt Tampereelta tuotua "käräjäviinaa", josta menetti järkensä, jotta ei tietänyt missä liikkui.
Veturi oli laahannut ruumista kenenkään huomaamatta pitkät matkat repien sen aivan tuntemattomaksi repalekääröksi, josta vielä löydettiin, kertoo kirjeenvaihtajamme, särkynyt viinapullo ikäänkuin pahan hengen leimana uhrilleen, todistaen koko surkean tapahtuman alkusyytä.
Vakaasti muistuttaa tämäkin vainaja jokaista ja semmenkin palkollistovereitaan, jotta ei pitäisi antautua himojen valtaan, jotka ruumiin ja sielun turmelevat ja vievät hiellä ja vaivalla ansaitut pesti- ja palkkarahat turhuuteen."

Eli näin päättyi Kalle Fabianin maallinen taivallus. Ja samalla päästiin saarnaamaan viinan kiroista, jotka tässä kohdassa olivat aiheellisia, mutta vähän myöhässä. Pitääpäs poiketa Lempäälässä katsomassa onko siellä tuolta ajalta hautoja. Samalla myös mielenkiinnolla odotan seuraavia rippikirjoja sekä Pirkkalaan että Tampereelle.

Kalle Fabian Benjaminpoika

Selvittelin aikanaan niin pitkälle kuin mahdollista Karolina Antintyttären ja Benjamin Matinpojan lasten polkuja rippikirjojen avulla. Toiseksi nuorin lapsista Karl Fabian (s. 20.1.1857) muutti äitinsä ja isäpuolen kanssa Tyrväälle 1864, jossa he asettuivat Ekon Lehtimäen torppaan. Siellä äiti Karolina kuoli jo 1867 ja vasta 10- ja 7-vuotiaat lapset jäivät isäpuolen kanssa. Isäpuoli vihittiin uuteen avioon 1870 ja hän muutti Vesilahteen. Lapset jäivät Kaltsilan Hannulaan. 1872 Karl Fabian lähti rengiksi Marttilan Qvistin torppaan, josta 1874 hän jatkoi Vehmaan Mullilahden torpan kautta Vehmaan Lahtin torppaan. Sieltä hän siirtyi Nuupalaan Yli-Svännin palkolliseksi 1877. Yli-Svännillä oli piikana Kaisa Liisa Villentytär Nordlund (s. 15.10.1853), jonka kanssa Karl vihittiin 17.3.1878. Ja eipä aikaakaan kun jo poika Karl Fabian syntyi (s. 23.10.1878).

Karl Fabian ja Kaisa Liisa lähtivät Yli-Svänniltä Hämeenkyröön jo marraskuun alussa muuttokirjalla numero 52. Vasta nyt huomasin että Hämeenkyrön muuttokirjoja oli tullut jossain välissä SSHY:n sivuille, joten eikun selaamaan. Karl Fabian ja Kaisa Liisa löytyivät helposti. Hämeenkyrön sisäänmuuttaneissa on numerolla 51 merkitty pariskunta:

"Myllymäki Eljala inhys Karl Fabian Benjaminsson
med hustru Kaisa Lisa och ?"

Miksi perässä on kysymysmerkki? Ei ole tainnut muuttokirjan kirjannut pastori kiinnittää huomiota kuukauden vanhaan poikaan? No pääasia oli että löysin mihin Kalle Fabian Benjaminpoika ja Kaisa Liisa Villentytär menivät Hämeenkyrössä. Eljalassa heille syntyi toinen poika Taavetti Eeverti (s. 5.10.1881). Tarkistin vielä syntyneistä että onko oikeesti noin kirjoitettu ja on se. Kappalainen Josua Johansson on sen näin merkinnyt. Myllymäen kylän Eljalassa on nimi kirjoitettu Kalle Fabian Penjaminpoika, hänet on merkitty itselliseksi ja saanut sukunimen Koskensivu.

Hämeenkyröstä mieli on halajannut etelään, joten Lempäälään on lähdetty 1884 muuttokirja numero 29 mukana. Lempäälässä heidät on kirjattu sisäänmuuttaneeksi 29.9. muuttokirjan numerolla 30, mutta tiedot on yliviivattu ja seuraava muuttaja on saanut numeron 30. Rippikirjasta heidät löysin sivulta 325 Lahden Ollilasta, jossa Kaarle Fabian Penjaminpoika on merkitty muonamieheksi ja merkinnöissä lukee:

"Saanut muuttokirjansa takaisin"

Häh?
Ovatko he lähteneet samantein takaisin? Ei ainakaan löydy Hämeenkyrön muuttaneiden luettelosta mitään mainintaa takaisin paluusta. Olisiko Tampere houkutellut? Ei löydy muuttaneiden luetteloista mainintaa sielläkään. Ei löydy Messukylän, Vesilahden, Punkalaitumen, Kiikan, Tyrvään, Suoniemen, Sääksmäen, Ylöjärven, Ikaalisten eikä Viljakkalan muuttaneista. Katsoin samalla Akaa, Hattula ja Hämeenlinna, mutta Kaarle Fabiania ei löytynyt. Muita mielenkiintoisia kyllä. Pirkkalan muuttokirjoja tuolta ajalta ei ole verkossa. Selasin myös Hämeenkyrön rippikijaa jos vaikka olisivat menneet sinne takaisin, vaan toistaiseksi tuloksetta. 
Voihan nökö. Hetkeksi löytyivät mutta jälleen ovat kadoksissa. Etsintä siis jatkuu.

Päivä Turussa

Päivän valmistelut alkoivat kolme viikkoa aikaisemmin kun varmistin arkistolta soittamalla että heillä todellakin on iltapäivystys 2.4 ja että "pitääkö varata tai varataanko minulle jokin tila sillä aion olla koko pitkän päivän ja kuvata". Vastaus oli että iltapäivystys on ja tervetuloa, kyllä paikka löytyy varmasti. Vastaaja oli todella ystävällinen.

Seuraava askel oli varmistaa bussit. Lähtö 5.45, joten piiiitkä päivä tiedossa.
Seuraavaksi alkoi Astian selaaminen. Tyrvää. Sillä löytyy Turusta vaikka mitä. Hain perukirjoja, joita löytyi 1755 alkaen. Varasin kolme kirjaa. Siikaisten perukirjoja löytyy vaihtelevalla menestyksellä. Varasin yhden kotelon niitä. Sitten vielä A.Hirsjärven yksityisarkisto ja aivan uusi löytöni Caloanderin arkisto. Katsotaan mitä siitä löytyy. Kaikki muut löytyivät Astialla mutta Hirsjärvi ei. Sen sitten tilasin sähköpostilla viikkoa ennen reissua. Seuraavana päivänä postilaatikossani oli jokaisesta tilatusta arkistosta oma sähköpostiviesti. Ja Hirsjärvestä ystävällinen viesti että tilaus on ok ja odottaa minua 2.4. Mahtavaa!

Pääsiäisen pyhinä latasin kameran akut, testasin kannettavassa tietokoneessa hiiren ja näppiksen, laitoin Sukujutut tiedostot koneelle ja testasin että ohjelma toimii. Bueno. Kameranjalka varmuuden vuoksi mukaan, jos vaikka kuvauspaikka on sellainen ettei ole telinettä. Pari muistikorttia mukaan, toinen akku kameraan, akun laturi varmuuden vuoksi ja jokohan tämä muuttokuorma riittäisi... Sitten eikun kamat kassiin.
Kello laitettiin soimaan aamulla klo 4.00, mutta heräsin jo klo 3 miettien että onhan varmasti kaikki tarvittavat mukana. Eikun aamupalaa, paljon kahvia ja menoksi. Linkkari tuli hieman myöhässä sillä matkahuollon paketteja näytti olevan paljon jäämässä Hämeenlinnaan. No onneksi oli juttuseuraa toisesta matkaanlähtijästä, eikä kelikään ollut ollenkaan huono.Meno-paluulippu maksoi peräti 53, 90, mutta ei sitä jatkuvasti tule rampattua Turussa. Linkkari oli perillä vähän ennen klo 8 joten jäi aikaa käydä kahvilla ja sämpylällä ennen arkiston aukeamista. Ja sitten yritin laahustaa hissuksiin arkistolle joka on tien toisella puolella.

Hidastelusta huolimatta olin oven takana jo varttia vailla. Ja eikun odottamaan. Oven taakse odottajiin liittyi vielä muutama herra. Ja kellon ollessa tasan 9 soitin ovikelloa. Syöksyin sisään. Sisäkengät jalkaan, kone ja kaikki muut vermeet kainaloon ja kohti tiskiä. "Päivää, mulle on varattu kirjoja tälle päivälle missä voin niitä selata ja kuvata?" "Jos laitat nimesi tuohon vieraskirjaan,,," "Juu heti kun mulla on yksi käsi vapaana niin laitan, mutta se paikka...." "Juu tietysti, tännepäin..:" ja ystävällinen virkailija ohjasi minut takahuoneeseen. Siellä olikin jo herrat virittämässä koneitaan ja tunnistin heidät SSHY:n vapaaehtoisiksi digitoijiksi. (Ja kaupan päälle he olivat oikein mukavaa ja viihdyttävää seuraa koko pitkän päivän ajan.) Parkkeerasin itseni ja tavarat ja laitoin kameran pöydässä kiinniolevaan telineeseen ja aloin katsoa materiaalia jota olin varannut.
Aloitin Hirsjärven materiaalista. Kansiossa on vanhoja perukirjoja, joita olin aiemmin kuvannut. Sieltä löytyi lisäksi kuulutuksia tai ehkä paremminkin ilmoituksia, sekä aviokuulutuksia Kiikasta ja Tyrväästä.

Ne kuvattuani siirryin Tyrvään vanhoihin perukirjoihin. Niitä oli melkoisesti, joten muutamia kuvasin kokonaan ja suurimmasta osasta vain ensimmäisen sivun. Tämä taisi olla päivän hirvein luettava:

En raahannut mitään eväitä mukanani, vaan päätin katkaista päivän hetkeksi ja käydä syömässä. Kasasin tavarat pöydälle, irrotin kameran telineestä jos vaikka joku haluaa sillä välin kuvata. Ja selkää sen verran särkiessä oli ihan hyvä päätös hetkeksi oikaista ruotoa. Katsoin kellostani että olin melkein tunnin ruokareissulla, joka aika oli siis poissa kuvaamisesta. Harmittaa, mutta tulipa syötyä. Loikkiessani iloisena ja massu täynnä takasin sorvin ääreen kertoivat herrat että mina oli tiskin takaa virkailija kaipaillut. Eikun kysymään että mikä hätänä. "Sitä vain kun eräs henkilö soitti Salosta ja olisi halunnut tulla valokuvaamaan mutta katselin että tavarat olivat siellä mutta ketään ei näkynyt." "Kävin vain syömässä" "Niin... se oli jo aikaisemminkin pitkään niin että siellä ei näkynyt ketään mutta tavarat olivat siellä..:" "Olin tunnin poissa ja haluaako se henkilö tulla kuvaamaan?" "Ei hän sitten tänään tule kun olisi tullut ihan Salosta asti..." "No hyvä minä voin sitten jatkaa kuvaamista." Että kiitti vaan! Se ainoa kerta kun meikäläinen lähtee Turkuun asti kuvaamaan niin pienellä vaivalla saadaan kyllä tosi törppö olo! Otan ensi kerralla eväät ja ilmoitan tiskille joka kerta kun poistun kameran äärestä, vessaankin... No kaikesta huolimatta jatkoin kuvaamista. Välillä kävi pari henkilöä ottamassa muutaman kuvan, jonka aikaa lepuutin selkääni, joka vihoitteli ihan huolella.

Perukirjojen jälkeen tutustuin Fredrik Wilhelm Caloanderin arkistoon. Tunnisteessakin lukee "Lainhuudatuksia, kiinnekirjoja, talonkauppoja koskevia asiakirjoja, talonluovutuskirjoja, tilojen vuokrajuttuja, häätöjä ja riitajuttuja koskevaa aineistoa." Materiaalia oli kotelon verran ja Huittisten, Karkun ja Tyrvää alueelta . Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut taloasioissa. Riitajutut katsoin läpi, mutta ei löytynyt tuttuja nimiä. Joten jatkoin perukirjojen parissa.

Merikarvian seurakunnan arkiston perukirjoissa oli muutama testamentti, paljon perukirjoja, mutta yksi jännä nippu "sekalaisia papereita". Joukossa oli ilmoitus tammikuusta 1743, kirje papille, parin saarnan tekstiä (ilmeisesti) ja merkillinen lista nimistä ja summista. Summien yläpuolella luki "Dollar Senttiä".  Ja kotelon perukirjoja kuvasin sen mitä ehdin.

Linkkari takaisin hämeeseen lähti klo 19, johon kiirehdin, vaikka arkisto olisi ollut auki klo 20 asti iltapäivystyksen ansiosta. Selkä kipeänä, kamera ja muistikortit täynnä kuvia ja hyvin väsyneenä olin kuitenkin päivään erittäin tyytyväinen. Kuvien selaamista teen sitten sitä mukaan kun aikaa kaikelta muulta on.

Berndt Edvard Wallin

Selailin vanhoja Tyrvään Sanomia vuodelta 1897 kun heti ensimmäisen lehden kannessa oli kuolinilmoitus:

Talollisen
Berndt Edvard Wallin-
Wehmaan,
joka tapaturman kautta nukkui kuole-
man uneen Tyrväällä maanantaina
Joulukuun 28 p. 1896 kello 2 i pp.
Suureksi suruksi ja kaipaukseksi 1. po-
jalle, isälle, äidille, 5 veljelle, 8 sisa-
relle, apelle, anopille, 1 kälylle, 1 tuo-
werille(?) ja muille sukulaisille ja tutta-
wille.
Omaiset.

Mielenkiinto heräsi sillä tapaturma ja missä on vaimo? Eikun katsomaan mitä rippikirjassa lukee. Heti ensin huomaan vaimon kuolleen saman vuoden helmikuussa ja lehdestä löytyy kuolinilmoitus:

Ilmoitetaan,
että
hellästi rakastettu waimoni
Aina Aleksandra
(omaa sukua Kaisti)
hiljaa ja rauhallisesti nukkui kuolon
uneen uskossa vapahtajaansa Weh-
maisten tilalla tätä Tyrvään pitäjää
maanantaina helmikuun 24. p. kello
puoli wiisi aamulla, sywäksi suruksi ja
kaipaukseksi minulle, yhdelle pojalle,
wanhemmille, yhdelle sisarelle, ynnä lu-
kusille sukulaisille ja ystäville.
Eeti Wallin.

Pariskunta menehtyi siis vajaan vuoden sisällä. Aina menehtyi vatsakalvon kuumeeseen, eli ilmeisesti tulehdukseen, vain 27 vuotiaana. Berndt Edvard eli Eeti  menehtyi hukkumalla vain 26-vuotiaana.

Pieni Heikki-poika pääsi kasvatiksi äitinsä vanhempien luokse. Hänellä oli iso suku kuten isän kuolinilmoituksesta näkyy. Kaistilla näkyi asuvan vielä Aina Aleksandran sisko Alina Mariana.

Isän isä oli kultaseppä Berndt Erland Wallin (s. 7.12.1829 Kiikka). Hän oli tullut Tyrväälle Ryssän rustitilalle Tampereelta 1887 toisen vaimonsa Amanda Lindeqvistin (s. 12.12.1846 Tampere)  ja kuuden lapsen kanssa. Lapsia siunaantui vielä pari lisääkin. Jokaisen pojan ensimmäinen nimi on Berndt ja kutsumanimi oli toinen nimi. Tyttäret olivat Johanna Ingeborg, Edla Karolina ja Sievä Amanda. Olivat niin kauniita nimiä että oli ihan pakko kirjoittaa ne tähän. Wallinin ensimmäinen vaimo ja vanhempien lasten äiti oli Ida Karolina Granqvist (s. 4.11.1846 Tampere, k. 3.8.1879 Tampere).Wallin oli tullut Raumalta Tampereelle, mutta en katsonut niin pitkälle. Mitä ilmeisemmin kultasepän opissa hän on ollut siellä päin. Ja Berndt Erlandia katsoessani törmäsin sitten myös Wallinien sukuseuraan, joka on Berndt Erlandin isän ja äidin jälkeläisten sukuseura.

Seuraavan kerran Tyrväälle mennessä ja Wehmaan ohittaessa mietin varmaankin tätä nuorena menehtynyttä pariskuntaa. 

Lähteet:
Tyrvään Sanomat 1.1.1897, 1.3.1896
Tyrvään seurakunnan arkisto
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan arkisto
Kiikan seurakunnan arkisto
Kiikan Wallinin suku ry

Uutisia Tyrväältä 1896 - Painojen vaaitusta

Tyrvään Sanomissa 1.3.1896 oli seuraava ilmoitus:

Kuulutus.
Maanantaina tulewan maaliskuun
9 päivänä, iltapuolella, toimittaa
allekirjoittanut Nuupalan kylön kes-
tikievarissa, Tyrvään pitäjässä, mit-
tain, painojen ja punnitimien waka-
usta, jolloin wuonna 1893 ja sitä
ennen leimatut mitat, painot ja pun-
nitsimet owat uudestaan wa'attawat.
Teuwalla, Tammik. 22 p. 1896.
Sten Nilsson.
7:n piirin wakaaja.

Näin pienestä ilmoituksesta (tai kuulutuksesta kuten ilmoituksen otsikko kertoo) saa siis selville että vaa'at ja mitat piti kolmen vuoden välein tarkistaa. Ja näkyy olevan edelleen Tukesin ohjeissa edelleen kolme vuotta (linkki Tukesin ohjeeseen joka on pdf).

Sten Nissonista en tiedä mitään. Luulisi löytyvän, mutta kun ei niin ei.
Nuupalan kestikievarista on vanhoissa lehdissä juttua paljonkin, mutta kun siitä muuten hakee tietoa niin en löydä. En vaikka kuinka haen. Vanhoista lehdistä löytää yöpyjätilastoja, löytää ilmoituksia henkikirjoituspaikkana toimimisesta, sekä siman myyntipaikkana. Yhden maininnan löysin Ulvénin majatalosta. Tästä selvisi että tämä on sama Herman Ulvén joka valmistaa maan mainioita keinustuoleja.
No aika köyhäksi jäi tämän uutisen saalis mutta ehkä seuraavassa enemmän.