Tyrvääläinen tryki 29.6.2013 Vanhankirjallisuuden päivät 2013.
Arvoisat sukulaiset, arvoisat serkut (ties kuinka monessa polvessa), sukulaisten naapurit, sekä muut kaukaisemmat sukulaiset. Arvoisat muummaalaiset.
Harrastan sukututkimusta. Isäni molempien vanhempien suku on Tyrvään alueelta eli nykyinen Sastamala ja Huittinen kattaa suurimman osan alueesta, jossa sukua on asunut. Mukulana mummu sano että ”toi ja toi on jottain sukua mutta ne on jottain kaukasta…” Ja huomattu on, että kaikki kiikkalaiset ja tyrvääläiset ovat ainakin jotain sukua. Ja kun mää kerron että harrastan sukututkimusta niin ihmiset aina kysyy että ”kuinka pitkälle sää olet päässy?”, johon mää nykyään vastaan että ”vaan Hämeenlinnaan asti.” No kerron minä sitten kysyjille siitä kuinka Tyrväällä on Suomen vanhimmat tilikirjat jotka Antero Warelius löysi vanhalta kirkolta ja niissä on ihan 1400-luvun lopulta mainintoja sukulaisista. Mää olen kumminkin vaan pitäytynyt enimmäkseen 1600-luvulta 1900-luvun tietoihin, sillä tältä ajalta löytyy paljon erilaisia dokumentteja. Ja käsiala on semmoista että mää saan siitä jotain tolkkua. Edelleen korostan että olen harrastaja ja mitä enemmän asioista ottaa selvää sen vähemmän tuntuu tietävän.
No se mikä mut tänne tänään toi johtuu siitä, että kirjoitan blogia Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Viime vuonna kirjoitin sinne jutun Tyrvää kartoilla ja Marko Vesterbacka huamas sen ja pyysi tänne. Huanosti nukutun yän jälkeen aattelin että kai sitä pitää kerran kokeilla tämmöstäkin.
Mää tykkään kartoista. Keräilen reissuiltani karttoja, mää pyydän aina tuliaisiksi karttoja, meillä on erilaisia karttakirjoja ja netistä löytyy vanhoja karttoja joita tuijotella. Erilaisten karttojen avulla pystyy sijoittaa kylät ja talot oikeaan ympäristöön. Monta kertaa törmätessäni aivan outoon sukunimeen olen tarkistanut löytyykö kyseisen nimistä paikkaa tutkimiltani paikkakunnilta. Kartoista näkee hyvin ympäristössä tapahtunutta kehitystä. Myös liikenteen kehittymisen erottaa hyvin kartalta, meinaan kinttupolusta moottoritiehen ja varsinkin toi junarata.
(Dosentti Heikki Rantatupa sanoi että kartat ovat kauniita katsella! Juuri näin!)
Karttojen tulkintaa varten löytyy ohjeita ja paljon tietoa. On hyvä aloittaa ihan vaikka sivulta www.vanhakartta.fi.
Tyrvää on vanha paikka, joen varrella ja se on ollut aina tärkeä veden ylityspaikka. Siksi se löytyy useista vanhoista kartoista. Asutusta täällä on ollut pitkään ja rajoista on aina pidetty tiukasti kiinni. Myös teiden huolto oli aina määrätty jonkun hommaksi, joten pitihän ne olla ylhäällä että mistä ja minne niitten polkujen pitäisi viedä.
Tiekartta vuodelta 1757.
Tyrväältä löytyvät kievarit Matsby( Martila), Pavola (Pavila). Mitään muuta ei ole merkitty kuin tiet ja kievarit.
Geographisch Delincation yleiskartta.
Kartta on Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa ja on määritelty läänin kartaksi ja yleiskartaksi. Tämän on tehnyt Hans Hansson vuonna 1650 ja se on tehty täydentämään aiemmin tehtyä Porin läänin karttaa. Tässä näkyy Porista Nokialle ja Merikarvialta Eurajoelle ja Ylänelle. Tässä on nyt kuitenkin katseltavana Tyrvään taloja, kirkko ja mainitaan nyt Karkun kylät ja Kiikka. Talojen nimien kirjoitusasu on vaihdellut joten nimen nähdessään jossain paikassa, oppii tietämään mitä taloa kummallisesti kirjoitettu nimi tarkoittaa.
Tässä seuraavassa näkyy Turun ja Porin läänin rajat. Se meni tonne kauas Ähtärin taakse.
Tämä selittää senkin että miksi sotilasasiakirjoissa on usein Ruoveden komppania samassa kun Porin jalkaväkikomppania. Kyllä kai kun oli samaa lääniä. Ja Tammerkoskesta meni raja Hämeen läänin kanssa. Kartta on tehty 1775 kun Vaasan hovioikeus aloitti ja määriteltiin rajat.
Nordenskiöldin kokoelmasta Gustaf Hornin kartta.
Kansalliskirjastossa säilytetään tiedemies ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin keräämää ainutlaatuista karttakokoelmaa, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1400-luvulta. Kokoelman kartta-aarteita on digitoitu tutkijoiden ja kartografian historiasta kiinnostuneiden käyttöön. Kokoelmasta on nyt käytettävissä digitaalinen 300 kartan valikoitu kokoelma kuvailutietoineen Doria-julkaisuarkiston kautta.
Valitsin tämän kartan vuodelta 1662 sillä se on selkeä, hieno yleiskartta. ”Tyrwes” on merkitty. Kirjattu on myös Wamakoski, Rautowesi ja Liekavesi. Lisäksi kartalla on mainittu kirkot. Kartan ylärunassa on vaakunoita ja satakunnan vaakunassa on tuttu karhu. Kartta on tehty Kustaa Hornille.
E. Lalinin piirtämä tiekartta Nuupalan alueesta.
Kartassa näkyy yläreunassa tien päässä Liuhalan talo. Alareunassa on Nuupala. Kuvan alaosassa on Vaununjoki. Ojaksi mää sen olen aina mieltäny ja olen aina sanonutkin, mutta näyttää se olevan ihan joki! Kirjaimilla on merkitty peltojen omistajia.
Tämä kartta jatkuu edellisestä Putajaan päin. Ei ihan heti auennu mutta kun tuota on aikansa tuijottanu niin alkaa aukeamaan. Siitä näkee peltojen paikkoja. Minua viehätti tuo kesä ja talvireittien merkitseminen. Ajattelin ensin että se johtui Kokemäenjoesta mutta tuo lienee sen verran rannasta kauempana että mahtoiko johtua siitä? En tiedä mutta on mielenkiintoinen!
Vaunujokea seuraa nykyään tuo Putajantie, jota pitkin oli aikanaan talviaikaan joka lauvantai kauhee trafiikki kun mentiin Myllymaahan tansseihin.
Ja tältä kulmakunta näyttää nyt Google karttojen mukaan.
Ja tässä on Jonas Strengin piirtämä Nuupalan maakirjakartta.
Jonas Strengin piirtämä kartta on vuodelta 1644 ja huomatkaa hieno kompassi! Tässä Nuupalan talot ovat olleet lähellä rantaa. Siellä on kirjattuna hiekka- ja savimaata (Leer) , sekä peltoja. Talot on merkitty isäntien mukaan ja niistä sitten saa päätellä mikä on mikäkin talo.
Maakirjakartassa yläreunassa näkyy Karkun raja. Keskellä nököttää joko Hätilän tai Rautajoen talo. Mää en ole varma. Veikkaan Hätilää?
Ja tältä se näyttää Googlen kartoissa nykyään.
Laukulan maakirjakartta.
Laukulahan on siinä pikatien risteyksessä josta tänne Tyrväälle käännytään. Tää vanha kylä on ollu siinä Ekon tien varressa, Ekojoen eteläpuolella. Kylän 10 taloa ovat olleet kaikki lähekkäin. Yläreunassa lukee että tästä alkaa Ekon kylä. Ja tuala rannassa on ollu selkeesti suuli!
Maakirjakartta tehtiin verotussyistä, raha mielessä, tietenkin. Veroista on kirjoittanut Suvianna Seppälä kirjassaan ”Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609”.
Tuosta peltojen mitasta, aamista Antero Warelius kertoo kirjassa Kertomus Tyrvään pitäjästä s. 168: "Heinäin paljous määrättiin vanhimpina aikoina kuormalla (plaustrum), ja samaten niittuinkin arvo (esim. "Räsäluhta kahden kuormainen"); sitten aamilla, jonka suuruus oli epävakainen vuoteen 1668, koska määrättiin sen pitävän olla 3-kyynäräinen kunnakkin."
Turun maakuntamuseon kirjassa Tiima, tiu tynnyri – miten ennen mitattiin , 2004 (toinen painos) kertoo aamista näin:
”Vetomitta. Vanha hollantilainen vetomitta, joka oli 60 kannua. aamia käytettiin alun perin viinin mittana. Aami kuivaa tavaraa oli 60 kannua eli 157,03 litraa. Länsi-Suomessa heinämitan nimitykseksi vakiintunut aami oli 1/4 kuormaa. Sitä käytettiin heinämittana myös Hämeessä ja Raaseporin läänissä jossa se oli yhtä suuria kuin parmas. Heinien painomittana aami oli 60 leiviskää.”
Parmas oli heinämitta,joka aluksi oli sylillinen puituja olkia. Viipurin läänin tilikirja vuodelta 1556 kertoo parmaksen suuruudeksi: ”se määrä heiniä, joka ristiin sidottuun näljän sylen pituiseen nuoraan mahtuu. Samassa nuorassa se oli myös kannettava linnaan.” 1688 Tukholmassa määriteltiin suuruudeksi 3x3x3 kyynärää suuri kuutio. 1723 parmasta tarkennettiin ja saatiin pohja-ala kaikilta sivuilta 4 ¾ kyynärää ja korkeus 3 3/4 . Tähän mittaan heinä tampattiin tiukkaan.
Leiviskä oli painomitta ja elintarvikepaino, joka jakautu 20 naulaan ja oli 8,5 kg. 1500-luvulla leiviskän paino vaihteli alueittain. Kun metrijärjestelmä otettiin Suomesssa käyttöön 1887, sovittiin että leiviskä on 10 kg.
Talot ovat olleet sielläkin tiiviisti yhdessä. Vain yksi talo on ollut rannassa, Haunia, joka on siis päätelty isännän mukaan. Oikealla on Ekon raja ja alareunassa on Komerolan raja. Mittakaava Schala Ulnarum on mittanaan Tukholman kyynärä.
Marttilan maakirjakartta.
Marttilan kylän sijaintia Strengin kartan mukaan mietin pitkään. Tuossa se on ollut nykyisen keskustan alueella, mutta sitä mietiskelin että mihin kohtaan tuo kartta sijoittuu. Tuo saari hämää myös. Olisiko siinä Kaalisaari ja siinä rannassa nuo talot? Kun se kerran on nykyisen keskustan aluetta miksi ei ole merkitty tietä ja siltaa? Vesi on merkitty Rautavedeksi, mutta sehän pitäisi olla Liekovesi.
Aikani pähkäiltyä, huomasin katsoa kirjahyyllystäni Esko Pietilän Vammalan rakentaminen vuoteen 1918. Siinähän se kerrottiin! Taloja on siirretty. Aivan yksinkertainen asia!
Eric Jacobsson eli Marttilan isäntä talossa numero 1 on esi-isäni. Naapuritalo nro 2 johon on merkitty Simon Ericsson eli Hoppu on myös suoraa sukua ja Simon Hindricsson eli Trakin isäntä ei ole suoraan sukua.
Roismalaksi on merkitty se alue, joka on Nokkakylää. Vedeksi on merkitty Rautavesi, vaikka se on kyllä Liekovesi. Roismalassa oli 7 taloa, joita on myös siirrelty. Tuolta poukamasta kulkee Pesurinoja, jota pitkin päästiin myös liikkumaan melko pitkälle Tyrväänkylään. Kuinkahan pitkälle siitä nykyään pääsee?
Kalliala
Kallialan kartasta huomaa hyvin kuinka kirkko on saaressa, eikä sinne vieläkään kovin leveä tie mene. Kirkon vieressä on ”onyttigs plats” eli hyödytöntä maata. Niin kai kun on kalliota. Nykyisin siellä saattaa nähdä lampaita ja hevosia laiduntamassa tuossa rannan puolella. Se on sitä maisemointia. Hianoo!
Kalliala oli iso kylä ja yksi vanhimmista kylistä. 1600-luvulla taloja siellä oli peräti 16, joita kans on siirrelty myöhemmin.
Mukulana toi kirkon ranta oli parhaimpia uimarantoja, kun oli kalliopohja ja uimisen jälkeen pysty kalliolla lämmitteleenkin. Talvella tosa rannassa oli luistelukenttä. Ja ollaan sitä joskus käyty tossa lahdenpoukamassa pilkilläkin.
Pohjoispuolella on Ruoksamo.
Tälle sivulle on mahtunut luettelo yhdestätoista isännästä. Loput on seuraavassa kuvassa.
Kallialan loput isännät ja PappilaPappilan alueet on tuon vanhan pappilan ympärillä olevia maita jotka ylhäältä rajottuu Kallialaan. Vammaskoski on merkitty ja selkeesti. Siinä on mylly keskellä koskea. Ja sen yläpuolella menee silta. Siittä päästäänkin Vammaskosken kuvaan.
Vammaskoski
1757 E Salin piirsi kartan Vammaskoskesta. Selitysosioon on kirjattuna iso kivi, johon oli merkitty veden korkeuksia. Kivi on ollut siinä vanhan poliisilaitoksen rannassa. Mahtaako enää olla? Vai onko siirretty aikoja sitten kun koskea on ruapattu. Sillan lisäksi karttaan on merkitty reitti, jota pitkin veneellä pääsi turvallisesti koskesta läpi.
Mittana on alnar eli kyynärää. Kyynärä oli kyynärpään ja keskisormen pään väli. Ja mittahan oli 1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm
Koski näyttää olevan noin 200 kyynärää eli noin 11880 cm eli n. 118 metriä. Nykyisin sillan mitaksi sanotaan 114 metriä.
Antero Warelius sanoo sillasta: ”Rautaveden läntisessä päässä on Wammaskoski, 100 syltää leveä ja lähes 7 kyynärää korkea, jonka ylitse postitie Turusta Tampereelle kulkee uljasta ja kuuluisaa siltaa pitkin.”
Hartolankoski
E. Salin piirsi myös Hartolankoskesta kartan 1759, jossa näkyy Kaukolan mylly rannassa. Lisäksi on monta siltaa kalojen pyyntipaikoille. Siitäkin sitten pitäisi ottaa selvää että minkälaiset vehkeet kalan pyyntiin oli tuohon aikaan. Punaiset luvut ovat selityksen mukaan veden syvyyksiä. Isot kivet oli merkitty myös.
Voimalaitos on nykyään tuossa yläreunassa ja sen on Museovirasto merkinnyt valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
”Kokemäen koskivoimaa hyödynnettiin vuosisatojen ajan myllyjen toiminnassa ennen voimalaitosten ja niiden patolaitteiden rakentamista. Vanhimmat Kokemäenjoen voimalat sijoitettiin myllyjen tapaan rantavirtaan. Myös Tyrvään Hartolankoski oli vuosisatoja myllypaikkana ja Tyrväänkylän puolelle sijoitetut ensimmäiset sähkövoimalaitokset vuosilta 1906 ja 1913 sijoittuivat rantavirtaan. Hartolankoski padottiin 1946-1950 ja siihen suunnitteli nykyisen voimalaitoksen arkkitehti Jarl Eklund.”
Sitten takaisin Kyläkarttaan.
Heikki Rantatupa -portaalista löytyy Tyrväästä kartta 1700-luvun alkupuolesta. Siinä on mainittuna Tyrvään kylät ja taloja. Tämä kartta auttoi hahmottamaan ja paikallistamaan kyliä ja varsinkin sellaisia taloja, joista en ennen tämän harrastuksen alkua ollut kuullutkaan. Lummaja oli minulle lapsuudessa kylä, kuten Stormi. Äkkiähän tuo sitten selvisi että ne olivat olleet myös taloja. Paikallistamisen lisäksi tästä kartalta näkee myös pitäjän teitä.
1734 tuli voimaan Ruotsin valtakunnassa laki, jossa oli rakennus kaari. Se määräsi mm. teiden rakentamisesta. Sitä kun meinaan pohtii, että mimmosia kinttupolkuja tuolla ovat ihmiset aikanaan kulkeneet.
Tuon samaisen kartan keskivaiheilla näkyy kirkko eli Pyhän Olavin kirkko. Siitä alaspäin on nykyinen Vammalan keskusta ja Vammaskoski. Kosken pohjoispuolella näkyy kuinka tie lähtee kolmeen suuntaan. Niinkuin nykyäänkin. Aiemmin teiden risteys oli Uosson risteys, mutta nykyään se on liikenneympyrä, joka on vissiin maantapa.
Risteyksestä kirkolle päin sijaitsee vanha pappila. Pappilasta "mettään päin" eli luoteeseen on Loasa eli Lousaja, jossa on kolmen taloa ja niiden pellot. Pappilan vierestä näyttäisi menneen jonkin sortin oja. Lieneekö se ollut se sama lapsuuden oja, jossa keväällä piti kokeilla pysyykö kovassa virtauksessa pystyssä tai alkukesällä joko tarkenee uida. Nykyään se on kaivettu siistiksi ojaksi ja väliin on tehty puistoon lammikko. Lieneekö nykyisten Lousajan lasten ”uimapaikkana”...
Kyläkartta 2
Liekoveden rannalla ovat Roismala, Tyrväänkylä, Kaukola ja Vinkkilä, jonka vieressä on Liuhala. Ja Vaunujoki.
Pavila, Soinila ja Näntölä, joka on vähän sisämaahan päin. Siitä jokea alajuoksulle onkin Kiikka.
Kartalle on merkitty mitä metsiä on ja näyttää merkityn puulajeista ainakin koivu-, kuusi- ja mäntymetsiä.
Ylä-Satakunnan kihlakunta
Kartta on vuodelta 1851 ja melkoisesti kärsinyt. Silti otin kartan mukaan sillä siinä on mainittuna kylät ja niiden talojen määrät. Samalla näkyvät isommat tiet. Tyrvään kirkkokin on jo mainittu, joka on mielenkiintoista, sillä se valmistu 1855.
Kalmbergin kartastosta
Kalmbergin kartastosta on tämä kartta, jonka otin mukaan kylännimien vuoksi, kartalle merkittyjen talojen vuoksi, sekä ihan vaan siksi että Marttilan kyläkin on vielä tuolla Kaalisaaren vieressä. Kartta mainitaan olevan vuodelta 1855, mutta Tyrvään kirkkoa ei ole mainittu siinä ja sehän valmistui kyseisenä vuonna.
Lousaja on Lousala. Vanhan kirkon vieressä on saari erikseen ja kirkkoa ei ole merkitty sinne. Ja kartalla on Wankimusjärvi. Ja tästä näkee kuinka Pesurinoja jatkuu Tapialaan asti! Mutta vaikka tämä kartta on julkaistu 1855 eivät kaikki tiedot ole olleet nähtävästi ihan ajan tasalla.
Rautavesi ja Liekovesi on merkitty oikein. Veden merkitseminen tuolla raidalla on ärsyttävä. T-kirjaimet kartalla saattaa olla torppia?
30.6.1915 pidettiin rajankäynti Kiikan, Kiikoisten ja Tyrvään välillä. Siitä mitä sovittiin on pöytäkirja Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Kartta koostuu vain rajapyykeistä, mutta nyt Kiikoinen "palasi takaisin Sastamalaan" on mielestäni mielenkiintoista lukea tuota pöytäkirjaa. Kartta on melkoisen tylsä katsottava mutta mittakaava on metreissä, rajapyykit on numeroitu ja rajojen veto on selitetty tarkkaan. Selityksissä on mainittu henkilöt jotka olivat kokouksessa mukana. Valitusten jälkeen, sillä selvähän se että kaikki eivät olleet tyytyväisiä, rajat hyväksyttiin 7.4.1916.
Suomen kihlakunnat, posti ja tiekartta 1846-48.
Tässä viimeisessä kartassa on merkittynä valtakunnan, läänin, kihlakuntien, hiippakunnan, rovastikunnan, kuntarajat, sekä merkittynä postitalot sekä postireitit ja talojen etäisyydet. Paljon on tietoa kasattuna yhteen karttaan!
Kartasta löytyy myös ” taulukko kaikkien Suomen postikonttoreiden postiteiden lyhyin välimatka jonka mukaan taataan kevytpostipakettien kuljetus kyytikärryllä tai rekilähetys jonka tilaajan sananlennättäjä kantaa ja maksu (hinta).”
1930-luvun ja 1957 jälkeen tehdyt kartat löytyvät Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivuilta. Siinä näkyy hyvin junaradan linjaus.
Junarata rakennettiin Tampereelta Poriin 1895, joten tätä uudemmissa kartoissa rata tietysti näkyy. Tyrväällä junaradan ylitti useampia tasoristeyksiä, joista osasta kulku on nyttemmin katkaistu ja liikenne on ohjattu turvallisesti eritasoristeysten kautta (asema ja Varikonkatu).
Radan yli mentiin tasoristeyksistä, joista Varikonkadun ylityksellä oli ehkä eniten liikennettä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta 1960-70-luvun vaihteessa tapahtui raju junan ja auton yhteentörmäys, joka kiihdytti sillan rakentamista radan ylitykselle. Tie Lousajaan kääntyi heti radan jälkeen ja ennen ammatikoulua oli Viljasen savipaja, jonka tie kiersi kiltisti. Viljasen lopetettua kukkopillien ja saviruukkujen valmistuksen tie oikaistiin. Karttaa en löytänyt, mutta muistikuvat ovat vahvat. Tuosta tuli pyöräiltyä ja Viljasella poikettua sen verran monta kertaa.
Tyrvääseen liittyviä karttoja olisi ollut vaikka paljon. Paljon olisi vielä nähtävänä ihan paperimuodossa mm. Kansallisarkistossa, mutta valitsin tähän karttoja joita voi katsoa verkon kautta ja jotka minua ovat sukututkimuksen harrastajana kiinnostanut. Enempää ei voinut ottaa mukaan senkään takia, sillä minulla menisi koko päivä aikaa kun näyttäisin kaikki minun mielestäni hianot kartat.
Vielä on tiätenkin mainostettava Kansallisarkiston ja Maanmittauslaitoksen näyttelyä:
Havannoista kartaksi – Kartoituksen ja maanmittauksen historia Suomessa -näyttely on esillä Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17) Helsingissä 3.7.–4.10.2013. Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11–16 sekä syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti.Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Näyttelyn järjestävät yhdessä Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitos. Näyttely liittyy 30.6–5.7.2013 Helsingissä järjestettävään kansainväliseen kartografian historiakonferenssiin.
Näyttelyn parhaisiin paloihin voi tutustua myös verkossa.
Tämä esitys ja siihen liittyvät karttalinkit löytyy mun blogista Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Sieltä löytyy myös linkkejä karttoihin liittyviin aineistoihin.
Kiitos kun jaksoitte pysyä hereillä tän ajan.
Kiitos.
***
Bonus kartat:
Tyrväänkylän ja Paavilan maakirjakartta 1600-luvulta
Turun ja Porin läänin kartta vuodelta 1890
Paikkatietoikkuna - Vammala
Karttapaikka - Maanmittauslaitos
Tulkintaesimerkkejä Tyrvään kartoista
Jyväskylän yliopiston karttalinkit
Arkistolaitoksen karttahaku
Tämä esitykseni perustui blogissani aikaisemmin julkaistuun juttuun, mutta sitä on jonkin verran muutettu.
Arvoisat sukulaiset, arvoisat serkut (ties kuinka monessa polvessa), sukulaisten naapurit, sekä muut kaukaisemmat sukulaiset. Arvoisat muummaalaiset.
Harrastan sukututkimusta. Isäni molempien vanhempien suku on Tyrvään alueelta eli nykyinen Sastamala ja Huittinen kattaa suurimman osan alueesta, jossa sukua on asunut. Mukulana mummu sano että ”toi ja toi on jottain sukua mutta ne on jottain kaukasta…” Ja huomattu on, että kaikki kiikkalaiset ja tyrvääläiset ovat ainakin jotain sukua. Ja kun mää kerron että harrastan sukututkimusta niin ihmiset aina kysyy että ”kuinka pitkälle sää olet päässy?”, johon mää nykyään vastaan että ”vaan Hämeenlinnaan asti.” No kerron minä sitten kysyjille siitä kuinka Tyrväällä on Suomen vanhimmat tilikirjat jotka Antero Warelius löysi vanhalta kirkolta ja niissä on ihan 1400-luvun lopulta mainintoja sukulaisista. Mää olen kumminkin vaan pitäytynyt enimmäkseen 1600-luvulta 1900-luvun tietoihin, sillä tältä ajalta löytyy paljon erilaisia dokumentteja. Ja käsiala on semmoista että mää saan siitä jotain tolkkua. Edelleen korostan että olen harrastaja ja mitä enemmän asioista ottaa selvää sen vähemmän tuntuu tietävän.
No se mikä mut tänne tänään toi johtuu siitä, että kirjoitan blogia Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Viime vuonna kirjoitin sinne jutun Tyrvää kartoilla ja Marko Vesterbacka huamas sen ja pyysi tänne. Huanosti nukutun yän jälkeen aattelin että kai sitä pitää kerran kokeilla tämmöstäkin.
Mää tykkään kartoista. Keräilen reissuiltani karttoja, mää pyydän aina tuliaisiksi karttoja, meillä on erilaisia karttakirjoja ja netistä löytyy vanhoja karttoja joita tuijotella. Erilaisten karttojen avulla pystyy sijoittaa kylät ja talot oikeaan ympäristöön. Monta kertaa törmätessäni aivan outoon sukunimeen olen tarkistanut löytyykö kyseisen nimistä paikkaa tutkimiltani paikkakunnilta. Kartoista näkee hyvin ympäristössä tapahtunutta kehitystä. Myös liikenteen kehittymisen erottaa hyvin kartalta, meinaan kinttupolusta moottoritiehen ja varsinkin toi junarata.
(Dosentti Heikki Rantatupa sanoi että kartat ovat kauniita katsella! Juuri näin!)
Karttojen tulkintaa varten löytyy ohjeita ja paljon tietoa. On hyvä aloittaa ihan vaikka sivulta www.vanhakartta.fi.
Tyrvää on vanha paikka, joen varrella ja se on ollut aina tärkeä veden ylityspaikka. Siksi se löytyy useista vanhoista kartoista. Asutusta täällä on ollut pitkään ja rajoista on aina pidetty tiukasti kiinni. Myös teiden huolto oli aina määrätty jonkun hommaksi, joten pitihän ne olla ylhäällä että mistä ja minne niitten polkujen pitäisi viedä.
Tiekartta vuodelta 1757.
Tyrväältä löytyvät kievarit Matsby( Martila), Pavola (Pavila). Mitään muuta ei ole merkitty kuin tiet ja kievarit.
Geographisch Delincation yleiskartta.
Kartta on Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa ja on määritelty läänin kartaksi ja yleiskartaksi. Tämän on tehnyt Hans Hansson vuonna 1650 ja se on tehty täydentämään aiemmin tehtyä Porin läänin karttaa. Tässä näkyy Porista Nokialle ja Merikarvialta Eurajoelle ja Ylänelle. Tässä on nyt kuitenkin katseltavana Tyrvään taloja, kirkko ja mainitaan nyt Karkun kylät ja Kiikka. Talojen nimien kirjoitusasu on vaihdellut joten nimen nähdessään jossain paikassa, oppii tietämään mitä taloa kummallisesti kirjoitettu nimi tarkoittaa.
Låsa (Lousaja), Nepola (Nuupala), Åiansu (Ojansuu), Roszaala (Roismala), Törfe (Tyrvää, Tyrväänkylä), Sonila, Låres( Loru), Caldila (Kaltsila), Isåiärfvi (Isojärvi), Poihii (Pohi, Pohja), Myllihenki (Myllyharsu), Stormela (Stormi), Humaldia (Humaloja), Vanakylla (Vanhakylä), Samajocki (Sammaljoki), Lydselä (Liitsola).
Tässä seuraavassa näkyy Turun ja Porin läänin rajat. Se meni tonne kauas Ähtärin taakse.
Tämä selittää senkin että miksi sotilasasiakirjoissa on usein Ruoveden komppania samassa kun Porin jalkaväkikomppania. Kyllä kai kun oli samaa lääniä. Ja Tammerkoskesta meni raja Hämeen läänin kanssa. Kartta on tehty 1775 kun Vaasan hovioikeus aloitti ja määriteltiin rajat.
Nordenskiöldin kokoelmasta Gustaf Hornin kartta.
Kansalliskirjastossa säilytetään tiedemies ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin keräämää ainutlaatuista karttakokoelmaa, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1400-luvulta. Kokoelman kartta-aarteita on digitoitu tutkijoiden ja kartografian historiasta kiinnostuneiden käyttöön. Kokoelmasta on nyt käytettävissä digitaalinen 300 kartan valikoitu kokoelma kuvailutietoineen Doria-julkaisuarkiston kautta.
Valitsin tämän kartan vuodelta 1662 sillä se on selkeä, hieno yleiskartta. ”Tyrwes” on merkitty. Kirjattu on myös Wamakoski, Rautowesi ja Liekavesi. Lisäksi kartalla on mainittu kirkot. Kartan ylärunassa on vaakunoita ja satakunnan vaakunassa on tuttu karhu. Kartta on tehty Kustaa Hornille.
Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 1592 –1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hän tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653. Vuonna 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Kreivikunta peruutettiin 1681.Tyrväästä löytyy vanhoja kyläkarttoja, mihin on piirretty peltojen rajat ja mikä oli kenenkin maata. Olihan se tärkeää tietää missä meni peltojen raja. Oikeudessa sitten viimeistään niitä rajoja tarkasteltiin. Ja usein... Heikki Rantatupan historialliset kartat portaali sisältää vanhoja karttoja ympäri Suomea. Tyrväästä löytyy mm. useita 1600-luvun karttoja.
E. Lalinin piirtämä tiekartta Nuupalan alueesta.
Kartassa näkyy yläreunassa tien päässä Liuhalan talo. Alareunassa on Nuupala. Kuvan alaosassa on Vaununjoki. Ojaksi mää sen olen aina mieltäny ja olen aina sanonutkin, mutta näyttää se olevan ihan joki! Kirjaimilla on merkitty peltojen omistajia.
A. Thomas Fadderis Engh eli niittyjä. B. Peer Söfringsson Karhu i Nupala xxx. C. ifr Nupala bore hålla för Högbackan veg?(tai och) kalla det Ruubackan eftersom der är grans (och uppå?).E.Lalinin kartan toinen osa.
D. Hogheyrt??.
E. Små Hvys och Windfäll??.
F. Ifr Nupala borr förängifra wara Thomas Fadder Engh, som den högh. Kongl höst Rätt den anrörer??? dess är icke annat än ren lijtan öferxxx plan!
Peltojen omistajia: Liuhala, Kaukola, Sarkoilas i Kalliala, Rautajoki engh, Ruotsila.
Joen ranta: Tyrfväjärvi Sälkä Träsc.
Tämä kartta jatkuu edellisestä Putajaan päin. Ei ihan heti auennu mutta kun tuota on aikansa tuijottanu niin alkaa aukeamaan. Siitä näkee peltojen paikkoja. Minua viehätti tuo kesä ja talvireittien merkitseminen. Ajattelin ensin että se johtui Kokemäenjoesta mutta tuo lienee sen verran rannasta kauempana että mahtoiko johtua siitä? En tiedä mutta on mielenkiintoinen!
Vaunujokea seuraa nykyään tuo Putajantie, jota pitkin oli aikanaan talviaikaan joka lauvantai kauhee trafiikki kun mentiin Myllymaahan tansseihin.
Murdoin Maa eller Nupala boer ägor och Hag. Oikeassa reunassa: Samföet? Hog och Utmarck. Marken son Liuhala boer tilldömbot? är. Thomas Sauko i Kaukola Engh. Joen rannassa: Simon Peersson i Nupala Engh.
Ja tältä kulmakunta näyttää nyt Google karttojen mukaan.
Ja tässä on Jonas Strengin piirtämä Nuupalan maakirjakartta.
Jonas Strengin piirtämä kartta on vuodelta 1644 ja huomatkaa hieno kompassi! Tässä Nuupalan talot ovat olleet lähellä rantaa. Siellä on kirjattuna hiekka- ja savimaata (Leer) , sekä peltoja. Talot on merkitty isäntien mukaan ja niistä sitten saa päätellä mikä on mikäkin talo.
Simon Sigfridsson, Erich Matsson, Laars Mårthensson, Clemets Thomasson, Tåbias Jacobsson, Michell Peersson.Hätilä, Rautajoki ja Vihattula.
Aro Nijttü härdö 7 ½ åhm. Leer jord. Sand Jord.
Maakirjakartassa yläreunassa näkyy Karkun raja. Keskellä nököttää joko Hätilän tai Rautajoen talo. Mää en ole varma. Veikkaan Hätilää?
Här möter Karcku sockn. Alareunassa: Här möta Wihatula ägsår.Seuraavassa kuvassa näkyy edellisen kuvan oikea puoli. Siinä on Vihattulan taloja ja Rautaveden ranta. Talot ovat rykelmässä lähellä rantaa. Tie menee kylän keskeltä.
Hetila huss S: 1 ½ åhm
Ja tältä se näyttää Googlen kartoissa nykyään.
Laukulan maakirjakartta.
Laukulahan on siinä pikatien risteyksessä josta tänne Tyrväälle käännytään. Tää vanha kylä on ollu siinä Ekon tien varressa, Ekojoen eteläpuolella. Kylän 10 taloa ovat olleet kaikki lähekkäin. Yläreunassa lukee että tästä alkaa Ekon kylä. Ja tuala rannassa on ollu selkeesti suuli!
Maakirjakartta tehtiin verotussyistä, raha mielessä, tietenkin. Veroista on kirjoittanut Suvianna Seppälä kirjassaan ”Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609”.
Tuosta peltojen mitasta, aamista Antero Warelius kertoo kirjassa Kertomus Tyrvään pitäjästä s. 168: "Heinäin paljous määrättiin vanhimpina aikoina kuormalla (plaustrum), ja samaten niittuinkin arvo (esim. "Räsäluhta kahden kuormainen"); sitten aamilla, jonka suuruus oli epävakainen vuoteen 1668, koska määrättiin sen pitävän olla 3-kyynäräinen kunnakkin."
Turun maakuntamuseon kirjassa Tiima, tiu tynnyri – miten ennen mitattiin , 2004 (toinen painos) kertoo aamista näin:
”Vetomitta. Vanha hollantilainen vetomitta, joka oli 60 kannua. aamia käytettiin alun perin viinin mittana. Aami kuivaa tavaraa oli 60 kannua eli 157,03 litraa. Länsi-Suomessa heinämitan nimitykseksi vakiintunut aami oli 1/4 kuormaa. Sitä käytettiin heinämittana myös Hämeessä ja Raaseporin läänissä jossa se oli yhtä suuria kuin parmas. Heinien painomittana aami oli 60 leiviskää.”
Parmas oli heinämitta,joka aluksi oli sylillinen puituja olkia. Viipurin läänin tilikirja vuodelta 1556 kertoo parmaksen suuruudeksi: ”se määrä heiniä, joka ristiin sidottuun näljän sylen pituiseen nuoraan mahtuu. Samassa nuorassa se oli myös kannettava linnaan.” 1688 Tukholmassa määriteltiin suuruudeksi 3x3x3 kyynärää suuri kuutio. 1723 parmasta tarkennettiin ja saatiin pohja-ala kaikilta sivuilta 4 ¾ kyynärää ja korkeus 3 3/4 . Tähän mittaan heinä tampattiin tiukkaan.
Leiviskä oli painomitta ja elintarvikepaino, joka jakautu 20 naulaan ja oli 8,5 kg. 1500-luvulla leiviskän paino vaihteli alueittain. Kun metrijärjestelmä otettiin Suomesssa käyttöön 1887, sovittiin että leiviskä on 10 kg.
Här möta Echoiss ägsår?Leiniälän maakirjakartta.
Luhta nitu, staar? 7 åhmar
Här möte Lenala ägsår?
Talot ovat olleet sielläkin tiiviisti yhdessä. Vain yksi talo on ollut rannassa, Haunia, joka on siis päätelty isännän mukaan. Oikealla on Ekon raja ja alareunassa on Komerolan raja. Mittakaava Schala Ulnarum on mittanaan Tukholman kyynärä.
1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm
Luohtanitu, Suånitu, Arånitu. Vasemmalla Rautavesi.
Matts Eskillson , Bärtill Eskillson, Sigfredh Jörenson, Thommas Eskillson, Anders Jacobson
Marttilan maakirjakartta.
Marttilan kylän sijaintia Strengin kartan mukaan mietin pitkään. Tuossa se on ollut nykyisen keskustan alueella, mutta sitä mietiskelin että mihin kohtaan tuo kartta sijoittuu. Tuo saari hämää myös. Olisiko siinä Kaalisaari ja siinä rannassa nuo talot? Kun se kerran on nykyisen keskustan aluetta miksi ei ole merkitty tietä ja siltaa? Vesi on merkitty Rautavedeksi, mutta sehän pitäisi olla Liekovesi.
Aikani pähkäiltyä, huomasin katsoa kirjahyyllystäni Esko Pietilän Vammalan rakentaminen vuoteen 1918. Siinähän se kerrottiin! Taloja on siirretty. Aivan yksinkertainen asia!
Eric Jacobsson eli Marttilan isäntä talossa numero 1 on esi-isäni. Naapuritalo nro 2 johon on merkitty Simon Ericsson eli Hoppu on myös suoraa sukua ja Simon Hindricsson eli Trakin isäntä ei ole suoraan sukua.
Sijllsuå nitu? 3 aamia (siikasuo?), Luohta nitu,Roismala
Guåckåmiki? Ruåskåmiki? Joku mäki kumminkin.
Roismalaksi on merkitty se alue, joka on Nokkakylää. Vedeksi on merkitty Rautavesi, vaikka se on kyllä Liekovesi. Roismalassa oli 7 taloa, joita on myös siirrelty. Tuolta poukamasta kulkee Pesurinoja, jota pitkin päästiin myös liikkumaan melko pitkälle Tyrväänkylään. Kuinkahan pitkälle siitä nykyään pääsee?
Rannassa on Suå nijtty johon on merkitty 50 aamia.
På denna sidhan möther Törfis bys ägher. Luhta nijttå, mutta ei ole merkitty määrää.
Kalliala
Kallialan kartasta huomaa hyvin kuinka kirkko on saaressa, eikä sinne vieläkään kovin leveä tie mene. Kirkon vieressä on ”onyttigs plats” eli hyödytöntä maata. Niin kai kun on kalliota. Nykyisin siellä saattaa nähdä lampaita ja hevosia laiduntamassa tuossa rannan puolella. Se on sitä maisemointia. Hianoo!
Kalliala oli iso kylä ja yksi vanhimmista kylistä. 1600-luvulla taloja siellä oli peräti 16, joita kans on siirrelty myöhemmin.
Mukulana toi kirkon ranta oli parhaimpia uimarantoja, kun oli kalliopohja ja uimisen jälkeen pysty kalliolla lämmitteleenkin. Talvella tosa rannassa oli luistelukenttä. Ja ollaan sitä joskus käyty tossa lahdenpoukamassa pilkilläkin.
Pohjoispuolella on Ruoksamo.
Takahuhta niminen niitty, Palltåinen suu???, Sikasuånitu (Siikasuo).Leirintäalue on tuossa Siikasuon niityn vieressä, joka oli vallan mainio uimapaikka myös. Ja kioskista sai ostaa merkkareita. Jonsei ollu ostanu siitä kaupasta matkan varrelta, sitä vanhaa pappilaa vastapäätä.
Tälle sivulle on mahtunut luettelo yhdestätoista isännästä. Loput on seuraavassa kuvassa.
Kallialan loput isännät ja PappilaPappilan alueet on tuon vanhan pappilan ympärillä olevia maita jotka ylhäältä rajottuu Kallialaan. Vammaskoski on merkitty ja selkeesti. Siinä on mylly keskellä koskea. Ja sen yläpuolella menee silta. Siittä päästäänkin Vammaskosken kuvaan.
Vammaskoski
1757 E Salin piirsi kartan Vammaskoskesta. Selitysosioon on kirjattuna iso kivi, johon oli merkitty veden korkeuksia. Kivi on ollut siinä vanhan poliisilaitoksen rannassa. Mahtaako enää olla? Vai onko siirretty aikoja sitten kun koskea on ruapattu. Sillan lisäksi karttaan on merkitty reitti, jota pitkin veneellä pääsi turvallisesti koskesta läpi.
Mittana on alnar eli kyynärää. Kyynärä oli kyynärpään ja keskisormen pään väli. Ja mittahan oli 1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm
Koski näyttää olevan noin 200 kyynärää eli noin 11880 cm eli n. 118 metriä. Nykyisin sillan mitaksi sanotaan 114 metriä.
Antero Warelius sanoo sillasta: ”Rautaveden läntisessä päässä on Wammaskoski, 100 syltää leveä ja lähes 7 kyynärää korkea, jonka ylitse postitie Turusta Tampereelle kulkee uljasta ja kuuluisaa siltaa pitkin.”
Hartolankoski
E. Salin piirsi myös Hartolankoskesta kartan 1759, jossa näkyy Kaukolan mylly rannassa. Lisäksi on monta siltaa kalojen pyyntipaikoille. Siitäkin sitten pitäisi ottaa selvää että minkälaiset vehkeet kalan pyyntiin oli tuohon aikaan. Punaiset luvut ovat selityksen mukaan veden syvyyksiä. Isot kivet oli merkitty myös.
Voimalaitos on nykyään tuossa yläreunassa ja sen on Museovirasto merkinnyt valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
”Kokemäen koskivoimaa hyödynnettiin vuosisatojen ajan myllyjen toiminnassa ennen voimalaitosten ja niiden patolaitteiden rakentamista. Vanhimmat Kokemäenjoen voimalat sijoitettiin myllyjen tapaan rantavirtaan. Myös Tyrvään Hartolankoski oli vuosisatoja myllypaikkana ja Tyrväänkylän puolelle sijoitetut ensimmäiset sähkövoimalaitokset vuosilta 1906 ja 1913 sijoittuivat rantavirtaan. Hartolankoski padottiin 1946-1950 ja siihen suunnitteli nykyisen voimalaitoksen arkkitehti Jarl Eklund.”
Sitten takaisin Kyläkarttaan.
Heikki Rantatupa -portaalista löytyy Tyrväästä kartta 1700-luvun alkupuolesta. Siinä on mainittuna Tyrvään kylät ja taloja. Tämä kartta auttoi hahmottamaan ja paikallistamaan kyliä ja varsinkin sellaisia taloja, joista en ennen tämän harrastuksen alkua ollut kuullutkaan. Lummaja oli minulle lapsuudessa kylä, kuten Stormi. Äkkiähän tuo sitten selvisi että ne olivat olleet myös taloja. Paikallistamisen lisäksi tästä kartalta näkee myös pitäjän teitä.
1734 tuli voimaan Ruotsin valtakunnassa laki, jossa oli rakennus kaari. Se määräsi mm. teiden rakentamisesta. Sitä kun meinaan pohtii, että mimmosia kinttupolkuja tuolla ovat ihmiset aikanaan kulkeneet.
IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.Aikanaan myös kuulin ja luin siitä kuinka kokonainen järvi oli kuivattu. Pikkulikasta se tuntui hurjalta ja mietin että miten ihmeessä järvi saadaan tyhjäksi. Kuivattu järvi on Järvenpään ja Isojärven välissä ollut järvi. Kartta antaa sille nimen "Wangemasjärvi". Nimeä järvelle en tiennyt ennen kuin näin tämän kartan. Sittemmin löysin maininnan myös Yrjö Punkarin www-sivulta, jossa hän kirjoittaa Narvantiestä. Nykyään järven tilalla on peltoa ja sen "rannalla" on Hukkasen kalatehdas.
1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa.
2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans.
Tuon samaisen kartan keskivaiheilla näkyy kirkko eli Pyhän Olavin kirkko. Siitä alaspäin on nykyinen Vammalan keskusta ja Vammaskoski. Kosken pohjoispuolella näkyy kuinka tie lähtee kolmeen suuntaan. Niinkuin nykyäänkin. Aiemmin teiden risteys oli Uosson risteys, mutta nykyään se on liikenneympyrä, joka on vissiin maantapa.
Risteyksestä kirkolle päin sijaitsee vanha pappila. Pappilasta "mettään päin" eli luoteeseen on Loasa eli Lousaja, jossa on kolmen taloa ja niiden pellot. Pappilan vierestä näyttäisi menneen jonkin sortin oja. Lieneekö se ollut se sama lapsuuden oja, jossa keväällä piti kokeilla pysyykö kovassa virtauksessa pystyssä tai alkukesällä joko tarkenee uida. Nykyään se on kaivettu siistiksi ojaksi ja väliin on tehty puistoon lammikko. Lieneekö nykyisten Lousajan lasten ”uimapaikkana”...
Kyläkartta 2
Liekoveden rannalla ovat Roismala, Tyrväänkylä, Kaukola ja Vinkkilä, jonka vieressä on Liuhala. Ja Vaunujoki.
Pavila, Soinila ja Näntölä, joka on vähän sisämaahan päin. Siitä jokea alajuoksulle onkin Kiikka.
Kartalle on merkitty mitä metsiä on ja näyttää merkityn puulajeista ainakin koivu-, kuusi- ja mäntymetsiä.
Ylä-Satakunnan kihlakunta
Kartta on vuodelta 1851 ja melkoisesti kärsinyt. Silti otin kartan mukaan sillä siinä on mainittuna kylät ja niiden talojen määrät. Samalla näkyvät isommat tiet. Tyrvään kirkkokin on jo mainittu, joka on mielenkiintoista, sillä se valmistu 1855.
Kalmbergin kartastosta
Kalmbergin kartastosta on tämä kartta, jonka otin mukaan kylännimien vuoksi, kartalle merkittyjen talojen vuoksi, sekä ihan vaan siksi että Marttilan kyläkin on vielä tuolla Kaalisaaren vieressä. Kartta mainitaan olevan vuodelta 1855, mutta Tyrvään kirkkoa ei ole mainittu siinä ja sehän valmistui kyseisenä vuonna.
Lousaja on Lousala. Vanhan kirkon vieressä on saari erikseen ja kirkkoa ei ole merkitty sinne. Ja kartalla on Wankimusjärvi. Ja tästä näkee kuinka Pesurinoja jatkuu Tapialaan asti! Mutta vaikka tämä kartta on julkaistu 1855 eivät kaikki tiedot ole olleet nähtävästi ihan ajan tasalla.
Rautavesi ja Liekovesi on merkitty oikein. Veden merkitseminen tuolla raidalla on ärsyttävä. T-kirjaimet kartalla saattaa olla torppia?
Yrjö Punkari: ”Lisämaan tarve houkutti kyläläiset jo 1823 laskemaan järven pintaa ja uudelleen 1846, kun johtajaksi äänestettiin Abraham Satimus. Lasku tapahtui hitaasti, ja sitä jatkettiin mm. kaivamalla kivitunneli Kärppälän suuntaan. Lopulta järvi oli jakautunut kolmeksi pikkujärveksi. Vasta 1940-luvun lasku tuotti kaikkiaan 80 hehtaaria peltoa.”Rajankäyntikartta 1915
30.6.1915 pidettiin rajankäynti Kiikan, Kiikoisten ja Tyrvään välillä. Siitä mitä sovittiin on pöytäkirja Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Kartta koostuu vain rajapyykeistä, mutta nyt Kiikoinen "palasi takaisin Sastamalaan" on mielestäni mielenkiintoista lukea tuota pöytäkirjaa. Kartta on melkoisen tylsä katsottava mutta mittakaava on metreissä, rajapyykit on numeroitu ja rajojen veto on selitetty tarkkaan. Selityksissä on mainittu henkilöt jotka olivat kokouksessa mukana. Valitusten jälkeen, sillä selvähän se että kaikki eivät olleet tyytyväisiä, rajat hyväksyttiin 7.4.1916.
Suomen kihlakunnat, posti ja tiekartta 1846-48.
Tässä viimeisessä kartassa on merkittynä valtakunnan, läänin, kihlakuntien, hiippakunnan, rovastikunnan, kuntarajat, sekä merkittynä postitalot sekä postireitit ja talojen etäisyydet. Paljon on tietoa kasattuna yhteen karttaan!
Riksgräns (valtakunnan raja) , Läne (lääni) , Härads (kihlakunnan raja) , Stifts (hiippakunnan raja) , Prosteri (rovastikunnan raja) , Sockne (kuntaraja).
TP = Tyrvis prosteriet eli Tyrvään rovastikunta.
VIII eli 8. tarkoittaa Turun ja Porin läänin, Yli Satakunnan keskiosan (Tyrvään) kihlakunta. 7 on Ylä Satakunnan yläosa ja 9 Ylä Satakunnan alaosa.
Kartasta löytyy myös ” taulukko kaikkien Suomen postikonttoreiden postiteiden lyhyin välimatka jonka mukaan taataan kevytpostipakettien kuljetus kyytikärryllä tai rekilähetys jonka tilaajan sananlennättäjä kantaa ja maksu (hinta).”
1930-luvun ja 1957 jälkeen tehdyt kartat löytyvät Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivuilta. Siinä näkyy hyvin junaradan linjaus.
Junarata rakennettiin Tampereelta Poriin 1895, joten tätä uudemmissa kartoissa rata tietysti näkyy. Tyrväällä junaradan ylitti useampia tasoristeyksiä, joista osasta kulku on nyttemmin katkaistu ja liikenne on ohjattu turvallisesti eritasoristeysten kautta (asema ja Varikonkatu).
Radan yli mentiin tasoristeyksistä, joista Varikonkadun ylityksellä oli ehkä eniten liikennettä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta 1960-70-luvun vaihteessa tapahtui raju junan ja auton yhteentörmäys, joka kiihdytti sillan rakentamista radan ylitykselle. Tie Lousajaan kääntyi heti radan jälkeen ja ennen ammatikoulua oli Viljasen savipaja, jonka tie kiersi kiltisti. Viljasen lopetettua kukkopillien ja saviruukkujen valmistuksen tie oikaistiin. Karttaa en löytänyt, mutta muistikuvat ovat vahvat. Tuosta tuli pyöräiltyä ja Viljasella poikettua sen verran monta kertaa.
Tyrvääseen liittyviä karttoja olisi ollut vaikka paljon. Paljon olisi vielä nähtävänä ihan paperimuodossa mm. Kansallisarkistossa, mutta valitsin tähän karttoja joita voi katsoa verkon kautta ja jotka minua ovat sukututkimuksen harrastajana kiinnostanut. Enempää ei voinut ottaa mukaan senkään takia, sillä minulla menisi koko päivä aikaa kun näyttäisin kaikki minun mielestäni hianot kartat.
Vielä on tiätenkin mainostettava Kansallisarkiston ja Maanmittauslaitoksen näyttelyä:
Havannoista kartaksi – Kartoituksen ja maanmittauksen historia Suomessa -näyttely on esillä Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17) Helsingissä 3.7.–4.10.2013. Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11–16 sekä syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti.Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Näyttelyn järjestävät yhdessä Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitos. Näyttely liittyy 30.6–5.7.2013 Helsingissä järjestettävään kansainväliseen kartografian historiakonferenssiin.
Näyttelyn parhaisiin paloihin voi tutustua myös verkossa.
Tämä esitys ja siihen liittyvät karttalinkit löytyy mun blogista Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Sieltä löytyy myös linkkejä karttoihin liittyviin aineistoihin.
Kiitos kun jaksoitte pysyä hereillä tän ajan.
Kiitos.
***
Bonus kartat:
Tyrväänkylän ja Paavilan maakirjakartta 1600-luvulta
Turun ja Porin läänin kartta vuodelta 1890
Paikkatietoikkuna - Vammala
Karttapaikka - Maanmittauslaitos
Tulkintaesimerkkejä Tyrvään kartoista
Jyväskylän yliopiston karttalinkit
Arkistolaitoksen karttahaku
Tämä esitykseni perustui blogissani aikaisemmin julkaistuun juttuun, mutta sitä on jonkin verran muutettu.
Hei, oltiin ekaa kertaa tyrvääläisessä trykissä seittemänvuotiaan kartoista innostuneen suunnistajanalun kanssa. Olipas mielenkiintosta. Lapsestaki. Tairan ottaa blogin seurantaan.
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla että suunnistajanalkukin tykkäsi! Mahtavaa! -Anne
VastaaPoistaTervehdys Tyrväältä. Olin kuuntelemasssa Tyrvään trykiä. Vaunujoki on ollut miesmuistiin joki. Vänniän talosta väkeä kuljettiin veneillä heinässä Vaunujoen varrella olevassa Kullareessa. Ylempänä vaunujoen varressa on saunoja ja kesämökkejä. Kiitos Trykin esityksestä.
VastaaPoistaKiitos kovasti näistä Vaunujoen tiedoista! Ja kiitos kiitoksista. Vaunujoki on varmaankin siksi ollut mun mielessäni vain oja kun vieressä virtaa leveä Kokemäenjoki. Mahtaako sitä Vaunujokea pitkin päästä vieläkin veneellä?
VastaaPoista-Anne