Huono vuosi tulossa näemmä

Tästä vuodesta on tulossa huono. Sen voin sanoa jo nyt vaikka vasta olemme tätä vuotta nähneet vasta vajaat neljä kuukautta. Tänä aikan on jo viisi hyvää tuttua tai läheistä ihmistä vaihtanut hiippakuntaa. Jos joskus on meikäläinenkin hiljaa, niin nämä jatkuvat, yllättävät ilmoitukset kyllä saavat hiljaiseksi. En unohtanut myöskään että isäni kuolemasta tuli kuusi vuotta alkukuusta. Tai rakkaan serkkuni kuolemasta viisi vuotta. Anopinkin kuolemasta on jo kaksi vuotta. Surullista aikaa.

Terveisiä sinne taivaalliseen laulukuoroon! Jokainen vuorollaan...

	Tänäpänä minä, huomenna sinä hautan kanetan 1834
	Kylä peräsänin tulet wielä pikemin kos lulete w1834

Kuvassa Sastamalan Pyhän Marian ruumispaarit.

Vanhankirjallisuuden päivät 2013

Hiljaisuuteni (tai ehkä paremminkin kirjoittamattomuuteni) on johtunut pienestä kiireestä joita olen itselleni aikaansaanut. Yksi suuri ponnistukseni tämän kevään aikana on lauantaina. Jännittää ja niin peijakkaasti.

Toinen aikani ja keskittymiseni vienyt asia oli läheisen ihmisen sairastaminen. Miten ne ovatkin aina niin stressaavia asioita kun muut sairastavat? Pääasia että sekin asia alkaa nyt olla kunnossa. Kolmas aikaani vienyt on tietenkin työ. Mutta eipä tuo ole haitannut sillä mukavaahan tuo on ollut.

Mutta nyt alkaa loma. Tuo kauan odotettu kesä ja loma. Singahtelen sinne sun tänne, nukun, lataan luonnon D-vitamiinia ja kun päivä hiipuu ja talo hiljenee, hiivin koneelle harrastamaan.

Hämeenlinnassa rakennetaan moottoritien katetta ja Hämeenlinna-keskusta. Joka päivä siitä ohi ajaessa saa arpoa mikä on päivän reitti, hienoa siitä tulee. Mutta liikenne on yhtä sujuvaa kuin lasten liikennepuistossa.

Mutta tuo valmistuu ihan kohta. Heti ensi vuonna. Silti siitä tulee hieno. Uskotaan.

Ei maar, ny o mentävä.

Kevät

Kevät on täällä! 
Kesä on siis tulossa lumesta huolimatta.
















Tulppaanit kuuluvat kevääseen. 
Ja pääsiäiseen.