Jonas Jonasson Tunström ja ADOnline

Hetki vierähtänyt Jonaksen etsinnästä, mutta eipä nämä täältä katoa. Viimeksi kerroin Jonaksen muuttokirjasta ja mitä löysin Family Search -sivulta. Ja näistä tiedoista olikin iso apu!

ADOnlinella on pari kertaa vuodessa ilmainen viikonloppu, joten siihen kannattaa varautua etsimällä mahdollisimman paljon tietoa jo etukäteen. Minulla oli tallennettuna Family Search kautta saadut kirjatiedot. Ja ne nopeuttivat etsintää todella paljon. Tiesin niiden perusteella mistä kirjasta lähteä etsimään oikeita kuvia. ADOnlinesta löytyi Jonaksen ja sisarusten syntymät, vanhempien kuolemat, sekä vanhempien perukirjat.

26.3.1757 löytyi Jonaksen isosisko Brita Bälingen kastetuista, paikkana Svartarbo.
[Bälinge-C-3-1755-1839-Bild-12-sid-8]

Jonas Jonasson syntyi Bälingessä Uppsalan lähistöllä Jonas Ericssonin ja Brita Pärsdotterin nuorimpina lapsina ja kaksosena 13.12.1759.

Bälinge C3 1755-1839 Bild 20 sid 16.

Kuvassa on syntyneet ja kastetut kirjasta osa, jossa Jonaksen ja kaksoissiskonsa Margaretan syntymä ja kaste on mainittu. Kummien nimien tulkinta olikin minulle vaikeaa:

"Twillingar Jonas och Margareta
Svartarbo u.hb. Jonas Ersson, h. Brita Pärsdr.
Nyby Mart Mattsson, xx Jöran Olsson, xx Olof Henrsson, xx Per Ersson.
H. xx Ersdr i Nyby. Svartarbo Ho. XX , Jx E: h: Margareta Svartarbo Eh: Marija Olofsdr, Rönby pig. Brita Olofsdr"

Jonas Ersson mainitaan kuolleiden luettelossa elokuussa 1759 eli ennen kaksosten syntymää:

Bälinge EI 1 1755-1854 Bild 118 sid 112.

"Aug.
d. 26. d. 12. Svartarbo Jonas Ersson 42 3 -- Bröstsjuka"

Elokuu
26.(7.) 12.(8) Svartarbo (kylästä) Jonas Erkinpoika 42 vuotta 3 kk Keuhkotauti (kuolinsyy)

6.11.1759 suoritettiin perukirjoitus:

"1759 den 6te November, varo nu? under-
tecknade Kallade af Enkan hustru Brita Pärs-
dotter i Svartarbo och Bäsling Socken, at
Inventera och värdera den lösa egendom, som
befants efter den afledan man Bonden Jonas
Ersson, som Kommen utdelas med? 2ne omyn-
diga Barn emellan?, befants som följer."

Lapsia mainitaan kaksi, mutta leski odotti vielä kaksosia. Lieneekö tämä syntymätön laskettu mukaan vai onko toinen lapsi joku jota en ole vielä huomannut?

Lasten äiti Brita Perdotter kuoli 1765.

"D. 25 d Febr: 10 Svartarbo Jonas Ersson Encka Brita Persdotter 34 -- ??"
"25.1. 10.2. (haudattu) Svartarbo kylästä Jonas Erkinpojan leski Brita Perintytär 34 vuotias, kuolinsyy?"

Britan kuolinsyytä en ymmärrä. Vaikka kuinka tuijotan niin ei aukene. Saa kertoa jos arvaa, minä en edes arvaa.
Britan jälkeen perukirjoitus pidettiin jo 16.2.1765.

Mitä lapsille tapahtui? Missä he kasvoivat vanhempien kuoltua? Kuka heistä huolehti?
Lapset ovat isänsä kuoleman jälkeen äitinsä kanssa äidin isän talossa Tunassa. Jäivätkö he sinne myös äidin kuoltua? Paljon on kysymyksiä ennekuin Jonas ilmestyy Prunkkalaan. Kaikkea en varmasti saa selvää mitä Jonakselle tapahtui, mutta mielenkiintoista on kokeilla mitä kaikkea saakaan selville.

Lähteet:
http://www.arkivdigital.net/
https://familysearch.org/pal:/MM9.1.1/XFG1-Y77
Bälingen seurakunnasta tietoja
Digitalt Museum - Bälinge haku Linkki Digitaalisen museon kuviin Bälingestä. Ihan muuten vain.

Uutisia Tyrväältä

Ajattelin poimia lehdistä mielenkiintoisia juttuja Tyrväästä. Tietysti Tyrvääläisyyden pää-äänenkannattaja Tyrvään Sanomat aloittaa. Lehti on ilmestynyt jo vuodesta 1894 ja ilmestyy yhä. Lehden kannen mukaan lehti numero 0 ilmestyi 1.1.1895. Lehden sisäsivulla lehden numeroksi jo mainitaan 1.
Kirkkoherra on kirjoittanut lehteen sivulle kolme tilastoja emäseurakunnan väestöstä.

Wäen-muutoksia Tyrwään emäseurakunnassa wuonna 1894.
Syntyneitä: 167 miesp. 144 naisp.; yhteensä 311 l. Syntyneistä oli kaksoisia 6 paria; äpäriä 12 lasta, joista 9 miesp., 3 naisp.: kuolleina syntyneitä 5 lasta.
Kuolleita: 61 miesp., 63 naisp., yhteensä 124 henkeä. Siis 91 enemmän syntyneitä kuin kuolleita.
Kuolleista oli lapsia alle 1 wuoden 37; 1-5 = 14; 5-10 = 3; 10-15 = 3.
Wanhin mies kuolleista oli 87 w. 18 päiwän wanha; wanhin nainen 89 w. 1 kk. ja 24 p.
Wihityitä 53 parikuntaa.
Kuoleman kautta katkaistuja awioliittoja: Miehen kuoleman kautta 18, waimon kuoleman kautta 13, yhteensä 31 parikuntaa.
Sisäänmuuttaneita: 38 miesp., 53 naisp., yhteensä 91.
Poismuuttaneita 94 miesp., 93 naisp., yhteensä 187; niinmuodoin 96 enempi poismuuttaneita kuin sisäänmuuttaneita.
Kun otetaan kuolleitten luku syntyneitten luwusta ja niinikään sisäänmuuttaneitten poismuuttaneitten luwusta, jääpi tulokseksi että seurakunnan wäkiluku wuoden kuluessa on lisääntynyt 50 miesp. ja 41 naisp., eli yhteensä 91 hengellä. 
Seurakunnan koko wäkiluku tekee tätä nykyä 3905 miesp. ja 4001 naisp., eli yhteensä 7906 henkeä.
Tyrwään kirkkoherran kansilasta 31.12.94.
Johannes Bäck.
Kirkkoherra.

Tyrväällä tuona vuonna vanhimpana miehenä kuollut oli itsellinen leskimies Matti Matinpoika Hieta Tapiolasta. Vanhin nainen oli Soinilan Ruutikasta entisen torpparin leski Maria Antintytär Vahala. Molempien kuolinsyyksi on merkitty vanhuus. Lapsia kuoli tuon vuoden aikana 57 eli melkein puolet. Monilla haudatuilla näyttää olevan kuolinsyy tuntematon.
Kastetuilla lapsillä näyttää olevan jo kahta etunimeä enimmäkseen. Kansakoulun opettajan lapsella on jo kolmekin nimeä. Sulo nimi näkyy poikalapsella, aiemmin olen nähnyt tytöllä. Tytöillä näkyy pari erikoista nimeä Niini ja Kunikunda, muuten ollaan oltu perinteisissä nimissä.
Muuttoliikettä näyttää olevan enimmäkseen naapurikunnista ja naapurikuntiin. Jonkin verran näyttää olevan isoihin kaupunkeihin lähtijöitä. En alkanut laskemaan määriä vaikka alkoikin vähän kiinnostamaan.

Kuuluisia Tyrvääläisiä

Katsoin hakusanoista joilla on blogiini eksytty ja huomasin siellä sanat "kuuluisia Tyrvääläisiä". Jäin sitten miettimään ketä minä pidän kuuluisina Tyrvääläisinä.

Nykyajan ihmisille kuuluisin Tyrvääläinen on Mauri Kunnas. Herra Hakkarainen, Koiramäki ja Ny Rok City. Ja 11.1.13 jälkeen kunniatohtori Kunnas. Tarvitseeko muuta sanoakaan.

Seuraavana tulee mieleeni muuan taitelija Gallén, jonka isä pankinjohtaja, kasööri, nimismies Petter Wilhelm edisti monilla toimillaan Tyrvään kehittymistä. Nälkävuosina hän rakennutti Jaatsille uuden päärakennuksen ja näin työllisti. Tietysti voidaan ajatella myös niinkin että oli varmaan halpaa työvoimaa saatavilla. Kuitenkin, hän vaikutti kunnankirjaston perustamiseen, toimi kunnan huutokaupoissa toimijana nämä vain mainitakseni.

Tuomas Ragnvallinpoika oli kuuluisa arkkiveisuiden kirjoittaja. Hänestä on Pekka Raittila kirjoittanut kirjan, jonka Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistys julkaisi vuonna 1949. Kirjassa on kerrottu Tuomaksesta ja hänen kirjallisesta tuotannostaan. Kirjassa on myös Tuomaksen avioerosta, josta on kirjoittanut myös Kirsi Vainio-Korhonen kirjassaan Suomen herttuattaren arvoitus - Suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta.  Ja kirjoittihan Tuomas muutaman virrenkin. Juhan Suku-uutisissa on aikanaan ollut juttua Tuomaksesta. 

Kuvataiteilijoista pitää aina muistaa Rudolf Koivu. Hänen kuvansa auttoivat meitä oppimaan lukemaan. Hänen joulukorttinsa ilahduttivat meitä vuoden pimeimpänä aikana. Postimuseossa kävin katsomassa näyttelyn hänen töistään ja olen edelleen vaikuttunut niistä. Ei ole aika vähentänyt hänen työnsä arvostusta.

Tyrvääläisistä sanataiteilijoista Heikki Ojansuu toimi Turussa suomenkielen professorina ja tutki murteita. Hän teki Tyrvään alueella murteen keruutyötä ja Marko Vesterbacka saattoi ne kahdeksi kirjaksi. Marko on myös koonnut Tyrvääläisistä sanonnoista muutaman kirjan. Tähän on ihan pakko lainata tämä lempilausahdukseni kirjasta "Tyrvääläisten lempisanonnat":

Nainen on kun kuttukin, jolle se pahhaa tee, nin se aattelee kuminkin.

Akateemikko Pertti Virtaranta oli kotoisin Karkusta, mutta lasketaan se tässä kohden vain pieneksi sivujuonteeksi. Hänen kirjansa Tyrvään murrekirja puuttuu hyllystäni, mutta puutetta kompensoi "Elettiinpä ennenkin".

Kirkkoherraksi Mynämäelle lähti Anders Lizelius. Hänkin oli taitava suomenkielen osaaja. Lizelius vastasi vuoden 1776 raamatun käännöksestä. Hän perusti 1775 lehden Suomenkielisiä Tietosanomia, valitettavasti lehti lakkautettiin jo seuraavana vuonna tilaajien puutteen vuoksi.

Kirkkoherra Antero Warelius oli myös suomenkielen kehittäjä, valtiopäiväedustaja 1876-77, sekä kansantieteen tutkija. Hänen kirjansa "Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853" sisältää paljon mielenkiintoista ajankuvausta, vanhoja tietoja Tyrväästä, tilastotietoja jne. Hänen kunniakseen on nimetty tietokirjailijapalkinto, joka jaetaan joka vuosi Vanhan kirjallisuuden päivillä.

Runoilija Kaarlo Sarkia pitää mainita myös. Herkkä runoilija, joka myös suomensi ranskankielestä. Myös hänen kunniakseen on oma seura ja museo.


Sitten näitä meidän ajassamme eläviä kuuluisia Tyrvääläisiä
Kunnas tuli jo mainittua.
Hämeenlinnan kirkkoherra Kari Koivu,
Kansanedustaja, erityisopettaja ja haitarinsoittaja Timo Roos ja hänen Kaija-rouvansa.
Kansanedustaja Arto Satonen.


Muitakin kuuluisia Tyrvääläisiä varmasti vielä on, mutta riittäköön nämä nyt.

Henric Johansson Sänsi

Henric Johansson löytyi isoisäni esivanhemmista jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta siitä eteenpäin jäi selvittäminen kesken. Sitten satuin törmäämään netissä olevaan Tuomas Ikolan sukuseuran sivuihin ja siellä olevaan tiedostoon, jossa mainittiin tämä esi-isäni. Tätä ennen oli melkoisen huteralla taidolla ja suurella luulolla varustettuna kuvitellut että tämä minun Henric on Tyrväältä. Eihän sitä nyt kauempaa meikäläisen sukulaiset... Eli täydellinen aloittelijan moka! Jos jotain on vuosien varrella oppinut niin lähdekritiikin ja epäilevän asenteen. Nyt kun on jo paljon materiaalia netissä, siksipä mielelläni käytän tovin ja tarkistan aiemmin mikrokorteilta tarkistamiani tietoja. Siihen kun ei mene kuin hetki suhteessa korttien selaamiseen. Linkit ovat Sukuhistoriallisen Yhdistyksen nettisivuille ja jäsenpuolelle kahdesta syystä: Käytän aina jäsensivuja ja jäseneksi pääsee liittymään kuka tahansa maksamalla 17 euroa vuodessa. Olkoon tämä mainos.

Mutta sitten Henricin selvittämiseen.

Sukuhakuria seuraan ajoittain. Nimettömänä, nimimerkin takaa huutelijoille pitänee olla myös oma paikkansa, mutta muutama vakituinen nimimerkki on jo tullut tutuksi ja heidän tietoihinsa voi myös luottaa. Siksipä saadessani viestin että lukisin sukuhakurin pyynnön osoitteesta http://www.sukujutut.fi/sukuhaku/sukuhak2.asp?kid=245811 aloin heti tekemään tarkistuksia. Ja herttinen kuinka heti huomasin olevani niin väärässä kuin olla voi. Eikun metsästämään oikeaa tietoa! Ja Karkusta. Vaikka pitäjä on siinä vieressä olla möllöttänyt pidempään kuin ... tai noh ainakin yhtä kauan kuin Tyrvää, on pitäjän tiedot minulle edelleenkin hatarammalla pohjalla kuin ikäni tuntemani Tyrvää ja Kiikka. Eikun sekaan vaan.

Eva Caisa Henriksdotter (s. 19.12.1804) oli esi-äitini, jota seuraamalla löytyi hänen vanhempansa. Henric Johansson Sänsi ja Maria Bertilsdr löytyivät Tyrvään Leiniälän kylästä Sänsin torpasta.Tästä sain vanhempien nimet ja isälle syntymäajan. Henric Johansson s. 16.12.1775 ja Maria Bertilsdr ilman syntymäaikaa. Tästä alkoi moka nro 1. Aloittelijan logiikalla katsoin Hiskillä olisiko Marialle syntymäaikaa Tyrväältä. Löytyi. Ja aloittelija oli tyytyväinen. Henricille ei samaa syntymäaikaa löytnyt mikä oli rippikirjassa mainittuna. Ja moka nro 2 oli valmis. Olisiko syntymäaika vaihtunut? Aina kannattaa epäillä syntymäaikaa, mutta joskus ne vaan ovat säilyneet matkan varrella oikeina.

Henric ja Maria olivat Sänsin torppareina Tyrvää rippikirja, 1799-1806 alkaen. Rippikirjoja taaksepäin ja eteenpäin seuraamalla heidän seuraaminen Leiniälässä oli helppoa. Samalla tulivat Eva Caisan sisarukset selville. Sekä äidin kuolema. Ja isän uusi avioliitto. Ja isän toisen vaimon kuolema. Lopulta isän kuolema. Tässä vaiheessa Eva Caisa oli jo oman perheensä kanssa toisaalla Tyrväällä.
Tietojen selvittäminen taaksepäin vain loppui siihen kun he tulivat Sänsin torppareiksi. Hiskistä löytyi vihityistä sopiva pari ja sen tarkistaminen digitaaliarkistosta oli vielä helppoa. Mutta siitä taaksepäin tyssäsi. Kunnes tosiaan luulin heidän olevan Tyrväältä ja valitsin aivan väärän parin vanhemmiksi.

Sukuhakurin perusteella sain tiedon Maria Bertilsdotterin syntymäajasta 9.3.1776 ja hänelle sukunimeksi Grönholm. Ja se tieto löytyi vielä Hiskistäkin. Sama syntymäaika näkyy myös rippikirjoissa. Tästä alkoi purkautumaan Marian oikeat tiedot. Maria oli syntynyt Karkun Kutalassa sotilas Bertil Johansson Grönholmin ja vaimonsa Beatha Johansdr viidentenä lapsena. Niin ja sanoessani Karkussa niin rippikirjat olivat Suoniemen puolella. (Juu sekasin olin/olen minäkin.)

Bertil Grönholm oli Oravalan sotilaana. Hänet värvättiin varamieheksi 14.4.1767 ja hän oli mukana pääkatselmuksessa joka pidettiin Messukylässä 23.9.1768. Bertil oli 24v 5kk vanha ja naimisissa. Seuraava löytämäni katselmus oli 16.7.1775, jossa jo mainitaan Bertilin pituus "11. qvarter 1. tum lång" eli ei ole kovin pitkä mies tämäkään. (1 kortteli = 14,8cm, joten 11 on 1,63 m ja 1 tuuma =2,47 cm eli yhteensä 166 cm pitkä mies.) 5.7.1782 oli katselmus Luolajassa, jossa Bertil oli mukana. Siellä hänen pituutensa on merkitty 5 jalkaa ja 7 tuumaa (1 jalka=29,69 cm, 1 tuuma= 2,47 eli  165,74 cm. Ei ollut mies kutistunut.) Vielä 1785 katselmuksessa Bertil oli mukana. Bertil kuoli 1788. Hänen leskensä jäi Oravalaan ja kuoli siellä n. vuonna 1794.(Ei ole mennyt sotilasasiakirjakurssi hukkaan...)

Tässä listattuna Bertilin ja Beathan lapset:

     Caisa Grönholm, s. 29.10.1764 Suoniemi, , haudattu 5.10.1771 Karkku.

     Johan Grönholm, s. 28.3.1768 Karkku Oravula Pipo, kastettu 30.3.1768 Karkku.

     Michel Grönholm, s. 19.9.1770 Karkku Oravula Pipo, k. 20.9.1776 Suoniemi, haudattu 22.9.1776 Karkku.

     Matts Grönholm, s. 15.2.1774 Karkku Oravula Pipo.

     Maria Grönholm, s. 9.3.1776 Karkku Kutala.

     Anders Grönholm, s. 24.9.1779 Suoniemi. 

Maria Bertilsdotter oli Oravalan Pipolla piikana ja siellä oli yhtäaikaa renkinä myös Henric Johansson. Työpaikkaromanssi! Sieltä Maria siirtyi Tyrväälle Leiniälän Kataralle piiaksi. Ja Henric myös. Molemmilla löytyvät ripilläkäynnit samoilta päiviltä 1796-1798.Heidät vihitään 28.5.1798 Kataralla.

Mistä tuli Henric Johansson Kataralle ja sitä ennen siis Pipolle? Sukuhakurin vastauksessa oli vastaus: Karkun Kiuralan Hulttisilta. En tiedä kuka on nimimerkki "Hultinen" mutta ISOT KÄDET ja syvä kumarrus! Tämä aukaisi Henricin polun, ainakin 99 %. Henric oli kotona Hulttisilla rippikirjassa 1783-1788, jonka jälkeen hän katoaa. Hetkeksi ja ainakin minulta. Rippikirjan 1788 päättyessä hän on varmaankin Karkussa tai Suoniemellä, mutta en löydä häntä näistä kirjoista. Kävin läpi jokaisen sivun SSHY:n digitaaliarkistosta 1788-93 rippikirjasta Karkussa ja Suoniemellä, tuloksetta. 1793 hän on Suoniemen puolella ensin Oravalassa Pipolla ja sitten Kutalassa Kouhilla (äitinsä veljen luona renkinä). Sotilasasiakirjoista ei myöskään ole löytynyt sopivaa Henric Johanssonia lähialueen sotilaista eikä varamiehistä ajalta 1780-1795.

Oletuksenani on että hän oli jollain puuttuvalla sivulla Karkun seurakunnassa vuosien 1788-1793 välisen ajan. Jos joku löytää hänet niin mielelläni otan täydennyksen vastaan.

Näin ollen sekä Henric Johansson että Maria Bertilsdotter olivat Karkkulaisia. Henricin veli Tuomas (s. 5.12.1772) tuli Kallialaan Juuselan isännäksi. Ja vanhin veljistä Johannes (s. 22.9.1764) jäi isännäksi Hulttisille. Sisar Marian (s. 19.12.1768) kohtalosta minulla ei ole tietoa.

Tuomas Ikolan sukuseuran sivuilla olevasta tiedostosta katsoin uudelleen Henricin ja Maria Bertilsdottirin vanhempia ja huomasin ne tarkistuksen jälkeen vääriksi. Siispä otin yhteyttä sukuseuraan ja sain yhteysstiedot henkilölle joka nämä tiedot on sukuseuralle toimittanut. Seuralla oli myös tiedossa vanhempia tietoja, jotka pitivät paikkansa.

Tarinan opetus on se että luota itseesi ja tarkista aina!
Lopuksi vielä Henric Johanssonin ja Maria Bertilssonin perhetaulut:

TAULU 1
I  Henric Johansson Sänsi e. Hultinen (794), Leiniälän Sänsin torppari. Vähä-Komero eli Sänsi Komerola perintötilan isäntä 1831., s. 16.12.1775 Karkku Kiurala, kastettu 17.12.1775 Karkku, k. 14.1.1857 Tyrvää, haudattu 14.1.1857 Tyrvää, kuolinsyy vanhuus.

Kummit: Decembr. 17. Johan Hultilas och des hustru Greta Johansdotter den 16. ejusdem S: B: Henric
T: Inhysingar Eric Wikman, soldaten Lenganholm?? med des hustru Lenna?, handvig Soini med des hustru kona. af Hornborg.

1. puoliso: 28.5.1798 Tyrvää Katara Maria Bertilsdr Grönholm (795), s. 9.3.1776 Karkku Kutala, k. 14.9.1826 Tyrvää, haudattu 24.9.1826 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy Torr verk, kihti.
Vanhemmat: Bertil Johansson Grönholm, Sotilas, Såld: af Lif Comp:, s. 9.8.1741 Karkku Kutala, kastettu 10.8.1741 Karkku Kutala, k. 1788 ja Beatha Johansdr Grönholm, s. 11.11.1736, k. 1794 Karkku Suoniemi Oravula Pipo.

2. puoliso: 1827 Tyrvää Maria Matsdotter Sänsi o.s. Iso-Komero (7435), Vähä-Komeron tilan isäntä 1823-30 Tyrvään Komerolassa., s. 1.9.1782 Tyrvää, k. 13.1.1849 Tyrvää.
Vanhemmat: Matts Mattss Iso-Komero, Iso-Komeron isäntä 1795-, s. 5.9.1752 Tyrvää Komerola, k. 22.7.1839 Tyrvää Komerola ja Kaarina Jaakontytär Teinilä, Iso-Komeron emäntä, s. 17.11.1755 Tyrvää, k. 7.5.1823 Tyrvää Komerola Iso-Komero.

    Lapset:
    1. Maria Sänsi, s. 24.2.1800 Tyrvää Leiniälä, k. 15.4.1804 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy kikhosta.
    1. Anna Sänsi, s. 26.3.1802 Tyrvää Leiniälä, k. 12.11.1812 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy röds.
    1. Eva Caisa Ylijärvi, s. 19.12.1804 Tyrvää Leiniälä, kastettu 20.12.1804 Tyrvää. Tauluun 2.
    1. Maria Sänsi, s. 23.12.1806 Tyrvää Leiniälä.
    1. Ulrica Sänsi, s. 21.5.1809 Tyrvää Leiniälä, k. 29.10.1812 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy röds.
    1. Kristiina (Stina ) Sänsi, s. 6.1.1812 Tyrvää Leiniälä. Tauluun 3.
    1. Henric Ossberg e. Sänsi, s. 9.12.1814 Tyrvää Leiniälä. Tauluun 4.
    1. Ulrica Juliana Sänsi, s. 21.4.1818 Tyrvää Leiniälä.
    1. Benjamin Sänsi, s. 27.3.1821 Tyrvää Leiniälä, k. 6.4.1821 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy okänd.


TAULU 2
II  Eva Caisa Henricsdr Ylijärvi (149), Taulusta 1, (isä Henric Sänsi), s. 19.12.1804 Tyrvää Leiniälä, kastettu 20.12.1804 Tyrvää, k. 31.3.1874 Tyrvää Leiniälä, kuolinsyy håll och styng.
Kummit: Carl ja Benjamin von Pfaler ja Caisa Johansdr Sillanpää. Kastanut Johan Magnus Limon.

Puoliso: 4.6.1827 Tyrvää Jacob Mattson Ylijärvi (148), Nappari Drg., Ylijärven torppari, s. 25.6.1797 Tyrvää Roismala, kastettu 29.6.1797 Tyrvää, k. 23.1.1869 Tyrvää, kuolinsyy styng.

Kummit: Isäntä Eric Hyrcki, Anders Juntila ja vaimo Anna Andersdr ja sotilas Rossin leski(?) Justina Ericsdr. (Hiski: Roismala torp. hust. entisen sotilaan vaimo k. 13.10.1838).

Vanhemmat: Mats Henrichson Tieder (Tjeder), Sotilas, Vice Corporalen (Vara korpraali), Rustmäst: (Rustmäst: Matts Tjeder) komppania 354 virka 98, s. 7.8.1765 Tyrvää Roismala Vanhakylä, kastettu 11.8.1765 Tyrvää, k. 26.6.1817 Tyrvää Roismala ja Maria Michelsdr Tieder, s. 13.12.1760 Tyrvää Haunia Eskola, k. 22.3.1801 Tyrvää Roismala, haudattu Tyrvää, kuolinsyy slag.

TAULU 3
II  Kristiina (Stina ) Henrikintr Sänsi (848), Taulusta 1, (isä Henric Sänsi), Asui leskenä Roismalan kylässä Vilppalan alustaa, s. 6.1.1812 Tyrvää Leiniälä, k. 2.10.1894 Tyrvää.
1. puoliso: Matti Matinp. Annala (1082), s. 1.2.1796 Kiikka, k. 22.5.1867 Tyrvää. 

TAULU 4
II  Henric Henricsson Ossberg e. Sänsi (849), Taulusta 1, (isä Henric Sänsi), s. 9.12.1814 Tyrvää Leiniälä, k. 24.11.1885 Tyrvää.

Puoliso: 6.1.1839 Leiniälä p 199 Pig Maria Maria Christina Andersdr. (852), s. 17.1.1818 Tyrvää, k. 24.12.1868 Tyrvää.
Vanhemmat: Anders Johanss Busk, Sotilas, s. 31.3.1785 Kiikka, k. 22.3.1832 Tyrvää ja Maria Henrikss, s. 25.6.1787 Tyrvää, k. 2.3.1875 Tyrvää.

****
Tässä vielä Henric Johanssonin linkit
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8681447
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19861&pnum=62
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19862&pnum=71
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19863&pnum=73
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/karkku/rippikirja_1783-1788_ap/kuvat/73.jpg
Puuttuva kohta
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11144673
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11144684
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20013&pnum=103
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20014&pnum=149
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20015&pnum=173
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20016&pnum=182
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20017&pnum=197
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20018&pnum=202
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20019&pnum=318
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20021&pnum=334
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=16052&pnum=5

Maria Bertilsdotterin linkit
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11144866
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11144904
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11144709

Ja korjauksia, huomautuksia ja kommentteja otetaan vastaan.

Hattulan vanha kirkko

Lisää paikkoja joihin matkustaminen kestää monta vuotta. Samalla kun kävimme Hauholla heittäydyimme ihan hurjiksi maakuntamatkailijoiksi ja poikkesimme pikaisesti Hattulan vanhalla kirkolla. Olen mennyt sen ohi monia kertoja ja aina ajatellut että siellä pitäisi poiketa. Kun kirkko on vain kesäisin auki niin koko kesän haaveilin sinne poikkeamisesta. No turistikierroksella sinne sitten mentiin. Vautsi. Kannatti muuten käydä. Vaikka edes pikaisesti. Seuraavalla kerralla sinne mennään ensin. Ja syötyämme.

Lähtiessämme kotoa en edes tajunnut että olisin voinut ottaa Olof af Hällströmin Hattulan vanhan kirkon opaskirjan vuodelta 1949 mukaani. Siinä kun on selitetty maalaukset joita kirkossa on. Ja paljon. Mutta toisaalta oli hyvä että en ottanut. ostin sitten uuden opaskirjan vuodelta 2005, joka pohjautuu tuohon ensmmäiseen. Ja uudessa oli väri kuä via ja taustatietoa enemmän. Seuraavalla kerralla otan mukaan molemmat.

Kirkko on omistettu Pyhälle Ristille ja se lienee rakennettu 1200-1300-luvulla. Kirkko sijaitsee Helsinki-Tampere moottoritiestä n. 5 km Pälkäneelle päin. Moottoritielle kirkko näkyykin juuri ennen Parolan liittymää. Kirkon vieressä on Hattulan turisti-info, josta tuon opaskirjankin ostin. Taisi kirjanen maksaa peräti 5 euroa, muistaakseni. Infon yläkerrassa on jokin käsistyömyymälä, jonne kurkkasin vain. Kirkon ovelta näkyy hautausmaan takana Vanajavettä.

Kirkon asehuoneessa alkavat jo nämä värikkäät seinämaalaukset, joita on koko kirkon sisäpinnat täynnä. Opaskirja kertoo kuinka kuvat olivat lukutaidottomille jumalaapelkääville kansalaisille Raamatun tarinoiden opiksi. Kyllähän sitä varmaan mielummin seiniä katseli kun papin palopuheita kuunteli. Ai mutta eiväthän he olekaan olleet minun kilttejä ja kuuliaisia esivanhempiani.... Seinillä on ainakin kertomuksia pyhän ristin tarinasta. Suosittelen ensi kesän retkikohteeksi.

No tässä kuitenkin muutama kuva kirkolta.

Kirkkosalissa, heti oven vieressä oli tälläistä pakanaa muistuttamassa jalkapuu.

Ja Hauhon kirkkolaivan jälkeen näin sitten toisen täällä Hattulassa. Laivan päällä oli kangas, mutta jäi epäselväksi oliko se suojaamassa valolta, restauroinnin vuoksi vai mitä varten. Kurkin tuolta alapuolelta ja laivan takaosassa lukee "Linie Skeppet Firn..." ja jatkuu mutta kuvassa jonka nappasin näkyi vain tuo teksti.  Mielenkiintoista olisi tietää lisää tuosta laivasta.

Ja Hattulassa on myös aatelisvaakunoita. En yhtään tiedä minkä suvun. Olisipa mukava tietää niistäkin lisää.

Saarnastuoli oli värikäs ja mielenkiintoinen.

Mutta mielenkiintoisempi oli silti tämä vanha saarnastuoli vuodelta 1550.
Kirkossa on useita puuveistoksia. Tässä niistä vain pari.

Hattulan Madonna 1300-luvulta.

Ja pyhä Birgitta.

Hauho

Kuinka pitkä matka on naapurikuntaan, johon ei ole varsinaisesti mitään asiaa? Kaksikymmentä vuotta sanoisin. Sen verran kesti käydä Hauholla. Ja hyvä oli että mentiin. Ja nyt vasta ehdin siitä kirjoittamaan. Ettei vaan hämäläisyys ala tarttua?

Aluksi päätimme lähteä Hauholle katsomaan Keräilykuume Antiikki- ja Keräilytapahtumaa. Navigaattoriin osoite ja matkaan niinkuin kunnon lomalaisten kuuluukin. Menimme Alvettulan kautta, joka on paikannimenä tuttu lukiessani 1918 tapahtumista. Hieno vanha silta oli matkalla, jokin muistomerkki vilahti ohi, mutta "käydään sitten toisella kertaa". Keräilytapahtumaan maksoi sisälle peräti 2 euroa per nuppi, joka oli vallan sopiva summa. Kiersimme Wiitsiälän lavalle ja saliin asetetut näytteilleasettajat läpi. Mukaan tarttui vain pari lehteä. Kippoja ja kuppeja en keräile, katselen vaan. Kirjoja katsoimme ja pari oli mielenkiintoista, mutta elän ilmankin. Mutta tosi kiva oli käydä ja menemme varmasti seuraavallakin kerralla.

Sitten suuntasimme minun eniten odottamaani kohteeseen Hauhon kirkkoon. Kiersimme ensin kirkon ympäri ja katsoimme mitä hautoja kirkkomaalla on. Siellä oli muutaman kirkkoherran viimeinen leposija, sankarihaudat sekä muutama merkkihenkilö. Ja sitten tietysti piti katsastaa Adolf Fredrik Sirénin esityksestä tehty kellotapuli. 

Kun olen Tyrvään Pyhän Olavin lähellä kasvanut, käynyt Vanhassa Maijassa, Vanajan kirkossa ja Messukylän kirkossa niin ajattelin tuon Hauhon kirkon muistuttavan näitä. Tavallaan joo. Mutta ei kuitenkaan. Nuo muut kirkot ovat enemmänkin säilyttäneet vanhan asunsa ja sitä on vaalittu ja säilytetty. Hauho oli mielenkiintoinen poikkeus. Minun mielestäni se oli nykyaikainen kirkko keskiaikaisessa kuoressa. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Oli vain niin erilainen kuin mitä odotin. 

Kirkosta oli purettu lehterit ja niissä kiinni olleet maalaukset (enpä muista vuotta vaikka opas sen sanoi. Joskosta oppisin kirjoittamaan ylös) ja niitä maalauksia säilytetään kirkon vieressä olevassa museossa. Vanhoista lehdistä löytyy uutisia kirkon korjauksesta, joten lienee sama korjaus josta mm. Hämeen Sanomat 18.7.1882 kirjoittaa.

Kirkossa on myös urut, jotka näyttivät ihan hienoilta. 

Kuvassa näkyy myös toinen upeista kattokruunuista. Tuijotin niitä pitkään ja otin pari kuvaakin. Kuvissa näkyy jonkin verran tekstiä joka niihin on kaiverrettu lahjoittajien kunniaksi, sekä haltioitunut kuvaaja....

Kirkossa minua hengästyttivät upeudellaan kirkon vanhat esineet. Pyhimyspatsaita oli muutama ja vaikka kirkon oma pyhimys on Johannes kastaja löytyi myös Pyhä Olavi puupatsastelemassa kirkosta:

Alttarin yläpuolella on kaksi pyhimystä, tai oikeastaan alkuperäisten kopiot. Kirkon opas kertoi kyllä heidänkin nimet, mutta toinen oli varmaan Johannes ja toista en tietenkään enään muista.

Kirkon alttarin lähellä oli neljä (ainakin niin monta kuvasin) puista aatelisvaakunaa. Henrik Månsson Spåren elämästä oli kerrottu taulussa joka oli vaakunan vieressä. Mutta vaakunat olivat hienoja!

 

Kuvat eivät anna oikeutta vaakunoille, joista olin melkoisen vaikuttunut. Ja laitoin vain nuo kaksi.

Kirkon toiseksi hienoin esine minun mielestäni oli vaivaisukko.  Ukon tukka ja parta oli aaltoileva ja vyöllä roikkui pussi. Mietin että lieneekö ollut rahapussi. Hyvin oli ukko säilynyt.

Mutta minun mielestäni kaikkein hienoin kirkossa oli laiva:

Se on hieno!

Alkuperäinen on Kotkan merimuseossa Wellamossa. Sattumalta Kaisa kirjoitti retkestä Wellamoon ja hänellä oli myös kuvia alkuperäisestä laivasta!

Opas kertoi että tuo laiva on tullut kirkkoherran mukana rannikolta Hauholle joskus 1600-luvulla. Se on myös poikkeuksellinen täällä sisämaassa, yleisempiä ovat rannikolla, kertoi opas. Enpä ole tuollaiseen täällä törmännyt ennen tätä. 

Huomasin myös että Hauhon kirkosta on aikaisemmin kirjoittanut myös Juhan suku-uutiset.

Seuraavaksi kävimme kirkon jälkeen viereisessä museossa. Se oli mielenkiintoinen. Pieni rakennus, joka on auki vain joskus (aukioloaikoja en ole löytänyt vaikka kuinka netistä hain...), mutta sattui olemaan Hauhon retkemme aikaan auki. Selvisi sitten että Hauholla oli Hämeen heimojuhla. Seuraavana päivänä olisi ollut ulkoilmamuseolla tapahtumaa mutta se jäi meiltä väliin.

Alakerrassa oli nähtävänä näyttely vuosi 1918 Hauholla. Seinillä oli karttoja, joissa oli selitettynä joukkojen liikkeitä eri alueilla sekä valokuvia.

Sitten oli erilaisia vanhoja esineitä, joissa oli hienosti selitettynä mitä mikäkin oli. Muistelin aikanaan kun sukututkimuskurssilla opiskelimme perukirjojen tutkimista ja yritimme selvittää millainen on joku kirjoituksessa mainittu höylä, josta ei koskaan ollut kuullutkaan. Siellä niitä nyt sitten oli esillä ja nimet vieressä! Nytpä tiedän minkä näköinen on härkähöylä.

Museolla on nähtävänä kirkosta poistetut lehterikuvat. Tyylistä tuli ihan Tyrvään Pyhän Olavin vanhat maalaukset mieleen. Paitsi yhden hepun osalta:

Itse Martti Luther se siinä. Ei näkynyt Tyrväällä tämän Martin kuvaa. Kuvan epätarkkuus johtuu sekä huoneen hämäryydestä, pitkästä valotusajasta ilman salamaa kuin väsymyksen aiheuttamasta vapinasta käsissä. Mutta martin tunnistaa kuvasta, eikö vaan?

 

Tässä kuvassa näkyy näitä poistettuja maalauksia muitakin, sekä museossa olevia patsaita. Katossa roikkuu kirkon vanhoja kynttelikköjä. Oikealla näkyvästä luki selosteessa että "punaiset särkivät 1918". Kuvassa näkyvä valo on ihan auringosta, ei salamasta. Aurinko on siis todistetusti paistanut tänä kesänä ainakin kaksi kertaa.

Ja sitten tietysti vielä piti päästä poikkeamaan Hauhon hautausmaalla, joka sijaitsi kotimatkan varressa. Sieltä piti hakea Sirénin hautaa ja olihan se siellä.

Kävimme katsomassa myös hautausmaan vanhassa olevia vanhoja hautamuistomerkkejä, joista yksi kiinnitti huomiomme:

Luulimme aluksi tätä merimiehen haudaksi näiden symbolien vuoksi, mutta löytyihän se kuka kumma on "Loitnanten och riddaren af St Anna Ordens  4de Klass Gustaf Neclair 1827-1857".
Ja mikä on Pyhän Annnan ritarikunta.

Ja lopuksi pakollinen Hauho-linkitys.

Jokilammin torppa

Jaakko Juhanpoika (Jacob Johansson) syntyi Honkajoella Lauhaluomassa 30.7.1811 Juha Antinpojan ja Anna Juhantyttären vanhinpana poikana. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista viisi kuoli imeväisenä. Jaakon veljistä Hannun (Hanoch s. 7.6.1823) tie vei Karijoelle vaimon Sofia Jaakontyttären kanssa ja he saivat kolme lasta. Jaakon veljet Johannes (s. 21.4.1816)  ja Henrik (s. 23.9.1820)  ovat selvittämättä.

EDIT: Johannes muutti Siikaisiin Pyntäiseen Välisalon torppariksi. (s. 21.4.1816 Honkajoki, k. 2.10.1896 Siikainen Pyntäinen). Hänellä oli kaksi vaimoa; Anna Greta Kustaantytär Haapalahti, Rajala (s. 30.6.1810 Siikainen Hirvijärvi, k. 20.12.1866 Siikainen Hirvijärvi) ja Anna Greta Gabrielintytär (s. 8.7.1827 Kankaanpää, k. 2.3.1900 Siikainen Pyntäinen Tommikoski). Enimmäisestä aviosta syntyi poika Simson Juhanpoika, joka vihittiin Maria Matilda Jaakontyttären (s. 19.9.1852 Ahlainen) kanssa 1.8.1875 avioon. He saivat ainakin 10 lasta.

Justiina Mariantytär syntyi Isojoella 15.6.1811 äitinsä Maria Simontyttären vanhinpana lapsena, aviottomana. Maria sai myös Malachias Marianpojan vuonna 1819. Justiinan syntymää hain melkoisen kauan ja apunani oli Isojoen tuntija. Silti Justiinan syntymää ei löytynyt. Löytyi vain Marian tiedoista merkintä Vaasaan menosta ja takaisin tulosta Justiina kainalossa. Justiinan patronyyminä mainitaan Heikintytär (Henriksdotter) viimeistään heidän muuttaessa Honkajoelle.

Jaakko ja Justiina vihittiin Honkajoella 11.11.1832.

Jaakko ja Justiina tulivat Honkajoelta Siikaisiin 1834 mukanaan tytär Heta (Hedvig, s. 5.10.1832 Isojoki, k. 19.9.1852).  He olivat aluksi Hirvijärvellä Uusitalolla, jossa Jaakko oli renkinä. Sieltä Jaakko vaihtoi rengiksi Tontelaan, josta Isokytöön. Seuraavassa rippikirjassa Jaakko on maininnalla Inh. (eli Inhysning eli itsellinen).

Hirvijärvellä syntyivät Maija Stina (Maja Stina s. 15.5.1835), Juha (Johan s. 15.9.1837), Kaisa Vilhelmina (Caisa Wilhelmina s. 28.5.1841).

Perhe muutti Hirvijärveltä Leväsjoelle 1842, jossa perhe oli Forsbackalla eli Koskimäellä (nimenmuutos vuonna 1936). Jaakko oli merkinnällä itsellinen. Vuosien 1851-52 aikana Jaakko ja Justiina ovat saaneet Forsbackasta torpan paikan. He olivat aluksi Nyb. (eli nybyggare eli uudisasukas) ja 1853 jo maininnalla torppari.

Leväsjoella perheeseen syntyivät Jaakko (s. 5.9.1843), Frans (s. 20.11.1845, k. 25.7.1868), Oskar (s. 1.5.1848, k. 29.9.1900),sekä kaksoset  Isak ja Adolfina (s. 21.9.1852).

Jaakko ja Justiina ovat joko rakentaneet tai ainakin aloittaneet torpan rakentamisen, joka edelleen on ylväästi pystyssä.

Seuraavassa pariskunnan lapsista.
Maija Stina avioitui Otamoille Juha Niilonpoika Liljan (Johan Nilsson Lilja s. 19.4.1830, k. 13.5.1864) kanssa 1862. He saivat pojan Juha Edvard Liljan (Johan Edvard Johansson s. 29.12.1862)  pian häiden jälkeen. Vain pari vuotta myöhemmin Juha Niilonpoika kuoli. Kuolinsyystä en saanut tarkkaan selvää, mutta olisiko haava? Lieneekö ollut puukkohippasilla? Ja miksi on haudattu vasta joulukuussa? Maija Stiinan jatko on traagisempi. Hänen tietonsa jatkuivat digitoitujen kirjojen jälkeen, joten antaa ne olla toistaiseksi. Hänen poikansa oli kasvattina Maija Stinan vanhemmilla, kunnes isä Jaakko kuoli ja Justiina meni uudelleen naimisiin. Silloin Juha Edvard siirtyi isänsä äidin luokse. Hän oli renkinä ja tapasi vaimonsa Kristina Juhantyttären (s. 19.7.1865), jonka kanssa hänellä oli ainakin kaksi lasta.

Juha Jaakonpoika siirtyi Siikaisten Rajakorven torppariksi vaimonsa Maria Heikintyttären (s. 2.3.1833) kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista ainakin kaksi jatkoi sukua ja kaksi kuoli imeväisenä. Pojista Frans Henrik (s. 24.1.1863) avioitui kaksi kertaa ja sai neljä lasta (kaksi eli aikuiseksi). Johan Gustaf (s. 13.9.1865) sai vaimonsa kanssa kolme lasta. Heidän tietonsa jatkuvat yli digitoidun rippikirjan.

Kaisa Vilhelmiina avioitui 19.7.1863 Siikaisissa Karijoella syntyneen ja Siikaisiin 1848 muuttanut Kustaa Heikinpojan (s. 17.1.1833, k. 28.1.1911 Siikainen Leväsjoki) kanssa. He olivat aluksi sukunimellä Lindukanta, mutta se vaihtui Hirvikoskeen heidän mennessä isäntäpariksi sinne. Kustaan veljeksi mainitaan Isak Heikinpoika joka on syntynty Siikaisissa. Kustaan vanhemmat olivat Henrik Heikinpoika Martintalo (s. 13.12.1792 Merikarvia Ylikylä, k. 29.3.1873 Karijoki Huhtala) ja Maria Sakarintytär Sakari (s. 7.1.1798 Siikainen, k. 20.11.1878 Karijoki Huhtala).
Kaisalla ja Kustaalla oli neljä lasta, joilla ainakin kolmella oli myös useampia lapsia.

Jaakko Jaakonpoika on esivanhempani. Hänen ensimmäinen vaimonsa ja esi-äitini Serafia Josefintytär saivat neljä lasta, joista kolme eli aikuiseksi. Serafia kuoli vain 30-vuotiaana. Jaakko meni uudelleen naimisiin Merikarvialaisen Anna Sofia Tuomaksentyttären kanssa. He saivat viisi lasta. Heistä varmaan myöhemmin lisää.

Frans kuoli nuorena miehenä katovuosina.

Oskar vihittiin 19.5.1878 Merikarvialla Katariina Vilhelmiina Juhontytär Österbackan (s. 3.2.1855 Merikarvia Kangasniemi) kanssa. Heillä oli ainakin kolme lasta; Severina Vilhelmina (s. 15.3.1879), Elina Vilhelmina (s. 12.12.1880) ja Selma Josefina (s. 12.11.1886).

Isak vihittiin Maria Adofina Juhontytär Sundgrenin (s. 22.9.1851 Merikarvia Filppula)  kanssa 31.12.1877 Merikarvialla. Heillä oli ainakin kaksi poikaa; Juho Rikhard (s. 10.4.1879 Siikainen) ja Frans Oskar (s. 17.5.1891 Siikainen , k. 17.5.1891). Isak mainitaan itsellisenä.

Adolfina vihittiin 12.12.1874 Isakin vaimon veljen Juho Fredrik Juhonpoika Sundgrenin (s. 23.3.1848 Merikarvia Filppula) kanssa.Heillä oli ainakin kuusi lasta, joista vanhin poika Johan Gustaf Sundgren( s. 15.2.1877 Merikarvia Peippu) vihittiin Amanda Erkintyttären (s. 30.12.1879 Siikainen) kanssa 3.6.1900. Heillä ainakin poika Juho Jalmari (s. 17.9.1900 Siikainen).

Jaakko Juhanpoika Jokilammi kuoli 20.4.1865 Siikaisten Leväsjoella. Hänen perukirjoituksensa tehtiin 5.10.1865. Se löytyy Turun maakunta-arkistosta, Ulvilan tuomikirja ja perukirjat vuodelta 1867-71 sivu 1941.

Justiina  meni naimisiin 1871 paperitehtailija Adam Mörtin kanssa, joka myös oli jäänyt leskeksi jonkin aikaa aikaisemmin. Aatamin tytär Anna Stiina oli naimisissa Tyrvään Torran pojan Henrik Robertin kanssa, joka tuli torppariksi Lankoskelle ja oli nimellä Rosengren.

Ja lopuksi pari kuvaa Jokilammilta otettuna kauniina kesäpäivänä 2012.

Wilhelm Siren

Vilhelm syntyi Pirkkalan Sorkkalan Sikojärven talossa 25.5.1752 talon isännän Juha Erkinpoika (Johan Eriksson) Sikojärven ja Riitta Antintytär (Brita Andersdr) Kataiston ensimmäiseksi lapseksi. Juha lienee ollut melkoisen tarmokas ja ehkäpä onnekaskin sillä mitä ilmeisemmin hän on saanut kerättyä jonkin verran omaisuutta. Tämän voi päätellä siitä että Juha laittoi peräti kolme poikaansa Porin Triviaalikouluun. Vilhelm oli vuoden 1779 matrikkelissa "Classis syntactica" eli ylemmän kollegan luokalla numerolla 226. Hän on matrikkelissa nimellä Wilhelm Johannis Sirén. Hän oli 17-vuotias, Pirkkalan Sikojärveltä ja hän sai todistuksen 12.10.1771. Vilhelm oli koulussa n. 3-4 vuotta sillä hänet mainitaan oppilaaksi jo vuonna 1767. Koulun jälkeen Wilhelm palasi kotitilalleen, jonka isännäksi hän ryhtyi 1776.


Vilhelm löysi vaimon Leena Heikintyttären (Lena Henricsdr s.12.1.1751) Tyrkkölän Heikkilästä. Leena oli vävyisännän Heikki Matinpoika (Henric Mattsson) ja Anna Kustaantyttären (Anna Gustafsdr) kolmas lapsi. Leenan veli Simo (Simon Henricsson s. 26.9.1743) jäi pitämään taloa. Vilhelm ja Leena vihittiin 11.6.1775 Pirkkalassa.

Vilhelmille ja Leenalle siunaantui ainakin kuusi lasta, joista ainakin kaksi kuoli pienenä. Rippikirjasta perheen selvittäminen on melkoista touhua, sillä 1769-1800 kirjan sekä vuosien 1769-1778 että  vuosien 1778-1786 sivut ovat melko suttuiset. Nimiä on vedetty yli, nimiä on kirjoitettu väleihin ja kopio on vain kohtuullinen. Digitaaliarkiston kuva on paljon parempi, mutta hankala silti. No onpa jotain edes mistä lähteä liikkeelle.

Lapsista vanhin oli Juha Vilhonpoika (Johan Wilhelmsson s. 2.6.1776). Juhan kummeina oli isän kaksi tätiä miestensä kanssa, Sikojärven Randalan torpan emäntä Leena sekä ilmeisesti lapsen eno. Juhasta tuli Vilhelmin jälkeen seuraava isäntä. Juhan vaimo oli Greta Kaarlentytär (Margareta Carlsdr s. 27.3.1779) Vesilahdelta. Johan kuoli 31.8.1832, jolloin Greta jäi isännöimään taloa kunnes heidän poikansa Johan Adolf otti tilan haltuunsa 1843. Johan Adolf muutti Hämeenkyröön puolisonsa Johanna Jeremiaantyttären kanssa 1853 jolloin he myivät tilan. Juhalla ja Gretalla oli 10 lasta.

Seuraavana syntyi Kalle Vilhonpoika (Carl Wilhelmsson s. 6.12.1777). Kallen kummeina oli isän täti Katajistosta miehensä ja tyttären kanssa, Sorkalan isäntä ja emäntä, Randalan torppari tyttärensä Leenan kanssa sekä Vilhelmin veli scholarus Carolus Sirén. Kalle löysi puolisonsa Eva Antintytär Benckin (Eva Anderdr s. 18.10.1789) Penttilästä, jonka sotilaan tytär Eva oli. Evan äiti Leena oli isänsä kanssa Kallen kummeja. Kalle ja Eva muuttivat Hämeenkyröön 1808, jossa Kalle oli Mahnalan Riihiojan isäntänä 1808-14. Seuraavana he olivat Lavajärven Sarkkilan torpassa nimeltä Wallkila. Siellä Kalle kuoli 4.7.1826. Leski meni uudelleen naimisiin ja lapset lähtivät Lempäälään ja Pirkkalaan. Sukumme jatkuu Kallen ja Evan Sakari pojasta.

Kolmas lapsi oli Sakari Vilhonpoika (ZachariasWilhelmsson s. 12.9.1779, k. 29.10.1786) joka kuoli pienenä hinkuyskään. Sakarin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sorkan isäntä ja emäntä, Sikalan isäntä ja emäntä, Randalasta torpan tytär Leena miehensä Antti Sparfin kanssa. Sparf oli myöhemmin astuessaan palvelukseen Benck nimellä.

Neljäs lapsi ja vanhin tyttäristä oli Leena Vilhontytär (Helena Wilhelmsdr s. 4.6.1783). Hän jäi naimattomaksi ja asui Sikojärvellä kuolemaansa 8.4.1855 asti.Leenan kummeina olivat Sikalan isäntäpari, Sorkan isäntäpari, Randalan uusi isäntä, Tyrkkälän Räikän isäntä tyttärensä kanssa sekä Heikkilän isäntä veljensä kanssa.

Viides lapsista oli Esteri Vilhontytär (Ester Wilhelmsdr s. 26.7.1786) jonka vaiheita en ole pystynyt selvittämään.Esterin kummeina olivat Kyöstin isäntä, Räikän isäntä vaimonsa ja tyttärensä kanssa, Sikalan isäntäpari sekä Katajiston  isäntä tyttärensä kanssa.

Kuudes ja viimeinen lapsista Antti Wilhelm Vilhonpoika (Anders Wilhelm Wilhelmsson s. 20.1.1793, k. 23.6.1793) kuoli imeväisiässä. Antin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sikalan isäntä, Katajiston isäntä, Sikalan poika ja tuleva isäntä, Randalan nuori torppari vaimonsa kanssa, Heikkilän poika, sotilas Mikko Sijk, Katajiston vanhaemäntä, Sikalan vanhaemäntä, sekä neljä piiaksi mainittua tytärtä edellämainituista taloista.

Lasten kummeista voidaan ainakin päätellä että yhteydenpito suvussa on ollut tiivistä ja naapureiden kanssa ollaan oltu hyvissä väleissä.

Vilhelm oli koulussa oppinut luku- ja kirjoitustaidon, sekä ruotsinkieltä, joten hän pystyi tavallisen kansan keskuudessa toimimaan tehtävissä jotka vaativat kyseisiä taitoja. Erilaisia anomuksia, kirjelmiä ja muu virallinen toiminta kun tehtiin ruotsiksi.
Pirkkalan historia kertoo Vilhelmin valtiopäivillä edustamisesta seuraavaa:

"Ruotsin vallan ajan lopulla valittiin valtiopäiville vielä yksi pirkkalalainen isäntä, Vilhelm Juhonpoika Siren. ... Pelkästään suomea osaavalla talonpojalla oli tietysti samanlaisia vaikeuksia myös valtiopäivillä. Suuri osa suomalaisista talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehistä olikin olojen pakosta sangen passiivisia. Vilhelm Sirenin poikkeukselliset taidot tekivät hänet tunnetuksi kotipitäjän ulkopuolellakin, ja hänet valittiin kahdesti valtiopäivämieheksi, vuosina 1786 ja 1800.
Vuoden 1786 valtiopäivillä kuningas Kustaa III:lla oli vastassaan jyrkkä oppositio. Suomalaiset talonpojat olivat kylläkin vahvasti kuningasmielisiä, mutta jäivät tärkeitä kysymyksiä käsiteltäessä monesti vähemmistöön. Vuoden 1800 valtiopäivät pidettiin Norrköpingissä, koska kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi pystyvänsä pääkaupungin ulkopuolella pitämään hallituksen vastustajat paremmin kurissa. Vilhelm Siren valittiin näillä kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä suomalaisten kannalta tärkeän talousvaliokunnan jäseneksi. Käsiteltävistä kysymyksistä oli keskeisin raharealisaation toteuttaminen, mutta moni muita nimenomaan talonpoikia kiinnostavia asioita oli esillä. Muun muassa saatiin ajetuksi läpi erityisesti suomalaisten valtiopäivämiesten vaatimus, että palkollisten muuttoaika oli sirrettävä myöhäissyksyyn.
Vuoden 1800 valtiopäivät olivat viimeiset Ruotsin vallan aikana pidetyt."

1809 Porvoon valtiopäivillä talonpoikien yhtenä edustajana oli Vilhelmin veli Elias.

Wilhelm oli kotitilansa isäntänä vuodesta 1776 aina äkilliseen kuolemaansa 1805 asti. Hän oli ahkera ja vakavarainen isäntä. Siitä huolimatta hän oli vuonna 1790 Turun kämnerinoikeudessa syytteessä että oli myynyt torilla voita nauloittain. Talonpoikia pyrittiin estämään karjataloustuottteiden vähittäismyynti väittämällä että tämä kuului vain porvareille. Oikeus ei ollut tällä näkökannalla vaan vapautti Sirenin.

Vilhelm toimi ainakin seurakunnan tilintarkastajana, sillä hänen allekirjoituksensa löytyy Pirkkalan viinikassan lopusta 1802. Vieressä komeilee veljensä Eliaksen nimi.

Ja se mikä Vilhelmin ja Eliaksen kohdalla huomaa on se että he ovat allekirjoittaneet nimensä itse eivätkä käyttäneet puumerkkiä.

Vilhelm kuoli 14.5.1805 äkilliseen kuumeeseen, vain 52-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä varakkaan talon, lesken sekä kaksi poikaa Juha ja Kalle, sekä kaksi naimatonta tytärtä Helena (Lena) ja Ester.

Tytärten edustajana perinnönjaossa toimi  Carl Mattsson Ollila Naistenmatkan kylästä. Irtonainen omaisuus jaettiin kuuteen osaan, jotka arvottiin perillisten kesken. Johan sai numerot 2 ja 5, Carl 1 ja 6, Lena 4 ja Ester 3.
Leskelle taattiin syytinki talossa ja perukirjassa on sopimus kirjattuna.

Ja päätän mielenkiintoisen Vilhelmin tarinan hänen perukirjansa allekirjoittaneisiin leskeen ja poikiin, sekä tytärten edustajaan.

Lähteitä:
Pirkkalan seurakunnan rippikirjat
Saarenheimo, Juhani, Vanhan Pirkkalan historia, 1974
Ylä-Satakunnan ylinen tuomiokunta, Wilhelm Sirenin perukirja
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot
Kuuliala,  Wiljo-Kustaa, Sikojärven Sirenit, 1946
Hämeenkyrön ja Viljakkalan rippikirjat

Pala Tyrväätä kaukanakin

Tavoistamme poiketen päätettiin pistäytyä juhannusta ennen Hämeenlinnan Citymarkettiin. Inhoan käydä siellä kun siellä on ai-na niin pitkät jonot. Jonoja saadaan aikaiseksi pitämällä vain pari kassaa auki kiiruimpana aikana. Noh... nyt kumminkin päätettiin käydä sillä siellä on myynnissä limpparia jota ei ole muualta täältä löytynyt.
Ja mitäpä löytyi leipäosastolta. Pyymäen leipomon tuotteita ja ihan konsulentti-herra myymässä!
Hyökkäsin heti katsomaan mitä kaikkea on tarjolla ja manasin siinä omaan tapaani puoliääneen:
- ei oo karkunlimppua... pöh... tietenkään... sitä mistään...
Johonka herra tuli kysymään kaipailinko jotain.
- Karkunlimppua kattelin jos sulla semmosta olis ollu..
- Voi se loppu jo aamulla. Mutta mää tuun taas kahren viikon päästä tänne kummää olen joka toine perjantai täälä myymäsä näitä leipiä.
- Sussiunakkooo! Emmää oo tiänny ollenkaa että täälä o Pyymäe leipää ollu myynnisä. Olisimmar mää käyny kattomasa ja ostanu limppuni täältä ettei tartte se takia Vammalaa lähtee. Oon sitte aina ostanu useemma kerralla ja tuupannu pakkasee.
- Juu ei tartte. Tuu kahren viiko päästä perjantaina mää ole sillo täällä.
- No taatusti tule! Kiitos vinkistä.
- Tarttee opettaa nää paikallisekki tykkään siitä, jonsei muute ni vähitelle...
- No nii tarttee! Kunnei semmosta vastaavaa oo täälä ollenkaa. Nährää kahre viiko päästä.

Pyymäen leipomosta ja karkunlimpusta lisää tiatoo.

Nam.