Kallen päivä

Kallenpäivänä huomioin sukuni Kalleja. Yhteensä sukutauluista löytyy 239 Kallea, joista muut eivät ole suoraa sukua, mutta sukua kuitenkin. Nämä herrat ovat kuitenkin suoraa sukua lapsilleni.

Juhlapäivän kunniaksi Carl von Linné.
Alexander Roslin [Public domain],
lähde: Wikimedia Commons

Carl Wilhelminpoika Sirén (s. 6.12.1777 Pirkkala, k. 15.7.1826 Viljakkala) oli Sikojärven isännän Wilhelmin poika. Hän lähti Hämeenkyröön vaimonsa Eva Antintytär Benckin kanssa 1808. Siellä he asuivat Riihiojan torpassa torppareina, Viitaniemen ja Wallkilan torpassa lampuoteina. Wallkilassa Carl kuoli keuhkotautiin. Carl lienee saanut nimensä isänsä veljeltä kirkkoherralta, joka oli se kuuluisampi Sirénin veljeksistä.


Carl Erkinpoika Rantala (s. 1738, k. 3.11.1804 Pirkkala) oli Sikojärven Rantalan torppari. Hänen puolisonsa oli Lisa Heikintytär (s. 1738, k. 1820 Pirkkala). Tämän Kallen varhaiset vaiheet ovat minulle hieman haastavia sillä Pirkkalan rippikirjat ovat...hm... miten sen diplomaattisesti sanoisi... haastavia. Syntyneistä ei tuolta ajalta ole kirjoja (ainakaan SSHY:llä eikä arkistolaitoksella). Oletan Kallen löytyvän samalta sivulta rippikirjasta kuin edellisen Kallen isoisä (Pirkkala 1751-1757 Sorkkala Sikojärvi) vaan varmuutta ei minulla ole. Tämän Kallen tyttären tytär oli tuo edellisen Kallen vaimo Eva.

Karl Heikinpoika Hellén (s. 27.2.1838 Messukylä, 20.4.1881 Forssa) syntyi isänsä ollessa muonatorpparina Messukylän Haiharassa. (Hetkinen... mehän ollaan asuttu tuossa lähellä... no ympäri käydään yhteen tullaan..) Messukylästä Kalle meni Tampereelle 1850 Finlaysonin tehtaan työntekijäksi. 1855 hän muutti Forssaan ja meni siellä Forssan kehräämölle töihin. Kehräämössä hän oli töissä n. vuoteen 1876, jonka jälkeen mainitaan joutolaisena (försvarlösa). Puolisokseen hän löysi tammelalaisen Maria Henrika Träskin (s. 1.9.1836 Tammela Hykkilä).

Carl Mikonpoika Fossila (s. n. 1713 Teuva, k. 6.7.1793 Teuva Fossila) on vielä erittäin vähillä tiedoilla. Hänen vaimonsa oli Maria Pehrintytär Berttula (s. n. 1719 Teuva, k. 3.12.1790 Teuva Fossila). Heillä oli  yhteisiä lapsia huimat 15. Tässä kohdassa huomautan heti että sukunimi on sama kuin talonnimi, ei niinkään välttämättä sukunimi. Enpä sano tästä Kallesta enempää. Tutkittavaa riittää.

Carl Påhlsson Carlsgård ( s. n. 1656 Ikaalinen Kankaanpää, k. 12.1.1746 Ikaalinen Kankaanpää Venesjärvi) on monen kankaanpääläisen esi-isä. Talokin on saanut nimensä tämän Kallen mukaan, joka kylläkin näkyy muodossa Kaarlentalo. Kalle oli renkinä Oukarilla ja lopulta isäntänä omassa talossa noin 1700. Alueen tuntee ja tietää parhaiten Raimo E. Harju, sekä Matti Palokangas.

Carl Fredric Antinpoika Borg on jo tuttu. Hänellä oli myös poika nimeltä Kalle, jolla oli poika nimeltä Kalle Evert.

Ja pahnanpohjimmaisena mutta rakkaimpana kaikista meidän oma Kalle! Hyvää nimipäivää!

Wilhelm Siren

Vilhelm syntyi Pirkkalan Sorkkalan Sikojärven talossa 25.5.1752 talon isännän Juha Erkinpoika (Johan Eriksson) Sikojärven ja Riitta Antintytär (Brita Andersdr) Kataiston ensimmäiseksi lapseksi. Juha lienee ollut melkoisen tarmokas ja ehkäpä onnekaskin sillä mitä ilmeisemmin hän on saanut kerättyä jonkin verran omaisuutta. Tämän voi päätellä siitä että Juha laittoi peräti kolme poikaansa Porin Triviaalikouluun. Vilhelm oli vuoden 1779 matrikkelissa "Classis syntactica" eli ylemmän kollegan luokalla numerolla 226. Hän on matrikkelissa nimellä Wilhelm Johannis Sirén. Hän oli 17-vuotias, Pirkkalan Sikojärveltä ja hän sai todistuksen 12.10.1771. Vilhelm oli koulussa n. 3-4 vuotta sillä hänet mainitaan oppilaaksi jo vuonna 1767. Koulun jälkeen Wilhelm palasi kotitilalleen, jonka isännäksi hän ryhtyi 1776.


Vilhelm löysi vaimon Leena Heikintyttären (Lena Henricsdr s.12.1.1751) Tyrkkölän Heikkilästä. Leena oli vävyisännän Heikki Matinpoika (Henric Mattsson) ja Anna Kustaantyttären (Anna Gustafsdr) kolmas lapsi. Leenan veli Simo (Simon Henricsson s. 26.9.1743) jäi pitämään taloa. Vilhelm ja Leena vihittiin 11.6.1775 Pirkkalassa.

Vilhelmille ja Leenalle siunaantui ainakin kuusi lasta, joista ainakin kaksi kuoli pienenä. Rippikirjasta perheen selvittäminen on melkoista touhua, sillä 1769-1800 kirjan sekä vuosien 1769-1778 että  vuosien 1778-1786 sivut ovat melko suttuiset. Nimiä on vedetty yli, nimiä on kirjoitettu väleihin ja kopio on vain kohtuullinen. Digitaaliarkiston kuva on paljon parempi, mutta hankala silti. No onpa jotain edes mistä lähteä liikkeelle.

Lapsista vanhin oli Juha Vilhonpoika (Johan Wilhelmsson s. 2.6.1776). Juhan kummeina oli isän kaksi tätiä miestensä kanssa, Sikojärven Randalan torpan emäntä Leena sekä ilmeisesti lapsen eno. Juhasta tuli Vilhelmin jälkeen seuraava isäntä. Juhan vaimo oli Greta Kaarlentytär (Margareta Carlsdr s. 27.3.1779) Vesilahdelta. Johan kuoli 31.8.1832, jolloin Greta jäi isännöimään taloa kunnes heidän poikansa Johan Adolf otti tilan haltuunsa 1843. Johan Adolf muutti Hämeenkyröön puolisonsa Johanna Jeremiaantyttären kanssa 1853 jolloin he myivät tilan. Juhalla ja Gretalla oli 10 lasta.

Seuraavana syntyi Kalle Vilhonpoika (Carl Wilhelmsson s. 6.12.1777). Kallen kummeina oli isän täti Katajistosta miehensä ja tyttären kanssa, Sorkalan isäntä ja emäntä, Randalan torppari tyttärensä Leenan kanssa sekä Vilhelmin veli scholarus Carolus Sirén. Kalle löysi puolisonsa Eva Antintytär Benckin (Eva Anderdr s. 18.10.1789) Penttilästä, jonka sotilaan tytär Eva oli. Evan äiti Leena oli isänsä kanssa Kallen kummeja. Kalle ja Eva muuttivat Hämeenkyröön 1808, jossa Kalle oli Mahnalan Riihiojan isäntänä 1808-14. Seuraavana he olivat Lavajärven Sarkkilan torpassa nimeltä Wallkila. Siellä Kalle kuoli 4.7.1826. Leski meni uudelleen naimisiin ja lapset lähtivät Lempäälään ja Pirkkalaan. Sukumme jatkuu Kallen ja Evan Sakari pojasta.

Kolmas lapsi oli Sakari Vilhonpoika (ZachariasWilhelmsson s. 12.9.1779, k. 29.10.1786) joka kuoli pienenä hinkuyskään. Sakarin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sorkan isäntä ja emäntä, Sikalan isäntä ja emäntä, Randalasta torpan tytär Leena miehensä Antti Sparfin kanssa. Sparf oli myöhemmin astuessaan palvelukseen Benck nimellä.

Neljäs lapsi ja vanhin tyttäristä oli Leena Vilhontytär (Helena Wilhelmsdr s. 4.6.1783). Hän jäi naimattomaksi ja asui Sikojärvellä kuolemaansa 8.4.1855 asti.Leenan kummeina olivat Sikalan isäntäpari, Sorkan isäntäpari, Randalan uusi isäntä, Tyrkkälän Räikän isäntä tyttärensä kanssa sekä Heikkilän isäntä veljensä kanssa.

Viides lapsista oli Esteri Vilhontytär (Ester Wilhelmsdr s. 26.7.1786) jonka vaiheita en ole pystynyt selvittämään.Esterin kummeina olivat Kyöstin isäntä, Räikän isäntä vaimonsa ja tyttärensä kanssa, Sikalan isäntäpari sekä Katajiston  isäntä tyttärensä kanssa.

Kuudes ja viimeinen lapsista Antti Wilhelm Vilhonpoika (Anders Wilhelm Wilhelmsson s. 20.1.1793, k. 23.6.1793) kuoli imeväisiässä. Antin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sikalan isäntä, Katajiston isäntä, Sikalan poika ja tuleva isäntä, Randalan nuori torppari vaimonsa kanssa, Heikkilän poika, sotilas Mikko Sijk, Katajiston vanhaemäntä, Sikalan vanhaemäntä, sekä neljä piiaksi mainittua tytärtä edellämainituista taloista.

Lasten kummeista voidaan ainakin päätellä että yhteydenpito suvussa on ollut tiivistä ja naapureiden kanssa ollaan oltu hyvissä väleissä.

Vilhelm oli koulussa oppinut luku- ja kirjoitustaidon, sekä ruotsinkieltä, joten hän pystyi tavallisen kansan keskuudessa toimimaan tehtävissä jotka vaativat kyseisiä taitoja. Erilaisia anomuksia, kirjelmiä ja muu virallinen toiminta kun tehtiin ruotsiksi.
Pirkkalan historia kertoo Vilhelmin valtiopäivillä edustamisesta seuraavaa:

"Ruotsin vallan ajan lopulla valittiin valtiopäiville vielä yksi pirkkalalainen isäntä, Vilhelm Juhonpoika Siren. ... Pelkästään suomea osaavalla talonpojalla oli tietysti samanlaisia vaikeuksia myös valtiopäivillä. Suuri osa suomalaisista talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehistä olikin olojen pakosta sangen passiivisia. Vilhelm Sirenin poikkeukselliset taidot tekivät hänet tunnetuksi kotipitäjän ulkopuolellakin, ja hänet valittiin kahdesti valtiopäivämieheksi, vuosina 1786 ja 1800.
Vuoden 1786 valtiopäivillä kuningas Kustaa III:lla oli vastassaan jyrkkä oppositio. Suomalaiset talonpojat olivat kylläkin vahvasti kuningasmielisiä, mutta jäivät tärkeitä kysymyksiä käsiteltäessä monesti vähemmistöön. Vuoden 1800 valtiopäivät pidettiin Norrköpingissä, koska kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi pystyvänsä pääkaupungin ulkopuolella pitämään hallituksen vastustajat paremmin kurissa. Vilhelm Siren valittiin näillä kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä suomalaisten kannalta tärkeän talousvaliokunnan jäseneksi. Käsiteltävistä kysymyksistä oli keskeisin raharealisaation toteuttaminen, mutta moni muita nimenomaan talonpoikia kiinnostavia asioita oli esillä. Muun muassa saatiin ajetuksi läpi erityisesti suomalaisten valtiopäivämiesten vaatimus, että palkollisten muuttoaika oli sirrettävä myöhäissyksyyn.
Vuoden 1800 valtiopäivät olivat viimeiset Ruotsin vallan aikana pidetyt."

1809 Porvoon valtiopäivillä talonpoikien yhtenä edustajana oli Vilhelmin veli Elias.

Wilhelm oli kotitilansa isäntänä vuodesta 1776 aina äkilliseen kuolemaansa 1805 asti. Hän oli ahkera ja vakavarainen isäntä. Siitä huolimatta hän oli vuonna 1790 Turun kämnerinoikeudessa syytteessä että oli myynyt torilla voita nauloittain. Talonpoikia pyrittiin estämään karjataloustuottteiden vähittäismyynti väittämällä että tämä kuului vain porvareille. Oikeus ei ollut tällä näkökannalla vaan vapautti Sirenin.

Vilhelm toimi ainakin seurakunnan tilintarkastajana, sillä hänen allekirjoituksensa löytyy Pirkkalan viinikassan lopusta 1802. Vieressä komeilee veljensä Eliaksen nimi.

Ja se mikä Vilhelmin ja Eliaksen kohdalla huomaa on se että he ovat allekirjoittaneet nimensä itse eivätkä käyttäneet puumerkkiä.

Vilhelm kuoli 14.5.1805 äkilliseen kuumeeseen, vain 52-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä varakkaan talon, lesken sekä kaksi poikaa Juha ja Kalle, sekä kaksi naimatonta tytärtä Helena (Lena) ja Ester.

Tytärten edustajana perinnönjaossa toimi  Carl Mattsson Ollila Naistenmatkan kylästä. Irtonainen omaisuus jaettiin kuuteen osaan, jotka arvottiin perillisten kesken. Johan sai numerot 2 ja 5, Carl 1 ja 6, Lena 4 ja Ester 3.
Leskelle taattiin syytinki talossa ja perukirjassa on sopimus kirjattuna.

Ja päätän mielenkiintoisen Vilhelmin tarinan hänen perukirjansa allekirjoittaneisiin leskeen ja poikiin, sekä tytärten edustajaan.

Lähteitä:
Pirkkalan seurakunnan rippikirjat
Saarenheimo, Juhani, Vanhan Pirkkalan historia, 1974
Ylä-Satakunnan ylinen tuomiokunta, Wilhelm Sirenin perukirja
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot
Kuuliala,  Wiljo-Kustaa, Sikojärven Sirenit, 1946
Hämeenkyrön ja Viljakkalan rippikirjat

Sikojärven Siren -suvusta

Sikojärveen tuli 1727 isäntäpariksi Erkki Juhanpoika ja Stiina Mikontytär. Stina oli jäänyt aikaisemmin leskeksi ja hänellä oli yksi poika. Yhdessä he saivat seitsemän lasta joista vanhin Juha Erkinpoika jäi isännäksi kotitilaa viljelemään. Juhasta tuli Sikojärven isäntä 1746. (Pirkkalan rippikirja 1733-1750, 1733-48)

Juha Erkinpoika (s. 15.12.1726, k. 5.11.1798) ja Brita Antintytär (s. 1730, k. 12.6.1805) vihittiin Britan kanssa 1750 Pirkkalassa. Pari vuotta myöhemmin Juhan sisko Maria vihittiin Britan veljen Antin kanssa. (Pirkkalan rippikirja 1733-1750, 1749-50)

Juha Erkinpojan perheessä on merkittävää se että peräti kolme hänen pojistaan opiskeli Porin Triviaalikoulussa. Pojista Wilhelm aloitti koulussa 1767 ja sai silloin nimen Siren, joka tuli myös hänen veljilleen. Wilhelm palasi kotitilalleen 1772, Juho 1776. Kaarlesta tuli ylioppilas 1778 ja hänet vihittiin papiksi 1783. Juho ja Wilhelm ainakin oppivat ruotsinkielen sekä kirjoitustaidon, joka nosti heidän arvoaan kotiseudulla. Heihin törmää mm. Seurakunnan tilikirjoissa, joissa esiintyy myös Elias.

Tässä lapset lueteltuna ikäjärjestyksessä.

Perheen ensimmäisenä lapsena syntyi Wilhelm (s. 25.5.1752, k. 14.5.1805). Hän meni naimisiin Pirkkalan Tykkölän Heikkilän Leena Heikintyttären (s. 12.1.1751, k. 2.1.1833) kanssa 1775. Heille syntyi seitsemän lasta. Wilhelm toimi mm. valtiopäivämiehenä 1786 ja 1800. Wilhelm on suoraa sukua, joten jatkan hänestä myöhemmin enemmän.

Seuraavana perheeseen syntyi Antti (s. 26.2.1755, k. 12.10.1826), joka hankki omistukseensa Pirkkalan Naistenmatkan Kyöstin ja oli siellä isäntänä 1797-1809. Hän meni naimisiin Lena Yrjöntytär Vikkulan (s. 9.11.1758, k. 7.10.1831) kanssa. Heidän poikansa Matti (s. 10.2.1782, k. 21.10.1850) oli Kyöstin seuraava isäntä.

Seuraavaksi syntyi poika Juha (s. 12.8.1758. k. 12.2.1819), joka meni Ylöjärven Runsaalle isännäksi mennessään naimisiin talon tyttären ja perijättären Saara Julianan (s. 28.6.1759) kanssa. Heidän tytär Eva Kaisa (Eva Catharina) (s. 14.5.1795, k. 16.1.1837) meni myöhemmin naimisiin Kaarlo Benjamin Mäkkylän kanssa. Heidän pojan poikansa on  J.J. Mikkola.

Seuraavaksi syntyi poika Karl (s. 2.4.1761, k. 17.8.1809), joka oli Haukivuoren, Jämsän ja Korpilahden kirkkoherrana. Karl vihittiin Maria Lovisa Lucanderin (s. 11.1.1770, k. 21.2.1832) kanssa 1790. Heillä oli 12 lasta, joista viisi kuoli imeväisenä. Muut jatkoivat sukua. Yksi lapsista oli Hauhon kirkkoherra Adolf Fredrik Siren (s. 29.4.1807, k. 14.5.1868), joka oli lähteiden perusteella melko värikäs persoona.
Yksi Adolf Fredrikin lapsista oli Hämeenlinnan vanhanlle hautausmaalle haudattu Rosa Elisabeth (s.14.11.1835, k. 12.6.1872) . Hänen miehensä Johan Magnus Gadd (s. 3.9.1834, k. 23.6.1891) toimi Hämeenlinnassa opettajana. Rosan kuoltua meni Johan Magnus naimisiin Rosan siskon Linda Matildan (s. 14.6.1848, k. 6.9.1922) kanssa ja perhe muutti Helsinkiin. Samaa sukuhaaraa on myös taidehistorian professori Osvald Siren (s. 6.4.1879, k. 26.6.1966).

Seuraavaksi syntyi Elias (s. 28.2.1768, k. 15.7.1830). Elias vihittiin Karkusta olevan Maria Heikintytär Hannulan (s. 7.8.1776. k. 20.2.1858)  kanssa 1798. Elias Juhonpoika Siren omisti Taipaleen Hintsan tilan, jonka hän oli 1796 ostanut veljeltään Wilhelmiltä. Jouduttuaan luopumaan Nokian kartanosta Elias Siren hankki 1819 Kukkolan rusthollin Lempäälästä ja muutti sinne asumaan loppuiäkseen. Elias toimi valtiopäivämiehenä veljensä Wilhelmin jälkeen. Hänen jälkipolviinsa kuuluu mm. Carl Gustav Siren (s. 13.2.1847, k. 11.12.1905), joka toimi kappalaisena Piikkiössä ja Viipurissa. Hänen poikansa oli Yrjö Sirola. Eliaksen poika Evert Wilhelm (s. 21.7.1837, k. 8.2.1876) toimi kauppiaana Tampereella ja hänet on haudattu Pyynikin kirkkopuistoon.

Seuraavaksi syntyi perheen ainoa tytär Lena (s. 24.10.1765, k. 25.1.1837) joka meni Vesilahden Ali-Siston emännäksi ja Mikko Mikonpojan (s. 2.6.1764, k. 1806) vaimoksi. Mikon kuoltua meni Lena toimi isäntänä kunnes meni naimisiin Suoniemeltä kotoisin olleen sotilaan pojan Heikki Heikinpojan (s. 10.11.1785, k.1.11.1856) kanssa.

Nuorimpana syntyi Jeremias ( s. 18.4.1771, k. 17.5.1831).Hän meni naimisiin Hedvig Heikintytär Eskon (s. 20.2.1773, k. 4.3.1854) kanssa vuonna 1801. He olivat Pirkkalan Sikoisen Heikkilän isäntänä vain pari vuotta jonka jälkeen he muuttivat Karkkuun Kosken isäntäpariksi.

Lähteitä Sikojärven Sireneihin

Sikojärveltä on siirretty Pirkkalan Reipin museon pihapiiriin vanha aitta. Alueella toimii nykyään lentokenttä ja oheisesta kartasta saa käsityksen missä Sikojärvi on.

Jonkin aikaa kyseistä sukua tutkittuani törmäsin Wiljo-Kustaa Kuulialan kirjoittamaan kirjaan "Sikojärven Sirenit". Kirjassa on kerrottu laajasti Sikojärven  vanhemmista vaiheista, sekä suvun kuuluisimmista henkilöistä.

Lisäksi löysin vanhoja kyselyitä tästä suvusta.

Porin triviaalikoulun oppilasluettelot 1722, 1733, 1737 ja oppilasmatrikkeli 1738-1842. Kirja on Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Halusin vain itse nähdä Kuulialan kirjassa mainitut kohdat. (Ja samalla näin muitakin mielenkiintoisia nimiä)

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Pirkkalan, Hämeenkyrön, Viljakkalan sekä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjojenlukeminen alkoi mikrofilmirullista ja nykyään niitä voi lukea verkosta.

Ja lopuksi vielä Googlen kartta Sikojärvestä:

Näytä suurempi kartta