Hauho

Kuinka pitkä matka on naapurikuntaan, johon ei ole varsinaisesti mitään asiaa? Kaksikymmentä vuotta sanoisin. Sen verran kesti käydä Hauholla. Ja hyvä oli että mentiin. Ja nyt vasta ehdin siitä kirjoittamaan. Ettei vaan hämäläisyys ala tarttua?

Aluksi päätimme lähteä Hauholle katsomaan Keräilykuume Antiikki- ja Keräilytapahtumaa. Navigaattoriin osoite ja matkaan niinkuin kunnon lomalaisten kuuluukin. Menimme Alvettulan kautta, joka on paikannimenä tuttu lukiessani 1918 tapahtumista. Hieno vanha silta oli matkalla, jokin muistomerkki vilahti ohi, mutta "käydään sitten toisella kertaa". Keräilytapahtumaan maksoi sisälle peräti 2 euroa per nuppi, joka oli vallan sopiva summa. Kiersimme Wiitsiälän lavalle ja saliin asetetut näytteilleasettajat läpi. Mukaan tarttui vain pari lehteä. Kippoja ja kuppeja en keräile, katselen vaan. Kirjoja katsoimme ja pari oli mielenkiintoista, mutta elän ilmankin. Mutta tosi kiva oli käydä ja menemme varmasti seuraavallakin kerralla.

Sitten suuntasimme minun eniten odottamaani kohteeseen Hauhon kirkkoon. Kiersimme ensin kirkon ympäri ja katsoimme mitä hautoja kirkkomaalla on. Siellä oli muutaman kirkkoherran viimeinen leposija, sankarihaudat sekä muutama merkkihenkilö. Ja sitten tietysti piti katsastaa Adolf Fredrik Sirénin esityksestä tehty kellotapuli. 

Kun olen Tyrvään Pyhän Olavin lähellä kasvanut, käynyt Vanhassa Maijassa, Vanajan kirkossa ja Messukylän kirkossa niin ajattelin tuon Hauhon kirkon muistuttavan näitä. Tavallaan joo. Mutta ei kuitenkaan. Nuo muut kirkot ovat enemmänkin säilyttäneet vanhan asunsa ja sitä on vaalittu ja säilytetty. Hauho oli mielenkiintoinen poikkeus. Minun mielestäni se oli nykyaikainen kirkko keskiaikaisessa kuoressa. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Oli vain niin erilainen kuin mitä odotin. 

Kirkosta oli purettu lehterit ja niissä kiinni olleet maalaukset (enpä muista vuotta vaikka opas sen sanoi. Joskosta oppisin kirjoittamaan ylös) ja niitä maalauksia säilytetään kirkon vieressä olevassa museossa. Vanhoista lehdistä löytyy uutisia kirkon korjauksesta, joten lienee sama korjaus josta mm. Hämeen Sanomat 18.7.1882 kirjoittaa.

Kirkossa on myös urut, jotka näyttivät ihan hienoilta. 

Kuvassa näkyy myös toinen upeista kattokruunuista. Tuijotin niitä pitkään ja otin pari kuvaakin. Kuvissa näkyy jonkin verran tekstiä joka niihin on kaiverrettu lahjoittajien kunniaksi, sekä haltioitunut kuvaaja....

Kirkossa minua hengästyttivät upeudellaan kirkon vanhat esineet. Pyhimyspatsaita oli muutama ja vaikka kirkon oma pyhimys on Johannes kastaja löytyi myös Pyhä Olavi puupatsastelemassa kirkosta:

Alttarin yläpuolella on kaksi pyhimystä, tai oikeastaan alkuperäisten kopiot. Kirkon opas kertoi kyllä heidänkin nimet, mutta toinen oli varmaan Johannes ja toista en tietenkään enään muista.

Kirkon alttarin lähellä oli neljä (ainakin niin monta kuvasin) puista aatelisvaakunaa. Henrik Månsson Spåren elämästä oli kerrottu taulussa joka oli vaakunan vieressä. Mutta vaakunat olivat hienoja!

 

Kuvat eivät anna oikeutta vaakunoille, joista olin melkoisen vaikuttunut. Ja laitoin vain nuo kaksi.

Kirkon toiseksi hienoin esine minun mielestäni oli vaivaisukko.  Ukon tukka ja parta oli aaltoileva ja vyöllä roikkui pussi. Mietin että lieneekö ollut rahapussi. Hyvin oli ukko säilynyt.

Mutta minun mielestäni kaikkein hienoin kirkossa oli laiva:

Se on hieno!

Alkuperäinen on Kotkan merimuseossa Wellamossa. Sattumalta Kaisa kirjoitti retkestä Wellamoon ja hänellä oli myös kuvia alkuperäisestä laivasta!

Opas kertoi että tuo laiva on tullut kirkkoherran mukana rannikolta Hauholle joskus 1600-luvulla. Se on myös poikkeuksellinen täällä sisämaassa, yleisempiä ovat rannikolla, kertoi opas. Enpä ole tuollaiseen täällä törmännyt ennen tätä. 

Huomasin myös että Hauhon kirkosta on aikaisemmin kirjoittanut myös Juhan suku-uutiset.

Seuraavaksi kävimme kirkon jälkeen viereisessä museossa. Se oli mielenkiintoinen. Pieni rakennus, joka on auki vain joskus (aukioloaikoja en ole löytänyt vaikka kuinka netistä hain...), mutta sattui olemaan Hauhon retkemme aikaan auki. Selvisi sitten että Hauholla oli Hämeen heimojuhla. Seuraavana päivänä olisi ollut ulkoilmamuseolla tapahtumaa mutta se jäi meiltä väliin.

Alakerrassa oli nähtävänä näyttely vuosi 1918 Hauholla. Seinillä oli karttoja, joissa oli selitettynä joukkojen liikkeitä eri alueilla sekä valokuvia.

Sitten oli erilaisia vanhoja esineitä, joissa oli hienosti selitettynä mitä mikäkin oli. Muistelin aikanaan kun sukututkimuskurssilla opiskelimme perukirjojen tutkimista ja yritimme selvittää millainen on joku kirjoituksessa mainittu höylä, josta ei koskaan ollut kuullutkaan. Siellä niitä nyt sitten oli esillä ja nimet vieressä! Nytpä tiedän minkä näköinen on härkähöylä.

Museolla on nähtävänä kirkosta poistetut lehterikuvat. Tyylistä tuli ihan Tyrvään Pyhän Olavin vanhat maalaukset mieleen. Paitsi yhden hepun osalta:

Itse Martti Luther se siinä. Ei näkynyt Tyrväällä tämän Martin kuvaa. Kuvan epätarkkuus johtuu sekä huoneen hämäryydestä, pitkästä valotusajasta ilman salamaa kuin väsymyksen aiheuttamasta vapinasta käsissä. Mutta martin tunnistaa kuvasta, eikö vaan?

 

Tässä kuvassa näkyy näitä poistettuja maalauksia muitakin, sekä museossa olevia patsaita. Katossa roikkuu kirkon vanhoja kynttelikköjä. Oikealla näkyvästä luki selosteessa että "punaiset särkivät 1918". Kuvassa näkyvä valo on ihan auringosta, ei salamasta. Aurinko on siis todistetusti paistanut tänä kesänä ainakin kaksi kertaa.

Ja sitten tietysti vielä piti päästä poikkeamaan Hauhon hautausmaalla, joka sijaitsi kotimatkan varressa. Sieltä piti hakea Sirénin hautaa ja olihan se siellä.

Kävimme katsomassa myös hautausmaan vanhassa olevia vanhoja hautamuistomerkkejä, joista yksi kiinnitti huomiomme:

Luulimme aluksi tätä merimiehen haudaksi näiden symbolien vuoksi, mutta löytyihän se kuka kumma on "Loitnanten och riddaren af St Anna Ordens  4de Klass Gustaf Neclair 1827-1857".
Ja mikä on Pyhän Annnan ritarikunta.

Ja lopuksi pakollinen Hauho-linkitys.

Jokilammin torppa

Jaakko Juhanpoika (Jacob Johansson) syntyi Honkajoella Lauhaluomassa 30.7.1811 Juha Antinpojan ja Anna Juhantyttären vanhinpana poikana. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista viisi kuoli imeväisenä. Jaakon veljistä Hannun (Hanoch s. 7.6.1823) tie vei Karijoelle vaimon Sofia Jaakontyttären kanssa ja he saivat kolme lasta. Jaakon veljet Johannes (s. 21.4.1816)  ja Henrik (s. 23.9.1820)  ovat selvittämättä.

EDIT: Johannes muutti Siikaisiin Pyntäiseen Välisalon torppariksi. (s. 21.4.1816 Honkajoki, k. 2.10.1896 Siikainen Pyntäinen). Hänellä oli kaksi vaimoa; Anna Greta Kustaantytär Haapalahti, Rajala (s. 30.6.1810 Siikainen Hirvijärvi, k. 20.12.1866 Siikainen Hirvijärvi) ja Anna Greta Gabrielintytär (s. 8.7.1827 Kankaanpää, k. 2.3.1900 Siikainen Pyntäinen Tommikoski). Enimmäisestä aviosta syntyi poika Simson Juhanpoika, joka vihittiin Maria Matilda Jaakontyttären (s. 19.9.1852 Ahlainen) kanssa 1.8.1875 avioon. He saivat ainakin 10 lasta.

Justiina Mariantytär syntyi Isojoella 15.6.1811 äitinsä Maria Simontyttären vanhinpana lapsena, aviottomana. Maria sai myös Malachias Marianpojan vuonna 1819. Justiinan syntymää hain melkoisen kauan ja apunani oli Isojoen tuntija. Silti Justiinan syntymää ei löytynyt. Löytyi vain Marian tiedoista merkintä Vaasaan menosta ja takaisin tulosta Justiina kainalossa. Justiinan patronyyminä mainitaan Heikintytär (Henriksdotter) viimeistään heidän muuttaessa Honkajoelle.

Jaakko ja Justiina vihittiin Honkajoella 11.11.1832.

Jaakko ja Justiina tulivat Honkajoelta Siikaisiin 1834 mukanaan tytär Heta (Hedvig, s. 5.10.1832 Isojoki, k. 19.9.1852).  He olivat aluksi Hirvijärvellä Uusitalolla, jossa Jaakko oli renkinä. Sieltä Jaakko vaihtoi rengiksi Tontelaan, josta Isokytöön. Seuraavassa rippikirjassa Jaakko on maininnalla Inh. (eli Inhysning eli itsellinen).

Hirvijärvellä syntyivät Maija Stina (Maja Stina s. 15.5.1835), Juha (Johan s. 15.9.1837), Kaisa Vilhelmina (Caisa Wilhelmina s. 28.5.1841).

Perhe muutti Hirvijärveltä Leväsjoelle 1842, jossa perhe oli Forsbackalla eli Koskimäellä (nimenmuutos vuonna 1936). Jaakko oli merkinnällä itsellinen. Vuosien 1851-52 aikana Jaakko ja Justiina ovat saaneet Forsbackasta torpan paikan. He olivat aluksi Nyb. (eli nybyggare eli uudisasukas) ja 1853 jo maininnalla torppari.

Leväsjoella perheeseen syntyivät Jaakko (s. 5.9.1843), Frans (s. 20.11.1845, k. 25.7.1868), Oskar (s. 1.5.1848, k. 29.9.1900),sekä kaksoset  Isak ja Adolfina (s. 21.9.1852).

Jaakko ja Justiina ovat joko rakentaneet tai ainakin aloittaneet torpan rakentamisen, joka edelleen on ylväästi pystyssä.

Seuraavassa pariskunnan lapsista.
Maija Stina avioitui Otamoille Juha Niilonpoika Liljan (Johan Nilsson Lilja s. 19.4.1830, k. 13.5.1864) kanssa 1862. He saivat pojan Juha Edvard Liljan (Johan Edvard Johansson s. 29.12.1862)  pian häiden jälkeen. Vain pari vuotta myöhemmin Juha Niilonpoika kuoli. Kuolinsyystä en saanut tarkkaan selvää, mutta olisiko haava? Lieneekö ollut puukkohippasilla? Ja miksi on haudattu vasta joulukuussa? Maija Stiinan jatko on traagisempi. Hänen tietonsa jatkuivat digitoitujen kirjojen jälkeen, joten antaa ne olla toistaiseksi. Hänen poikansa oli kasvattina Maija Stinan vanhemmilla, kunnes isä Jaakko kuoli ja Justiina meni uudelleen naimisiin. Silloin Juha Edvard siirtyi isänsä äidin luokse. Hän oli renkinä ja tapasi vaimonsa Kristina Juhantyttären (s. 19.7.1865), jonka kanssa hänellä oli ainakin kaksi lasta.

Juha Jaakonpoika siirtyi Siikaisten Rajakorven torppariksi vaimonsa Maria Heikintyttären (s. 2.3.1833) kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista ainakin kaksi jatkoi sukua ja kaksi kuoli imeväisenä. Pojista Frans Henrik (s. 24.1.1863) avioitui kaksi kertaa ja sai neljä lasta (kaksi eli aikuiseksi). Johan Gustaf (s. 13.9.1865) sai vaimonsa kanssa kolme lasta. Heidän tietonsa jatkuvat yli digitoidun rippikirjan.

Kaisa Vilhelmiina avioitui 19.7.1863 Siikaisissa Karijoella syntyneen ja Siikaisiin 1848 muuttanut Kustaa Heikinpojan (s. 17.1.1833, k. 28.1.1911 Siikainen Leväsjoki) kanssa. He olivat aluksi sukunimellä Lindukanta, mutta se vaihtui Hirvikoskeen heidän mennessä isäntäpariksi sinne. Kustaan veljeksi mainitaan Isak Heikinpoika joka on syntynty Siikaisissa. Kustaan vanhemmat olivat Henrik Heikinpoika Martintalo (s. 13.12.1792 Merikarvia Ylikylä, k. 29.3.1873 Karijoki Huhtala) ja Maria Sakarintytär Sakari (s. 7.1.1798 Siikainen, k. 20.11.1878 Karijoki Huhtala).
Kaisalla ja Kustaalla oli neljä lasta, joilla ainakin kolmella oli myös useampia lapsia.

Jaakko Jaakonpoika on esivanhempani. Hänen ensimmäinen vaimonsa ja esi-äitini Serafia Josefintytär saivat neljä lasta, joista kolme eli aikuiseksi. Serafia kuoli vain 30-vuotiaana. Jaakko meni uudelleen naimisiin Merikarvialaisen Anna Sofia Tuomaksentyttären kanssa. He saivat viisi lasta. Heistä varmaan myöhemmin lisää.

Frans kuoli nuorena miehenä katovuosina.

Oskar vihittiin 19.5.1878 Merikarvialla Katariina Vilhelmiina Juhontytär Österbackan (s. 3.2.1855 Merikarvia Kangasniemi) kanssa. Heillä oli ainakin kolme lasta; Severina Vilhelmina (s. 15.3.1879), Elina Vilhelmina (s. 12.12.1880) ja Selma Josefina (s. 12.11.1886).

Isak vihittiin Maria Adofina Juhontytär Sundgrenin (s. 22.9.1851 Merikarvia Filppula)  kanssa 31.12.1877 Merikarvialla. Heillä oli ainakin kaksi poikaa; Juho Rikhard (s. 10.4.1879 Siikainen) ja Frans Oskar (s. 17.5.1891 Siikainen , k. 17.5.1891). Isak mainitaan itsellisenä.

Adolfina vihittiin 12.12.1874 Isakin vaimon veljen Juho Fredrik Juhonpoika Sundgrenin (s. 23.3.1848 Merikarvia Filppula) kanssa.Heillä oli ainakin kuusi lasta, joista vanhin poika Johan Gustaf Sundgren( s. 15.2.1877 Merikarvia Peippu) vihittiin Amanda Erkintyttären (s. 30.12.1879 Siikainen) kanssa 3.6.1900. Heillä ainakin poika Juho Jalmari (s. 17.9.1900 Siikainen).

Jaakko Juhanpoika Jokilammi kuoli 20.4.1865 Siikaisten Leväsjoella. Hänen perukirjoituksensa tehtiin 5.10.1865. Se löytyy Turun maakunta-arkistosta, Ulvilan tuomikirja ja perukirjat vuodelta 1867-71 sivu 1941.

Justiina  meni naimisiin 1871 paperitehtailija Adam Mörtin kanssa, joka myös oli jäänyt leskeksi jonkin aikaa aikaisemmin. Aatamin tytär Anna Stiina oli naimisissa Tyrvään Torran pojan Henrik Robertin kanssa, joka tuli torppariksi Lankoskelle ja oli nimellä Rosengren.

Ja lopuksi pari kuvaa Jokilammilta otettuna kauniina kesäpäivänä 2012.

Wilhelm Siren

Vilhelm syntyi Pirkkalan Sorkkalan Sikojärven talossa 25.5.1752 talon isännän Juha Erkinpoika (Johan Eriksson) Sikojärven ja Riitta Antintytär (Brita Andersdr) Kataiston ensimmäiseksi lapseksi. Juha lienee ollut melkoisen tarmokas ja ehkäpä onnekaskin sillä mitä ilmeisemmin hän on saanut kerättyä jonkin verran omaisuutta. Tämän voi päätellä siitä että Juha laittoi peräti kolme poikaansa Porin Triviaalikouluun. Vilhelm oli vuoden 1779 matrikkelissa "Classis syntactica" eli ylemmän kollegan luokalla numerolla 226. Hän on matrikkelissa nimellä Wilhelm Johannis Sirén. Hän oli 17-vuotias, Pirkkalan Sikojärveltä ja hän sai todistuksen 12.10.1771. Vilhelm oli koulussa n. 3-4 vuotta sillä hänet mainitaan oppilaaksi jo vuonna 1767. Koulun jälkeen Wilhelm palasi kotitilalleen, jonka isännäksi hän ryhtyi 1776.


Vilhelm löysi vaimon Leena Heikintyttären (Lena Henricsdr s.12.1.1751) Tyrkkölän Heikkilästä. Leena oli vävyisännän Heikki Matinpoika (Henric Mattsson) ja Anna Kustaantyttären (Anna Gustafsdr) kolmas lapsi. Leenan veli Simo (Simon Henricsson s. 26.9.1743) jäi pitämään taloa. Vilhelm ja Leena vihittiin 11.6.1775 Pirkkalassa.

Vilhelmille ja Leenalle siunaantui ainakin kuusi lasta, joista ainakin kaksi kuoli pienenä. Rippikirjasta perheen selvittäminen on melkoista touhua, sillä 1769-1800 kirjan sekä vuosien 1769-1778 että  vuosien 1778-1786 sivut ovat melko suttuiset. Nimiä on vedetty yli, nimiä on kirjoitettu väleihin ja kopio on vain kohtuullinen. Digitaaliarkiston kuva on paljon parempi, mutta hankala silti. No onpa jotain edes mistä lähteä liikkeelle.

Lapsista vanhin oli Juha Vilhonpoika (Johan Wilhelmsson s. 2.6.1776). Juhan kummeina oli isän kaksi tätiä miestensä kanssa, Sikojärven Randalan torpan emäntä Leena sekä ilmeisesti lapsen eno. Juhasta tuli Vilhelmin jälkeen seuraava isäntä. Juhan vaimo oli Greta Kaarlentytär (Margareta Carlsdr s. 27.3.1779) Vesilahdelta. Johan kuoli 31.8.1832, jolloin Greta jäi isännöimään taloa kunnes heidän poikansa Johan Adolf otti tilan haltuunsa 1843. Johan Adolf muutti Hämeenkyröön puolisonsa Johanna Jeremiaantyttären kanssa 1853 jolloin he myivät tilan. Juhalla ja Gretalla oli 10 lasta.

Seuraavana syntyi Kalle Vilhonpoika (Carl Wilhelmsson s. 6.12.1777). Kallen kummeina oli isän täti Katajistosta miehensä ja tyttären kanssa, Sorkalan isäntä ja emäntä, Randalan torppari tyttärensä Leenan kanssa sekä Vilhelmin veli scholarus Carolus Sirén. Kalle löysi puolisonsa Eva Antintytär Benckin (Eva Anderdr s. 18.10.1789) Penttilästä, jonka sotilaan tytär Eva oli. Evan äiti Leena oli isänsä kanssa Kallen kummeja. Kalle ja Eva muuttivat Hämeenkyröön 1808, jossa Kalle oli Mahnalan Riihiojan isäntänä 1808-14. Seuraavana he olivat Lavajärven Sarkkilan torpassa nimeltä Wallkila. Siellä Kalle kuoli 4.7.1826. Leski meni uudelleen naimisiin ja lapset lähtivät Lempäälään ja Pirkkalaan. Sukumme jatkuu Kallen ja Evan Sakari pojasta.

Kolmas lapsi oli Sakari Vilhonpoika (ZachariasWilhelmsson s. 12.9.1779, k. 29.10.1786) joka kuoli pienenä hinkuyskään. Sakarin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sorkan isäntä ja emäntä, Sikalan isäntä ja emäntä, Randalasta torpan tytär Leena miehensä Antti Sparfin kanssa. Sparf oli myöhemmin astuessaan palvelukseen Benck nimellä.

Neljäs lapsi ja vanhin tyttäristä oli Leena Vilhontytär (Helena Wilhelmsdr s. 4.6.1783). Hän jäi naimattomaksi ja asui Sikojärvellä kuolemaansa 8.4.1855 asti.Leenan kummeina olivat Sikalan isäntäpari, Sorkan isäntäpari, Randalan uusi isäntä, Tyrkkälän Räikän isäntä tyttärensä kanssa sekä Heikkilän isäntä veljensä kanssa.

Viides lapsista oli Esteri Vilhontytär (Ester Wilhelmsdr s. 26.7.1786) jonka vaiheita en ole pystynyt selvittämään.Esterin kummeina olivat Kyöstin isäntä, Räikän isäntä vaimonsa ja tyttärensä kanssa, Sikalan isäntäpari sekä Katajiston  isäntä tyttärensä kanssa.

Kuudes ja viimeinen lapsista Antti Wilhelm Vilhonpoika (Anders Wilhelm Wilhelmsson s. 20.1.1793, k. 23.6.1793) kuoli imeväisiässä. Antin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sikalan isäntä, Katajiston isäntä, Sikalan poika ja tuleva isäntä, Randalan nuori torppari vaimonsa kanssa, Heikkilän poika, sotilas Mikko Sijk, Katajiston vanhaemäntä, Sikalan vanhaemäntä, sekä neljä piiaksi mainittua tytärtä edellämainituista taloista.

Lasten kummeista voidaan ainakin päätellä että yhteydenpito suvussa on ollut tiivistä ja naapureiden kanssa ollaan oltu hyvissä väleissä.

Vilhelm oli koulussa oppinut luku- ja kirjoitustaidon, sekä ruotsinkieltä, joten hän pystyi tavallisen kansan keskuudessa toimimaan tehtävissä jotka vaativat kyseisiä taitoja. Erilaisia anomuksia, kirjelmiä ja muu virallinen toiminta kun tehtiin ruotsiksi.
Pirkkalan historia kertoo Vilhelmin valtiopäivillä edustamisesta seuraavaa:

"Ruotsin vallan ajan lopulla valittiin valtiopäiville vielä yksi pirkkalalainen isäntä, Vilhelm Juhonpoika Siren. ... Pelkästään suomea osaavalla talonpojalla oli tietysti samanlaisia vaikeuksia myös valtiopäivillä. Suuri osa suomalaisista talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehistä olikin olojen pakosta sangen passiivisia. Vilhelm Sirenin poikkeukselliset taidot tekivät hänet tunnetuksi kotipitäjän ulkopuolellakin, ja hänet valittiin kahdesti valtiopäivämieheksi, vuosina 1786 ja 1800.
Vuoden 1786 valtiopäivillä kuningas Kustaa III:lla oli vastassaan jyrkkä oppositio. Suomalaiset talonpojat olivat kylläkin vahvasti kuningasmielisiä, mutta jäivät tärkeitä kysymyksiä käsiteltäessä monesti vähemmistöön. Vuoden 1800 valtiopäivät pidettiin Norrköpingissä, koska kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi pystyvänsä pääkaupungin ulkopuolella pitämään hallituksen vastustajat paremmin kurissa. Vilhelm Siren valittiin näillä kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä suomalaisten kannalta tärkeän talousvaliokunnan jäseneksi. Käsiteltävistä kysymyksistä oli keskeisin raharealisaation toteuttaminen, mutta moni muita nimenomaan talonpoikia kiinnostavia asioita oli esillä. Muun muassa saatiin ajetuksi läpi erityisesti suomalaisten valtiopäivämiesten vaatimus, että palkollisten muuttoaika oli sirrettävä myöhäissyksyyn.
Vuoden 1800 valtiopäivät olivat viimeiset Ruotsin vallan aikana pidetyt."

1809 Porvoon valtiopäivillä talonpoikien yhtenä edustajana oli Vilhelmin veli Elias.

Wilhelm oli kotitilansa isäntänä vuodesta 1776 aina äkilliseen kuolemaansa 1805 asti. Hän oli ahkera ja vakavarainen isäntä. Siitä huolimatta hän oli vuonna 1790 Turun kämnerinoikeudessa syytteessä että oli myynyt torilla voita nauloittain. Talonpoikia pyrittiin estämään karjataloustuottteiden vähittäismyynti väittämällä että tämä kuului vain porvareille. Oikeus ei ollut tällä näkökannalla vaan vapautti Sirenin.

Vilhelm toimi ainakin seurakunnan tilintarkastajana, sillä hänen allekirjoituksensa löytyy Pirkkalan viinikassan lopusta 1802. Vieressä komeilee veljensä Eliaksen nimi.

Ja se mikä Vilhelmin ja Eliaksen kohdalla huomaa on se että he ovat allekirjoittaneet nimensä itse eivätkä käyttäneet puumerkkiä.

Vilhelm kuoli 14.5.1805 äkilliseen kuumeeseen, vain 52-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä varakkaan talon, lesken sekä kaksi poikaa Juha ja Kalle, sekä kaksi naimatonta tytärtä Helena (Lena) ja Ester.

Tytärten edustajana perinnönjaossa toimi  Carl Mattsson Ollila Naistenmatkan kylästä. Irtonainen omaisuus jaettiin kuuteen osaan, jotka arvottiin perillisten kesken. Johan sai numerot 2 ja 5, Carl 1 ja 6, Lena 4 ja Ester 3.
Leskelle taattiin syytinki talossa ja perukirjassa on sopimus kirjattuna.

Ja päätän mielenkiintoisen Vilhelmin tarinan hänen perukirjansa allekirjoittaneisiin leskeen ja poikiin, sekä tytärten edustajaan.

Lähteitä:
Pirkkalan seurakunnan rippikirjat
Saarenheimo, Juhani, Vanhan Pirkkalan historia, 1974
Ylä-Satakunnan ylinen tuomiokunta, Wilhelm Sirenin perukirja
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot
Kuuliala,  Wiljo-Kustaa, Sikojärven Sirenit, 1946
Hämeenkyrön ja Viljakkalan rippikirjat

Pala Tyrväätä kaukanakin

Tavoistamme poiketen päätettiin pistäytyä juhannusta ennen Hämeenlinnan Citymarkettiin. Inhoan käydä siellä kun siellä on ai-na niin pitkät jonot. Jonoja saadaan aikaiseksi pitämällä vain pari kassaa auki kiiruimpana aikana. Noh... nyt kumminkin päätettiin käydä sillä siellä on myynnissä limpparia jota ei ole muualta täältä löytynyt.
Ja mitäpä löytyi leipäosastolta. Pyymäen leipomon tuotteita ja ihan konsulentti-herra myymässä!
Hyökkäsin heti katsomaan mitä kaikkea on tarjolla ja manasin siinä omaan tapaani puoliääneen:
- ei oo karkunlimppua... pöh... tietenkään... sitä mistään...
Johonka herra tuli kysymään kaipailinko jotain.
- Karkunlimppua kattelin jos sulla semmosta olis ollu..
- Voi se loppu jo aamulla. Mutta mää tuun taas kahren viikon päästä tänne kummää olen joka toine perjantai täälä myymäsä näitä leipiä.
- Sussiunakkooo! Emmää oo tiänny ollenkaa että täälä o Pyymäe leipää ollu myynnisä. Olisimmar mää käyny kattomasa ja ostanu limppuni täältä ettei tartte se takia Vammalaa lähtee. Oon sitte aina ostanu useemma kerralla ja tuupannu pakkasee.
- Juu ei tartte. Tuu kahren viiko päästä perjantaina mää ole sillo täällä.
- No taatusti tule! Kiitos vinkistä.
- Tarttee opettaa nää paikallisekki tykkään siitä, jonsei muute ni vähitelle...
- No nii tarttee! Kunnei semmosta vastaavaa oo täälä ollenkaa. Nährää kahre viiko päästä.

Pyymäen leipomosta ja karkunlimpusta lisää tiatoo.

Nam.

Sikojärven Siren -suvusta

Sikojärveen tuli 1727 isäntäpariksi Erkki Juhanpoika ja Stiina Mikontytär. Stina oli jäänyt aikaisemmin leskeksi ja hänellä oli yksi poika. Yhdessä he saivat seitsemän lasta joista vanhin Juha Erkinpoika jäi isännäksi kotitilaa viljelemään. Juhasta tuli Sikojärven isäntä 1746. (Pirkkalan rippikirja 1733-1750, 1733-48)

Juha Erkinpoika (s. 15.12.1726, k. 5.11.1798) ja Brita Antintytär (s. 1730, k. 12.6.1805) vihittiin Britan kanssa 1750 Pirkkalassa. Pari vuotta myöhemmin Juhan sisko Maria vihittiin Britan veljen Antin kanssa. (Pirkkalan rippikirja 1733-1750, 1749-50)

Juha Erkinpojan perheessä on merkittävää se että peräti kolme hänen pojistaan opiskeli Porin Triviaalikoulussa. Pojista Wilhelm aloitti koulussa 1767 ja sai silloin nimen Siren, joka tuli myös hänen veljilleen. Wilhelm palasi kotitilalleen 1772, Juho 1776. Kaarlesta tuli ylioppilas 1778 ja hänet vihittiin papiksi 1783. Juho ja Wilhelm ainakin oppivat ruotsinkielen sekä kirjoitustaidon, joka nosti heidän arvoaan kotiseudulla. Heihin törmää mm. Seurakunnan tilikirjoissa, joissa esiintyy myös Elias.

Tässä lapset lueteltuna ikäjärjestyksessä.

Perheen ensimmäisenä lapsena syntyi Wilhelm (s. 25.5.1752, k. 14.5.1805). Hän meni naimisiin Pirkkalan Tykkölän Heikkilän Leena Heikintyttären (s. 12.1.1751, k. 2.1.1833) kanssa 1775. Heille syntyi seitsemän lasta. Wilhelm toimi mm. valtiopäivämiehenä 1786 ja 1800. Wilhelm on suoraa sukua, joten jatkan hänestä myöhemmin enemmän.

Seuraavana perheeseen syntyi Antti (s. 26.2.1755, k. 12.10.1826), joka hankki omistukseensa Pirkkalan Naistenmatkan Kyöstin ja oli siellä isäntänä 1797-1809. Hän meni naimisiin Lena Yrjöntytär Vikkulan (s. 9.11.1758, k. 7.10.1831) kanssa. Heidän poikansa Matti (s. 10.2.1782, k. 21.10.1850) oli Kyöstin seuraava isäntä.

Seuraavaksi syntyi poika Juha (s. 12.8.1758. k. 12.2.1819), joka meni Ylöjärven Runsaalle isännäksi mennessään naimisiin talon tyttären ja perijättären Saara Julianan (s. 28.6.1759) kanssa. Heidän tytär Eva Kaisa (Eva Catharina) (s. 14.5.1795, k. 16.1.1837) meni myöhemmin naimisiin Kaarlo Benjamin Mäkkylän kanssa. Heidän pojan poikansa on  J.J. Mikkola.

Seuraavaksi syntyi poika Karl (s. 2.4.1761, k. 17.8.1809), joka oli Haukivuoren, Jämsän ja Korpilahden kirkkoherrana. Karl vihittiin Maria Lovisa Lucanderin (s. 11.1.1770, k. 21.2.1832) kanssa 1790. Heillä oli 12 lasta, joista viisi kuoli imeväisenä. Muut jatkoivat sukua. Yksi lapsista oli Hauhon kirkkoherra Adolf Fredrik Siren (s. 29.4.1807, k. 14.5.1868), joka oli lähteiden perusteella melko värikäs persoona.
Yksi Adolf Fredrikin lapsista oli Hämeenlinnan vanhanlle hautausmaalle haudattu Rosa Elisabeth (s.14.11.1835, k. 12.6.1872) . Hänen miehensä Johan Magnus Gadd (s. 3.9.1834, k. 23.6.1891) toimi Hämeenlinnassa opettajana. Rosan kuoltua meni Johan Magnus naimisiin Rosan siskon Linda Matildan (s. 14.6.1848, k. 6.9.1922) kanssa ja perhe muutti Helsinkiin. Samaa sukuhaaraa on myös taidehistorian professori Osvald Siren (s. 6.4.1879, k. 26.6.1966).

Seuraavaksi syntyi Elias (s. 28.2.1768, k. 15.7.1830). Elias vihittiin Karkusta olevan Maria Heikintytär Hannulan (s. 7.8.1776. k. 20.2.1858)  kanssa 1798. Elias Juhonpoika Siren omisti Taipaleen Hintsan tilan, jonka hän oli 1796 ostanut veljeltään Wilhelmiltä. Jouduttuaan luopumaan Nokian kartanosta Elias Siren hankki 1819 Kukkolan rusthollin Lempäälästä ja muutti sinne asumaan loppuiäkseen. Elias toimi valtiopäivämiehenä veljensä Wilhelmin jälkeen. Hänen jälkipolviinsa kuuluu mm. Carl Gustav Siren (s. 13.2.1847, k. 11.12.1905), joka toimi kappalaisena Piikkiössä ja Viipurissa. Hänen poikansa oli Yrjö Sirola. Eliaksen poika Evert Wilhelm (s. 21.7.1837, k. 8.2.1876) toimi kauppiaana Tampereella ja hänet on haudattu Pyynikin kirkkopuistoon.

Seuraavaksi syntyi perheen ainoa tytär Lena (s. 24.10.1765, k. 25.1.1837) joka meni Vesilahden Ali-Siston emännäksi ja Mikko Mikonpojan (s. 2.6.1764, k. 1806) vaimoksi. Mikon kuoltua meni Lena toimi isäntänä kunnes meni naimisiin Suoniemeltä kotoisin olleen sotilaan pojan Heikki Heikinpojan (s. 10.11.1785, k.1.11.1856) kanssa.

Nuorimpana syntyi Jeremias ( s. 18.4.1771, k. 17.5.1831).Hän meni naimisiin Hedvig Heikintytär Eskon (s. 20.2.1773, k. 4.3.1854) kanssa vuonna 1801. He olivat Pirkkalan Sikoisen Heikkilän isäntänä vain pari vuotta jonka jälkeen he muuttivat Karkkuun Kosken isäntäpariksi.

Lähteitä Sikojärven Sireneihin

Sikojärveltä on siirretty Pirkkalan Reipin museon pihapiiriin vanha aitta. Alueella toimii nykyään lentokenttä ja oheisesta kartasta saa käsityksen missä Sikojärvi on.

Jonkin aikaa kyseistä sukua tutkittuani törmäsin Wiljo-Kustaa Kuulialan kirjoittamaan kirjaan "Sikojärven Sirenit". Kirjassa on kerrottu laajasti Sikojärven  vanhemmista vaiheista, sekä suvun kuuluisimmista henkilöistä.

Lisäksi löysin vanhoja kyselyitä tästä suvusta.

Porin triviaalikoulun oppilasluettelot 1722, 1733, 1737 ja oppilasmatrikkeli 1738-1842. Kirja on Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Halusin vain itse nähdä Kuulialan kirjassa mainitut kohdat. (Ja samalla näin muitakin mielenkiintoisia nimiä)

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Pirkkalan, Hämeenkyrön, Viljakkalan sekä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjojenlukeminen alkoi mikrofilmirullista ja nykyään niitä voi lukea verkosta.

Ja lopuksi vielä Googlen kartta Sikojärvestä:

Näytä suurempi kartta

Tampereen poliisilaitoksen osoitekortisto

Muutama vuosi sitten Hämeenlinnan maakunta-arkistossa tutkija ohimennen mainitsi sanan "poliisilaitoksen kortisto". Kun katsoin Tampereen isoa karttaa ja pohdin (onneksi) ääneen että "missähän päin... jossain täällä nuo Tampereen sukulaiset ovat asuneet." Hän sitten kysyi avaten Pandoran lippaan "Oletko katsonut poliisilaitoksen osoitekortistosta jos sieltä löytyisi osoitteita?" "Mikä? Mitä? Oikeesti? Pääseekö katsomaan? Miten? Tahtoo!"
Sopivan hetken tullen muutama vuosi sitten kysyin sukulaista, mutta minun tietojeni ollessa puutteelliset en silloin saanut kortteja nähtäväksi. Silloin vielä piti kysyä nimellä ja juuri sen ihmisen kortti olisi tuotu nähtäväksi. Näin selitettiin.

Tänä keväänä tilanne oli toinen. Arkistolaitoksen sivuilta testasin asiakirjojen tilaamista kotoa ja vapaapäivän ollessa tulossa tilasin tietylle päivälle Tampereen poliisilaitoksen osoitekortteja. Tilatessani riitti arkiston muodostaja. Arkistolla pyysin nimen Metsäpuro kortteja.  Kortit olivat siistejä pahvikortteja, nätillä selkeällä käsialalla kirjoitettuja, siististi pienissä pahvisissa laatikoissa, aakkosjärjestyksessä.

Aloitin korteista 1915-37. Tässä korteista tiedot, jotka kirjoitin niin kuin ne korteissa luki.
Tiesin että tuolloin on elänyt Heikki Aleksi, jolla oli maalausliike. Ja sieltä hänet löytyi heti.

Tampereen poliisilaitoksen osoitekortti 1915-371916
Nimi: Metsäpuro Heikki Aleksi
virka, ammatti tai toimi: Maalari
syntymäaika:  18.1.1866
Uskonto: Missä kirkonkirjoissa:
vaimo: Jenny Matilda 14.3.1874
Mies kuoli 6.8.1916
Lapset: 3p, 1 tr
asunto-osoite:
Viinikank. 12
7.12. Välimaank. 2
1.1.1916 Rongank. 5

Eli Heikki Aleksi ja vaimo Jenny asuivat Viinikankatu 12, sieltä muuttivat heinäkuussa 1912 Välimaankadulle ja sieltä Rongankadulle. Tässä kohtaa kaivoin kartan esiin. Viinikankatu... hm... Ja sitten tarkistus Maija Louhivaaran kirjasta Tampereen kadunnimet, josta selviää että se on 1936 jälkeen ollut Tuomiokirkonkatu. Eli Kyttälästä Tammelaan ja takaisin Kyttälään. Heikki Aleksi kuoli 1916, joten sitten selvittämään missä asui vaimo Jenny.

Tampereen poliisilaitoksen osoitekortti 1915-37
1915
Nimi: Metsäpuro Jenny Matilda
virka, ammatti tai toimi: tarjoilijtar
syntymäaik:  Tampere 14.3.74
Leski 6.8.16
Uskonto. Missä kirkonkirjoissa: E L Tampere
Lapset: Aune Kyllikki
Matti Tobias
Jouko Ilmari
Olga Rakel
asunto-osoite:
1.1.1915 Viinikank. 12
7.12. 1915 Välimaank. 2
1.1.1916 Rongank. 5
1.1.1920 Mäkipäänk. 39 (Oma)
Mäkipäänk. 39, 2.5.1927, Tammelank. 13 r. 4.
Tammelank. 13, 1.2.29, Hallituskatu 17 H 9
Hallitusk. 17, 1.4.31 Hallituskatu 19 ovi 35 4 huone
Hallitusk. 19, 16.11.31 It. Puistok. 21 D 6
It. Puistok. 21, 15.6.36, Puutarhak. 20 A 2

Ja sieltä löytyi Jenny ja lapset. Jennyn tiedot jatkuivat seuraavaan korttiin.

Tampereen poliisilaitoksen osoitekortti 1936-56
Nimi: Metsäpuro Jenny Matilda
virka, ammatti tai toimi: leski
syntymäaik:  14.3.1874 tre
Uskonto. Missä kirkonkirjoissa: Tampere
os. Siren
Muistiinpanoja:
Kuoli 9.6.1951
henkikirjoitusvuosina: 37-51
asunto-osoite:
1.1.37 Puutarhak. 20 A 2

Ja niin kortissa oli maininta että Jenny kuoli 1951. Lapsilla on omat kortit ja korteissa lukee kaikki osoitteet joissa he ovat asuneet. Siellä näkyvät puolisot ja avioituminen, lapset ja muutot.

Kolmas laatikollinen kortteja on ajalta 1957-85. Omatkin tietoni siis sieltä löytyvät toisella sukunimellä kylläkin. Toisella kertaa sitten, ehkä.

Kortteja ei saanut valokuvata eikä kopioida mutta todella mielenkiintoisia ovat. Suosittelen. Täältä löytyy lisätietoa poliisilaitoksen arkistoista.

Tyrvää kartoilla

Pidän vanhoista kartoista. Keräilen reissuiltani karttoja, meillä on karttakirjoja ja netistä löytyy vanhoja karttoja joita tuijotella. Karttojen avulla näkee myös ympäristössä tapahtunutta kehitystä. Monta kertaa törmätessäni aivan outoon nimeen olen tarkistanut löytyykö kyseisen nimistä paikkaa paikkakunnalta. Myös liikenteen kehittymisen erottaa hyvin kartalta. 

Tyrväältä löytyy vanhoja kyläkarttoja, sillä asutusta on ollut pitkään ja rajoista on aina pidetty tiukasti kiinni. Olihan se tärkeää missä meni peltojen raja. Oikeudessa sitten viimeistään niitä rajoja tarkasteltiin. Ja usein... Katsotaanpas mitä karttoja minä olen löytänyt.


Heikki Rantatupa historialliset kartat portaali sisältää vanhoja karttoja ympäri Suomea. Tyrväästä löytyy mm. 1600-luvun Nuupalasta kaksi karttaa. Ensimmäisessä on Nuupalan talojen peltojen jakoa ja minua viehätti tuo kesä ja talvireittien merkitseminen. Kokemäenjoki tulvi keväällä ja maa on tuolla alavaa, joten aivan ymmärrettävää että kesällä mentiin hieman eri reittiä. Kuvan alareunassa on Vaununoja joka näyttää olleen ihan joki-nimellä tuolloin.

Ja Google näyttää Nuupalan alueelta näin:

Näytä suurempi kartta

Nuupalasta löytyy myös Jonas Strengin piirtämä kartta vuodelta 1644, jossa Nuupalan talot ovat piirretty lähelle rantaa. Roismala on se alue joka nykyään on Nokkakylää ja vedeksi on merkitty Rautavesi, vaikka se on kyllä Liekovesi. Noh, samapa tuo...  Marttilan kylän sijainti Strengin kartan mukaan pisti mietityttämään. Tuossa se on ollut nykyisen keskustan alueella, mutta sitä mietiskelin että mihin kohtaan tuo kartta sijoittuu. Tuo saari hämää myös. Olisiko siinä Kaalisaari ja siinä rannassa nuo talot?

Heikki Rantatupa portaalista löytyy myös Tyrväästä kartta 1700-luvun alkupuolesta. Siinä on mainittuna Tyrvään talot. Tämä auttoi hahmottamaan sellaisia taloja joista en ennen tämän harrastuksen alkua ollut kuullutkaan. Lummaja oli minulle lapsuudessa kylä, kuten Stormi. Äkkiähän tuo sitten selvisi että ne olivat taloja. Nämä hienot kartat auttavat paikallistamaan talot.

Aikanaan myös kuulin ja luin siitä kuinka kokonainen järvi oli kuivattu. Pikkulikasta se tuntui hurjalta ja taisin mielikuvissani nähdä ison järven joka jollain konstilla oli saatu tyhjäksi. Kuivattu järvi on Järvenpään ja Isojärven välissä ollut järvi. Kartta antaa sille nimen "Wangemasjärvi". Nimeä järvelle en tiennyt ilman tätä karttaa. Sittemmin löysin maininnan myös Yrjö Punkarin sivulta. Nykyään järven tilalla on peltoa ja sen "rannalla" on Hukkasen kalatehdas. Näin Google näyttää tuon kohdan:

Näytä suurempi kartta

Tuon samaisen kartan keskivaiheilla näkyy kirkko eli Pyhän Olavin kirkko. Siitä alaspäin on nykyinen Vammalan keskusta ja Vammaskoski. Kosken pohjoispuolella näkyy kuinka tie lähtee kolmeen suuntaan. Niinkuin nykyäänkin. Aiemmin teiden risteys oli Uosson risteys, mutta nykyään se on liikenneympyrä, joka on vissiin maantapa. Risteyksestä kirkolle päin sijaitsee vanha pappila. Pappilasta "mettään päin" eli luoteeseen on Lousa eli Lousaja, jossa kolmen talon pellot Pappilan vierestä näyttäisi menneen jonkin sortin oja. Lieneekö se ollut se lapsuuden oja, jossa keväällä piti kokeilla pysyykö kovassa virtauksessa pystyssä tai alkukesällä joko tarkenee uida. Nykyään se on kaivettu siistiksi ojaksi ja väliin on tehty puistoon lammikko. Lieneekö nykyisten Lousajan lasten uimapaikkana...

Kartan alaosassa on Roismala ja Hartolankoski, jossa aiemmin oli myllyjä ja nykyään voimalaitos. Museovirasto on merkinnyt Hartolankosken "Merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö".
Ja koko kartan alue näyttää Googlen kartoissa tältä:

Näytä suurempi kartta
1700-luvun kartan toinen osa pitää sisällään mm. Kaukolan, Roismalan, Tyrväänkylän ja Näntölän. Nämä olivat vanhan Tyrvään, sittemmin Vammalan puolella. Siitä jokea alajuoksulle onkin Kiikka. Jätetään se nyt pois ja katsotaan sitä myöhemmin. Ehkä.

Yrjö Punkari on tehnyt sivut joissa on kuvia ja karttoja matkastaMarttilan kylästä eli Vammalan keskustasta Vesilahden Narvaan. Sivun alussa on tietoa Tyrvään muutamasta kylästä ja kartathan tässä nyt olivat ne pääasia. Karttoja sivuilla on eri ajoilta.

30.6.1915 pidettiin rajankäynti Kiikan, Kiikoisten ja Tyrvään välillä. Siitä mitä sovittiin on pöytäkirja digitaaliarkistossa. Kartta oli vain rajapyykeistä, mutta nyt Kiikoisten ilmeisesti "palatessa takaisin Sastamalaan" on mielestäni mielenkiintoista lukea tuota pöytäkirjaa.

Oheisen 30-luvun kartan löysin Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivuilta. Siinä näkyy hyvin Nuupalan ja Kallialan raja, joka menee melko lailla nykyistä Varikontietä pitkin. Junaradan linjaus näkyy siinä myös hyvin.

Samalta sivulla on 50-luvun kartan, josta sivulla kerrotaan että se on vuoden 1957 jälkeen tehty kartta. Sivulla on lisäksi kuvassa näkyvältä alueelta tietoa, joten kiinnostuneiden kannattaa suunnistaa sivuille.

Junarata rakennettiin Tampereelta Poriin 1895, joten tätä uudemmissa kartoissa rata jo näkyy. Junaradan ylitti useampia tasoristeyksiä, joista osasta kulku on nyttemmin katkaistu ja liikenne on ohjattu turvallisesti eritasoristeysten kautta (asema ja Varikonkatu).


Radan yli mentiin tasoristeyksistä, joista Varikonkadun ylityksellä oli eniten liikennettä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta 1960-70-luvun vaihteessa tapahtui raju junan ja auton yhteentörmäys, joka kiihdytti sillan rakentamista radan ylitykselle. Tie Lousajaan kääntyi heti radan jälkeen ja ennen ammatikoulua oli Viljasen savipaja, jonka tie kiersi kiltisti. Viljasen lopetettua kukkopillien ja saviruukkujen valmistuksen tie oikaistiin. Karttaa en löytänyt, mutta muistikuvat ovat vahvat. Tuosta tuli pyöräiltyä sen verran monta kertaa. 


Lähteitä ja karttalinkkejä:
Tampereen Metsossa vuonna 2009 järjestetyn kartta-näyttelyn esite sisältää paljon tietoa sukututkijalle karttojen käytöstä ja monta erinomaista linkkiä. Linkki on pdf-tiedostoon.

1600-luvun maakirjakartat

Kaikki mahdolliset karttalinkit löytyy varmasti täältä:
http://personal.inet.fi/koti/jyrki.lehtinen/karttalinkit.htm

Arkistolaitoksen karttahaku

Kansalliskirjaston karttakokoelma

Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen kartat

Kiertopalkinto

Palkitsijana on Kaisa Sukututkijan loppuvuosi -blogista, tuhannet kiitokset! Olipas mukava yllätys!

Tässä kiertopalkinnon ohjeet: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen 

Kierrätän palkinnon seuraaville blogeille, joita seuraan jatkuvasti: 

Det var en gång ett äventyr...

Juhan suku-uutiset 

Kaponieeri

Mullan alta

TOTTA VAI TARUA - Satun sukutarinat

Kaisa palkitsi Annelin ja Arin päiväkirja, sekä Mun surinaa olivat myös ehdokkainani. Mutta niitähän voitte ihailla ilman mainintaakin, eikö vaan. 

Carl Borg

Carl Borg nimeen törmäsin tutkimuksessani jo alkuvaiheessa. Hän oli isoisäni äidin äidin isä. Alkuvaiheen innokkuus ei korvannut osaamista, joten tutkiminen jäi perustietojen kirjaamiseen. Nyt hieman enemmän asioita oppineena olen alkanut ottamaan selvää Kallesta. Paljon on vielä tiedoissani silti puutteita. Toisaalta pitäähän eläkepäivillekkin jotain säästää, mutta niitä odotellessa lisää tietoa Kallesta.

Kallen kastenimi on Carl Fredric ja hän syntyi Tyrväällä Ekon kylässä sotilas Anders Johansson Strängin ja Maria Thomasson Callmanin ainoaksi pojaksi 4.7.1786. Kallen kummeina oli Ekon sotilaita ja heidän vaimojaan. Kallella oli siskoja Anna (s. 23.9.1780, k. 15.5.1837 Tyrvään Wehmaisissa torppari Sundin vaimona), Maria (s. 28.1.1782, k. 20.4.1783), Lisa (s. 30.1.1784, k. 19.6.1785) ja Maria (s. 20.9.1788). Marian kuolinajasta minulla ei (vielä) ole tietoa. Hänen jälkensä katovat Lousajan Ryypältä 1805 vuoden ripilläkäynnin jälkeen. Kallen toinen nimi Fredric (myös saksalaistyyppisesti kirjoitettuna Friedric) ei 1780-luvulla ollut vielä kovin yleinen nimi Tyrväällä. Mistä lienee vanhemmat saanut kimmokkeen tälle nimelle?

Kalle lähti rengiksi noin 18-vuotiaana ja oli neljän vuoden aikana renkinä Tyrvään Isojärven Wirrillä, Uusikylän Mullilla ja Kallialan Kampilla. Kallen isä oli sotilas, äidin isä oli sotilas, isän veli oli sotilas, Kallen Anna-siskon mies oli sotilas, joten eipä ole ihme että Kalle myös sille uralle lähti. Kallen isä kuoli Kustaan sodassa vain 34 vuotiaana, kuten isän velikin, joten sotilaselämän karumpi puoli tuli myös tutuksi. Kalle värväytyi sotilaaksi 1.1.1807 ja sai samalla sukunimen Borg. Rippikirjaan uusi nimi on myös merkity.

Porin läänin jalkaväkirykmentin värväysluettelossa 1808 Kalle mainitaan Nupalan sotilaana komppania numero 50 ja ruodunnumerolla 96:

den 1 Januarii 1807 införd till ordinarie Karl för No 96 Istallet samma dag antagen Lego Drängen
Carl Friedric Borg

född i Tyrvis socken

Kalle on 5 jalkaa ja 8 tuumaa pitkä eli n. 168 cm, hän on 21-vuotias, ollut jo vuoden palveluksessa ja naimaton.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=15923&pnum=743
Porin läänin jalkaväkirykmentin värväysluettelo 26.1.1808

 

 

Nuupalan varsinainen sotilas Jacob Björn oli ollut sotilaana jo jonkin aikaa. Rippikirjassa hänen kohdalleen on merkitty "flygt saknas", joten livohkaan on ilmeisesti lähdetty. Edellisessä rippikirjassa hän on ollut. Ja 1787 alkavassa kirjassa hänet on merkitty tulleeksi Nuupalaan 1798. En ole tarkistanut hänen palvelukseen astumistaan.

Värväystapahtuma ja katselmus oli Lauttakylässä 26.1.1808. Muuta mainintaa en löytänyt Kallen sotilaaksi ryhtymisestä. Rippikirjassa sekä Kalle että Jaakko ovat merkittynä res eli reserviläisiä. Joten olettaisin että Kalle on ollut varamiehenä. Rippikirjassa oleva merkintä 1807 puhuisi sen puolesta.

Suomen sodan julistus tapahtui 1.2.1808. Sodasta itsestään löytyy hyvää tekstiä palkitusta Suomen sodan historia 1808-1809 -kirjasta. Siitä ei siis enempää tässä ja nyt.

Missä Kalle sodan aikana oli, mihin taisteluihin osallistui, sitä en tiedä. Ja se harmittaa. Olisi vain mielenkiintoista tietää. Kalle on Nuupalassa merkittynä sotilaaksi "Sold. Carl Borg", joten jossain hän on olla sotimassa. Ripillä hän kävi siellä 4.11.1810 eli runsas vuosi sodan päättymisen jälkeen. Sotahan päättyi Haminan rauhaan 17.9.1809.

Sodan jälkeen Kalle meni rengiksi Lummajan Skytälle. Siellä hänen ollessaan taloon tuli piiaksi kiikkalainen Liisa Mikontytär, jonka isä oli Ruotsilan rakuuna Mikko Roth. Mikko kuoli Kustaan sodassa, joten Kallella ja Liisalla oli jotain yhteistä. Heidät vihittiin kotona 23.6.1813 Tyrvään Lummajassa. Heidän ensimmäinen lapsensa Anna Lisa syntyi 27.9.1813, mutta kuoli jo 25.8.1816. Skytältä he ilmeisesti kävivät Soukon Perttulassa ja palasivat Lummajaan Humalojalle, jossa Kalle on mainittu renkinä. Perhe kasvoi pojalla 20.3.1816, josta tuli isänsä kaima Kalle.
 Kalle ja Liisa päättivät muuttaa Kiikkaan. Muuttokirjaa en löytänyt, mikä voi johtua monesta syystä. He ovat kuitenkin  Kiikan Ungerlan Kartanossa ainakin jo 12.2.1818 jolloin Maria Lisa syntyi. Maria Lisa kuoli pienenä 2.7.1820. Kartanossa syntyivät Maria 10.11.1820, Isaac 4.3.1823, isoisän mummu Stina Lisa 20.1.1826, sekä Johanna 3.6.1828.

Kalle oli Kartanon lampuotina ja ruotuvaivaisena kuolemaansa asti 4.8.1837. Lisa Mikontytär oli ruotuvaivasena Ungerlassa Kannistolla ja sitten Kartanolla. Siellä Lisan tiedoissa lukee: "4.8.1837 enka efter råtan nro 16 Carl Anders Borg". Kartanolta Lisa meni Setälään,  jossa "Enka Lisa Michelsdr Borg" kuoli 11.6.1867.

Poika-Kalle meni naimisiin Kiikassa Maria Antintyttären kanssa (s. 17.1.1822 Kiikka). Perheeseen syntyi tytär jonka kanssa he lähtivät Karkkuun Siellä Kallelle on merkitty sukunimi Törmä. Karkussa lapsia syntyi kolme lisää. Karkusta he palasivat takaisin Kiikkaan 1855. Rippikirjassa 1881-1890 Kallella on sukuniemä Myllymäki. Kalle kuoli 7.2.1895.

Maria lähti kotoa 30.11.1836 ja hän oli piikana mm. Kiikan Kikkerlän Yli-Maijalassa, Kiimajärven Mäkelässä, takaisin Yli-Maijalassa, Kartanossa,  kappalaisen Jauhoparrassa, josta hän meni Kiikanojalle Isokestille lampuotin rouvaksi. Juha Heikinpoika oli jäänyt leskeksi Esteri Heikintyttären kuoltua 30.10.1850. Maria ja Juha vihittiin 5.11.1855. He saivat yhteisiä lapsia kaksi ja Juhan ensimmäisestä liitosta lapsia oli ainakin neljä. Juha kuoli 14.7.1867 ja Maria oltuaan syytingissä Isokestillä 13.5.1886.

Isaak oli rippikirjan mukaan "krympling" eli jotenkin hän oli raihnainen. Hän kuoli vain 21 vuotiaana 18.4.1844.

Johanna vihittiin 27.12.1848 Kalle Juhanpoika Kiviniemen kanssa Kiikassa. He saivat yhteensä kuusi lasta joista neljä eli enemmän kuin sylivauvaksi. Johannan tietojen selvittäminen näkyy olevan minulla kesken.

Stina Lisa eli Christina Elisabeth vihittiin 2.11.1850 Kiikassa Adolf Jakobinpoika Ylijärven kanssa. Aadolf oli kotoisin Tyrväältä mutta oli renkinä mm. Kiikan Hykköllä. He saivat seitsemän lasta, joista kolme jatkoi sukua. Heistä on jonkin verran juttua sukukirjassa, jonka Terttu ja Kaarina tekivät. Stina Lisa kuoli 15.1.1867 ja Aadolf 6.1.1868, jolloin heidän lapsensa Maija Stina, Pauliina ja Kaarle jäivät orvoiksi.

Lähteinä:
Tyrvään, Kiikan ja Karkun seurakuntien rippikirjoja, tilikirjoja, kastetut, vihityt, kuolleet, muuttokirjat
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=185087.KA
Porin läänin jalkaväkirykmentin digitoituja pääkatselmusluetteloita, värväysluettelot, palkkaluettelo
Käsikirjastoni

Paikallishistoriaa kirjahyllyssä

Kirjojen ystävänä ja sukututkimuksen harrastajana olen hankkinut hyllyyni muutamia mielenkiintoisia kirjoja. Kotiseutuni Tyrvää oli tietysti ensimmäisenä mielenkiinnon kohteenani, joten siltä alueelta hyllyyn onkin löytynyt omasta mielestäni hyviä kirjoja. Ja aina järjestyy lisää tilaa kun löytyy uusia mielenkiintoisia.

Piilola, Juhani: Sastamalan historia 2-3.
Ehkä on hankittava 1. osa, jotta sarja on täydellinen. Eniten kuluu käsissäni osa 3.

Sillanpää, L.A: Vammalan kauppalan historia 1897-1961.
Perusteos ja paljon tietoa.

Piilonen, Juhani: Kunnallishallintoa kuttupitäjässä, Tyrvään kunta 1869-1968. Perusteos ja paljon tietoa.

Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, Antero Wareliukselta.Tyrvään Sanomien toimittama uusintapainos. Jokasen tyrvääläise hyllysä. Ainakin pitäisi olla.

Virtaranta, Pertti: Elettiinpä ennenkin.
Herkullisia kuvauksia ja tarinoita Tyrväältä ja lähialueelta. Mun aarre. 

Pietilä, Esko: Vammalan rakentaminen vuoteen 1918.
Karttoja, kuvauksia, valokuvia ja henkilöitä. Mun aarre. 

Raittila, Pekka: Tuomas Ragvaldinpoika.
Kirjan ostin paljon ennekuin löysin hänet esi-isäni veljenä. Kappas kehveliä!

Selander, Wäino: Karkun ratsutilat.
Ai niin mulla oli tämäkin! Ja minä tuskailin Karkun sukujen kanssa. Höh. Onneksi on hakemisto, josta voi tarkistaa onko tutuja nimiä. Aikanaan hankittu tietolähteeksi ratsutiloista.

Kankaanpää, Matti J.: Tyrvään vanhimmat rippikirjat 1693-1722.
Oli hyvä verrata rippikirjan sivuja ja tuota kirjaa että ymmärsinkö oikein tekstin. Sukulaisten kohdalle aloin merkitä kuolinajan. Kunnes huomasin että saisin merkitä melkein joka taloon...

Kankaanpää, Matti J.:Porin läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 1728.
Tällä kirjalla pääsin alkuun että ymmärsin edes jotain noista sotilaista. Nyt tämän rinnalla (tai kiilaamassa jo ohi) on Vuorimies, Heikki: Ruotusotilaiden tutkiminen. "En tiedä miten tulin aikaisemmin toimeen ilman tätä." sopii tähänkin kirjaan.

Hakala, Pentti R.: Nälkälänmäen patriootit, Mäkinen, Kaale (Kaarlo): Nälkälän kronikka.Samassa kirjassa ovat ensin kertomuksia Nälkälänmäen porukoista ja sattumuksista. Ostin mielenkiinnosta ja ei kaduta. lopussa on laulu ja 105 säkeinen kronikka Nälkälänmäen ihmisistä.

Salo, Unto: Häme ja Satakunta - näkökohtia maamme varhaisimman maakuntalaitoksen synnystä. (Eripainos teoksesta Satakunta XVIII).
Mielenkiintoista asiaa varhaisemmista ajoista.

Lepistö, Riitta: Katukiviin isketyt ilmeet - tutkielma Vammalan kadunnimistä.Mielenkiintoinen tutkielma, jossa kerrotaan tutuista kaduista mistä ne saivat nimensä. Valokuviakin kirjassa on. 

Ojansuu-Westerbacka: Tyrvään murteen sanakirja 1-2.
Sanakirja ei-tyrvääläisille, jotta ymmärrätte mitä me horistaan. Ja tyrvääläisille jotta piretää kiäle huallosta huali ettei vaa kiäli unohru.

Nummi, Antti: Wähähaaran talot eli kylvöajasta Uotiin.
Kiikan Vähähaaran kylästä.

Nummi, Antti: Kertomus Vähähaaran torpista.
Kiikan Vähähaaran kylästä ja lopussa kuvattuna ja selitettynä vanhoja työkaluja. Helpottaa ymmärtään paikallisia perukirjojakin.

Lehtinen, Juhani: Tämmöstä ei o ollu ikinä. Tyrvään pitäjän, Kiikan kappelin, Kiimajärven, Leikkuun ja Haapaniemen kylien vaiheista 1700-luvulta 1900-luvulle. Valokuvia, sukuja, tarinoita henkilöistä ja taloista.

Huittinen ja Keikyä olivat aikanaan yhdessä, joten olkoon tässäkin yhdessä. Ai Äetsä? Juu se oli kylä Keikyässä.  

Vanhaa Keikyää, jonka on julkaissut Keikyän Museo- ja Kotiseutu ry. Kirjassa kerrotaan vanhoista työtavoista, siinä on vanhoja valokuvia, kerrotaan paikallisista henkilöistä ja joistakin henkilöistä heidän sukujaan. Kauan etsitty ja on minun aarre.

Lähteenoja, Aina: Suur-Huittisten pitäjän historia  vuoteen 1639.
Mielenkiintoinen kirja keskiaikaisesta Huittisista. Huittisten historian toinen osa on hankintalistalla. Onnekksi saa kirjastoon kaukolainaan tarvittaessa.

Tampereelta on kirja poikineen. Osa on saatu perintönä, mutta suurin osa on tullut vastaan kirpputoreilla, antikvariaateissa, kirjamessuilla ja päätyneet meille. Kaikista on ollut kovasti hyötyä ja iloa. Yritän valita mun suosikit.

Haapala, Pertti; Tehtaan valossa 

Harra, Taisto; Suutareita ja nahkureita - 70 vuotta nahkatyöläisten järjestötoimintaa

Helin Martti; Tampereen kirkot ja hautausmaat

Hildén, Juhani; Huvilarannikko - tamperelaisherrasväen kesäasutuksen vaiheita Rantaperkiössä ja Härmälässä.

Hirvonen Yrjö (Teksti), Staf E. M. (Valokuvaus); Tampereen Tuomiokirkko kuvateos

Hoppu Tuomas; Tampereen naiskaarti - myytit ja todellisuus

Jokinen Helvi; Renkaita suvannon pinnassa - Tamperelaisia henkilö- ja kulttuurikuvia vuosisadan vaihteen kahden puolen

Kallio Tuulikki; Jos lähtis, sano - Tamperelaisia kaskuja 4

Kanerva - Lindfors - Salmi - Koivisto; Tampere kosken partaalla

Kanerva Unto; Pumpulilaisia ja pruukilaisia

Kasvio Antti, Piispa Leena; Tekstiilitehdas ja sen naistyöntekijät

Kauffmann Hermann; Hauskoja muistoja Tampereen tienoilta

Kinnunen -Suoranta - Henttonen Esko; Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan laulukirja

Lassila Juhana, Jutila Riina toim.; Värikkäät vuodet Tamperelaiset maalarit muistelevat

Lilius Martin Frenckellin paperit Tampereen paperitehdas kuvina

Louhivaara Maija; Tampereen kadunnimet

Malmi, Timo ja Järvejä Ari; Tampere tulessa 1918

Menander puh.joht. O.L.; Tampere, tehtaitten kaunis kaupunki

Miettinen Seija; Me Finlaysonilaiset

Murros Kaapo; Tampereen entisajan porvarien kommelluksia

Murros Kaapo; Vanhoja Tamperelaisia aikakirjain pimennosta

Murros Kaapo; Kun Tampereen porvarit kapinoivat

Murros Kaapo; Lainlukijoita ja käräjäkansaa

Murros Kaapo; Tampereen käsityö- ja tehdasyhdistys 1868-1943

Palmroos toim. Matti; Takuulla, sanpo Tampereen likka - Tamperelaisia kaskuja 3

Palolampi, E.; Tampere taistelee 1899-1944

Rissanen Kalle; Nauru hyvälle, nauru pahalle - Tamperelaisia pienoiskuvia vuosisadan taitteen ajoilta

Ruohonen Arvo; Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä

Ruohonen Arvo; Asuttiin Amurissa

Sinisalo toim. Uuno; Tamperelaisia kaskuja 2

Sinisalo toim. Uuno; Tamperelaisia kaskuja Kustaa 3:sta nykypäiviin

Sinisalo Uuno; Tampereen kirja

Tammerkoski ja kosken kaupunki

Tampere laulaa - Kokoelma yhteislauluja

Varto Tyko; Lapsuuteni Tampere

Varto, Tyko; Kertomus Tampereen työväenyhdistyksen toiminnasta v. 1905.

Vilkman irja; Iloisempi ilme - pakinoita pulavuosien tampereelta

Voionmaa Väinö; Tampereen kaupungin historia 1-4

Wacklin-Hirvikallio; Hämeenkatu Tampereen sydän

Weckman Leo; Jäähyväiset eläintarhalle

Wester Holger; Tamfelt 1947-1997

Ylikangas Heikki; Tie Tampereelle

(kirjassa on kuva, jossa sanotaan näkyvän Messukylän kirkko, mutta se on Tyrvään kirkko. Tarkkasilmäinen äitini huomasi tämän.)

Äijänaho Heimo (toim.); Raastuvan penkiltä - Tamperelaisia kaskuja 5

Pirkkalasta löytyy myös 

Vanhan Pirkkalan historia

Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993

Tyrkkö, M.S.: Ylöjärven pitäjän kansanopetuksen vaiheita. 

Vanajan historia 1 ja 2 piti hankkia kun sieltäkin alkoi löytyä näitä sukulaisia. Janakkalan historia tuli meille samasta syystä. Hämeen linnasta kertovia kirjoja on kertynyt joitakin myös.

Viimeisimpänä meille tuli Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia. Olin lukenut siitä jotain mainintoja ja on se hyvä. Sekä Santavuori, Martti: Merikarvian historia 1900-luvun alkuun. Ensisilmäyksellä huomasin paljon karttoja, isäntäluetteloita ja valokuvia.

Ja onhan siellä paljon muutakin. Sotilaista ja käsityöläisistä, keskiajasta, kirkosta ja tietty sanakirjoja. Tämä on minun käsikirjasto.

Raha Suomessa (2/2)

1776 teki Kustaa III suuren rahauudistuksen. Sen seurauksena markka poistui käytöstä ja setelit yleistyivät. Valtakunnan pääraha oli riikintaaleri. Maa siirtyi hopearahakantaan. Plootut poistettiin käytöstä.Seteleissä alettiin käyttää merkintää riksdaler specie eli seteli oli vaihdettavissa nimellisarvoa vastaavaan summaan hopearahaa.

1 riikintaaleri (riksdaler) = 48 killinkiä (skilling)

1 killinki (skilling) = 12 runstykkiä (runstyck)

1/4 killingin kolikko vuodelta 1807.
Kuva linkitetty Digitaltmuseum.se kokoelmasta.

1789 alkanut sota aiheutti sen että painettiin paljon seteleitä joille ei ollut katetta.
Valtionvelkakonttori perustettiin seteleiden painatusta ja liikkeelle laskua varten. Konttorin setelit olivat nimeltään riksgälds.

1 riikintaaleri hopearahana tai selelinä (riksdaler specie)  = 1½ taaleria valtionvelkarahana (riksgälds).

Jussi T. Lappalainen kirjoittaa sodan diplomaattisesta taustasta ja sodasta kirjassaan Kuninkaan viimeinen kortti. Kirja on erittäin hyvä selvitys Kustaan sodasta. Kirjassa Lappalainen kirjoittaa siitä kuinka Ruotsilla ei ollut varaa käydä sotaa ja kuinka Kustaa silti halusi olla "kunniaa tavoitteleva soturikuningas". Ei siis ihme että sodan aikana tehtiin seteleitä jotka eivät ihan olleet täydellä katteella. Saati sitten väärennetyt setelit, joita oli liikkeellä.

1803 rahan arvo vakautettiin ja valtiopankin rahan ja velkakonttorin rahan kurssiksi vahvistettiin 1: 1½.

1808-09 sodan seurauksena rahan kurssi muuttui.

Specieriikintaaleri oli hopeariikintaaleri. 
Paperinen riikintaaleri oli pankkoriikintaaleri (riksdaler banco). 
Valtionvelkariikintaaleri oli aina vain kurssiltaan heikoin.

Riikintaalerilla oli siis kolme arvoa riippuen mikä raha oli kyseessä.
Ja kun Suomessa sai käyttää sekä ruotsinvallan aikaisia rahoja että ruplia niin mikä olikaan niiden suhde toisiinsa?

1 riikintaaleri = 1 hopea rupla 41,3 kopeekkaa  = 141,3 hopeakopeekkaa

1 hopearupla = 33 killinkiä 7 äyriä

Suomessa tuli sodan seurauksena myös päärahaksi rupla, joka jakaantui 100 kopeekkaan. Suomessa käytettiin myös ruotsin rahaa aina vuoteen 1840 asti. Ruplia oli käytössä sekä hopeisia että seteliruplia. Joten Suomessa käytettiin ainakin viittä eri rahaa.

1840 tehtiin rahareformi Venäjällä kun Venäjän rupla sidottiin hopeakantaan 1839. Hopearuplasta tuli Suomen pääraha. Waihetus- Laina- ja Depositioni-pankista tuli Suomen Pankki. Sille tuli oikeus laskea liikkeelle seteleitä.

1 hopearupla = 3½ paperiruplaa

Kolikot:
5 ruplan kultakolikko
3 ruplan kultakolikko
1½,  1, 3/4 ja ½ hopeinen rupla
25, 20, 15, 10 ja 5 kopeekan hopeiset kolikot
3, 2, 1 ½ ja 1/4 kopeekan kuparikolikot
(1828-45) 12, 6 ja 3 ruplan platinakolikot


Ja kolikoiden nimet:
½ rupla poltina
25 kopeekkaa polupoltina
½ kopeekkaa denga, dene

Ja paljonko maksaa?

Tältä ajalta (1776-1865) olen nähnyt useampiakin perukirjoja, joissa on tavaroille määritelty hinta. Vuonna 1779 Kiikassa kuolleen Michel Johanssonin perukirjassa on arvioitu mm hevonen 2 killingin arvoiseksi, vanha rautalapio 4 killinkiä ja vanha iso rautapata 16 killinkiä. Koko perukirjan summa oli 17 taaleria 8 killinkiä 4 runstykkiä. 

Palkollissääntö vuodelta 1739 määritteli 1805 vuoteen asti "ylimääräisten lasten" siirtämisen muualle töihin. Samalla määriteltiin piian ja rengin pestuuraha ja palkka. Palkka siis vaihteli isäntien maksukyvyn ja jälleen kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Antti Chydenius kirjoitti Ajatuksia talonpoikien ja palvelusväen luonnollisista oikeuksista, joka oli ilmestyessään melkoinen kohuteos. Tasa-arvosta puhuminen 1700-luvulla ei välttämättä ollut kaikille mieluinen aihe. 

"Työ on köyhän kauppatavara"

Tämähän pätee vieläkin!

Seurakuntien tilikirjoja löytyy digitoituna joistakin seurakunnista, tässä esim. Ikaalisten seurakunnasta.

Tilikirjoista näkee myös paljonko seurakunta on veloittanut mm. kastaamisesta, vihkimisestä, hautaamisen yhteydessä kellojen soitosta ja paarivaatteesta. Kellon soittojakin oli pelkästään monenlaisia.Kuvassakin näkyy själaringning, ringning hemifrån ja tavallinen klock pengar. Mullpengar maksoi aikuiselle 8 killinkiä ja lapselle 4 killinkiä.

Messukylän seurakunnan tilikirja 1811 s. 286.
Toukokuussa haudattujen veloitukset.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Tilikirjan rahoina on mainittuna Ryskt silfver, Ryska banco assignat ja Svenskt banco. Ja nämä tietysti asianmukaisesti jaettuna Rupla ja kopeekka sekä taaleri, killinki ja runstykki. 

Tilikirjoista viinikassa on myös mielenkiintoinen. Mistä rahaa on tullut ja mihin sitä on käytetty. Seuraavassa Pirkkalan viinikassan aukea vuodelta 1802. Siinä on maininta mm. kirkkoväärtin palkasta. Ja kassan tarkistajina ovat toimineet Sirenin veljekset.

Pirkkalan seurakunnan viinikassa 1802 s. 477-478.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Nämä rahat säilyivät vuoteen 1865, jolloin Suomen markkaa alettiin lyömään. Suomi sai oman rahayksikön 1860, mutta sitä päästiin lyömään vasta 1864.

1 Markka = 100 penniä

1 markka = 1/4 rupla

Suomen Pankin sivuilta voi lukea lisää Suomen markasta. Ja museovinkkinä ilmainen Rahamuseo.

Kirjalisuutta ja luettavaa:

Kallio, Topi: Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla. Helsinki 1913. Kirja kertoo 1700-luvun palkollisista, mutta viimeiset tiedot ovat vuodelta 1801.

Ruotsin numismaattinen yhdistys on julkaissut kirjoja ruotsalaisen rahan historiasta.

Kungliga myntkabinett, josta löytyy näyttely Sveriges Mynt.

Tämä rahasta. Suomen markasta löytyy paljon tekstiä.