tiistaina, huhtikuuta 30, 2013

Saarnastuoleja

Vanhoissa kirkoissa on kiva käydä katsomassa taidetta. Vielä ei ole salama iskenyt vaikka tälläinen pakana siellä onkin haahuillut kuvia ihmettelemässä. Yksi mitä aina katson on saarnastuoli. Sen yläpuolella olevassa katoksessa näyttäisi olevan useasti auringonsäteitä. Tuolin koristeluna on useasti koristeellisia kiehkuroita ja pyhimyksiä, joita en ilman selitystekstejä tunnistaisi. Enpä osaa näistä mitään hienoa sanoa. Niitä on vain kiva katsella. Tässä muutama sukumme jo useassa polvessa katselemamme tuoli.
Aluksi tietenkin Tyrvään Pyhän Olavin saarnastuoli nykykuosissa. Alaosan kuvio on maalattu, kun se aikaisemmin oli puusta tehty. Sitä voi tässä seuraavassa ihailla yhdessä kirkkoherra Eino Kolarin kanssa. Kuva on linkitetty sivulta http://www.pyhaolavi.fi/historia.shtml.
Kyllä on siinä ollut nakertamista. Mutta oli se hieno.

Seuraavaksi Huittisten kirkko eli Pyhän Katariinan kirkko.
Kylläpäs muistuttavat toisiaan.... On se vaan komia tuokin. Ja tiimalasit mittaamassa paasaamisen kestoa.
Ja katosta roikkuva kyyhkynen.
Seuraavaksi Messukylän vanha kirkko.
Olen näemmä kuvannut niin että oli eri kuvissa tuo saarnastuoli ja katto. Katossa oli aurinko, tähtiä ja enkeleitä. Nämä kolme kyllä muistuttavat kovasti toisiaan.
Seuraavana Hattulan vanha kirkko, joka oli aivan erilainen.
Väriä on ja pyhimyksiä! Katos on koristeltu myös runsaasti.

Samalla näistä Hattulan kuvista näkee tuon seinien kuvien määrän. Viime käyntini oli vain pikainen mutta kohta se taas aukeaa. Täällä hämeessä on noita kivikirkkoja enemmänkin, mutta osa on vielä vallan käymättä ja osasta on ehkä kuvia, jossain. Jahka taas ehtii...

Kuvat olen itse ottanut, paitsi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vanha kuva joka löytyy kirkon omilta sivuilta.

sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2013

Kalle Fabian Benjaminpojan jatko

Kiitos vain kovasti Kalle K. joka auttoi löytämään Kalle Fabianin Lempäälästä, vaikka olikin ottanut muuttokirjansa takaisin!
Kalle Fabianin puoliso Kaisa Liisa Villentytär kuoli Lempäälässä 16.1.1889 keuhkotautiin.
Kalle Fabian vihittiin Lempäälästä kotoisin olevan Gustava Sofia Vilhelmintyttären (s. 24.11.1868) kanssa 1.9.1889. Yhteisiä lapsia heille ei syntynyt, mutta Kalle Fabianin lapset Taavetti Evert ja Hilma (s. 14.11.1884 Lempäälä) olivat heidän kanssaan.
Kalle Fabian kuoli 23.9.1895 ja kuolinsyyksi oli merkitty tapaturma. Kalle Fabianin kuoleman jälkeen lapset olivat Gustaavan kanssa kunnes hän muutti Pirkkalaan 1900. Taavetti jäi Lempäälään, mutta muutti Pirkkalaan 1906. Hilma muutti Tampereelle 1899, jossa hänet on muuttaneissa merkitty pellavatehtaan työntekijä.

Kalle Fabianin tapaturmainen kuolema sai katsomaan löytyykö Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta jotain mainintaa ja löytyihän sieltä. Aamulehti 25.9.1895:

"Surkea kuolema. Tämän kuun 23 päivän illalla joutui Tampereelle menevän "seitsemänjunan" alle Lemposten aseman ja Kuljun pysäkin välillä Tapolan talon renki Kalle Benjamin poika, joka Lempäälän käräjistä palatessaan oli käräjätovereinsa kanssa ryypiskellyt Tampereelta tuotua "käräjäviinaa", josta menetti järkensä, jotta ei tietänyt missä liikkui.
Veturi oli laahannut ruumista kenenkään huomaamatta pitkät matkat repien sen aivan tuntemattomaksi repalekääröksi, josta vielä löydettiin, kertoo kirjeenvaihtajamme, särkynyt viinapullo ikäänkuin pahan hengen leimana uhrilleen, todistaen koko surkean tapahtuman alkusyytä.
Vakaasti muistuttaa tämäkin vainaja jokaista ja semmenkin palkollistovereitaan, jotta ei pitäisi antautua himojen valtaan, jotka ruumiin ja sielun turmelevat ja vievät hiellä ja vaivalla ansaitut pesti- ja palkkarahat turhuuteen."
Eli näin päättyi Kalle Fabianin maallinen taivallus. Ja samalla päästiin saarnaamaan viinan kiroista, jotka tässä kohdassa olivat aiheellisia, mutta vähän myöhässä. Pitääpäs poiketa Lempäälässä katsomassa onko siellä tuolta ajalta hautoja. Samalla myös mielenkiinnolla odotan seuraavia rippikirjoja sekä Pirkkalaan että Tampereelle.

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Kalle Fabian Benjaminpoika

Selvittelin aikanaan niin pitkälle kuin mahdollista Karolina Antintyttären ja Benjamin Matinpojan lasten polkuja rippikirjojen avulla. Toiseksi nuorin lapsista Karl Fabian (s. 20.1.1857) muutti äitinsä ja isäpuolen kanssa Tyrväälle 1864, jossa he asettuivat Ekon Lehtimäen torppaan. Siellä äiti Karolina kuoli jo 1867 ja vasta 10- ja 7-vuotiaat lapset jäivät isäpuolen kanssa. Isäpuoli vihittiin uuteen avioon 1870 ja hän muutti Vesilahteen. Lapset jäivät Kaltsilan Hannulaan. 1872 Karl Fabian lähti rengiksi Marttilan Qvistin torppaan, josta 1874 hän jatkoi Vehmaan Mullilahden torpan kautta Vehmaan Lahtin torppaan. Sieltä hän siirtyi Nuupalaan Yli-Svännin palkolliseksi 1877. Yli-Svännillä oli piikana Kaisa Liisa Villentytär Nordlund (s. 15.10.1853), jonka kanssa Karl vihittiin 17.3.1878. Ja eipä aikaakaan kun jo poika Karl Fabian syntyi (s. 23.10.1878).

Karl Fabian ja Kaisa Liisa lähtivät Yli-Svänniltä Hämeenkyröön jo marraskuun alussa muuttokirjalla numero 52. Vasta nyt huomasin että Hämeenkyrön muuttokirjoja oli tullut jossain välissä SSHY:n sivuille, joten eikun selaamaan. Karl Fabian ja Kaisa Liisa löytyivät helposti. Hämeenkyrön sisäänmuuttaneissa on numerolla 51 merkitty pariskunta:
"Myllymäki Eljala inhys Karl Fabian Benjaminsson
med hustru Kaisa Lisa och ?"
Miksi perässä on kysymysmerkki? Ei ole tainnut muuttokirjan kirjannut pastori kiinnittää huomiota kuukauden vanhaan poikaan? No pääasia oli että löysin mihin Kalle Fabian Benjaminpoika ja Kaisa Liisa Villentytär menivät Hämeenkyrössä. Eljalassa heille syntyi toinen poika Taavetti Eeverti (s. 5.10.1881). Tarkistin vielä syntyneistä että onko oikeesti noin kirjoitettu ja on se. Kappalainen Josua Johansson on sen näin merkinnyt. Myllymäen kylän Eljalassa on nimi kirjoitettu Kalle Fabian Penjaminpoika, hänet on merkitty itselliseksi ja saanut sukunimen Koskensivu.

Hämeenkyröstä mieli on halajannut etelään, joten Lempäälään on lähdetty 1884 muuttokirja numero 29 mukana. Lempäälässä heidät on kirjattu sisäänmuuttaneeksi 29.9. muuttokirjan numerolla 30, mutta tiedot on yliviivattu ja seuraava muuttaja on saanut numeron 30. Rippikirjasta heidät löysin sivulta 325 Lahden Ollilasta, jossa Kaarle Fabian Penjaminpoika on merkitty muonamieheksi ja merkinnöissä lukee:
"Saanut muuttokirjansa takaisin"
Häh?
Ovatko he lähteneet samantein takaisin? Ei ainakaan löydy Hämeenkyrön muuttaneiden luettelosta mitään mainintaa takaisin paluusta. Olisiko Tampere houkutellut? Ei löydy muuttaneiden luetteloista mainintaa sielläkään. Ei löydy Messukylän, Vesilahden, Punkalaitumen, Kiikan, Tyrvään, Suoniemen, Sääksmäen, Ylöjärven, Ikaalisten eikä Viljakkalan muuttaneista. Katsoin samalla Akaa, Hattula ja Hämeenlinna, mutta Kaarle Fabiania ei löytynyt. Muita mielenkiintoisia kyllä. Pirkkalan muuttokirjoja tuolta ajalta ei ole verkossa. Selasin myös Hämeenkyrön rippikijaa jos vaikka olisivat menneet sinne takaisin, vaan toistaiseksi tuloksetta. 
Voihan nökö. Hetkeksi löytyivät mutta jälleen ovat kadoksissa. Etsintä siis jatkuu.


keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2013

Päivä Turussa

Päivän valmistelut alkoivat kolme viikkoa aikaisemmin kun varmistin arkistolta soittamalla että heillä todellakin on iltapäivystys 2.4 ja että "pitääkö varata tai varataanko minulle jokin tila sillä aion olla koko pitkän päivän ja kuvata". Vastaus oli että iltapäivystys on ja tervetuloa, kyllä paikka löytyy varmasti. Vastaaja oli todella ystävällinen.

Seuraava askel oli varmistaa bussit. Lähtö 5.45, joten piiiitkä päivä tiedossa.
Seuraavaksi alkoi Astian selaaminen. Tyrvää. Sillä löytyy Turusta vaikka mitä. Hain perukirjoja, joita löytyi 1755 alkaen. Varasin kolme kirjaa. Siikaisten perukirjoja löytyy vaihtelevalla menestyksellä. Varasin yhden kotelon niitä. Sitten vielä A.Hirsjärven yksityisarkisto ja aivan uusi löytöni Caloanderin arkisto. Katsotaan mitä siitä löytyy. Kaikki muut löytyivät Astialla mutta Hirsjärvi ei. Sen sitten tilasin sähköpostilla viikkoa ennen reissua. Seuraavana päivänä postilaatikossani oli jokaisesta tilatusta arkistosta oma sähköpostiviesti. Ja Hirsjärvestä ystävällinen viesti että tilaus on ok ja odottaa minua 2.4. Mahtavaa!

Pääsiäisen pyhinä latasin kameran akut, testasin kannettavassa tietokoneessa hiiren ja näppiksen, laitoin Sukujutut tiedostot koneelle ja testasin että ohjelma toimii. Bueno. Kameranjalka varmuuden vuoksi mukaan, jos vaikka kuvauspaikka on sellainen ettei ole telinettä. Pari muistikorttia mukaan, toinen akku kameraan, akun laturi varmuuden vuoksi ja jokohan tämä muuttokuorma riittäisi... Sitten eikun kamat kassiin.
Kello laitettiin soimaan aamulla klo 4.00, mutta heräsin jo klo 3 miettien että onhan varmasti kaikki tarvittavat mukana. Eikun aamupalaa, paljon kahvia ja menoksi. Linkkari tuli hieman myöhässä sillä matkahuollon paketteja näytti olevan paljon jäämässä Hämeenlinnaan. No onneksi oli juttuseuraa toisesta matkaanlähtijästä, eikä kelikään ollut ollenkaan huono.Meno-paluulippu maksoi peräti 53, 90, mutta ei sitä jatkuvasti tule rampattua Turussa. Linkkari oli perillä vähän ennen klo 8 joten jäi aikaa käydä kahvilla ja sämpylällä ennen arkiston aukeamista. Ja sitten yritin laahustaa hissuksiin arkistolle joka on tien toisella puolella.
Hidastelusta huolimatta olin oven takana jo varttia vailla. Ja eikun odottamaan. Oven taakse odottajiin liittyi vielä muutama herra. Ja kellon ollessa tasan 9 soitin ovikelloa. Syöksyin sisään. Sisäkengät jalkaan, kone ja kaikki muut vermeet kainaloon ja kohti tiskiä. "Päivää, mulle on varattu kirjoja tälle päivälle missä voin niitä selata ja kuvata?" "Jos laitat nimesi tuohon vieraskirjaan,,," "Juu heti kun mulla on yksi käsi vapaana niin laitan, mutta se paikka...." "Juu tietysti, tännepäin..:" ja ystävällinen virkailija ohjasi minut takahuoneeseen. Siellä olikin jo herrat virittämässä koneitaan ja tunnistin heidät SSHY:n vapaaehtoisiksi digitoijiksi. (Ja kaupan päälle he olivat oikein mukavaa ja viihdyttävää seuraa koko pitkän päivän ajan.) Parkkeerasin itseni ja tavarat ja laitoin kameran pöydässä kiinniolevaan telineeseen ja aloin katsoa materiaalia jota olin varannut.
Aloitin Hirsjärven materiaalista. Kansiossa on vanhoja perukirjoja, joita olin aiemmin kuvannut. Sieltä löytyi lisäksi kuulutuksia tai ehkä paremminkin ilmoituksia, sekä aviokuulutuksia Kiikasta ja Tyrväästä.

Ne kuvattuani siirryin Tyrvään vanhoihin perukirjoihin. Niitä oli melkoisesti, joten muutamia kuvasin kokonaan ja suurimmasta osasta vain ensimmäisen sivun. Tämä taisi olla päivän hirvein luettava:

En raahannut mitään eväitä mukanani, vaan päätin katkaista päivän hetkeksi ja käydä syömässä. Kasasin tavarat pöydälle, irrotin kameran telineestä jos vaikka joku haluaa sillä välin kuvata. Ja selkää sen verran särkiessä oli ihan hyvä päätös hetkeksi oikaista ruotoa. Katsoin kellostani että olin melkein tunnin ruokareissulla, joka aika oli siis poissa kuvaamisesta. Harmittaa, mutta tulipa syötyä. Loikkiessani iloisena ja massu täynnä takasin sorvin ääreen kertoivat herrat että mina oli tiskin takaa virkailija kaipaillut. Eikun kysymään että mikä hätänä. "Sitä vain kun eräs henkilö soitti Salosta ja olisi halunnut tulla valokuvaamaan mutta katselin että tavarat olivat siellä mutta ketään ei näkynyt." "Kävin vain syömässä" "Niin... se oli jo aikaisemminkin pitkään niin että siellä ei näkynyt ketään mutta tavarat olivat siellä..:" "Olin tunnin poissa ja haluaako se henkilö tulla kuvaamaan?" "Ei hän sitten tänään tule kun olisi tullut ihan Salosta asti..." "No hyvä minä voin sitten jatkaa kuvaamista." Että kiitti vaan! Se ainoa kerta kun meikäläinen lähtee Turkuun asti kuvaamaan niin pienellä vaivalla saadaan kyllä tosi törppö olo! Otan ensi kerralla eväät ja ilmoitan tiskille joka kerta kun poistun kameran äärestä, vessaankin... No kaikesta huolimatta jatkoin kuvaamista. Välillä kävi pari henkilöä ottamassa muutaman kuvan, jonka aikaa lepuutin selkääni, joka vihoitteli ihan huolella.

Perukirjojen jälkeen tutustuin Fredrik Wilhelm Caloanderin arkistoon. Tunnisteessakin lukee "Lainhuudatuksia, kiinnekirjoja, talonkauppoja koskevia asiakirjoja, talonluovutuskirjoja, tilojen vuokrajuttuja, häätöjä ja riitajuttuja koskevaa aineistoa." Materiaalia oli kotelon verran ja Huittisten, Karkun ja Tyrvää alueelta . Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut taloasioissa. Riitajutut katsoin läpi, mutta ei löytynyt tuttuja nimiä. Joten jatkoin perukirjojen parissa.

Merikarvian seurakunnan arkiston perukirjoissa oli muutama testamentti, paljon perukirjoja, mutta yksi jännä nippu "sekalaisia papereita". Joukossa oli ilmoitus tammikuusta 1743, kirje papille, parin saarnan tekstiä (ilmeisesti) ja merkillinen lista nimistä ja summista. Summien yläpuolella luki "Dollar Senttiä".  Ja kotelon perukirjoja kuvasin sen mitä ehdin.

Linkkari takaisin hämeeseen lähti klo 19, johon kiirehdin, vaikka arkisto olisi ollut auki klo 20 asti iltapäivystyksen ansiosta. Selkä kipeänä, kamera ja muistikortit täynnä kuvia ja hyvin väsyneenä olin kuitenkin päivään erittäin tyytyväinen. Kuvien selaamista teen sitten sitä mukaan kun aikaa kaikelta muulta on.