sunnuntaina, tammikuuta 17, 2016

Elinkeinonharjoittajia ja käsityöläisiä vuonna 1907 Tampereella

Annelin ajatuksia -blogissa oli juttua lokakuussa Arkistolaitoksen Digitaaliarkiston uutuksista ja laitoin korvan taakse linkin elinkeinonharjoittajista ja teollisuuslaitoksista. Lokakuun jälkeen sinne on tullut lisää digitoituja vuosia, joten kannattaa tutustua! Tamperetta selatessani minua kiinnosti yhden sukulaisen työpaikka.

Lomakkeella on ilmoitettu tiedot Teollisuustilastoa varten, jonka valmistaa Teollisuushallitus Suomessa. Tämä lomake on täytetty vuonna 1907.
G. R. Grundströmin kassakaappitehdas sijaitsi Tampereen kaupungissa tontilla no 75, 16. kaupunginosassa. Tehtaan omistaja oli G. R. Pohjakoski (Grundström). Liikkeelle annettiin oikeudet harjoittaa liiketoimintaa 1891. Liike harjoittaa kassakaappiteollisuutta.Käytettyjen päivätöitten luku: 6000
Yhteensä maksettuja työpalkkoja: 19000
Työväestö
Alle 15 vuoden, miespuolet: 2
15 ja 18 vuoden välillä, miespuolet: 3
Yli 18 vuoden, miespuolet: 15
Summa, miespuolet: 20
Käytetyn mekaanisen liikevoiman laatu, koneitten lukumäärä ja voima hevosvoimissa:
1 Kahden hevoisvoimainen petroluumi moottori.
Kulutettujen raaka-aineitten laatu ja paljous. Niiden arvo markoissa.
Kotimaisia: Rautaa 20 000 kg. á 30 p 6000 Messinkiä Smk 2000 Puuta 15000 mk Liitua 20 000 kg á 7 p. 1400 Valurautaa 4000 kg á 50 2000 Smk. 12 900
Ulkomaisia: Rautalevyjä 15 000 kg á 40. 6000 Lukkoja 180 kpl á 23:- 4 140 Arvoisia Smk. 1000 Wiittiä ja ruuvia Smk. 3000 Smk. 14 140
Teokset, niiden eri lajit ja määrät: 180 kpl Kassakaappia
Teoksien bruttoarvo markoissa: 68 000
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=39334975

Koskesta voimaa -sivustolla kerrotaan 16. kaupunginosasta ja siellä toimineista yrityksistä. Grundströmistä siellä kerrotaan näin:
"Vellamonkadun loppupäässä toimi G. B. Grundströmin Kassakaappitehdas Oy, joka 1930-luvulla muutti nimensä Kaipio Oy:ksi. Yritys kasvoi voimakkaasti ja monipuolisti tuotantoaan 1930-luvulla; sen kassakaappi- ja autokoritehtaalla oli vuonna 1938 työntekijöitä jo 50."
Tarkempi osoite on Vellamonkatu 19.

Kirjassa "Työllisyys, työttömyys ja huolenpito: Yhteiskunta Tampereella 1928-1938" kerrotaan Tampereen teollisuudesta ja sieltä löytyy myös maininta Grundströmistä:
Grundströmin kassakaappitehdas tunnettiin 1930-luvun lopulla Kaipion kassakaappi- ja autonkoritehtaana.

Ja hakiessa Grundströmiä, törmäsin juna-harrastajien Resiina-sivulla Jorma Rauhalan kirjoittamaan tietoon:
"Käsin käännettäviä "mekaanisia" päätyovia valmisti aikoinaan alihankintana 60-luvulla tamperelainen firma Kaipio Oy. Kaipio Oy toimii edelleenkin, Kaso Oy on konsernin nimenä. Alunperin yhtiö oli G.R.Grundströmin Kassakaappitehdas Oy, perustettu 1891. Repertuaarissa on ollut esimerkiksi linja-autokorit (nokkabussit yms.) ja raitiomoottori- ja perävaunut Helsinkiin sekä Turkuun. Näitä valmistettiin 1930-luvulta lähtien 50-luvun alkuun saakka. Esim. Helsingin uusimmat kaksiakseliset moottorivaunut 50-luvulla valmisti Kaipio ja harrastajien antamana lempinimenä niille oli "panssarivaunu" tai "kassakaappi". Hienoja vaunuja, jotka olivat käytössä aivan 2-ax loppuun saakka 1975."
Yhtiö siis jatkoi toimintaansa Kaipio Oy:nä, kunnes vuonna 1978 Kaso Oy ostaa Kaipion koko osakekannan.

Grundströmin tuote-esitteitä löytyy Kansalliskirjaston pienpainatteista:
Lausuntoja G. R. Grundströmin kassakaappitehtaan teoksista
Hintaluettelo kassakaapeista
Hintaluettelo Valio kassakaapeista Priskurant över kassaskåpen Valio
G. R. Grundströmin kassakaappitehdas osakeyhtiö
G. R. Grundströmin kassakaappitehdas osakeyhtiö
Holvin-ovet
Kevyt arkistokaappi, Lätt arkivskåp

Ja tämän lisäksi löysin käsityöläisistä tutun nimen. Mutta se on toinen tarina se.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Aviottomista lapsukaisista ja äpäristä

Minulta kysytään välillä näistä isättömistä lapsukaisista ja mistä heidän isänsä saisi selvitettyä. Ja kun se aikakone makaa vielä suunnittelupöydällä, niin joudumme siihen asti pitäytymään spekuloinnissa ja mielellään siinä todistusaineistossa, mikä on käytettävissä. Aineistoa ovat siis seurakuntien syntyneitten luettelot, ripitettyjen luettelo, sekä rippikirja. Tuomiokirjoista löytyy ne tapaukset, joista on oikeudessa riidelty.

Isättömmiä eli "oäkta" eli äpäriä on joka suvussa. Varsinkin jos vähän enemmän katsoo niin ihan varmasti löytyy. Onneksi ei tänä päivänä enää näitä katsota ihmisen syntyperää ja säätyä, vaan ihmistä.
Pierre-Auguste Renoir: Äitiys (1886)
Lähde: Wikipedia

Me voimme ajatella yksinhuoltajan elämää 1700-1800-luvulla vain ja ainoastaan meidän oman aikamme arvioiden, moraalin ja kokemuksien kautta. Mutta kuitenkin kutakin aikaa pitäisi pystyä tarkastelemaan sen ajan lakien, moraalin, tilanteiden kautta. Ja se on vaikeaa. Jo viimeisen sadan vuoden aikana on yksinhuoltajien elämä muuttunut huomattavasti. Jo pelkkä äpärä-nimitys on muuttunut "aviottomaksi lapseksi". Nykyisille 70-90-vuotiaille kun puhuu äpäristä, he häpeävät ja kokevat ne aivan eri tavalla kuin nykyiset 20-40-vuotiaat, joista kaikki eivät edes halua naimisiin.

1700-1800-luvulla naisen oli hyvä mennä naimisiin turvatakseen elantonsa. Mutta sitten taas oli monia naisia, jotka hoitivat itse elantonsa itsellisenä. Nainen ei pystynyt vielä 1800-luvulla edustamaan itseään lain edessä, vaan siihen vaadittiin joku miespuolinen. Mutta muutenhan naiset omistivat ja tekivät melkein kaikkea mitä miehetkin. Melkein.

Nämä entisaikain äpärälasten äidit synnyttivät kuitenkin työvoimaa, jota tarvittiin pyörittämään silloista agraariyhteiskuntaa. Jokainen käsipari oli tervetullut ja tarpeellinen, sillä lapsia kuoli paljon. Silloin kun talossa oli paljon rahaa, silloin kyllä katsottiin, että kuka on laillinen perijä, mutta muuten nämä äpärälapset olivat tarpeellista työvoimaa siinä missä muutkin.
Sukututkija kokee harmillisena sen, että äpärälapsten isästä ei tahdo löytyä mitään tietoja, paitsi suurella onnella ja isolla tuurilla. Minulla, niinkuin kaikilla, on suvussaan näitä aviottomia ja onneksi ajat ovat muuttuneet että niitä ei enää hävetä! Veikkaanpa että presidentti Halosen esipolvista löytyneet aviottomat lapset edesauttoivat ihmisten asenteita. "Kun kerran pressallakin on ..."

Usein äpärälapsilla oli ikäeroakin, joka tarkoittaa ettei äiti kovin löyhämoraalinen ollut. Tiedän esimerkin ihan 1900-luvulta, jossa nainen synnnytti lähes joka vuosi lapsen ja antoi ne aina muille kasvatettavaksi ja huostaanotetuiksi. 70-vuotias mummeli tätä kertoi äidistään ja vielä silloin häntä itketti pelkästään se ajatus, että äiti oli vain tehnyt lapsia, mutta ei huolehtinut eikä välittänyt heistä. Hän arveli että hänellä on noin 15 sisarusta. Kukaan meistä ei voi moittia äitiä tietämättä syitä tapahtuneeseen. Saati sitten että tämä olisi tapahtnut 300 vuotta sitten.

Pappi piti salaisen ripin "hemlig skriftemål för lönskalage..." ja olisiko pappi tiennyt kuka lapsen isä oli. Ehkä. Ei tietenkään aina. Sitten oli nämä tavalliset ripit "1sta resan lönskalage", joissa myös pappi nuhteli asianomaista. Näin myös todistajien kera tapahtuneen nuhtelun. Todistajat olivat kanttori, lukkari tai kirkonisäntä. Lopuksi joutui maksamaan vielä kirkonkassaan sakkoja. Oli sitten 1. tai 5. kerta, summa oli sama.

Yhden sukuhaarani tutkimus oli päättynyt siihen kun vastaan tuli avioton lapsi. Hänellä oli myös epäselvyyttä syntymäajassa, joka oli vaihtunut melkein joka kerta rippikirjan sivulta toiselle siirryttäessä. Sitkeys palkittiin siinäkin ja niin vain Jussin vanhemmat löytyivät! Vahvistus isälle löytyi ripitetyistä, jossa molemmat vanhemmat olivat käyneet papin luona salaisessa ripissä. Niin salainen se oli että salaisuus kesti 200 vuotta. Löytö oli kuitenkin minulle merkittävä, sillä sukupolvet jatkuivat siitä eteenpäin aika pitkälle. Piian ja isännän suhde ei liene ollut mieleen perillisille, sillä isännän kuoltua piika ja lapsi lähtivät rippikirjan sivuilta nopeasti. Eli tämä on se tuttu tarina!

Lisää voi lukea Tiina Miettisen väitöskirjasta: "Ihanteista irrallaan - Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun". Tuosta on hyvä aloittaa!

sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

Maalari Kalle Kallelainen

Tyrväällä vaikutti maalari ja kukkakauppias Kalle Kallelainen, josta vieläkin keskusteltiin mm. Facebookin Wanhaa Tyrwäätä -ryhmässä. Koska mies ei ollut tuttu, lähdin selvittämään mitä tietoja hänestä löydän. Kommentteja ja muisteluita saa oikein mielellään lisätä kommentiksi! Ne ovat enemmän kuin tervetulleita! 

Karl Anton Ståhlström (s. 11.7.1825 Turku, k. 29.5.1870 Tyrvää Marttilan kylä) tuli Tyrväälle Turusta 1856 ja meni naimisiin Stormin talon tyttären Carolina Wilhelmina Heikintytär (s. 21.9.1833 Tyrvää Stormi, k. 10.12.1866 Tyrvää Marttila) kanssa 29.5.1856. Karl Anton mainitaan entiseksi kirjanpitäjäksi. He muuttivat 1862 Marttilan kylään, jossa avasivat kauppapuodin saatuaan luvan 12.12.1862. Karl Antonia tituleerattiin tällöin maakauppiaaksi.

19.12.1859 oli keisari vahvistanut lain, jolla maaseudulle kauppapuotien perustaminen tuli mahdolliseksi. Sitä ennen maaseudulla saatiin järjestää markkinoita ja kaupitella "pellon, niityn, ryyti- ja puutarhamaan tuotteita, karjanhoidon antimia, samoin kuin metsänriistaa, kalaa ja eläimiä sekä mitä koti- ja käsityönä voidaan tuottaa."  Jatkossakin järjestettiin markkinoita, jotka kestivät useamman päivän. Mutta tämän uuden lain myötä Marttilan kylään perustettiin useita kauppapuoteja.

Karl Anton Ståhlströmin isä oli Adolf Ståhlström (s. 26.7.1788 Turku, k. 27.12.1854 Turku) ja äiti Huittisista Albertina Fredrika Idman (s. 22.7.1799 Huittinen, k. 9.12.1831 Turku). Ja äidin suku on Idmaneja, jotka olivat Kivirannan ja Takkulan isäntiä. Albertinan isoisä oli Huittisten kirkkoherra Nils Danielinpoika Idman (s. 20.6.1680 Huittinen, k. 4.6.1750 Huittinen). Nilsistä suku jatkuu hänen äitinsä puolelta Takun sukuun ja isäpuoli oli Jacob Callia. Että ihan oli merkittävä suku kyseessä.

Karl Anton ja Carolina Wilhelmina saivat useita lapsia. Sofia Carolina (s. 6.3.1857), Hilma Aurora (s. 26.11.1858, k.  16.10.1862), Elina Augusta (s. 24.10.1860), Frans Ludvig (s. 1.4.1862, k. 5.10.1862), Frans Leonard Wilhelm (s. 15.11.1863, k. 16.9.1864), Adolf Garibaldi (s. 15.4.1865, k. 18.2.1868) ja Johanna (s. 10.12.1866, k. 10.12.1866). Carolina Wilhelmina kuoli samana päivänä kun nuorin lapsista syntyi ja kuoli myös. Kuolinsyynä oli keuhkosairaus.

Karl Anton meni uudelleen naimisiin  heti kun oli mahdollista, joten hänet vihittiin 2.6.1867 Tampereella syntyneen, mutta pienestä flikasta Tyrväällä asuneen Helena Josefina Hjortmanin (s. 23.7.1849 Tampere) kanssa. Helenan isä Werner Hjortman (s. 1.2.1824 Turku, k. 25.6.1863 Tyrvää) oli Turusta Tampereen kautta Tyrväälle tullut värjäri. Helenan äiti oli Helena Evantytär (s. 21.10.1824 Pirkkala). Isänsä jälkeen värjärin ammattia jatkoi Helenan veli Frans Verner Filemon (s. 16.2.1857 Tyrvää). Helenan sisko Maria Malvina Hjortman (s. 25.3.1853 Tyrvää, k. 1.6.1909 Tyrvää) oli Turussa talouskoulun johtajatar. Veli Johan Nikolai Hjortman, myöhemmin nimellä Lönnebeck (s. 26.5.1861 Tyrvää, k. 11.9.1911 Tyrvää) oli kruununnimismies 1904-1911. Paulina Vilhelminan (s. 7.8.1855 Tyrvää) vaiheista minulla ei ole tietoa.

Karl Anton ja Helena saivat Anna Josefinan (s. 28.11.1868 Tyrvää). Helenan odottaessa toista lastaan Karl Anton kuoli 29.5.1870 ja neljä päivää myöhemmin syntyi poika, jonka Helena nimesi isänsä kaimaksi Kaarle Antoniksi (s. 2.6.1870 Tyrvää). Helenalle jäi neljän lapsen lisäksi kauppapuoti. Hän sai luvan kauppapuodin pitoon 16.6.1870. Helena sai aviottoman lapsen Eine Kristina (s. 14.7.1874, k. 27.12.1874), josta pappi tietenkin nuhteli.

Tampereelta muutti 24.12.1874 Joroisilla syntynyt Benjamin Keinonen (s. 16.11.1833 Joroinen, k. 14.3.1880 Tyrvää), jonka kanssa Helena vihittiin 29.12.1874. Bejamin sai jatkaa Helenan kauppapuotia ja sai siihen toimiluvan 9.12.1874. He saivat yhteisen tyttären Lempi Marian (s. 30.9.1875). Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauvaa, sillä Benjam kuoli 14.3.1880.

Helena on tämän jälkeen tittelillä kauppias Helena Josefina Keinonen. Hän sai aviottomat tyttäret Impi Sofia (s. 18.1.1885) ja Martta Helena (s. 3.5.1888). 1892 Helena mainitaan kauppiaan leskenä ja on lopettanut liikkeensä.

Esko Pietilän kirjassa "Vammalan rakentaminen vuoteen 1918" kerrotaan seuraavaa Ståhlströmistä ja Keinosesta:
"Maakauppias Carl Anton Ståhlström rakensi tontille kauppahuoneensa vuonna 1862. Hän kuoli vuonna 1870, ja sen jälkeen hänen leskensä piti kauppaa. Hän meni uudelleen naimsiin Benjamin Keinosen kanssa vuonna 1874. Keinonen jatkoi liikkeenpitoa vuoteen 1880, jolloin teki itsemurhan. Senjälkeen talo tuli Kokemäenjoen Lauttausyhdistyksen omistukseen. Entisestä liikerakennuksesta tuli uittopäälikön asunto ja tontille rakennettiin yhtiön tarpeisiin makasiineja ja hevostallit. Vuonna 1918 paloi päärakennus eli "Vinkkelipytinki"."
Eli kauppaliike sijaitsi Oluttehtaan naapurissa ja nykyisen Pilven tontilla!

Helenan nuorin lapsista, Martta sai 1909 maamiessseuran palkinnon käsitöistään ja myöhemmin hän mainosti Tyrviksessä käsitöitä ja pesulapalvelua:
Tyrvään Sanomat 13.4.1910.

Kaarle Anton kouluttautui maalariksi ja hän oli aluksi kisällinä. Hänet mainitaan itsellisenä maalarina viimeistään 1905. Hän maalasi Tyrväällä monien talojen seiniin koristemaalauksia, josta Pukstaavin verkkonäyttelyssä mainitaan seuraavaa:
"Uuden apteekin sisätilojen somistukseen osallistui Kalle Kallelainen, tyrvääläinen koristemaalari, kukkakauppias ja vitsiniekka. Hänen omintakeiset maisemapanoraamansa ja kattofriisinsä koristivat rakennusta niin seinillä, katonrajassa kuin ovenpäällisten kuvituksina. Kallelaisen maalaukset koristivat monien vammalalaistalojen seiniä, mutta rakennuskannan häviämisen myötä myös monet maalauskokonaisuudet ovat tuhoutuneet."
Samassa verkkonäyttelyssä on Kaarle Antonin taulukin nähtävänä.
Kuvassa Kalle Kallelaisen maalaama taulu, jossa tien vasemmassa reunassa on taloja. Oikealla puolella on harvaa metsää.
Kuva Pukstaavin verkkonäyttelystä.
Hän on myös maalannut Sammaljoen kirkon alttaritaulun nimeltä "Taivas". Taulun eteen on teki puisen krusifiksin Paavo Hakala.

Kaarle Ståhlströmistä löytyy kuva kirjasta "Kirjava kaupunki - tarinoita Vammalasta", 2002.


Kuva kirjasta "Kirjava kaupunki - tarinoita Vammalasta".
Marko Vesterbacka.

Kaarle Anton Ståhlström muutti nimensä vuonna 1935 ja hänestä tuli Kalle Kallelainen. Silloin hän oli jo titteliltään kukkakauppias. Ja sellaisena ihmiset hänet muistavat vieläkin; hauska vitsiniekka kukkakauppias.  Laitetaan tähän nyt yksi tarina, joita löytyy lisää “Ninaina”, sano tyrvääläine -sivustolta:
Kalle Kallelainen eli 85-vuotiaaksi. Kauppalanjohtaja Leino Allinniemi tuli vanhainkotiin vanhusta tapaamaan ja huomautti, että Kalle näkyy tarvitsevan jo keppiä kävelyynsä. Kallelainen myönsi kepintarpeen, mutta selitti:
– Niin näissä käytävien kurvipaikoissa täytyy olla keppi varalta, jottei kovassa vauhdissa suistuisi päin seinää.
Näyttelijänäkin hän on ehtinyt häärätä:
Kalle Kallelainen oli harrastajanäyttelijä ja esitti kirjoittamaansa monologia ”Tyrvään Matami” toistasataa kertaa. Erinomainen draamantaju tuotti komedioita myös arjen keskellä. Kallelainen piti päänäyttämönään omaa kukkakauppansa ja pilaili siellä surutta asiakkaitten kustannuksella.
Vitsiniekka oli sanonut Tyrvään kirkon hautausmaastakin seuraavaa:
"Oli ollut puhetta hautausmaan kunnostamisesta. - Ei kannata, sanoi Kalle. - Kun tullee uusi kirkkoherra, nin se sannoo että ristit pois hautuumaalta ja luut pappilan kanoille, pikkupojaat tarttee pallokentän.
Ei tullut pallokenttää ja sinne päätyi myös Kalle. Kalle on haudattuna Tyrvään kirkon hautausmaalle isänsä, äitinsä ja sisarensa kanssa.






Karl Anton Ståhlström
* 11/7 1825 k. 29/5 1870
Helena Josefina Keinonen
* 1849 k. 1921
Karl Anton Ståhlström- Kallelainen
* 2/6. 1870 k. 14/11 1955
Impi Sofia Keinonen
18/1 1885 k. 27/5 1959


Lähteet:

Linkkejä rippikirjoihin (vaatii SSHY:n jäsenyyden):

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20023&pnum=26
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=20024&pnum=9
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14348&pnum=16
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14350&pnum=262
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14353&pnum=68
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14353&pnum=90
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14631&pnum=362
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25994&pnum=362
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25994&pnum=379
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=16052&pnum=75
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=16043&pnum=156

Warelian sivuilla kaskuja
http://tyrvää.fi/ninaina/?p=28 

Kirjoja
Vesterbacka Marko, Kirjava kaupunki - tarinoita Vammalasta, 2002
Piilonen Juhani, Sastamalan historia 3, 1997
Pietilä Esko,  Vammalan rakentaminen vuoteen 1918, 1973
Jalanen Aulis, Suomen maakaupan historia, 1957