torstaina, elokuuta 30, 2012

Hattulan vanha kirkko

Lisää paikkoja joihin matkustaminen kestää monta vuotta. Samalla kun kävimme Hauholla heittäydyimme ihan hurjiksi maakuntamatkailijoiksi ja poikkesimme pikaisesti Hattulan vanhalla kirkolla. Olen mennyt sen ohi monia kertoja ja aina ajatellut että siellä pitäisi poiketa. Kun kirkko on vain kesäisin auki niin koko kesän haaveilin sinne poikkeamisesta. No turistikierroksella sinne sitten mentiin. Vautsi. Kannatti muuten käydä. Vaikka edes pikaisesti. Seuraavalla kerralla sinne mennään ensin. Ja syötyämme.

Lähtiessämme kotoa en edes tajunnut että olisin voinut ottaa Olof af Hällströmin Hattulan vanhan kirkon opaskirjan vuodelta 1949 mukaani. Siinä kun on selitetty maalaukset joita kirkossa on. Ja paljon. Mutta toisaalta oli hyvä että en ottanut. ostin sitten uuden opaskirjan vuodelta 2005, joka pohjautuu tuohon ensmmäiseen. Ja uudessa oli väri kuä via ja taustatietoa enemmän. Seuraavalla kerralla otan mukaan molemmat.

Kirkko on omistettu Pyhälle Ristille ja se lienee rakennettu 1200-1300-luvulla. Kirkko sijaitsee Helsinki-Tampere moottoritiestä n. 5 km Pälkäneelle päin. Moottoritielle kirkko näkyykin juuri ennen Parolan liittymää. Kirkon vieressä on Hattulan turisti-info, josta tuon opaskirjankin ostin. Taisi kirjanen maksaa peräti 5 euroa, muistaakseni. Infon yläkerrassa on jokin käsistyömyymälä, jonne kurkkasin vain. Kirkon ovelta näkyy hautausmaan takana Vanajavettä.

Kirkon asehuoneessa alkavat jo nämä värikkäät seinämaalaukset, joita on koko kirkon sisäpinnat täynnä. Opaskirja kertoo kuinka kuvat olivat lukutaidottomille jumalaapelkääville kansalaisille Raamatun tarinoiden opiksi. Kyllähän sitä varmaan mielummin seiniä katseli kun papin palopuheita kuunteli. Ai mutta eiväthän he olekaan olleet minun kilttejä ja kuuliaisia esivanhempiani.... Seinillä on ainakin kertomuksia pyhän ristin tarinasta. Suosittelen ensi kesän retkikohteeksi.

No tässä kuitenkin muutama kuva kirkolta.

Kirkkosalissa, heti oven vieressä oli tälläistä pakanaa muistuttamassa jalkapuu.

Ja Hauhon kirkkolaivan jälkeen näin sitten toisen täällä Hattulassa. Laivan päällä oli kangas, mutta jäi epäselväksi oliko se suojaamassa valolta, restauroinnin vuoksi vai mitä varten. Kurkin tuolta alapuolelta ja laivan takaosassa lukee "Linie Skeppet Firn..." ja jatkuu mutta kuvassa jonka nappasin näkyi vain tuo teksti.  Mielenkiintoista olisi tietää lisää tuosta laivasta.


Ja Hattulassa on myös aatelisvaakunoita. En yhtään tiedä minkä suvun. Olisipa mukava tietää niistäkin lisää.

Saarnastuoli oli värikäs ja mielenkiintoinen.

Mutta mielenkiintoisempi oli silti tämä vanha saarnastuoli vuodelta 1550.
Kirkossa on useita puuveistoksia. Tässä niistä vain pari.


Hattulan Madonna 1300-luvulta.

Ja pyhä Birgitta.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Hauho


Kuinka pitkä matka on naapurikuntaan, johon ei ole varsinaisesti mitään asiaa? Kaksikymmentä vuotta sanoisin. Sen verran kesti käydä Hauholla. Ja hyvä oli että mentiin. Ja nyt vasta ehdin siitä kirjoittamaan. Ettei vaan hämäläisyys ala tarttua?

Aluksi päätimme lähteä Hauholle katsomaan Keräilykuume Antiikki- ja Keräilytapahtumaa. Navigaattoriin osoite ja matkaan niinkuin kunnon lomalaisten kuuluukin. Menimme Alvettulan kautta, joka on paikannimenä tuttu lukiessani 1918 tapahtumista. Hieno vanha silta oli matkalla, jokin muistomerkki vilahti ohi, mutta "käydään sitten toisella kertaa". Keräilytapahtumaan maksoi sisälle peräti 2 euroa per nuppi, joka oli vallan sopiva summa. Kiersimme Wiitsiälän lavalle ja saliin asetetut näytteilleasettajat läpi. Mukaan tarttui vain pari lehteä. Kippoja ja kuppeja en keräile, katselen vaan. Kirjoja katsoimme ja pari oli mielenkiintoista, mutta elän ilmankin. Mutta tosi kiva oli käydä ja menemme varmasti seuraavallakin kerralla.

Sitten suuntasimme minun eniten odottamaani kohteeseen Hauhon kirkkoon. Kiersimme ensin kirkon ympäri ja katsoimme mitä hautoja kirkkomaalla on. Siellä oli muutaman kirkkoherran viimeinen leposija, sankarihaudat sekä muutama merkkihenkilö. Ja sitten tietysti piti katsastaa Adolf Fredrik Sirénin esityksestä tehty kellotapuli. 


Kun olen Tyrvään Pyhän Olavin lähellä kasvanut, käynyt Vanhassa Maijassa, Vanajan kirkossa ja Messukylän kirkossa niin ajattelin tuon Hauhon kirkon muistuttavan näitä. Tavallaan joo. Mutta ei kuitenkaan. Nuo muut kirkot ovat enemmänkin säilyttäneet vanhan asunsa ja sitä on vaalittu ja säilytetty. Hauho oli mielenkiintoinen poikkeus. Minun mielestäni se oli nykyaikainen kirkko keskiaikaisessa kuoressa. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Oli vain niin erilainen kuin mitä odotin. 

Kirkosta oli purettu lehterit ja niissä kiinni olleet maalaukset (enpä muista vuotta vaikka opas sen sanoi. Joskosta oppisin kirjoittamaan ylös) ja niitä maalauksia säilytetään kirkon vieressä olevassa museossa. Vanhoista lehdistä löytyy uutisia kirkon korjauksesta, joten lienee sama korjaus josta mm. Hämeen Sanomat 18.7.1882 kirjoittaa.


Kuvassa näkyy myös toinen upeista kattokruunuista. Tuijotin niitä pitkään ja otin pari kuvaakin. Kuvissa näkyy jonkin verran tekstiä joka niihin on kaiverrettu lahjoittajien kunniaksi, sekä haltioitunut kuvaaja....

Kirkossa minua hengästyttivät upeudellaan kirkon vanhat esineet. Pyhimyspatsaita oli muutama ja vaikka kirkon oma pyhimys on Johannes kastaja löytyi myös Pyhä Olavi puupatsastelemassa kirkosta:
Alttarin yläpuolella on kaksi pyhimystä, tai oikeastaan alkuperäisten kopiot. Kirkon opas kertoi kyllä heidänkin nimet, mutta toinen oli varmaan Johannes ja toista en tietenkään enään muista.


Kirkon alttarin lähellä oli neljä (ainakin niin monta kuvasin) puista aatelisvaakunaa. Henrik Månsson Spåren elämästä oli kerrottu taulussa joka oli vaakunan vieressä. Mutta vaakunat olivat hienoja!

 
















Kuvat eivät anna oikeutta vaakunoille, joista olin melkoisen vaikuttunut. Ja laitoin vain nuo kaksi.

Kirkon toiseksi hienoin esine minun mielestäni oli vaivaisukko.  Ukon tukka ja parta oli aaltoileva ja vyöllä roikkui pussi. Mietin että lieneekö ollut rahapussi. Hyvin oli ukko säilynyt.


Mutta minun mielestäni kaikkein hienoin kirkossa oli laiva:
Se on hieno!
Alkuperäinen on Kotkan merimuseossa Wellamossa. Sattumalta Kaisa kirjoitti retkestä Wellamoon ja hänellä oli myös kuvia alkuperäisestä laivasta!

Opas kertoi että tuo laiva on tullut kirkkoherran mukana rannikolta Hauholle joskus 1600-luvulla. Se on myös poikkeuksellinen täällä sisämaassa, yleisempiä ovat rannikolla, kertoi opas. Enpä ole tuollaiseen täällä törmännyt ennen tätä. 

Huomasin myös että Hauhon kirkosta on aikaisemmin kirjoittanut myös Juhan suku-uutiset.
Seuraavaksi kävimme kirkon jälkeen viereisessä museossa. Se oli mielenkiintoinen. Pieni rakennus, joka on auki vain joskus (aukioloaikoja en ole löytänyt vaikka kuinka netistä hain...), mutta sattui olemaan Hauhon retkemme aikaan auki. Selvisi sitten että Hauholla oli Hämeen heimojuhla. Seuraavana päivänä olisi ollut ulkoilmamuseolla tapahtumaa mutta se jäi meiltä väliin.

Alakerrassa oli nähtävänä näyttely vuosi 1918 Hauholla. Seinillä oli karttoja, joissa oli selitettynä joukkojen liikkeitä eri alueilla sekä valokuvia.
Sitten oli erilaisia vanhoja esineitä, joissa oli hienosti selitettynä mitä mikäkin oli. Muistelin aikanaan kun sukututkimuskurssilla opiskelimme perukirjojen tutkimista ja yritimme selvittää millainen on joku kirjoituksessa mainittu höylä, josta ei koskaan ollut kuullutkaan. Siellä niitä nyt sitten oli esillä ja nimet vieressä! Nytpä tiedän minkä näköinen on härkähöylä.

Museolla on nähtävänä kirkosta poistetut lehterikuvat. Tyylistä tuli ihan Tyrvään Pyhän Olavin vanhat maalaukset mieleen. Paitsi yhden hepun osalta:
Itse Martti Luther se siinä. Ei näkynyt Tyrväällä tämän Martin kuvaa. Kuvan epätarkkuus johtuu sekä huoneen hämäryydestä, pitkästä valotusajasta ilman salamaa kuin väsymyksen aiheuttamasta vapinasta käsissä. Mutta martin tunnistaa kuvasta, eikö vaan?
 
Tässä kuvassa näkyy näitä poistettuja maalauksia muitakin, sekä museossa olevia patsaita. Katossa roikkuu kirkon vanhoja kynttelikköjä. Oikealla näkyvästä luki selosteessa että "punaiset särkivät 1918". Kuvassa näkyvä valo on ihan auringosta, ei salamasta. Aurinko on siis todistetusti paistanut tänä kesänä ainakin kaksi kertaa.

Ja sitten tietysti vielä piti päästä poikkeamaan Hauhon hautausmaalla, joka sijaitsi kotimatkan varressa. Sieltä piti hakea Sirénin hautaa ja olihan se siellä.

Kävimme katsomassa myös hautausmaan vanhassa olevia vanhoja hautamuistomerkkejä, joista yksi kiinnitti huomiomme:
Luulimme aluksi tätä merimiehen haudaksi näiden symbolien vuoksi, mutta löytyihän se kuka kumma on "Loitnanten och riddaren af St Anna Ordens  4de Klass Gustaf Neclair 1827-1857".
Ja mikä on Pyhän Annnan ritarikunta.

Ja lopuksi pakollinen Hauho-linkitys.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2012

Jokilammin torppa

Jaakko Juhanpoika (Jacob Johansson) syntyi Honkajoella Lauhaluomassa 30.7.1811 Juha Antinpojan ja Anna Juhantyttären vanhinpana poikana. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista viisi kuoli imeväisenä. Jaakon veljistä Hannun (Hanoch s. 7.6.1823) tie vei Karijoelle vaimon Sofia Jaakontyttären kanssa ja he saivat kolme lasta. Jaakon veljet Johannes (s. 21.4.1816)  ja Henrik (s. 23.9.1820)  ovat selvittämättä.

EDIT: Johannes muutti Siikaisiin Pyntäiseen Välisalon torppariksi. (s. 21.4.1816 Honkajoki, k. 2.10.1896 Siikainen Pyntäinen). Hänellä oli kaksi vaimoa; Anna Greta Kustaantytär Haapalahti, Rajala (s. 30.6.1810 Siikainen Hirvijärvi, k. 20.12.1866 Siikainen Hirvijärvi) ja Anna Greta Gabrielintytär (s. 8.7.1827 Kankaanpää, k. 2.3.1900 Siikainen Pyntäinen Tommikoski). Enimmäisestä aviosta syntyi poika Simson Juhanpoika, joka vihittiin Maria Matilda Jaakontyttären (s. 19.9.1852 Ahlainen) kanssa 1.8.1875 avioon. He saivat ainakin 10 lasta.

Justiina Mariantytär syntyi Isojoella 15.6.1811 äitinsä Maria Simontyttären vanhinpana lapsena, aviottomana. Maria sai myös Malachias Marianpojan vuonna 1819. Justiinan syntymää hain melkoisen kauan ja apunani oli Isojoen tuntija. Silti Justiinan syntymää ei löytynyt. Löytyi vain Marian tiedoista merkintä Vaasaan menosta ja takaisin tulosta Justiina kainalossa. Justiinan patronyyminä mainitaan Heikintytär (Henriksdotter) viimeistään heidän muuttaessa Honkajoelle.

Jaakko ja Justiina vihittiin Honkajoella 11.11.1832.

Jaakko ja Justiina tulivat Honkajoelta Siikaisiin 1834 mukanaan tytär Heta (Hedvig, s. 5.10.1832 Isojoki, k. 19.9.1852).  He olivat aluksi Hirvijärvellä Uusitalolla, jossa Jaakko oli renkinä. Sieltä Jaakko vaihtoi rengiksi Tontelaan, josta Isokytöön. Seuraavassa rippikirjassa Jaakko on maininnalla Inh. (eli Inhysning eli itsellinen).

Hirvijärvellä syntyivät Maija Stina (Maja Stina s. 15.5.1835), Juha (Johan s. 15.9.1837), Kaisa Vilhelmina (Caisa Wilhelmina s. 28.5.1841).

Perhe muutti Hirvijärveltä Leväsjoelle 1842, jossa perhe oli Forsbackalla eli Koskimäellä (nimenmuutos vuonna 1936). Jaakko oli merkinnällä itsellinen. Vuosien 1851-52 aikana Jaakko ja Justiina ovat saaneet Forsbackasta torpan paikan. He olivat aluksi Nyb. (eli nybyggare eli uudisasukas) ja 1853 jo maininnalla torppari.

Leväsjoella perheeseen syntyivät Jaakko (s. 5.9.1843), Frans (s. 20.11.1845, k. 25.7.1868), Oskar (s. 1.5.1848, k. 29.9.1900),sekä kaksoset  Isak ja Adolfina (s. 21.9.1852).

Jaakko ja Justiina ovat joko rakentaneet tai ainakin aloittaneet torpan rakentamisen, joka edelleen on ylväästi pystyssä.

Seuraavassa pariskunnan lapsista.
Maija Stina avioitui Otamoille Juha Niilonpoika Liljan (Johan Nilsson Lilja s. 19.4.1830, k. 13.5.1864) kanssa 1862. He saivat pojan Juha Edvard Liljan (Johan Edvard Johansson s. 29.12.1862)  pian häiden jälkeen. Vain pari vuotta myöhemmin Juha Niilonpoika kuoli. Kuolinsyystä en saanut tarkkaan selvää, mutta olisiko haava? Lieneekö ollut puukkohippasilla? Ja miksi on haudattu vasta joulukuussa? Maija Stiinan jatko on traagisempi. Hänen tietonsa jatkuivat digitoitujen kirjojen jälkeen, joten antaa ne olla toistaiseksi. Hänen poikansa oli kasvattina Maija Stinan vanhemmilla, kunnes isä Jaakko kuoli ja Justiina meni uudelleen naimisiin. Silloin Juha Edvard siirtyi isänsä äidin luokse. Hän oli renkinä ja tapasi vaimonsa Kristina Juhantyttären (s. 19.7.1865), jonka kanssa hänellä oli ainakin kaksi lasta.

Juha Jaakonpoika siirtyi Siikaisten Rajakorven torppariksi vaimonsa Maria Heikintyttären (s. 2.3.1833) kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista ainakin kaksi jatkoi sukua ja kaksi kuoli imeväisenä. Pojista Frans Henrik (s. 24.1.1863) avioitui kaksi kertaa ja sai neljä lasta (kaksi eli aikuiseksi). Johan Gustaf (s. 13.9.1865) sai vaimonsa kanssa kolme lasta. Heidän tietonsa jatkuvat yli digitoidun rippikirjan.

Kaisa Vilhelmiina avioitui 19.7.1863 Siikaisissa Karijoella syntyneen ja Siikaisiin 1848 muuttanut Kustaa Heikinpojan (s. 17.1.1833, k. 28.1.1911 Siikainen Leväsjoki) kanssa. He olivat aluksi sukunimellä Lindukanta, mutta se vaihtui Hirvikoskeen heidän mennessä isäntäpariksi sinne. Kustaan veljeksi mainitaan Isak Heikinpoika joka on syntynty Siikaisissa. Kustaan vanhemmat olivat Henrik Heikinpoika Martintalo (s. 13.12.1792 Merikarvia Ylikylä, k. 29.3.1873 Karijoki Huhtala) ja Maria Sakarintytär Sakari (s. 7.1.1798 Siikainen, k. 20.11.1878 Karijoki Huhtala).
Kaisalla ja Kustaalla oli neljä lasta, joilla ainakin kolmella oli myös useampia lapsia.

Jaakko Jaakonpoika on esivanhempani. Hänen ensimmäinen vaimonsa ja esi-äitini Serafia Josefintytär saivat neljä lasta, joista kolme eli aikuiseksi. Serafia kuoli vain 30-vuotiaana. Jaakko meni uudelleen naimisiin Merikarvialaisen Anna Sofia Tuomaksentyttären kanssa. He saivat viisi lasta. Heistä varmaan myöhemmin lisää.

Frans kuoli nuorena miehenä katovuosina.

Oskar vihittiin 19.5.1878 Merikarvialla Katariina Vilhelmiina Juhontytär Österbackan (s. 3.2.1855 Merikarvia Kangasniemi) kanssa. Heillä oli ainakin kolme lasta; Severina Vilhelmina (s. 15.3.1879), Elina Vilhelmina (s. 12.12.1880) ja Selma Josefina (s. 12.11.1886).

Isak vihittiin Maria Adofina Juhontytär Sundgrenin (s. 22.9.1851 Merikarvia Filppula)  kanssa 31.12.1877 Merikarvialla. Heillä oli ainakin kaksi poikaa; Juho Rikhard (s. 10.4.1879 Siikainen) ja Frans Oskar (s. 17.5.1891 Siikainen , k. 17.5.1891). Isak mainitaan itsellisenä.

Adolfina vihittiin 12.12.1874 Isakin vaimon veljen Juho Fredrik Juhonpoika Sundgrenin (s. 23.3.1848 Merikarvia Filppula) kanssa.Heillä oli ainakin kuusi lasta, joista vanhin poika Johan Gustaf Sundgren( s. 15.2.1877 Merikarvia Peippu) vihittiin Amanda Erkintyttären (s. 30.12.1879 Siikainen) kanssa 3.6.1900. Heillä ainakin poika Juho Jalmari (s. 17.9.1900 Siikainen).

Jaakko Juhanpoika Jokilammi kuoli 20.4.1865 Siikaisten Leväsjoella. Hänen perukirjoituksensa tehtiin 5.10.1865. Se löytyy Turun maakunta-arkistosta, Ulvilan tuomikirja ja perukirjat vuodelta 1867-71 sivu 1941.

Justiina  meni naimisiin 1871 paperitehtailija Adam Mörtin kanssa, joka myös oli jäänyt leskeksi jonkin aikaa aikaisemmin. Aatamin tytär Anna Stiina oli naimisissa Tyrvään Torran pojan Henrik Robertin kanssa, joka tuli torppariksi Lankoskelle ja oli nimellä Rosengren.

Ja lopuksi pari kuvaa Jokilammilta otettuna kauniina kesäpäivänä 2012.