sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2018

Skytän Mamselli Johanna Sundelius

Skytän virkatalon papereiden joukossa on talon omistajatar Demoiselle Johanna Sundeliuksen papereita. Ja pitihän sitä ottaa selvää että minkälaisen taustan omaavasta naisesta tuli Skytän omistaja.

Johanna Sundelius syntyi Johan Jöransson Sundeliuksen ja vaimonsa Hedvig Helena (Lena) os. Wirzenius ainoana tyttärenä 9.5.1778 Järvisaaressa. Isä Johan oli Järvisaaren kirkkoherrana 1760-90 ja hän kuoli siellä 28.2.1791. Pitäjästä ei ole (=en ainakaan löytänyt) kirkollisia kirjoja.

Vaimo Lena (rippikirjassa tällä nimellä eli oli kutsumanimi) oli syntynyt Tyrväällä 5.4.1743 pitäjänapulaisen Anders Wirzeniuksen ensimmäisestä avioliitosta Ebba Hornborgin viidentenä lapsena. Samana vuonna perhe muutti Kiikkaan, jossa isästä tuli Kiikan kappalainen. Takaisin Tyrväälle vei perheen isän työ, sillä 1772 hänestä tuli Tyrvään kirkkoherra. Äiti Ebba kuoli 1747 ja haudattiin 21.9.1747 perheen kesällä syntyneen ja samaan aikaan äitinsä kanssa kuolleen pienen Christinan kanssa Kiikan kirkon kuorin alle. Anders Wirzenius meni vihille vielä kahdesti Katarina Elgin ja Kristina Forssin kanssa, joista molemmista vielä jäi leskeksi. Anders Wirzenius kuoli 1.1.1804 Tyrväällä.

Lenan  poluista ei Järvisaaren puuttuvien kirjoen vuoksi ole juuri sanottavaa ennenkuin he Johannan kanssa muutivat Kiikkaan. Muuttokirjaa en löytänyt, vaikka jonkinsortin muistikuva olisi että olisin sellaisen nähnyt. 1805 he ovat kuitenkin jo Kiikan Hoipolan Skytällä. Leskirouva Lena Sundelius hoiti mitä ilmeisemmin taloa ja taloutta kuolemaansa asti. Hänen kuolemansa on merkitty rippikirjaan 11.12.1832, mutta en löydä sitä kuolleiden luettelosta.

Asutuksen yleisluettelossa leskirouva Sundelin ja tytär Johanna  on merkitty "Innehaves av enkefru kyrkoherdenkan Sundelius" vuonna 1803.

Lenan jälkeen talon omistajaksi tuli tytär Johanna. Hänen ajaltaan löytyy kaksi sivua tilikirjaa:

Utgifter i Kontant år 1848
Augusti 7
mm. tynnyrillinen silakoita 5 ruplaa
tynnyrillinen ruista huutokaupasta 3. 80
pullollinen paloviinaa otettu 3 3/4 kapasta ohraa (olisikohan vaihdettu päikseen?)


Företekningen uppå gifne förskotter till besidande af förefallande utgifter:
Aug 7
åt Befallningsman Gallén 15 ruplaa
renkivouti Johanille 7 ruplaa
ja sitten onkin yhtäkkiä 28.3.1850 kirjattu renkivouti Johan Kontant 15 ruplaa.

Ei tästä mielestäni voi kyllä päätellä taloudenpidosta mitään. Mutta silti oli Johannalla velkaa tai sitten laina oli aikanaan talonostoa varten. Lainan antajana tai ainakin lainaa oli perimässä Johannan kuoleman jälkeen, sukulainen Lenan siskon Katarina Rosendahl os. Wirzenius, tytär Christina Ulrica Waldstedt os. Rosendahl yhdessä veljensä Anders Johan Rosendahlin kanssa. Olisikohan sisko lainannut rahat Lenalle ja Johannalle? Ja lapset sitten perivät tuon velkasumman. Summa oli 400 ruplaa eli aika iso summa.

Arkistosta löytyy Johanna Sundelinin testamentti. Hän on sen kirjoittanut 1.11.1838 ja sen ovat todistajat allekirjoittaneet.Testamentti on mielenkiintoinen. Johanna oli siis naimaton ja lapseton.

Johanna määräsi heti aluksi että 31 vuotta palveluksessaan ollut piika Caisa Henricsdotter saa hänen kuolmansa jälkeen talon Caisan kuolemaan asti. Caisa velvoitetaan hoitamaan Johannaa kuolemaan asti ja hoitamaan hautaus.

Caisa Henrikintytär oli syntynyt 8.4.1780 ja oli ilmeisesti Vähä-Käen tytär Tyrvään Kallialasta. Caisa on Vähä-Käen sivulla vuoteen 1807 asti ja ilmestyy Skytän sivulle 1808. Myös syntymäaika täsmää molemmissa. Joten päättelen (ilman muuttokirjoja) että sama tyttö on kyseessä. Valitettavasti emme voi lukea iloista tarinaa perinnön saavasta piiasta, sillä Caisa kuolee vesitautiin (wattensot) 23.9.1843. Caisa on kuollessan 63-vuotias.

"Efter nämde Caisa Henricsdotter död, bör sagde Skyttä hemmen med alla derunder lydande ägor och före moner tillfalla min cusins dotter Emma Wirzenius att af henne brukas och besittas, emot det hon deraf betalar i lösen sedan hon detsamma fått under sin fria förvaltning åt Kapellans dotter i Tyrwis Hillma Christina Limon Etthundrade Riksdaler Svenskt Banco, eller annan deremot svarande gångbart myntsort.
Om Hillma Christina Limon wore då afliden och efteer sig lemnat barn, så bör hennes barn erhålla öfvernämnde summa.
I händelse Emma Wirzenius skulle icke öfverlefva Caisa Henricsdotter, så bör Emma Wirzeniis nu lefvande syster erhålla sagde Skyttä hemman emot ofvannämnde lösen.
Men om så wore att den sistnämde ej heller skulle öfverlefva Caisa henricsdotter, så bör dess bröder eller Borgmästar Wirzenii söner erhålla bemälde Skyttä hemman å belösning emot ofvannämnde lösen.
"

Ja sitten seuraa mielenkiintoinen kohta:
"Det erinrar jag, att ofvannämnde Emma Wirzenius och dess syster samt Hillma Christina Limon eger sjelf efter egi behag förvalta och disponera förenämnde egendom, så att deras föräldrar, förmyndare eller män bör ej äga det minstaa rätt dertill; soma härmedeiso bekräftes.."

Ja testamentti allekirjoitettu 1.11.1838. Todistajina Skytän kaksi renkiä Thomas Gustafsson ja Johan Johansson.
"Enligheten med originalet bestyrka:
Carl Tallet (och)  P W Gallén.
"

Eli Johannan serkun tyttäriä olivat nämä Emma ja Hilma Christina. Ja omistus vain heillä eikä miehellä.  Mielenkiintoista.

Perukirjaa en löytänyt pienellä selauksella, enkä testamentin esittämistä talvikäräjillä, vaikka mukana kotelossa on kirjoitettu paperi talvikäräjiltä 2.4. 1849 Tyrväällä vahvistetusta testamentista.

Emma Wirzenius, joka siis on Hilma Christinan sisko, oli syntynyt 4.5.1825 Kiikassa ja kuoli 20.3.1891 Laitilassa naimattomana. Hän oli Karl Magnus Limonin ja hänen toisen vaimonsa Maria Christina Mollinin avioliitosta kolmas lapsi. Hänen pikkusiskonsa oli Theolinda Limon, sittemmmin Hahnsson.

Hilma Christina oli Karl Magnuksen ensimäisestä aviosta ainoa lapsi. Hänen äitinsä Hedvig Sofia os. Rosendahl (1791-1818) kuoli Hilman syntymän jälkeen lapsivuoteeseen. Hilma Christina vihittiin 18.12.1842 Kiikassa komissiomaanmittari Karl Gustaf Walleniuksen kanssa. He saivat viisi lasta. Hilma Christina kuoli leskenä Porissa 1.4.1902.

Ja kun näissä menee sekaisin niin tässä Johannan ja Hilma Christinan sukulaisuus. Eli serkun tytär.



No mitenkäs sitten kävikään Skytän talolle Johannan jälkeen?

Laskelma on päivätty 7.8.1849. Perukirjoituksen jälkeen ilmeisesti.
"Liqvia öfver tillgångarne i afledna Mamsell Johanna Sundelius
Debet
Vid auktionen den 18. och 19. maj 1849, inflot 432, 11.
och en auktionen den 6. Augusti 62, 66
oförsäld i boet gvarblefven egendom för ett värde af 9, 19.
Summa 503, 96 (ruplaa hopeassa)

Kredit
Afkortningen, preisfinal?? i auktionen protokollet, uppgår till 76, 88
Värdet för motstående oförsäld hemmans egendom 9 19
Kontant behållnin lefvererad till herr Häradhöfdingen Wegelius 417 88
Summa 503 96"

Huutokaupattiin siis talo ja irtain suurimmalta osin. Talon osti kihlakunnantuomari Gabriel Davidsson Wegelius, Hattulasta. Gabriel oli Johannan pikkuserkku. Wegelius-suvun paperit ovat tämän sukuhaaran papereita.

Joulukuussa 1849 ilmoittivat kirkkoherranleski Ulrika Christina Waldstedt ja veljensä Collegii Asessoren och Riddaren Herr A. J. Rosendahl 400 ruplaa hopeassa velasta, jonka he saivat 10.1.1850.
Minun laskuoppini mukaan taloon jäi rahaa 103 ruplaa ja rapiat.

Komiat on sinetit papereissa! Niissä ovat herrojen nimikirjaimet.

Talolle tuli vuokraaja eli lampuoti pitämään tilaa. Tilikirjoja oli arkistokotelossa muutamia ja ne ovat myös mielenkiintoisia!

perjantaina, huhtikuuta 06, 2018

Loorun ja Skytän virkatalojen arkisto

Pitkästä aikaa pääsin viettämään päivää Kansallisarkisto Hämeenlinnassa ja tilasin selattavaksi kahden tyrvääläisen virkatalon arkistoja.

Loorun virkatalo on merkittynä Lauru, jossa muodossa tuon talon nimeä en ole vielä nähnyt ennen. Sama Lauru oli sitten kotelon ensimmäisessä paperissa, joka oli vuokrasopimus. Paperit olivat järjestettynä uusin ensimmäisenä ja teksti on selkeää hyvää käsialaa.
Iso-Iivarin isäntäluettelosta löytyy listattuna vuokralaiset, joten turhahan minun on niitä tähän listata. Hae tuolta sivulta "Looru Koivula Tyrvää Lb. ja vuokr."

Vuokrasopimusten lisäksi kotelosta löytyi mielenkiintoisia katselmuksia. Niissä oli mainittuna kaikki rakennukset, niiden koko, rakennusvuosi, kunto ja onko palovakuutettu,
maat eli pellot, niityt ja metsät,
torpat ja niiden kunto ja sopimukset (Loorun torppia Sillanpää ja Markkula mainittiin)
mylly  "en åttodels tur i ylipesuri syvalta"
ja kaivo, joka oli kivetty ja vesi hyvää.
Näitä kun löytäisi muistakin taloista ja saattaa joistain löytääkin. Palovakuutuksista löytää ainakin jotain, mutta niitä en ole katsonut.

Loorun papreiden kanssa on samassa kotelossa Punkalaitumen Kosken Katilan papereita. Niitä en katsonut.

Skyttä olikin Kiikan Hoipolan Skytän talo, josta löytyi paljon muutakin mielenkiintoista kuin vain vuokrasopimuksia. Skytän paperit olivat taitetun paperin sisällä, osa melkoisen pieneen taitettuina. Säälittää mihin kuntoon nuo paperit menevät kun ovat niin taiteltu. Olisivat mahtuneet suoraan ilman että reunat sitten taas ovat kippuralla.

Skytältä löytyi kirjeitä (joissa hienoja sinettejä), kuitteja, vuokrasopimuksia ja tilikirjan lisäksi papereita joissa oli tilejä. Hieno oli myös talon omistajan Johanna Sundelinin testamentti.
Tilikirjoissa oli listattuna piikojen ja renkien palkat, sekä muutkin talon tulot ja menot.
Koska paperit ovat yli 100 v vanhoja sain luvan kuvata niitä ja tottakai heti kävin toimeen. Minun onnekseni arkistolla oli hiljaista ja kuvauspaikalla ei ollut ruuhkaa, joten sain rauhassa kuvata.

Skytän arkiston kanssa samassa kotelossa on myös Wegelius-suvun papereita; kirjeitä, lehtileikkeitä (kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia oli paljon), valokuvia oli muutama ja jopa pari negatiivia.
Kotelossa on jonkin verran Pelkolan kartanon arkistoa (siitä on siis myös oma arkistonsa) ja siihen liittyyviä papereita oli myös jonkin verran. Kartanoon liittyy Wegelius-suku.

Yksi nippu oli järjestämättä ja se olikin mielenkiintoinen! Siellä oli näiden lehtileikkeiden lisäksi mm. muutaman yhdistyksen säännöt, meijerin tilikirja 1917-18, yhden laulun sanat ja mm. kirjanen "Lärare och lärjungar vid Helsingfors Lyceum den 28 Maj 1864".

Yritän kirjoitella näistä muutamista tekstejä tänne.

lauantaina, elokuuta 12, 2017

Lauri Efraim Palkonen, kauppias ja Raivion työväenyhdistyksen mies

Tyrvään ensimmäisen työväenyhdistyksen perustava kokous pidettiin 14.4.1895. Varhaisista vuosista on nirkosesti tietoa, mutta Unto Kärnä on kirjaansa "Tyrvään-Vammalan vanhin työväenyhdistys 75-vuotias 1895-1970" löytänyt varmasti ne tiedot, mitkä on löydettävissäkin. Tyrvää-Vammalassa ei ollut teollisuuslaitoksia, eikä näin ollen tehdastyöväestöä, joten kuten Kärnä sanoo "ei syntynyt työväenkysymystä eli pääomanomistajien ja työntekijöiden välistä ristiriitaa. Alunperinhän työväenliike ei pyrkinyt puuttumaan patriarkallisten maatalousolojen ongelmiin.".

1903 Forsssan puoluekokous laati sosialistisen ohjelman, jonka pohjalta lähdettiin työläisten yhteiskunnallisia oikeuksia ajamaan. 1905-1906 perustettiin lukemattomia työväenyhdistyksiä ja rakennettiin työväentaloja, joissa tehtiin työtä tavoitteiden toteuttamiseksi. Näinä vuosina Tyrväälle perustettiin neljä työväenyhdistystä. Vappujuhlat Tyrväällä järjestettiin ensimmäisen kerran 1906.
Sosialidemokraatti-lehti julkaisi pieneä uutisia eri paikkakunnilta, ja myös Tyrvään vappujuhlat pääsivät lehteen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/694708/articles/2396653
1917 Tyrväällä oli levotonta, järjestettiin lakkoja ja perustettiin Työväen järjestökaarti, johon liittyi nuoria miehiä, jotka eivät olleet työväenyhdistyksen jäseniä. Myöhemmin siihen liittyi myös työväenyhdistyksen jäseniäkin. Marraskuun yleislakko oli väkivaltainen Tyrväällä. Poliittinen ilmapiiri oli erittäin jännittynyt.

Unto Kärnä kirjoittaa kirjassa miten kevään 1918 tapahtumat Tyrväällä etenivät. Tässä mielenkiinnon kohteenani on Lauri Palkonen:
"28.1.1918 Suomen kansanvaltuuskunta kaappasi vallan. koko työväenliikkeen kenttä vedettiin mukaan kohtalokkaisiin tapahtumiin."
"Tyrvääläisiä kuului punakaartiin ennen sodan puhkeamista noin 300 miestä, joista oli muodostettu kolme komppaniaa. Myöhemmin määrä ilmeisesti nousi 400 henkilöön."
"Kaartin päälikkönä toimi Frans Rantala, sekä komppanian päälikkönä Atte Tainio, Vihtori Rinne ja Kalle Lindroos, joka oli tamperelainen."
"Tyrvääseen sijoitetun Punaisen kaartin esikunnan muodostivat A. Salmela Myllymaan yhdistyksestä, Aatu Rantanen ja Kalle Laine. Raivion yhdistyksestä sekä kaksi punkalaitumelaista."
"Kansanvaltuuskunta oli virkamiesten passiivisen vastarinnan vuoksi antanut yleisohjeen, että paikallishallinnon elimet oli korvattava sosiaalidemokraattisen puolueen kenttäorganisaatiolla kaikkialla siellä, missä se katsottiin sopivaksi ja hyödylliseksi. Vielä 12. helmikuuta pidettiin Tyrväässä tavanomainen kuntakokous."

"Raivion työväentalolla 24. helmikuuta pidetyssä sos. dem. kunnallisjrjestön kokouksessa päätettiin ottaa kunnallinen valta järjestäytyneen työväestön käsiin. Kokouksessa olivat saapuvilla kunnallisjärjestön puheenjohtaja Kalle Pohja, kunnallistoimikunnan jäsenet Nestori Ojala, Urho Järvinen ja Heikki Nieminen sekä eri työväenyhdistysten edustajia seuraavasti: Raiviosta seitsemän, Myllymaasta, Illosta ja Tyrvään yhdistyksestä kustakin kaksi."
"Kunnallislautakunnan tehtåävät siirrettiin sos. dem. kunnallistoimikunnalle, joka maaliskuussa esiintyi nimellä Tyrvään kunnallisasiainneuvosto. Siihen kuului puheenjohtajana Kalle Pohja, sihteeri-rahastonhoitaja Lassi Palkonen sekä kuusi muuta jäsentä. Nämä olivat kaikki Raivion Työväenyhdistyksen miehiä."
Työväen valtuuskuntaan ei Palkonen ilmeisesti kuulunut, Kärnä ei ainakaan häntä mainitse. Mutta "Tyrvää ja Vammala asettivat yhteisen vallankumousoikeuden. Siihen kuuluivat puheenjohtaja Kalle Pohja, varapuheenjohtaja Erland Oku, sihteeri Lassi Palkonen, Nestori Ojala, Vihtori Mäkelä, Urho Järvinen, Nestori Hakala sekä yleinen syyttäjä Lauri Koskenmäki."
"Vallankumousoikeus piti ainakin neljä istuntoa. Tavallisimpia syytteitä olivat kuuluminen suojeluskuntaan. Rangaistukseksi tuomittiin sakkoa 250-200 markkaa."
Kärnä pohtii syitä väkivallantekoihin, joihin punaiset Tyrväällä syyllistyivät. Murhien tekijöistä ei ole pystytty saamaan selvyyttä, olivatko he oman paikkakunnan vai muualta tulleiden tekemiä. Hän toteaa myös että kuulusteluja ei voitu tehdä
"voittajien kovin nopeiden rangaistus- ja kostotoimenpiteiden vuoksi."
Kärnän kirjassa ei Lauri eli Lassi Palkosta mainita muissa kohdissa.

Kirjassa "Raivion työväentalon vaiheilta 1906-1996" onkin jo Lauri Pelkosesta enemmän tarinaa.
"Kauppias Lauri Efraim Palkonen oli syntynyt Tyrväässä 3.9.1884. Hänen vanhempansa olivat kauppias ja nahkuri Efraim Palkonen, joka oli synytynyt Luopioisissa 11.3.1860. Hän oli muuttanut Tyrväälle Kuhmalahdelta vuonna 1883 ja vihitty avioliittoon 2.10.1883 Ida Antintyttären kanssa. Hän oli syntynyt Vanajan Idänpäässä 6.8.1863."
"Lauri Palkonen muutti Tyrväältä Laihialle 19.10.1908, jossa hän tapasi vaimonsa Vilhelmiina Simosen, joka 13.11.1908 julistettiin Virallisessa lehdessä Raastuvanoikeiden päätöksellä Lauri Palkosen aviovaimoksi."

Palkoset muuttivat takaisin Tyrväälle 1911. He pitivät kauppaa Nuupalassa. Tyrvään Sanomista löytyy heidän kaupan mainoksia. Lauri ja vaimonsa Vilhelmiin "Mimmi" Palkonen osallistuivat Raivion työväenyhdistyksen toimintaan, ollen myös johtokunnan jäsenenä ja aktiivisena toimihenkilönä.

He saivat kolme lasta Aulis Veli (s. 27.6.1914 Tyrvää, k. 1.1.1918 Tyrvää), Kauko Kalevi (s. 3.4.1911 Tyrvää, k. 13.1.1918 Tyrvää) ja Oma Aatos Palkonen (s. 8.4.1909 Laihia), joka muutti äitinsä kanssa sodan jälkeen Tampereelle.

Lauri Palkonen tuomittiin kuolemaan sotaoikeuden päätöksellä ja ammuttiin 7.5.1918.

Vilhelmiina on haudattu Tyrvään Roismalan kappelihautausmaalle samaan hautaan miehensä, lastensa ja anoppinsa kanssa.

Nyt hauta on siirtymässä vuoden 2017 lopussa seurakunnalle. Näin poistuu yksi Tyrvään Työväenyhdistyksen alkutaipaleen henkilö vain kirjojen lehdille.

Sukutietoja
Lauri Efraim Palkonen s. 3.9.1884 Tyrvää, k. 7.5.1918 Tyrvää.
vaimo Vilhelmiina Tahvontytär Simonen s. 10.7.1888 Tohmajärvi

Laurin vanhemmat:
Efraim Palkonen s. 11.3.1860 Luopioinen, k. 16.7.1896 Tyrvää Nuupala. Kauppias ja nahkuri.
vmo Ida Antintytär Äijälä s. 6.8.1863 Vanaja Idänpää, k. 3.11.1938 Tyrvää.
Heillä neljä lasta.

Vilhelmiinan vanhemmat:
Tahvo Mikonpoika Simonen s. 26.8.1847 Tohmajärvi, k. 5.8.1893 Tohmajärvi Onkamo.
Vmo Maria Sofia Karvinen s. 9.2.1854, k. 4.5.1894 Tohmajärvi Onkamo.
Heillä seitsemän lasta.


Kuvattu 29.7.2017


Lähteet:
Raivion työväentalon vaiheilta 1906-1996, Raivion Työväentalon historiatoimikunta
Tyrvään-Vammalan vanhin työväenyhdistys 75-vuotias 1895-1970, Unto Kärnä, 1970
Tyrvään, Laihian, Tohmajärven, Vanajan ja Kuhmalahden srk kirjat
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, Tyrvään Sanomat ja Sosialidemokraatti -lehti

maanantaina, huhtikuuta 17, 2017

Oskar Selim Vettenranta - tyrvääläisten kansankynttilä

Oskar Selim Söderholm syntyi 20.12.1854 Kalantin Viisolan yksittäistalossa kruunun nimismies Gustaf Viktor Erikinpoika Söderholmin (s. 18.8.1813 Kemiö, k. 16.7.1885 Kalanti Viisola) ja Sofia Albertina Stenrothin (s. 5.11.1811 Turku, k. 28.8.1895 Tyrvää Marttila) nuorimpana lapsena.

Vanhin lapsista Fredrik Albert (s. 18.8.1842 Kalanti) lähti opintielle. En katsonut tarkemmin, mutta oletan Turkuun. Hän muutti opintojen jälkeen Kalvolaan (muuttokirja 4.8.1879;10).
Ferdinand (s. 28.3.1844 Kalanti) lähti Turkuun "Extra kanslist" (muuttokirja 12.1.1869;40). Ainoa sisar Johanna Albertina (s. 26.1.1848 Kalanti) meni naimisiin Kalannissa 9.12.1869 Anders Haglundin kanssa, joka oli titteliltään "Underl. Inspektör" (s. 29.5.1836 Tukholma? jos oikein sain selvää). He muuttivat Kullaalle 5.10.1877 yhden lapsen kanssa.
Kuva: Opettajan lehti 24.11.1911
Oskar lähti myös opiskelijaksi ja valmistui 7-9.6.1877 Jyväskylän seminaarista, ylitarkastaja Cygnaeuksen läsnäollessa, opettajaksi miesosastolta. Oskar pääsi samantien kansakoulun opettajaksi Isokyröön. Hän lähti 21.6.1877 ja asettui Ikolan kylään, Marisdahl folkskolanin opettajana.

Isokyrön aikan hän löysi vaimon. Eva Fredrika Gestrin (s. 19.4.1861 Saloinen, k?). Eva oli Ylihärmässä, jossa myös vihkiminen tapahtui 27.7.1881. Mutta paikkaa en ole löytänyt. Evan vanhemmat olivat Gustaf Georg Gestrin (S. 6.6.1821 Asikkala, k. 23.1.1883 Vaasa) ja Eva Emilia Bonsdorff (s. 23.12.1833 Turku, k. 24.5.1887 Helsinki).

Söderholmin pariskunta lähti Tyrväälle vuoden viimeisenä päivänä 1883.
Hopun koululla oli opettajana Johannes Manner, joka lähti Rymättylään vaimonsa Anna Matilda Hackstedtin ja kahden poikansa kanssa.  Tilalle tuli tämä energinen ja innokas nuori opettaja.
Perheeseen ei tullut lapsia, joten he ottivat kasvatikseen Kaarlo Viktor Lehtimäen (s. 9.10.1880 Tyrvää). Sekään ei pelastanut avioliittoa, vaan tuomiokapitulin erokirjalla heidät erotettiin 30.8.1894. Eva lähti Helsinkiin ja Oskar jäi Tyrväälle kasvattipojan kanssa.
Oskarin äiti muutti Tyrväälle 1893, jossa eli viimeiset vuotensa. Kasvattipoikakin muutti Tampereelle 1896.

Mutta Oskarilla oli monta rautaa tulessa. Opetustyönsä ohessa, hän perusti Tyrvään puutarhayhdistyksen 27.2.1887, jonka tarkoituksena oli kyökkikasvien ja kukkien levittäminen paikkakunnalla. Hän toimi Tyrvään puutarhakoulun opettajana vuosina 1887-1889. Opetustyötä varten, Oskari toimitti oppikirjan "Pieni käsikirja puutarhanhoidossa". Hän toimi puutarhayhdistyksessä aktiivisesti lopun elämäänsä. Hän muun muassa perusti yrityksen , jonka tarkoituksena oli siemenkauppa. (Linkistä löytää myös muita 1897 perustettuja yrityksiä.) Hän tuotti paikkakunnalle taimia (mm lehtikuusen tamia ilmoitettiin lehdessäkin), joita myi eteenpäin ja istutti Puutarhayhdistyksen puistoon, jota hän muutenkin hoiti ahkerasti.

Suomen matkailuyhdistykseen kuului Tyrväältä kaksikymmentä henkeä, ja mukana tietysti Oskar. 1889 vuosikirjassa on mainittu myös yhdistyksen tehtävät ja kaikki jäsenet.Yhdistys järjesti retkiä ja matkoja ympäri Suomea.

Oskarin mielenkiinto siirtyi 1892 englanninkielen opiskeluun. Hän opiskeli kieltä ensin kotona ja otti sitten virkavapautta 1893-94 ja opiskeli englantia Rugby Academyssa Philadelphiassa. Oskar saapui New Yorkiin 19.9.1893 matkustaen Bremenin kautta Darmstadt-laivalla. Paluun osalta en löytänyt tarkempaa tietoa ilman Ancestry.com jäsenmaksua, mutta matkakertomuksessaan hän kertoi paluun tapahtuneen alkuvuodesta.

Mutta se, mistä hänet Tyrväällä parhaiten tunnetaan ja muistetaan on "Tyrvään Sanomat". Nähtyään miten Amerikassa oli useita paikallislehtiä, päätti hän kokeilla sitä täällä. Lehdellä oli alusta alkaen tärkeä merkitys kunnallisten ja kirkollisten ilmoitusten julkaisuna, sekä pienten kirjoitusten avulla ylläpitää "kristillissiveellista maailmankatsomusta paikkakunnalla".  Painoluvan anomusta varten, hän julkaisi näytenumeron alkuvuodesta 1894. Hän sai painoylihallitukselta luvan kunnallisen ilmoituslehden julkaisemiseen 11.8.1894 ja jo samassa kuussa lehden ensimmäinen numero ilmestyi.  Uudessa lehdessä julkaistiin myös Oskarin äidin kuolinilmoitus syksyllä 1895.
Kuolinilmoitus Tyrvään Sanomat 1.9.1895

Oskar kirjoitti Tyrvään Sanomiin matkakertomuksen, josta tässä ensimmäinen osa, toinen osa, kolmas osa, neljäs osa, viides osa, kuudes osa, seitsemäs osa, kahdeksas osa, yhdeksäs osa, kymmenes osa, yhdestoista osa, kahdestoista osakolmastoista osa ja neljästoista osa. Matkakertomus on mielenkiintoista luettavaa, vaikka hän kertookin melkoisen laveasti menomatkastaan. Tästä saisi mielenkiintoisen matkasuunnitelman myös, jos vertaisi hänen matkaansa nykyisiin maisemiin. Paluumatkasta hän ei kirjoittanut lainkaan.

Myöhemminkin Oskar kuitenkin matkusti Englantiin pitääkseen kielitaitoaan yllä. Hän myös kirjoitti "Ensimmäinen lukukirja englanninkielessä" opaskirjan, johon myös Kaisa oli  kiinnittänyt huomiota. Hän teki jatkoksi myös "Toinen lukukirja englanninkielessä", sekä kieliopin, jotka hän julkaisi 1908. Lisäksi hän opetti yhteiskoulussa englantia kolme vuotta.
01.09.1901 Bokhandelstidning för Finland no 16
Lukukirjan mainos Tyrvään Sanomissa 1902.

Lukukirjojen mainos Tyrvään Sanomissa 1908.

Lehden jatko oli katkolla 1901. Tyrvään kirkkoherran vaalit aiheutti kahden evankelisen herätysliikkeen ristiriidan paikkakunnalla ja se vei myös Oskarin voimia. Hänen apunaan oli lehden toimittamisessa Kaarle Prusi, jonka kanssa Oskar riitautui vaalien tiimellyksessä. Prusi irtisanoutui ja hänen tilalleen lehteen tuli Kalle Vänni. Tämä vastapuoli perusti Tyrväälle uuden lehden nimeltä "Tyrvää". Sen hakuprosessi ei mennyt yhtä sutjakkaasti kuin Tyrvään Sanomien aikanaan ja lopulta se sai hylkäävän päätöksen 1903. Riidan kohteena ollut kirkkoherran vaali ratkesi K. A. Heikelin tultua valituksi kirkkoherraksi.

12.5.1906 monet suomalaiset suomensivat tai ottivat suomalaisen sukunimen, ja niin teki myös Oskari Söderholm. Hän valitsi nimekseen Vettenranta.

Oskari jäi eläkkeelle opettajanvirasta 1911, 34 opettajavuoden jälkeen. Asunto oli työhön liittyvä, joten hän joutui etsimään itselleen uuden asunnon. Hän myi lehtensä 4000 markalla, mutta kaupasta ei kerrottu lukijoille. Uusia omistajia olivat kauppias Frans Lehtonen, ratsutilallinen Kalle Vänniä, talollinen Fabian Impola, talollinen Herman Jarttu ja  talollinen Vilho Haunia. Vettenranta jatkoi päätoimittajana. Uudet omistajat näkyivät vain mainostajissa, sillä omistajat saivat ilmoituksensa edullisemmin ja pystyivät kilpailemaan mainoksissa muiden kauppiaiden kanssa. Tyrvään Osuuskauppa kun mainosti lehdessä, oli vieressä Lehtosen mainos. Lehteä yritettiin ostaa, samoin perustettiin kilpaileva lehti Osakeyhtiö Tyrvään toimesta (lehden nimeksi tuli "Tyrvää"). Mutta kun Vettenranta sairastui vakavasti ja lopulta kuoli leikkauksen jälkeen, päätyi neuvottelujen jälkeen "Tyrvään Sanomat" ja "Tyrvää" yhteen.

Oskari Vettenrannasta kirjoitettiin Opettajain lehden muistokirjoituksessa että hän oli ystävällinen ja vierasvarainen ja hänellä oli laaja tuttavapiiri.
"Opettaja Vettenranta oli hienoimpia persoonallisuuksia, mitä yleensä saatamme tavata. Kaikki itsekkäät oman edun tavoittelut, kaikki pikkumaisuus ja nurkkakuntamaisuus olivat hänestä kaukana. Kaikessa toiminnassaan hän aina tahtoi tarkata ikuisen totuuden kultavaakaa, oliko suunta oikea. Ja tuo kultavaaka oli hänen jumalansa.
Monia köyhiä oppilaitaan hän auttoi niin paljon kuin hänen varansa vain sallivat. Liiallisesta luottamuksestaan ihmisten rehellisyyteen hän joutui kärsimään aineellistakin vahinkoa. Kasvattajana hän vaati oppilailtaan ehdottoman tarkaa täsmällisyyttä kaikessa, jonka vuoksi muutamat saattoivat pahastuakin."
Oskar Selim Vettenranta kuoli 26.4.1915 sairastuttuaan ensin keltatautiin ja lopullisesti hänet nujersi maksasyöpä. Hänelle tehtiin leikkaus yksityissairaalassa Tampereella, jonka yhteydessä hän kuoli.
Satakunta 1.5.1915

Tyrvään Sanomat 28.4.1915

Hänen hautajaisensa olivat suuri tapahtuma. Hautajaissaatto lähti kotoa, vanhasta Pappilasta kello 4 iltapäivällä ja kulki hitaasti kohti uutta hautausmaata eli Roismalan hautausmaata. Siellä hänet haudattiin äitinsä viereen. Kuvaus hautajaisista ja muistokirjoitus Tyrvään Sanomissa oli poikkeuksellisen pitkä.

Opettajain lehti julkaisi muistokirjoituksen 4.6.1915.
Puutarha-lehti julkaisi myös muistokirjoituksen Vettenrannasta.
Kansakoulun lehti julkaisi 1.1.1916 muistokirjoituksen.

Lähteet:
Uudenkirkon eli Kalannin seurakunnan kirjat
Isokyrön seurakunnan kirjat
Ylihärmän seurakunnan kirjat
Tyrvään seurakunnan kirjat
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot (sanomalehdet ja aikakauslehdet)
Piilonen Juhani, Sastamalan historia 3
Kansakoulun lehti: kasvatusopillinen aikakuskirja kodille ja kouluille (no 5 1900, sivu 61 Tyrvään kansakoulujen opettajat)

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

"Tulkaa hakeen ruumiit pois. Ovat täällä ihmisten tiellä!"

Vammalassa sattui ja tapahtui 1972 kun puujalka-Forsperi tappoi miehen. Tyrvään Sanomat uutisoi 21.6.1972 tapauksessa, joka herätti uteliaisuutta ja kauhua. Tämä on kooste paristakin keskustelusta.

Niilo Forsberg oli Hilma Leppäsen ja Juho Viktor Forsbergin ensimmäinen aviossa syntynyt lapsi. Hänen vanhempi veljensä oli syntynyt nippa nappa ennen vihkimistä 1904, joten Tuomo merkittiin äidin äpäräksi. Niilo syntyi vuoden viimeisenä päivänä 1905 Tyrvään Laukulassa. Hän sai pikkuveljen, Toivon 1909 ja siskon Berthan 1911.

Rippikirjan merkinnöistä päättelen että isä-Forsberg oli suorittamassa rangaistustaan Helsingissä, sillä rikoskirjan merkinnät ja rikoksen suoritus kuitetaan tehdyksi (absolverad) Helsingissä. Ja Kansalliskirjaston Digitoidut sanomalehdet vahvistavat että vankilassa on Juho Forsberg ollut.

Juho Forsberg palasi Tyrväälle 1908 ja sai Laukulasta lupauksen asuinhuoneesta, jossa saisi asua perheensä kanssa ilmaiseksi seuraavaan vappuun asti. Ehtona oli, että laittaa neljä vuotta tyhjillään olleen huoneen asuttavaan kuntoon. Huone tuli kuntoon, mutta omistaja ei antanutkaan Forsbergin muuttaa siihen. Hän antoi vain 20 mk korvaukseksi. Lehtijuttu aiheesta löytyy Sosiaalidemokraati-lehdestä.

Ennen vankilaa on isä-Forsbergiä syytetty ainakin väärästä ilmiannosta. Hän oli syyttänyt kahta mustalaista hevosvarkaudesta, mutta lopulta oli todettu ettei Forsbergilla ollut hevosta ollutkaan. Olisiko tämä johtanut vankilaan vai oliko hän tehnyt muutakin?

Vaimo ja tytär Bertha menivät Marttilan köyhäinkotiin 1913. Hilman kohdalle on mainittu että on työmiehen vaimo. Rippikirjat loppuvat tähän, joten minne muut lapset joutuivat jää toistaiseksi selvittämättä.

Juhon isä oliViktor Forsberg oli saanut sakkoja vain juopottelusta, joka oli melkoisen yleistä. Hänen isoisänsä Aron Fredrik oli sakotettu varkaudesta, rahan väärennöksestä ja hänet murhattiin 1857.

Että ei puujalka-Forsbergillä kovin hyvät lähtökohdat olleet. Lisänimensä hän oli saanut kun oli menettänyt jalkansa ja sen tilalla oli tekojalka, puusta. Korttia pelatessa Forsberg saattoi vastustajaa hämätäkseen iskeä puukon jalkaansa, siihen puiseen, jolloin vastapuoli pelästyi tai ainakin hämmentyi riittävästi.

Kuten Saku kirjoittaa Nälkälänmäen urheilusosiologian laitoksen sivuilla oli Forsbergilla "happamat harrastukset". Töissäkin  Forsberg kävi. Nälkälänmäessä oli useitakin puusepän verstaita. Pöydänkansien hiojana hän oli ernomanen. Näin kertoo Saku.

Matti Heinonen kertoi että "Hän ajeli naisten pyörällä, josta oli otettu toinen poljin pois, ja puujalka roikkui vapaasti. Toisessa polkimessa oli lenkki kuin kilpapyörässä. Kerrankin jotakin hihkaistiin hänelle tien päässä. Lupasi sillä kertaa tappaa kaikki. Joskus esitteli myös käsiasettaan. Oli melko tylyn näköinen äijä."

Vaikka Forsbergiä pelättiin äkkipikaisen luonteen vuoksi, pääsivät mukulat karkuun helposti puujalalla liikkuvaa miestä. Silti hänelle huudeltiin ja sitten juostiin karkuun.

Forsbergin talossa tapahtui tappo 11.5.1964, jolloin kuoli Otto Telkinen. Forsberg joutui siitä tuomiolle. Lisätietoja tapahtuneesta ei minulla ole.

Tyrvään Sanomat uutisoi 21.6.1972 taposta, jonka Forsberg kännipäissään oli tehnyt. Uhri oli Hugo Aalto, joka myös oli tunnettu "happaman harrastaja" ja puliveivari paikkakunnalla. Ennen ruumiin poisvientiä oli pikku-pojat käyneet kurkkimassa vainajaa useamman tunnin ajan. Ei taitaisi tänäpänä enää onnistua. Ja syyllinen oli tiedossa. 

Matti Heinonen on säästänyt lehtileikkeen
Tyrvään Sanomista 21.6.1972.
Forsbergin väitettiin tappaneen vaimonsa, mutta mitenkähän lienee mennyt. Tuomiota ei ainakaan siittä ole saanut. Mutta miten Forsbergin loppuelämä mahtoi mennä? Mahtoiko hän tehdä vielä muita rikoksia? Onhan nämä tarinat sekä jännittäviä, surullisia että mielenkiintoisia.
Enemmän asiasta tietävien kommentteja odotellessa. Pyynnöstä poistan tämän jutun, jätä tässä tapauksessa kommentti.

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2017

Iittalan lasitehdas ja lasinpuhaltajat

Otaniemen Suku 2017 päivillä minulta kysyttiin Iittalassa ollesta kuudesta lasinpuhaltajasta, jotka tulivat Ruotsista. Oli kolme veljestä ja heidän kolme serkkuaan. Kysyjä tiedusteli jos olisi lisätietoja. Lasitehtaat ovat mielenkiintoisia ja yksi esi-isäni on lasitehtaalla ollut hyttirenkinä, joten sitäkin aihetta olen pikkasen raapaissut vuosien aikana.

Sen verran osasin kysyjää neuvoa, että lasinpuhaltajista on tehty matrikkeli. Sen huomasin katsoessani Museo Skogsterin kirjahyllyä. Otaniemessä en muistanut kirjan tietoja, mutta jos olisin tajunnut että sekin löytyy Finnasta, olisin ohjannut hänet heidän osastolle.

Kirja jota tarkoitin on "Suomen lasinpuhaltajat vuosina 1748-1917 : Glassblowers in Finland from 1748 to 1917"
Aimo Löfberg ; [julkaisija: Suomen lasimuseo = publisher: Finlands Glasmuseum] ; [toimittaja = editor: Heikki Matiskainen] ; [käännös = translation: Jyri Kokkonen]
Julkaistu 1993
ISBN: 951-8952-20-5

Eri lasitehtaista löytyy jonkin verran tietoa kirjasta "Lasiteollisuus 1681-1981" kirjoittanut Reijo Ahtokari. Sieltä löytyy mm tieto että Iittalan lasitehdas on aloittanut toimintansa 1881. (s. 32) Kirjassa on myös paljon valokuvia.
Työskentelyä Iittalan lasitehtaalla
Kyytinen Pekka, kuvaaja 1971
Museovirasto - Muskett

Lasitehtaista löytyy kirjallisuutta paljonkin ja Finnan listaukset ovat aikas hyvät! Täältä "Lasiteollisuus" merkinnällä olevat tiedot.

Iittalan lasitehtaan tuotannosta löytyy hinnastoja vuodesta 1921 alkaen Kansalliskirjaston pienpainatteista.

1937 vuoden Konttoritarvikkeiden hinnastossa on kuvia mustepulloista, kynätelineistä ja tuhkakupeista.

1937 vuoden lääkelasihinnastossa on kuvia lääkepulloista, mittalaseista ja muusta apteekin tarvitsemista lasiesineistä.

1938 vuoden puhalletun talouslasin hinnastossa on joitain kuvia erilaisista talousesineistä. Siitä näkee myös mitkä sarjat on ollut tuolloin saatavilla. Saman vuoden painettujen talouslasien hinnastossa ei ole kuvia. 1941 hinnasto onkin jo 104 sivuinen ja sisältää tuotekuvat. Sivulta 72 alkaa sarjat.

Iittalan lasitehtaan historiasta on lyhyesti Iittalan sivuilla. ja vaikka Designmuseo Iittalan sivuilla ei Museokorttia mainita, sillä pääsee näyttelyyn ti-su klo 11-17.

Ajattelin myös katsoa rippikirjasta Iittalan sivuja, mutta ne ovat nyt kiinni suuren suosion vuoksi. Noh, jaksaa odottaa...
Ja niitä odotellessa linkitin kuvan Finnasta. Oli vain pari kuvaa Iittalan lasitehtaalta, joista valitsin tämän.

Lisätietoja lasiesineistä , -muotoilijoista ja -taiteilijoista löytyy myös Lasinkeräilijän blogista.
Jahka SSHY:n sivut jälleen toimivat ja jos löydän lasinpuhaltajan sieltä niin siittä sitten lisää myöhemmin.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017

Karkun avioliittolupia ja eroasiakirjoja sun muuta mielenkiintoista

Löysin rippikirjasta maininnan jota lähdin katsomaan Karkun seurakunnan arkistosta Omassa seurakunnassa kuulutettujen ja vihittyjen asiakirjat -arkistosta. Sieltä löytyy otsikolla Avioliittoluvat ja muut vihkimisasiakirjat 1795-1891. Sama aineisto löytyy myös SSHY:n jäsensivuilta kohdasta Asiakirjoja, 1795-1891.

Ihan ensimmäisenä tuli vastaan erokirja:
"Me ala Kirjoitetut wieratmiehet
olemme ollet Saapuwilla Kun Tämä
Harran Drenki Johan Ephraim johan
Poika on Tehnyt eron naimisen
Kaupasta Sinä ensinmäisenä pä-
ivänä Syys Kuusa Sen Wanhan morsija-
Mensa Anna Lisa Heikintyttäre
Kansaa joka on tyrvään pitäjästä
Kahimalan Piika että Anna Lisa
Sanoi niin kuin minä omani
saan sinulta sen yhden paidan
ja liivit niin en minä sinulta huo-
li nyt saa olla suora ero kuin
minä omani Käteni sain jonka
Me Todistamme ja puumerkillä
wahvistamme Karkkusta sinä
22 päivä marraskuusa 1855

Todistavat
Gustaf Thomanpoika Koivisto
Karl Abrahaminpoika Kivisuo

Kirjoitti
Anders Lundström"
Talon isäntä Fredrik Hulkari on "provastin ikkunoiden takana harjoittanut sopimatonta ja kauhistavata elämätä, josta mainittua Fredrik Hulkaria tässä kokouksessa vieläkin nuhdeltiin ja varoitettiin tästedes niin tekemästä"

Sitten on kappalaisen tyttären Augusta Sofia Leanderin lupakirja avioliittoa varten hänen veljeltään Alfred leander, Handelsbokhållare, sekä hänen holhoojansa förmyndare August Snellman, Comminister

Sitten onkin nippu suomeksi kirjoitettuja lupalappuja.
Johanna Mikintytären lupa:
"Minä ala kirrotettuna olen Luan antanut Mennä
Naimisin tämän sisareni Eli Johanna Mikon
tytären annettu toristus Rikasista pännärin
Torpasta Juhannes Mikin Boika
Uhelo (puumerkki)"
Prihtin vanha isäntä antaa luvan tyttärelleen Henrika Johan tyttärelle naida Lammentan Karwan pojan Victor Alfrikt Viheminpoika 19.11.1858.

Anna Pietarintytär Kukkula on saanut pojiltaan luvan mennä uusiin naimisiin.

Kutalalaiset ottavat takaisin sepän Anders Juhanpojan ja sen on allekirjoittanut seitsemän kyläläistä.

Eva Fältin tytär on saanut kirjallisen suostumuksen "yhdistä ittensä avioliittoon tämän Kalle Matinpojan kansa" ja sen todistaa Kalle Fälti.

Anna Juhantytär ja Jakolan trenki Juha ovat tehneet sovinnon ja eronneet todistajien allekirjoittaessa. Lyhyt mutta ytimekäs.

Tyrvään Soinilasta Walborg Johansdotter antaa luvan tyttärelleen Johanna Johandotter:lle joka on tienaamassa "hos Herra Kronofogden och ridaren Lagerblad i Karkku Socken". Todistajina pastor Grahn ja August W. Uotila Soinilasta myös.

Sarkolan Keson hyyryläinen (Inhyses) Carolina Hermansdotter on mainittu syntyneen 24.4.1827 Tottijärvellä ja pappi on kirjannut lukutaidon ja kristinopin tiedot, sekä että hän on vapaa avioliittoon. Kappalainen Wellenius Suoniemeltä 18.9.1858 onkin ollut tarkka mies.

Kulju Hongala renki Karl Axel Laube s. 19.2.1832 ja samasta paikasta piika Johanna Fredrika Johansdotter s. 20.5.1834 ovat vapaita menemään avioon ja jälleen Suoniemn Kappalainen on kirjannut kaikenlaista.

"Minä ole Kirjotettu annan luvan Eva Kaisa Heikin tyttärelle että hän saa minun puolestani mennä naimisin etten minä estä engä minä tiedä mitän estettä olevan minä olen plikan värförmyntäri ja minun pois oloni tähden minä annan Kirjallisen lupauksen hänelle
Emmanuel Punkka Vihtilän kylästä"

Vesilahdelta annetaan lupa David Johansson ifrån Riihiniittu torp i Kurala by, joka on syntynyt 5.11.1825 Vesilahdella.

"Minä Annan Luvan Sisarelleni Johanna Karoliinalle Mennä Naimisee Kalle Juhan Bojaan Kansa Tuomiston Talosta ja Karkun Bitäkästä
Karl Kröntaal"

"Tyttäreni Johanna Johantyttären ja nuorenmiehen Kalle Kallenpojan naimista vastaan ei ole minulla mitään, vaan toivotan heille onnea, siunausta ja menestystä. Honkolan torpasta, kuljun kartanon läänistä elokuun 20. p. 1858.
Lisa Mikontytär Honkola
(puumerkki)
Todistajat:
Johanna Tuomaantytär
(puumerkki)
Amanda Simontytär
(puumerkki)
tehty Fredrik Färmillä"
Perukirjakurssilla minulle opetettiin että kaikista tehtiin aina perukirja. Noh, ei ainakaan Karkussa:
"Tämän Kautta saan tietä anta Trengi Anters Vilhelm matin Bojan Kiurolan Hulttiselta vaimo vainan jälken ei ollut mitää oma suutta. että Ei taittu Kalun Kirkoitusta pitää.
Joka Tämän Katta Toristetan
Karosta se 29 Heinä Kuusa 1859
Johan Gustaf Karo" (SSHY linkki)

Ja Tyrväältäkin on ruotusotilas Johan Christian Ek (s. 24.3.1830) saanut pastori Liliukselta todistuksen naimista varten. (SSHY linkki)

Tyrvään Hätilän alasen talonpoika Wilhelm Andersson  (s. 2.2.1835) rippikirjan sivulta 834, on saanut pastori Liliukselta myös todistuksen osaamisestaan ja että on vapaa naimiseen 18.2.1859. (SSHY linkki)

Tyrväältä Vehmaisten kylän Mullilahden torpan poika Axel Wilhelm Mattsson (s. 17.5.1834)  on myös luvan saanut. (SSHY linkki)

"Minä ala Kirjoitettu annan lubani ja suostumukseni sisarelleni Kaisa Johahan Tyttärelle Karkun Bitäiää Aluskylän Tullulta Trenkin johan Jakob bojan kansa Tullulta joka olen veli ja vormyntäri vakka en minä sitä miehestä mitän Tierä mutta Kyllä se minulle Kelb Koska se Kaisalisalle Kelba annettu Tyrvän Bitäjästä ja leiniälän kylästä se 10 bäivä joulukuta 1860 joha johan myllyntaka
Toristaia
Anters Jakopinboika Kallio (puumerkki)
Torista Karle Jakon boika Jokela (puumerkki)
Joha Johan Boika Myllyntaka"
(SSHY linkki)

Tyrvään Järvenpään Päläsen tytär Catharina Amalia Johansdotter on Jysiällä tienaamassa ja haluaa mennä saman talon rengin Wilhelmin kanssa naimisiin. Isä ei sitä vastusta. (SSHY linkki)

Tyrvään Leiniälästä Kataralta Johan David Gustafsson (s. 27.8.1836) sai myös papinkirjan. (SSHY linkki)

Tyrvään Ojansuun puustellissa asuva Efraim antaa luvan tyttärelleen Karoliinalle. Paperin on kirjoittanut G. F. Stenholm, pitäjän suutari. (SSHY linkki)

Kruununnimismies ja pitäjänkirjuri Gustaf Majander ja vaimonsa Vivika Vilhelmina Gottleben muuttivat perheensä kanssa Karkkuun. Kyllä, välissä on muuttokirjaa vastaava dokumentti. (SSHY linkki)


En nyt muita ala tähän kirjoittamaan, tästä kyllä saa jo käsityksen mitä tuolta löytyy. Mutta niitä kyllä kannattaa selta läpi! Jo pelkkä suomenkieli ja vaihteleva käsiala suorastaan houkuttelevat selaamaan. Henkilöitä on Karkusta, Suoniemeltä, Mouhijärveltä, Vesilahdelta, Tyrväältä, Tampereelta, Pirkkalasta ja Hämeenkyröstä ainakin. Jahka ...., pitää täydentää tuota hakemistoa. Se helpottaa henkilöiden hakemista. Mutta kaikenlaista materiaalia tääs löytyi Asiakirjojen alta.
(Kirjoitusvirheet ovat minun, mutta tekstin olen pyrkinyt kirjoittamaan niin kuin se asiakirjassa lukee. Syytän silmiäni.)