tiistaina, joulukuuta 31, 2013

Tyrvään tiilitehtaista lehdissä

Monen päivän ihmettelyn ja turhauttavan hetken jälkeen Kansalliskirjaston digitoidut kokoelmat eli sanomalehdet ja pienpainatteet toimivat. Pääsin katsomaat mitä noista Tyrvääläisistä tiilitehtaista löytyy lehdistä. Ja löytyhän niistä edes jotain!

Aamulehti 17.11.1891
Tiilitehdas myytävänä.
Omistajan kiwulloisuuden tähden pois myydään
tiilitehdas sijaitsewa Tyrwään pitäjässä
2 kilom. matkan päässä nyt rakennettawasta
Tyrwään rautatieasemalta. Sawi ja santa,
jotka wieressä owat, on kelwollinen.

Tehtaassa, joka on rakennettu edellisenä ja
wiime suwena, woi suwessa walmistaa 350.000
tiiltä, joka maa on wuokrattu ja kiinnitetty 50
wuodeksi. Tehtaassa tehdyt tiilet owat erittäin
hywiä, joita nytkin on nähtäwänä tehtaalla.
Kaupasta saa sopia suullisesti tahi kirjallisesti
allekirjoittaneen kanssa, osoitteella M. F. Lahtinen Tyrwää.

Kunnioituksella
M. F. Lahtinen

Kaksi kilometriä asemalta, sen täytyy sitten olla Nuupalan tiilitehdas. Ja seuraava leike vahvistaa tämän:
Aamulehti 2.1.1892
Julkisella huutokaupalla, joka paikalla
toimitetaan keskiviikkona ensi
Tammik. 20 p. klo 12 päiwällä,
myydään allekirjoittaneen omistama, Nuupalan
kylässä, nykyään rakennettawan
Tampereen-Porin rautatien warrella
Tyrwään asemalta noin kahden kilometrin
päässä sijaitsewa tiilitehdas, ehdoilla,
jotka huutokauppatilaisuudessa likemmin
sanotaan.

Tyrwää Jouluk. 28 p. 1891.
M. F. Lahtinen

Eli ei ole mennyt kaupaksi joten sitten järjestettiin huutokauppa. Tässä kohdassa tehdas on vaihtanut omistajaa ja se on sitten jatkanut toimintaa uudella omistajalla. 
Lieneekö sama tehdas kyseessä seuraavassa ilmoituksessa:
Tyrvään Sanomat 1.8.1904
Ilmoitus.
Warerin tiilitehtaalla Nuupalassa,
on myytäwänä hywäksi poltettuja
tiiliä. Tiilet kestäwät warmasti
sekä tulta että ilman waihteluja
wastaan.
 
Tyrvään Sanomat 1.8.1905
Tiiliä
on myytäwänä Elokuun puoliwälistä
alkaen Warerin tiilitehtaalla
Nuupalassa. Tiilet owat hywäksi
tunnetuita ja tilauksia wastaanottaa
A. Aalto,

tehtaan vuokraaja.
Eli tästä mainoksesta selviää että Nuupalan tehdas oli vuokralla A. Aallolla.
Muuta ei selvinnyt Nuupalan tehtaista.

Seuraavaksi löytyi maininta Härmän tiilitehtaasta:
Tyrvään Sanomat 1.8.1905
Hywiä tiiliä myydään huokeilla
hinnoilla 2 m. 50 p., 3 mk. ja
3 m. 50 p. sadalta lähellä Tyrwään
pappilaa Härmän maalla
olewalla tiilitehtaalla.

R. Lindroos, Tiilimestari.

Tyrvään Sanomat 10.8.1905
Hywiä tiiliä
myydään 2 mk. 50 p., 3 mk. ja
3 mk. 50 p. hinnasta sadalta, sekä
myöskin rautapalaneita tiiliä on
nyt saatawana Härmän maalla
olewalla tiilitehtaalla.

R. Lindroos.
Tiilimestari.
Haa! Tästä näkee paljonko nuo tiilet ovat maksaneet. mitähän nuo "rautapalaneet tiilet" ovat?

Tyrvään Sanomat 15.2.1907
Ilmoitus.
Tiiliä on wielä saatawana
Lousaan tuulitehtaalla.

R. Lindroos.

Tyrvään Sanomat 18.11.1908
Lousaan tiilitehtaalla ostetaan
rankoja.
Sopii käydä kauppoja tekemässä.
R. Lindroos.
Vanhempia ilmoituksia en Härmän mailla olleesta tiilitehtaasta löytänyt. Tämä tiilitehdas toimi siis vuoteen 1922 asti. Lehtiä ei ole 1910 jälkeen digitoituna, joten sekin rajoittaa hakemista.

Roismalan tiilitehtaasta löytyi myös maininta:
Tyrvään Sanomat 1.7.1904
Ilmoitus.
Huutokaupalla joka pidetään
Roismalan tiilitehtaalla Lauwantaina
Heinäk. 9 p. kello 11 e.p.p.
myydään käytännössä ollut tiiliuuni
pienemmissä erissä, kattona olleita
lautoja, käytetyitä lankkuja, Tiilikraana,
Tiileja isoja ja pieniä sekä
tiilen päitä, josta täten huutohaluisille
ilmoitetaan huomautuksella
että huudot owat paikalla
maksettawat. Tyrwää Kesäk. 28 p. 1904.

Oskari Hyrkki
Hyrkki lienee ollut tässä kohdassa vain huutokaupan toimeenpanija. Mutta vielä yhden maininnan löysin:

Tyrvään Sanomat 23.2.1906
Kuulutus.
Kuntakokous pidetään kunnan
kokoushuoneessa Maanantaina
Maaliskuun 5 päiwänä kello 10 e.p.p.

Siinä kokouksessa.
....
3:si. Esitetään Erland Torran
ja kumppanit nimisen tiilitehtaan
anomus saada waapautus yleisten
maanteitten ylläpidosta, alkaen
wuodesta 1904 ja siitä eteenpäin.

...
Tyrwäällä Helmikuun 17
päiwänä 1906.

Teodor Rosila.
w. t. esimies.
Mahtoiko olla tämä Torran Erlandin ja kumppanien tiilitehdas sama kuin tuo Roismalan tiilitehdas? Sehän on loppunut 1911, joten voisi olla...

Mistä vielä voisi hakea tiilitehtaista juttua?
Elka - Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto
Uudemmista Tyrvään Sanomista. Niitä löytyy ainakin Sastamalan pääkirjastosta. Joka toinen keskiviikko on paikalla sukututkijoita, joilta voi kysyä myös apua etsintään.
Mitähän niitä sitten vielä olisi?

maanantaina, joulukuuta 30, 2013

Tiilitehtaita Tyrväällä

Torin muutoksista kertovaan kirjoitukseen sain kommentin, jossa kyseltiin jonkun loppuneen tiilitehtaan perään. En aikaisemmin ole ehtinyt edes miettimään koko asiaa sillä tämä syksy on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen tai mielyttävä. Ei mennä siihen sen enempää, sillä elämä on ja vanhaks ei oo himoomista...

Hämeenlinnan näyttelystä kuviotiilejä. Kuvattu 18.8.2013.
Itse en muista kuin Kiikan tiilitehtaan ja ehkä Tyrvään Saven tehtaanpaikan, sekä tietenkin Viljasen Jaakon. Mutta että tiilitehdas. Sanompa heti että ei ole tietoa, ei. Mutta katsotaan mitä asiasta löytyy.

Jokelan Tiilitehdasperinne ry:n sivuilla on listattuna eripuolilta Suomea tiilitehtaita. Sieltä löytyy myös maininta Tyrvään Savesta. Tämän tiedon mukaan se on toiminut 1941-1965.
Ja kun tarkemmin katson niin tieto on peräisin kirjasta:
Lähdeteos: SUOMEN TIILITEOLLISUUDEN HISTORIA.
Julkaisijat: Suomen Tiiliteollisuusliitto r.y. ja Tiilikeskus Oy. (1981)
Sivulla ei ole hakua paikkakunnan mukaan, mikä on suuri puute. Joten eikun selaamaan...
ja heti A-kirjaimen kohdalta löytyy
Alahärmän Tiilitehdas, toiminut 1912-1922
J-kirjaimesta tärppäsi seuraava:
Jokisen Tiilitehdas (SKT), toiminut 1914-
N-kirjaimesta löytyi
Nuupalan Tiilitehdas, toiminut 1912-1940
Ja R-kirjaimesta
Roismalan Tiilitehdas, toiminut 1899-1911
Ohhoh! Näinkin monta tiilitehdasta toiminut Tyrväällä!
Aloitetaanpas tuosta Alahärmän Tiilitehtaasta. Saku kertoi kisakadun historiasta ja elämästä ja linkitti kartan, jossa näkyy Vanhan pappilan tykönä, tuolla kuvan alareunassa maininta "Tiilitehdas". Se on pakko olla tämä!

Tässä Sakun sivuilta linkitetty kartta:

Tyrvään Sanomissa Kesäkuu 1899 oli ilmoitus:
Myytäwänä.
Hywässä kunnossa olewa asuin-
rakennus, jossa on sali, kamari ja
keittiö ynnä ulkohuoneet myydään
Tyrwään pitäjän Lousan kylässä

yksi kilometri Tyrwään asemalta.
Karl Arell.
Sawenvalaja.
 Haa! Eli Kaarle Josef Arell (s. 3.12.1866 Kaarina, tullut Turusta 1893 ja muuttanut takaisin Turkuun 1899) on ollut savenvalajana, ehkäpä juuri Alahärmän tiilitehtaalla. Hänen jälkeensä mainitaan savenvalaja Matts Oskar Eriksson (s. 20.9.1877 Prunkkala, tullut Tampereelta 1902) vaimonsa Amanda Vilhelmina Teleniuksen (s. 15.4.1881 Tyrvää) kanssa.


Jokisen Tiilitehdas oli Tyrvään Mantan pojan, Johannes Wihtori Jokisen tiilitehdas. Tästä en löytänyt mitään muuta mainintaa kuin tuon aloitusvuoden 1914. En edes päättymisvuotta. Mielenkiintoista...

Nuupalan tiilitehdas on toiminut Jokisen tiilitehtaan kanssa yhtäaikaa. Mutta ei löydy mitään mainintaa. Paitsi lopetetuista yrityksistä löytyy että Nuupalan tiilitehdas Oy on lopetettu 31.07.1981.

Nuupalassa on toiminut myös Tyrvään keramiikka, joka toimi siinä Putajantien varressa. tehtaan kohdalta Vammakselle päin lähtee - ylläri,ylläri - Ruukkutie.

Roismalan tiilitehdas oli vanhin mainittu, mutta ei jälleen mitään tietoja! Turhauttavaa.

Ja Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtiarkistokaan ei toimi. Sieltä olisi saattanut ehkä mahdollisesti löytää jotain edes tuosta vanhimmasta. Tyrvään Sanomiakin löytyy vain vuoteen 1910, joten kaikista ei sieltäkään löydy.

Tiilitehtaat ovat sen verran "tuoreita" mutta kuitenkin hävinneet jo muistista että en näistä tehtaista löydä lisätietoja. Jos joku tietää niin kommentoikaa ihmeessä! Museolla saattaisi olla jotain tietoja, joten pitääpä laittaa heille kysely.

Lisätietoja
Museoviraston sivut: Tiilen historiaa Suomessa

torstaina, joulukuuta 26, 2013

Ulvénin rukkimestareista ja Ulviosta

Kun puhutaan vanhoista tyrvääläisistä jotka ansaitsisivat erityismaininnan on Uuno Ulvio yksi sellainen henkilö. Hän on tallentanut tyrvääläistä henkilöhistoriaa ja ympäristön muutoksia sekä sanallisessa muodossa että kuvina. Ja teksti kulkee kuin vesi Vammaskoskessa! Minulla ei ole ollut kunnia tuntea herra Ulviota (tai en ainakaan muista tunteneeni), mutta monet paikkakuntalaiset hänet muistavat vielä. Äitini kertoi omia muistojaan ja lukee par'aikaa Uunon kirjaa Kievarinpoika muistelee.

Uuno syntyi perheen kolmantena lapsena 8.12.1896 Tyrväällä Marttilan kylässä Heikkilään kuuluvassa talossa. Hänen isänsä Herman Antinpoika (Gustaf Herman) Ulvén oli kuuluisaa Kiikkalaista sorvarisukua ja oli syntynyt 21.7.1858 Tyrväällä. Uunon äiti oli Punkalaitumelta Rasin talon tytär Aleksandra Heikintytär (s. 3.3.1870). Uunolla oli sisko Hilja ( s. 30.7.1892) josta hän kertoo jonkin verran kirjassaan. Hänen veljensä Urho (s. 22.4.1905) suomensi nimensä Utrioksi.

Herman Ulvénin sisarukset kuolivat pienenä. Aleksandralla (lieneekö sanottu Santraksi?) oli sisaruksia, joista ainakin viidellä oli jälkipolviakin.

Hermannin isä Antti Heikinpoika oli syntynyt Kiikassa 23.8.1824 Kiikan Ulvin Kynnysmäen torpassa. Antilla oli kuusi sisarusta, joista Jooseppi (s. 20.5.1827, k. 26.12.1882) oli myös sorvarimestari. Antti sai sorvarimestarin kirjansa 2.11.1845, jonka jälkeen hän otti sukunimen Ulvén. Antti meni vihille Kiikan Leikkuun Tuomolan torpan tyttären Anna Elisabeth Matintyttären (s. 24.9.1821, k. 19.11.1906) kanssa 16.11.1854. Antin isä oli kotoisin Tyrväältä ja äiti Kiikasta.

Mauno Jokipii kirjoittaa Vanhaa Kiikkaa kirjassa Kiikan rukkiteollisuudesta ennenvanhaan. Siinä kerrotaan rukkien teosta, sekä varsinkin tästä "rukkisuvusta" Ulveneista. "Pittää olla Ulveenin sukkuun, ennenko ossaa rukin varvata" sanovat kiikkalaiset. Kiikassa rukkien tekoa jatkoi Jooseppi ja hänen poikansa ja pojanpoikansa. Joosepin pojista Semmi (s. 10.3.1862, k. 21.3.1916) oli myös sorvarimestari, joka opetti veljiään ja hänellä oli muitakin oppilaita. Hän oli myös taitava sepäntöissä. Veljistä Kalle (s. 17.10.1873)  ja hänen poikansa Vilho (s. 1913)  ja pojan pojat valmistivat myös rukkeja. Kalle opetti vävynsäkin tekemään rukkeja. Vävy oli Aaro Kaukonen, rukkitehtailija ja Kiikan Kehruurukkitehtaan omistaja.  Tehdas lopetettiin 1955.

Rukeista ja niiden käytöstä en ala kertomaan mitään. Niistä ovat viisaimmat kertoneet ja kirjoittaneet.
http://pirle.vuodatus.net/lue/2009/06/esittely-presentasjon

Antti Ulvén toimi Tyrväällä Marttilan kylässä sorvarimestarina. Antin muuttaessa Tyrväälle 1853 oli vielä voimassa laki, joka sääteli käsityöläisten toimintaa. Laki muuttui vasta 1879 kun tuli voimaan yleinen elinkeinovapauslaki. Se helpotti käsityöläisten toimimista maaseudulla. Antti teki rukkeja ainakin tyrvääläisille ja opetti poikansa Hermannin tekemään nitä myös. Herman teki myös keinutuoleja, joita mainostettiin Tyrvään Sanomissakin. Herman kuitenkin oli kiinnostunut myös muunlaisesta yrittämisestä ja hän piti 1901-1905 kestikievaria Nuupalassa. Tyrvään olutpanimon joutuessa lopettamaan toimintansa 1905, osti Herman panimon laitteita ja valmisti virvoitusjuomia. Hermannin poika Uuno jatkoi virvoitusjuomien valmistusta Ulvion Vesitehtaana. Halussani ei ole yhtään etikettiä Ulvion pulloista mutta välillä niitä on tarjolla nettihuutokaupoissa.

 

Paikkakuntalaisia Uunon muistavia henkilöitä on vielä paljon. Uuno perheineen piti myös kioskia Asemakadulla samalla tontilla, jossa oli hänen vesitehtaansa. Tontilla on nykyisin Riuttan kukkakauppa.

Tässä lopuksi Uunon, Hermannin ja Antin perheineen, viimeinen leposija Roismalan hautausmaalla.
Kuvattu 13.11.2013


Lähteet:
Kiikan ja Tyrvään seurakuntien rippikirjat
Punkalaitumen seurakunnan rippikirjat
Piilonen Juhani, Sastamalan Historia 3

Vanhaa Kiikkaa, Satakuntalaisen osakunnan kotiseuduntutkimusretken tuloksia v. 1948, toim. Mauno Jokipii
Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivut
Wanhaa Tyrväätä Facebook ryhmä, jossa muistellaan vanhoja juttuja.
(Muokattu kievariaika, yksi muuttunut linkki ja lisätty lähde.)

sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013

Vammalan torin muutoksia

Pohdiskelin jossain välissä muistikuviani torilla tehdyistä muutoksista, mutta muut asiat veivät mennessään. Kunnes ystäväni kysyi Facebookin Wanhaa Tyrwäätä -ryhmässä torin muutosvuodesta. Ryhmän jäsenillä ei tuntunut olevan muistikuvaa milloin asia tapahtui mutta saimme rajatua muutoksen 1968-1971 väliseen aikaan. Katsoin sitten että mitä torin tiimoilta löytyisi.
Kuva vuodelta 1936. Kuvan alareunassa on Kaalisaari. Tori näkyy keskellä ja siinä torin reunassa näkyy Jokisen talo.

Keskusta kuvattuna vuona 1937. Tori on kuvan keskivaiheilla ja muuten tyhjä paitsi pari pylvästä. Nykyisen Torikeskuksen kohdalla on talo ja puiston tilalla peltoa.

Keskusta vuodelta 1950. Kauppalantalon paikalla on ehkä jotain talousrakennuksia?


Kuva torista 1950-luvulta, ilmeisesti loppupuolelta. Kauppalantalo on jo paikallaan. Torilla on linja-autoja ja saattoliikennettä. Katu menee torin tasalla. Aikaisemmassa kuvassa katulinjaus kulkee nousten Jokisen talon edestä ja laskien sen jälkeen jälleen. 1950-luvulla siis madallettiin tietä tuosta kauppalantalon kohdalta ja rakennettiin kiinanmuuri.



Kuvassa torilla ollut huoltoasema Esso. Puistokadun varrella on Kauppalantalo. Kiinanmuuri näkyy tässä oikein hyvin ja sen päällä oleva Jokisen talo. Kuvasta näkee myös hienosti tuon korkeuseron joka oli torin ja kiinanmuurin kohdalla. (Kuva: Pertti Paunuvuori)

Jokisen talo purettiin 1985. Sen vierestä oli purettu tuo edellisessä kuvassa näkyvä talo jo aikaisemmin ja muuri typistettiin. Tässä kuvassa näkyy myös silloista ja nykyistä torin kaidetta.

Torin muutostöistä yritin hakea netistä tietoa, vaan eipä siitä mitään mainintaa ollut. Ei edes kaupungin sivuilla. Ei edes näistä vanhoista taloista ole juurikaan sivuilla mitään juttua. (pettymys kuultakoon tästä...).

Lauantaina oli torikahvilassakin asiasta keskusteltu ja muisteltu mutta -68-71 välinen aika ei tarkentunut.
Eikun katse kohti kirjahyllyäni ja selaamaan olisiko siellä jotain mielenkiintoista.
Bingo!
"Vammalan kaupungin kunnalliskertomus 1970"
Sivulla 82:
"Puistotori ja Taimistonkatu, suoritettiin kaikki maanrakennustyö, tori varustettiin salaojilla ja Taimistonkatu sadevesiviemärillä. Puistokadun ja Onkiniemenkadun puoleisille reunoille tehtiin kaide, jonka pylväinä käytettiin entisiä Vammaskosken sillalta poistettuja kivisiä ja valurautaisia pylväitä. Tori valaistiin tehokkailla aukiovalaisimilla. Luiskiin, jotka mullitettiin, istutettiin 14 kpl lehmuksia. Kaivuutyön suoritti yksikköhintaurakalla Kuljetus ja Kaivin Oy Tampereelta."
Ha haa!  Eli torin madallus valmistui 1970 ja sitä värkättiin varmasti jo 1969 puolella. Hetkittäin alkoi jo tulla epävarmuus omista muistikuvista, mutta olipa kiva saada vahvistus muutostöiden ajankohdalle!
Ja tältä tori näyttää nyt Google Mapsin mukaan:

 
Näytä suurempi kartta


Seuraavan pohdinnan aiheen saankin aikaiseksi siitä että kunnalliskertomuksessa mainittiin "... kaide, jonka pylväinä käytettiin entisiä Vammaskosken sillalta poistettuja kivisiä ja valurautaisia pylväitä."
Ovatko nämä kuvassakin näkyvät pylväät olleet sillan kaiteina? Vai mitä ihmettä? 

Torin ympäristössä tulee tapahtumaan seuraava muutos kymppikorttelissa, johon rakentuu tähän asti korkein kerrostalo ja korttelin (ja ehkäpä koko keskustan) ilme tulee muuttumaan jonkin verran. Tyrvääläiset tarkkailevat tilannetta.

Lähteitä:
http://www.arkkihannu.net/kortit/Vammala_ilmakuvat.html
Facebook ryhmät Wanhaa Tyrwäätä ja Tyrvää.

Muisteloita ja kommentteja odotan mielenkiinnolla!

sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Antti Absalom Saton haastattelu

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanrunousarkisto
Haastattelija ja muistiin kirjoittanut ilmeisesti Kustaa Koitto.
Satakunnan N.L. Kotiseutuosaston Arkisto N:o 7,
Suontaustan nuorisoseura

Antti Absalom Sato on syntynyt v. 1844 elokuun 12:sta päivä Kiikan kappelin Teukkulan kylässä Hietala nimisessä torpassa. Siellä asuivat vanhempansa n.s. "vävyn päivillä." Isänsä Antti Juhonpoika syntynyt Kiikoisissa ja äitinsä Maija-Stiina Matintytär, syntynyt samassa torpassa missä silloin asuivat. He elättivät itseänsä pää-asiallisesti maanviljelystöillä ja mitä milloinkin sattui, eläen köyhyydessä ja puutteessa. Siitä oli seurakusena, että pikku Antin täytyi niin pian kuin suinkin kynnelle kykeni elättää itseänsä kerjuulla. Tähän myös vaikutti osaltaan se, että heitä oli seitsemän lasta, jotka kukin vaativat osansa ruokavaroista. Tässä toimessa täytyi Antin olla 11:sta vuoden vanhaan, jolloin hän sai paimenen tehtävän ensin enonsa ja isomuorinsa luona syntymätorpassaan. 12:sta ikäisenä sai hän saman toimen Vehkakorven Uotilassa Kiikassa. 13:sta ikäisenä paimensi hän Kulmuntilan kyläläisten karjaa Kiikassa. Karjassa oli kuttuja, lehmiä ja hiehoja. Tätä paimentointa kesti vain suvipuolet.Talvipuolet oli hän vanhempainsa luona syöden suvellista paimen palkkaansa, jonka hän sai rukiissa ja leivässä. Talvisin oli hän myös hevos-ajo poikana, missä milloinkin lähitienoilla tarvittiin. 14:sta ikäisenä sai hän vakinaisen rengin paikan suvipuoleksi. Talven toimi hän niinkuin ennenkin. Tänä suvena kävi hän rippikoulun tullen näin seurakunnan "täysivaltaiseksi jäseneksi," kuten sanottiin.

Tästä ajasta vasta alkoivat varsinaiset rengin päivät, joita kesti kokonaista 13 vuotta sen aikuisilla "lyhyillä palkoilla" niinkuin hän itse sanoi. Tämän ajan palveli hän varsinaisesti kotipaikallaan Kiikassa, lukuunottamatta kahta vuotta, jolloin palveli Tyrväällä Vinkkilän kylän Impolassa johon isäntänsä kanssa muutti Kiikasta, palvellen häntä viisi vuotta yhteen mittaan, ja joka oli pitänyt Hulttisen taloa Teukkulan kylässä Kiikassa sekä muuttanut ennen sanottuun taloon Tyrväälle. Tämän jälkeen palveli Antti Raukkon säterissä Kiikassa kaksi vuotta ja saman säterin Viittamaan torpassa kaksi vuotta, jolla ajalla myös teki "taksvärkkiä" Raukkoon. Sen jälkeen hän muutti Ulvinkylän Uotilaan joka tammikuussa myönnin kautta joutui toiselle isännälle. Antti elätti tämän talven itseään satunnaisilla töillä mennen keväällä taas vakinaiseen palvelukseen Pakulan torppaan Kämmäkän maassa, joka torppa kuului Teukkulan Sopan tilaan Kiiikassa. V. 1870 palveli hän Teukkulan Hulttisella josta muutti v. 1871 Kilpijoen Suutarille palvelllen siellä vuoden. Vuosi 1872 on hänen elämänsä merkkivuosi jolloin hän löysi mielitiettynsä saman talon palvelustytöstä Maria Kristiina Adolfin-tyttärestä, joka on syntynyt Kulmuntilan Äijälän Tiensuun torpassa v. 1852. Solmivat avioliittonsa v. 1872.

Asiaan kuuluvaa oli määrätä elämäntehtävänsä tulevaa toiminta.kautta varten, joksi hän valitsi maanviljelysalan. Kilpijoen Suutarin silloinen isäntä Juhan Vilhelm Kallenpoika antoi nyt nuorelle parille uudistorpan paikan n.s. "Sadonmaasta", josta johtui että torpalle annettiin nimeksi Sato ja tämän mukaan sai Anttikin nimekseen Sato. Tämän torpan kaupan hän sanoi olleen onnettomimman elämässään. Torpan paikka oli mitä viljelys-alaan kuuluu kokonaan kelvotonta lehtoa, pajupensaiden ja ryteikön vallassa hyllyen ja heiluen kuin vieterien päällä, kun siinä käveli. Torppa sijaitseen noin kuusi kilometriä Kilpijoen kylästä etelään päin Suutarin metsäsaralla. Tätä oikotietä pääsee torpasta kylään vain kevät-talvisin kun suot ja noramot jäätyvät. Muuten täytyy kiertää paljon pitemmän matkaa Kanalan kylän kautta Keikyässä. Veroa siihen asetettiin rahaa 45 mk. ja työtä kaksi päivää hevonen ja mies talon ruualla talvella, neljä päivää hevonen ja mies suvella torpan ruualla, kuusi päivää heinässä torpan omalla ruualla, neljä päivää rukiin leikkuussa talon ruualla, neljä päivää suvilaihon leikkuussa talon ruualla, kaksi päivää survomassa talon ruualla, yksi kaksikorvainen saavi tehdä taloon joka vuosi, viisi kantokoppaa samoin, viisi, viisi sylestä vittaköyttä samoin ja viisi paria työreenanturoita samoin joka vuosi. Siitä, mitä myöhemmin on tullut torpanalueita talon haltuun, on verosta jätetty kaikki pienet "krappennukset" pois ja osa "taksvärkistä". Tähän Sadon-torppaan vuokrasi Antti Sato torpanpiirissä  olevia piirimaita Kilpijoen Kallolta ja Teukkulan Hujulta. Kallon piirimaat olivat kahdessa eri lohkossa alaltaan noin 40 kapan alaa yhteensä, joissa suurin osa oli riuttaa ja mäkeä. Tästä oli veroa yksi viikko eloon ja toinen heinässä talon ruualla. Teukkulan Hujun kappale oli yhtenä lohkona alaltaan vain kolme tynnyrin alaa lehtoa ja mäkeä yhteensä. Siinä oli veroa 20 mk. rahassa. Tämä oli kuivauksen kautta kutistunut niin että v. 1907 jolloin ison jaon täydennystä pidetttiin oli se maanmittarin mitan mukaan vain noin tynnyrinala. Luonnollista on että maa kuivauksen kautta kutistuu. Jaon järjestyksestä seurasi että Kallon ja Hujun omistamat piirimaat yhdistettiin Suutarin tilaan, joista toinen Kallon laihoista oli Harson ja Jufrufiinan metsä-saralla ja yhdistettiin se niihin. Kun Antti rupesi tuota torppaansa tekemään ei häneltä riittänyt tuskin puolta aikaa ensi suvena v. 1872 torpan tekoon syystä, että oli torppaansa alkuun tehdessään n.s. kolmi päiväisenä renkinä Suutarilla, ja sitäpaitsi nuori vaimonsa oli Suutarilla yhteen mittaan koko ensimmäisen suven, eikä näin ollen ollut siitäkään apua. Kuitenkin rupesi hän suomalaisen sitkeydellä itselleen asuntoa tekemään. Kun hän ensi kerran Sadossa löi kirveensä puun kylkeen oli se 1 pv. toukokuuta v. 1872. Tämä olikin luonnon puolesta sopiva aika jolloin muutkin muuttolinnut muuttavat voidakseen lämpimällä suvella tehdä pesän itselleen. Yönsä vietti hän pahan päiväisessä niitty-ladossa johon sammaleista tehtiin vuode. Susi lauloi iltalaulun vuoteelle mennessä ja usein hälytti kesken unen yö-sydännä kuin sotahuudolla, huutaen suuret joukot yhteen ääneen.

Tontin ympäristö oli sakeana metsänä, ei vallan jylhää aarniometsää, sillä se oli ennen ollut kaskena. Siitä kuitenkin saatiin joltisiakin rakennuspuita. Ensi rakennus oli joltinenkin asuintupa, joka tehtiin viiden seinän kanssa siten, että etummainen huone varustettiin sisälle savuavalla kiukaalla ja perimmäinen huone oli varsinainen asuinhuone. Etu-huonetta käytettiin kylpyhuoneena, jossa myöskin puitiin se vähä vilja mikä ensi aikoina saatiin. Siellä survottiin karjalle silput ja sokkoset joina ensi aikoina oli soista ja notkoista kootut suoruohot ja n.s. "korpihetunviitat". Permanto oli tehty vahvoista lankuista ja niin tiivis että se piti viljan ja pienet sahan nuutut. Sivu seinässä oli valo-aukko ilman lasia joa suljettiin tavallisella "kalkkunalaudalla". Perähuoneen välisessä seinässä kiukaan kohdalla oli noin kyynärän pituinen ja vähän matalampi aukko, siitä johdettiin lämpö etuhuoneesta perimmäiseen. Etuhuoneen lämpiämisen aikana sulettiin aukko työnnettävällä "kalkkunalaudalla". Kun etuhuone oli lämmennyt avattiin väliseinässä oleva aukko ja ovai, että perähuoneeseen lämpö tasaisesti virtasi molemmissa huoneissa. Etuhuoneessa oli n.s. lavo, jossa kylvettiin ja elo kuivattiin. Perimmäisessä huoneessa oli tavallinen permanto ja siinä avattava luukku, josta käytiin permannon alla olevassa kellarissa, missä säilytettiin kaljatynnyri, perunat ja nauriit. Siinä oli kahdessa seinässä ikkuna neljän ruudun kanssa. Katto oli koko tässä rakennuksessa tehty siten että "vuoliaisten" päälle oli asetettu halastuista kuusen ruodoista "laupiamet" n.s. "siihirttä" vastaan, joiden päälle oli asetettu fylli sammalista ja turpeista. Niiden päälle tuohia vesikatoksi, joiden painona olivat halaistut ja kuoritut malaat, ladotut toinen toisensa viereen. Malkojen harjan puoleinen pää oli veistetty vähän ohemmaksi ja pää jätetty vähän vahvemmaksi. Tähän alempaan kohtaan oli väännetty "napakairalla" reikä. Näistä reijistä oli pujotettu katajainen varpu rakennuksen koko mitalle. Tätä varpua nimitettiin "ruotimeksi". Seinähirret olivat "plänkitty" ja salvettu tavalliseen "kloppinurkkaan". Puut laskettu varan kanssa toisiinsa kiinni ja sammaloittu. Rakennus oli nurkkineen neljä syleä pitkä ja kolme syleä leveä. Ovet olivat tavalliset pianaovet n.s. pihtipuitten kanssa.

Huonekaluina oli n.k. "perintö-pöytä", jonka Antti oli saanut isältään ja pöytätuolin. Antti itse oli tehnyt muutamia tuoleja. Nämä tuolit ovat tehdyt männystä siten että männynpylkki oli halaistu ja kummassakin puoliskossa on neljä oksan tynkää jalkana ja on sivulta katsoen kuin piikku poikien hakohevoset, vaan istuimesta se sentään kävi ja vieläkin on torpassa samoja tuoleja käytännössä. Sänkyä tosin ei ollut vaan vuode tehtiin tuvan nurkkaan lattialle. Ensi talven kuluessa kuitenkin jo hankittiin "tolppasänky".

Navetta tehtiin ensin ympyriäisistä ruodoista kolme syleä kunnekkin. Se rakennettiin vain "niin ja näin", hirsiä ei "plänkitty" eikä vuorattu, vaan laskettiin puu niin lähelle toisiansa kuin sopi. Salvuus tehtiin "lampaankaulaan", nurkan salvus tasapohjainen ja sammalet väliin. Pääty tehtiin "toispuolinen" ja vuoliaisten päälle "laupiamet" johon vulli asetettiin niiden päälle. Vesikatto laskettiin vyllin päälle kuusenlunkista ja osa tuohista miten sattui olemaan. Niiden painoksi asetettiin puita ja kiviä. Näin ollen oli torpan ensimmäiset rakennukset valmiina.

Pellon tekoa ei tänä suvena vielä keritty tekemään. Syksyllä kyllä koetettiin vähän hevosilla ajaa niitty pahasta väärin puolin, vaan siitä ei tullut mitään sillä se oli niin vetetlää. Laskuojaa kuitenkin "kronittiin" että enempi vesi pääsi pois juoksemaan.

Marraskuussa, jolloin palvelusvuosi oli loppuun kulunut, muuttivat Antti ja vaimonsa Maria Kristiina näin valmistettuun kotiinsa johon mikonpäivän aikaan jo oli tuotu kaksi palkka lehmää, joita Antin äiti Maijastiina hoiti siihen saakka kunnes emäntä itse saapui torppaan. Syksyllä ostivat he kaksi kuttua joten uudessa navetassa oli neljä eläintä syömässä.

Joulukuussa toisena adventtina tuli uusi tulokas asuintupaan, pojan pallero, joka sai nimekseen Antti Vilhelm ja näin oli talous kunnossa syöjäin puolelta, vaan elintarpeet olivat kaukana, ei ollut peltoa eikä sen kasvua nautittavana. Palveluksesta saatuja rukiita sentään oli niin että talvinen leipä saatiin, vaan ei ihminen elä ainoastaan leivästä ja siitä syystä Antin täytyi ahertaa ansiotöissä. Siihen aikaan olivat n.s. "plankkutanssit" käynnissä ja hän kävi talven plankkuja sahaamassa. Tästä saatiin ensi suveksi varattua leivän varaa. Lehmistä ja kutuista saatiin piimää ja heraa palan painikkeeksi, sillä niistä tuleva voi ja juustot olivat myötävä rahan eteen. Tänä talvena he ostivat omituisen lehmän alun. Se oli vaan hieho, jonka ostivat Pirttikorven torpasta Teukkulan kylästä 5:n mk. kauppasummasta. Seuraavana keväänä 1873 roudan sulattua maasta rupesivat mainitut puolisot lähellä olevaan mäkeen kaivamaan peruna maata, jota saivat runsaasti kapan alan. Siihen kylvettiin heti perunoita. Se lannoitettiin myöskin jo silloin. Silloin oli hallatoin suvi ja perunat säilyivät hyvin. Sitten rupesivat yhdessä avaamaan vähäisiä viemäreitä. Niitä kaivaessaan he saivat oivallisia ruoppakylpyjä kylmän lähdeveden kanssa sekaantuneessa liejussa. Sen jälkeen he kuokkivat naurismaata noin kolmen kapan alaa kuivemmalle paikalle. Siitä tulikin nauriita koko hyvin maan alaan verraten, että oli ensi talveksi varattuna perunoita ja nauriita. Silloin käytettiin nauriit perunain seassa ihmisravinnoksi. Ei tänä suvena jouduttu enään pellon tekoon, sillä muita töitä oli riittämään asti. Syksyllä Antti hankki itselleen hevosen ja sille rakennettiin talli navetan päähän samalla tapaa kuin ennen on sanottu navetan teosta. Seuraavana talvena taas ansiotöihin, vaikka vähän erilailla kuin edellisenä talvena. Ei nyt enään sahuutöissä, vaan rahdin ajossa ja milloin mitäkin ajoa. Näin ollen aitan avain oli hevosen kaulassa ja aitta hevosen reessä, kun siitä riippui koko elämä.

Keväällä v. 1875 ruvettiin vasta pellon teko töihin. Tekivät itse niin paljon kuin ennättivät, mutta ottivat myöskin 50 mk:n lainan jolla palkkasivat väkeä kuokkimaan. Tänä suvena saatiin jo peltoa koko paljon, noin kolme tynnyrin alaa. Jo näyttikin vähän torpan alulta. Sitä ei kuitenkaan saatu sellaiseen kuntoon, että oltaisiin ruista voitu kylvää tänä syksynä, koska ei sammal kuivunut märän maan päällä, niin että oltaisiin saatu se palolle. Se valmistettiin kevät-kylvöä varten ja touhussa oltiin katsoen tulevaisuuteen.

Syksyllä alkoi taas rakennuspuuhat. Rakennettiin kaksi "puoria" rinnakkain. Toinen viljan ja toinen muiden tavarain säilyttämistä varten. Rakennus on vielä kunnossa jonka levy on 2 1/2 ja pituus 5 syleä. Permanto siinä oli tehty lankun kelteistä. Se on laskettu ensimmäisen hirsikerroksen päälle joiden päät ulettuu läpi seinän muodostaen kummankin oven edessä sisään astuttavan "lavan". Rakennuksen etummainen seinä on ylhäältä levitetty muodostaen n.s. rinnan, joka suojaa ovet sateelta. Siihen laitettiin ensin vesikatto tuohista joiden alle asetettiin "umpiviesteet" siten että vahvoja kelteitä liitettiin toisiinsa kiinni ja naulattiin päätyyn. Tämmöinen "umpivierre" laitettiin säilytyshuoneisiin turvallisuuden töhden, koska siihen aikaan liikkui paljon varkaita, jotka usein tunkeutuivat varastohuoneisiin katon kautta. (v. 1907 purettiin tuohikatto täysin palvelleena ja "umpivierteiden" päälle naulattiin pärekatto). Seuraavana talvena ansaitsi Antti taas elatuksensa rahdin ajolla.

Keväällä v. 1876 kylvettiin edellisenä keväänä raivattu pelto kauralle toivossa viljan saantiin vaan toiveet pettivät, kun heinäkuun lopulla oleva halla halla tuhosi sen kokonaan niin ettei siitä saatu kuin mitätöin määrä rehuja. Samoin peruna kylvö meni piloille, vaan nauriita saatiin vähän.

Uutta peltoa tehtiin, vaan vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ei ollut enää halua ottaa lainaa, että olsii kuokkamiestä palkannut, ja itsekään ei juuri joutunut verotöiltä. Tämän lisäksi haittasi alinomaa alussa mainitut susilaumat. Esim. ensimmäisenä suvena ne tappoivat 18 kuttua yhteen läjään, vaikka paimen-poikakin oli mukana metsässä. Omia kuttuja tosin ei ollut kuin viisi, sillä talven kuluessa oli niitä hankittu kolme syksyllisten lisäksi, muut olivat kyläläisten, vaan samaan veljeshautaan ne joutuivat susien kautta. Kuttuin käynti palkkaa saatiin pyhä ja hera maito sekä yksi kappa rukiita kuttua päälle. Kuttujen omistajat toivat juuston tekoon tarvittavan suolan ja juoksuttimen. Tulihan pyhämaidosta muutama juusto itselle ja herakin oli parempaa vellin lientä kuin vesi. Tänä susikauten olivat sudet alituisia vieraita suurissa laumoissa, välistä parisen kymmentäkin samassa joukossa. Antti kertoi: "eräänä talvi-iltana kun oli kuollut vähäinen lammas, valmistin siitä susille kuoleman aterian: pienensin lasia ja kätkin sen lampaan raadon sisälle, luullen siitä niiden kuolevan, vaan mitä vielä! Muutaman päivän perästä ajoin navetasta lantaa pellolle. kuttu oli mäellä, vaan sill'aikaa kun kävin pellolla vei sen susi. Sinä aikana kuin niitä oli, tuhosivat ne 19 kuttua, yhden lampaan ja kaksi kantavaa hiehoa.Hiehot joutuivat susien saaliiksi v. 1876 juhannuksen edellä, noin viikko kummankin välillä. Tässä toteutui elämässäni kaikin puolin, että "elämä on taistelua".

V. 1877 ei hänellä taas ollut hevosta ja silloin oli Antin omat ruuat piukalla, milloin hän oli veisto tai sahuu-töissä. "Silloin oli muutenkin kurja talvi, kovat pyryt ja pakkaset ja vielä kehnot raha-asiat". Keväällä pääsiäismarkkinoilta osti hän taas hevosen.Sillä tehtiin vain tavallisia koto-ajoja. Ja keväällä se oli välttämätöin kevät-touon teossa. Tänä suvena raivattiin myös pelloksi lähes tynnyrin ala omilla voimilla. Kaura-kylvö, jota oli vähemmän menestyi huonon puoleiseti jota vastoin ohran kylvö jota oli 1/2 tynnyriä menestyi hyvin, niin että tuli 5 tynnyriä. Ne ennen puintia kuitenkin vähän pilaantuivat, sillä asuin-saunassa oli mahdoton näin suurta määrää puida. Syksyllä myöhään rakennettiin riihi joka koko oli kolmea syleä kummallekin suunnalle. Siinä, sen valmistuttua myöhään syksyllä puitiin sen suven viljan kasvu. Syksyllä Antti taas möi hevosensa sillä karjan ruokaa oli sentään vähän ja karjaa kuitenkin täytyi pitää. Tästä oli seurauksena, että Antin täytyi kiristää omia ruomiaan.

V. 1878 keväällä suoritettiin tavalliset kevätkylvöt, jonka jälestä alettiin taas uuden pellon raivaus. Viljan tulo oli tänä syksynä ensi kerran tyydyttävä tämän aikaisiin viljelyksiin verraten. Nyt saatiin ensi kerran omasta pellosta rukiita noin kolme tynnyriä. Ruista kylvettiin nyt enemmin kuin ennen osaksi ennentehtyyn osaksi uuteen peltoon. Ne orstuivat koko hyvin. Nyt oli jo oma karja ilman "palkkalehmää",  niitä oli kolme lehmää, yksi hieho, viisi kuttua ja kaksi lammasta.

V. 1879 alettin uuden tuvan rakennus. Joka jo edellisenä syksynä oli alustettu ja aluksisalvattu muutama kerta, että keväällä pääsi varemmin rakennustyöhön käsiksi ennen varsinaisten suvitöiden alkamista. Sen suuruus on 4 syleä pituus ja leveys vajaa 4 syleä. Siinä on kolme ikkunaa ja jokaisessa 6 ruutua. Vuorikattoa kannattaa keskellä pituussuuntaan kaksi vankkaa "syömäriä" joiden sivuihin on hakattu kirveellä uurros, johon on asetettu vuorikatto laudat. Seinien puoleinen pää vuorikatto laudoista lepää "vuorikatto ripan" päällä, joka on alasyrjästä vähän ohempi. Se on kiinnitetty seinään puisilla maa heleilla noin kuuden korttelin välimatkalla. Tupa katettiin ensin aluksi tuohikatolla täysien malkain kanssa. V. 1884 rakennettiin tuvan vastapäätä leivintupa, kaksi syleä pitkä ja samaa levyä kuin asuintupakin. Niiden välissä on eteinen kaksi syleä pitkä rivin pituuteen nähden. Leivintuvassa on kaksi ikkunaa samaa mallia kuin asuintuvassa, sekä permanto, vaan ilman vuorikattoa. Eteisen perään on aikomus tehdä kamari ja siitä syystä on sen perässä ikkunareikä pylkeillä tukittuna. Se on ilman väliseinää ja kamarin tilalla vain trossipermanto palkit. Eteisen kohdalla kyllä on permanto. Eteisessä on kaksi piena ovea samassa aukossa, toinen kiinnitetty puunaakeilla ja toinen puusaranoilla ja puisella linkulla. Yö-aikana varustetaan saranoilla käyvä ovi vahvalla takateljellä. Samalla kerralla kun leivintupa ja eteinen rakennettiin, hajoitettiin asuintuvan tuohikatto ja koko rivi katettiin päreillä. Tätä ennen hävitettiin ensimmäinen asuinrakennus ja sen tilalle rakennettiin sauna ilman eteistä.

V. 1880, kun talvi tuli jo marraskuussa, lähti Antti ansiolle, ei nyt sahatyöhön, eikä rahdinajoon vaan "afäärialalle". Aluksi hän osti paikkakunnan käsiteollisuuden harjoittajilta useamman sata seulaa, jouhi ja niini neuloja, sekä kahvia ja sokeria y.m. rihkamaa kauppiailta. Tämän rihkamansa kanssa hän suuntasi matkansa Kauvatsan kautta Kokemäen kautta Yttilään, Säkylään, Hinnerjoelle, Lappiin, Euraan, Laitilaan, Honkilahdelle ja Yläneelle, sieltä Taurulan "lasibruukin" kautta Vampulaan. Tällä kiertomatkalla kävi hänen kauppansa "kuin siimaa". Seulat hän tavallisesti möi rahalla niiniseuloja 80-1 mk:n kappale, ja jouhiseuloja 1mk:sta 2 mk:n kappale. Muun rihkamansa hän vahetti lumppuin. Akoille oli siihen aikaan sokuri ja kahvi  niin mieleistä tavaraa, että sanoi: "muutamat antoivat vaikka paidan päältänsä, kun saivat kahvia pienen puukupillisen, ja sokuria. Saipua, tulitikut, neulat, sormustimet y.m.s. olivat vähemmin haluttua, vaikka nekin kyllä kauppansa tekivät. Hevosen ja miehen ylös-pito yö-ajalta oli siihen aikaan halpa, korkeintaan 1 mk. yöltä. Hevonen sai kapan kaurajauhoja ja "silput" sekä mies ruokaa aamuin ja illoin. Tämä "tariffi" oli vain Köyliössä ja Kokemäellä, muualla vain 60 pn:ä koko matkallaan."

Tältä matkaltaan on hänellä muutamia kohtauksia muistissa, jotka panivat sydämen "pömppäilemään". Esim. Lapissa Huolemon kylässä talossa, jossa oli muutamia päihtyneitä paikkakunnan miehiä, jotka elämöivät isännän kanssa. Hänelle oli matkan varrella kerääntynyt vähäinen rahakassa ja pelkäsi ryöstöä. Ryöstöä tosin ei yritetty, mutta nujertaa luvattiin ja se sai pelon syttymään. asuintuvassa oli kolmikerroksinen sänky, mihin hän asetettiin alimpaan kerrokseen, kaksi talon miestä, joista toinen humalainen, menivät ylempään kerrokseen, eikä huoneessa muita ollutkaan kuin me kolme. Uni ei minulle tullut enisnkään vaan sydän "pöppäili" rajusti joka kerta kun miehet tuilla yläpuolella käänsivät kylkeänsä, rytisi ja paukkui minun yläpuolellani oleva sänky niin, että luulin sen päälleni luhistuvan, sillä noin moni kerroksiset sängyt olivat minulle vallan outoja. Onnellisesti sentään kului yö vaikka ilman nukkumista. Aamulla pääsin rauhassa jatkamaan matkaani. Hinnerjoen kirkonkylässä, missä kerroin kohtauksestani, todettiin ettei pelkoni ollut ollut turha, sillä "isäntä siellä on ilkivaltainen ja viettää huonoa elämää", sanoivat. Toinen tapahtuma oli päinvastainen ja tapahtui hinnerjoella Vaaljoen kylässä. Siellä oli lähellä ammatti nylkyri, jolla oli hyvä varasto jouhia. Kun minulla oli jouhiseuloja, kehotettiin minua ostamaan jouhia, jota kehotusta noudatinkin ja ostin mainitulta virkamieheltä jouhia 3 Ltt. Näin tuli talonväen tietoon, että minulla on vähän rahoja mukanani. Puhuin aamulla että pitäisi lähteä aikaisin liikkeelle sillä tämän ja Yläneen välillä on noin penikulman pituinen asumaton metsätaival, ajattelin pääseväni Yläneelle päiväntuloon. Silloin oli paljon susia liikkeellä jotka olivat paljon ihmisiä hätyytelleet sanotulla taipaleella ja kertoivatpa ryöstöjäkin tehdyksi. Kehoittivat minua vasta päivän tultua jatkamaan matkaani, jota kehoitusta noudatinkin. Lähdin vasta valkosella päivällä taipaleelle, kiitollisena talonväelle hyvästä neuvosta ja kotoisesta kohtelusta. Yläneellä kierreltyäni loppui rihkamani, ei akkain rääsyt kyllä loppuneet, vaan ei ollut minulla enää heille mieleistä vastinetta. Siellä tulin Juhankosken ja Kiiskosten seudulle jossa eräässä torpassa sain yösijan, missä emäntä vain yksin oli kotona. Hän varasi hevoseni erääseen sikaläättiin ja antoi etulukun minulle kehoittaen lukitsemaan läätin, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Hän tiesi että läheisessä torpassa oli talkoot, missä torpankin miehet olivat. Pani minulle pöydän takanurkkaan vuoteen. Kun siinä olin vähän aikaa nukkunut, tuli tupaan useita juopuneita miehiä, joukossa torpan isäntäkin poikansa kanssa. Nämät rupesivat keskenään tappelemaan aika touhulla. Emäntä tuli tupaan ja kuiskasi minulle: "älkäät peljätkö" ja sen jälkeen lopetti miesten tappelun ja metelin heitellen miehet ulos tuvasta ja vei omansa kamariin. Niin rauhoittui se ilta ja siinä näin tanakan vaimon, joka kykeni miehiä heittelemään ja hillitsemään villeinäkin. Yö kului rauhallisesti ja se olikin viimeinen tällä kolme viikkoa kestäneellä matkallani".

V. 1881 rakennettiin riihen päähän lato ja "luva" väliin. Sitä ennen oli jo rakennettu parempi navetta karjalle. Uutta peltoa tehtiin minkä vain muilta töiltä kerittiin. Sinä vuotenä oli huono vilja vuosi ja perunain tulo oli nolla, sillä niitä ei tullut nimeksikään. V. 1882 oli joltinenkin vilja vuosi. Suvi oli hyvin sateinen. Raivattiin uutta peltoa, mutta sitä ei saatu märkyyden tähden mitenkään palamaan, että oltaisiin siihen voitu ruista kylvää. poutapäivät olivat silloin harvinaisia. Syyskylvön aikana, kun poutaa oli muutama päivä, täytyi olla hevosen kanssa talossa kylvötyössä, jäi oma kylväminen väliin tulevain sateiden vuoksi hyvinkin myöhäiseen. Sittenkin se täytyi tehdä likomärkään maahan sillä yrittää, vaan turhaan se yritys meni. Se orastui syksyllä huonosti ja keväällä katosi loputkin tuottaen silloisen hinnan mukaan ainakin 150 mk. tappiota, joka oli suuri raha silloin, ainakin uudistorpassa. Seuraavana talvena olin taas rahdin ajossa, muuhun ei ollut turvaa.

Keväällä v. 1883 sujui työt sentään vanhaan tapaan. Uudispeltoa tein, uhraten siihen kaiken kykyni. Rukiin tulo oli nolla, vaan suviviljaa sain jonkun verran. V. 1889 sain näiden ponnistusten palkaksi ankaran leinin Tampereen matkallani. Ruumistani en säästänyt enkä suojellut ja milläpä sitä olisinkaan tehnyt, sillä leipää kuitenkin tarvittiin ja sain kiittää kun sain joitakin ohuita riepuja ruumiin verhoksi. Siitä oli seurakusena, että oikea sivuni kuivettui pahan päiväisesti niin että laahustin vaivalloisesti aina vuoteen 1907 jolloin kuivettui toinenkin sivuni. Siitä alkaen täytyi ottaa tuvan penkki miltei ainoaksi työpaikakseni. Töihin kyllä paloi mieli ja joskus ensi vuosina meninkin heinän niittoon seiväs toisessa ja viikate toisessa kädessä. Kun viikatteella löin heinän poikki täytyi jalkaa muuttaessa aina laskea viikatteen niveen puoleinen pää maahan ja sen nojalla muuttaa jalkojani. Tämä oli kyllä vaivalloista eikä siitä paljon tullut näkymään, vaan yrittää täytyi. sillä nuorin poikani oli liian heikko niittomies, eikä ollut millä palkata miestä. Tästäkin yrityksestä on täytynyt hellittää, ja oleksia varsinaisesti tuvassa. Käsitöitä tosin olen vielä vähän joskus yrittänyt, vaan sekin on ollut vaikeaa, kun ei liikkumisesta tule juuri mitään. V. 1900 alettiin vuoroitettu heinän viljelys, jota on siitä asti säännöllisesti jatkettu.

V. 1914 rakennettiin riihirakennus uudelleen, jossa on säännöllinen puinti toimitettu riihen ja ladon välillä.

Antti Absalom Sato on aikanaan raivannut 10 tynnyrin alan peltoa kurjaan korpeen ja rakentanut rakennuksensa, jossa hänellä on turva lastensa luona, vaikka torppa onkin vuokra torppa. Lapsia hänellä on ollut kaikkiaan 11 joista vielä on elossa kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Nuorin poika on 24-vuotias. Niistä on luonaan kaksi tyttöä ja viimeksi mainittu poika, jotka huolehtivat töistä ja toimeentulosta. Joita ilman vanhus ehkä olisi yhteiskunnan armo paloilla eläjä sillä siksi epävarmoja ovat nämä suuria ponnistuksia kysyvät torppari perusteet. Viimeiseksi pyytää vanhus lausua nuoremmalle polvelle varoituksen:
"Älkäät te antako itseänne tälläiseen loppumattomaan "taksvärkki"-saunaan, sillä se on ihmiselle ennen-aikainen työkyvyttömyys ja vaivalloinen elämä!"

--------------------------------

Teksti on suoraan kirjoitettu mitään muuttamatta kopiosta jonka olen kansanrunousarkistosta saanut.
Antti kertoo alussa syntyneensä 12. elokuuta mutta syntyneiden luettelon mukaan päivä on 24. Kumpi lienee oikea? Isän nimen Antti kertoo olevan Antti Juhonpoika, mutta se on Antti Tuomaksenpoika (Anders Thomasson). Äitinsä hän mainitsee olevan Maija-Stiina Matintytär, mutta joka on Maija-Stiina Erkintytär (Maja Stina Eriksdotter).
Kuva on otettu  vuoden 1970 tienoilla, varmaa vuotta en muista. Kuvassa kyseinen uudenpi asuintupa.
Koska nuorin poika on 24-vuotias, on haastattelu tehty vuonna 1917.
Mitoista: 
1 kyynärä= 59,4 cm.
1 syli = 1,78 m
1 tynnyrin ala = 0,5 hehtaaria = 5000 m2
Vuoden 1870 1 mk on nykyrahassa on 4,9286 euroa.

Anti Absalom Sato kuoli 11.8.1925.

tiistaina, elokuuta 13, 2013

Emma Benjamintytär

Aiemmin kerroin Emman veljen Kalle Fabian Benjaminpojan matkasta. Kerronpa sen mitä tiedän Emman matkasta. Linkit ovat taasen Suomen Sukuhistroriallisen yhdistyksen jäsensivuja. Sori. Jäseneksi pääsee liittymään täältä.

Emma syntyi Benjamin Matinpojan (Benjamin Mattsson) ja  Karolina Antintytär Jysiön (Carolina Andersdotter) nuorimpana lapsena 5.2.1860 Kiikan Kilpijoella Jysiön torpassa. Kummeina hänellä olivat eno Antti Matinpoika (Anders Mattsson) Jysiö, torppari Heikki (Henric) Jysiö vaimonsa Anna Matintyttären (Anna Mattsdr) sekä Houtun tytär Lena.  Minulle on vielä epäselviä nämä Heikki Jysiö ja vaimonsa Anna Matintytär, sekä Houtun tytär Lena. Pikkasen olen etsinyt, mutta en järjestelmällisesti. Ehtiihän tuota...
Akseli Gallen-Kallela: Tyttö ja Kukko,
Wikimedia Commons

Isä Benjamin kuoli 1.6.1862 ja äiti Karolina meni uudelleen naimisiin karkkulaisen Antti Juhanpoika Väkisen (Anders Johansson Wäkinen) kanssa 18.7.1863. Perhe muutti jo seuraavana vuonna (4.6.1864) Tyrväälle Ekon Korkeanurmin torppaan. Ja jo seuraavana vuonna (1865) perhe muutti Ekon Lehtimäen torppaan.

Vuoden 1867 aikana Tyrväällä kuoli 329 miestä ja 361 naista.
Kesäkuun 6. päivä kuoli myös Karoliina lavantautiin. Antti jäi torppaan kolmen lapsen kanssa, joista Juha Benjamin lähti rengiksi Kaltsilan Priikille 1868. Jo seuraavana vuonna eli 1869 Antti muutti Kalle Fabianin ja Emman kanssa rengiksi Kaltsilan Uudenkylän Hannula eli Mullin taloon. Naapuritalosta Antti löysi uuden vaimon Vilhelmina Kaarlontyttären (Wilhelmina Karlsdotter, s. 22.8.1842 Tyrvää). Vilhelmina oli Isojärven Knuutin entisen talonisännän tytär ja hänen äitinsä oli Lipun talon tytär. Antti ja Vilhelmina vihittiin 27.12.1870.

Sydäntä riipaisi kun katsoin että Antti ja Vilhelmina muuttivat Vesilahdelle 12.11.1871 ja lapset jäivät Tyrväälle. Emma oli vain 11-vuotias ja Kalle Fabian 14-vuotias. Kalle Fabian lähti toiseen taloon rengiksi jo seuraavana keväänä. Emma lähti piiaksi vasta 1878 Tyrväänkylään Santamäen torppaan. Ainakin saapunut-merkinnän mukaan. Ripillä hänet on merkitty käyneeksi sekä Hannulassa että Santamäellä. Ja samana päivänä. Noh, eipä tuolla ole isoa merkitystä, sillä mitä ilmeisimmin syksyllä 1878 Emma jo vaihtoi paikkaa ja meni Tapialan lukulahkon Marttilan kylän Hiedanmaan torppaan piiaksi. Pakkohan se oli katsoa Googlen kartalta että missä mahtaa olla Hiedanmaa. Enpä kyllä ole ollenkaan varma että se on sama paikka missä oli tuo torppa, mutta tuolla päin ihan varmasti! Seuraava palveluspaikka Emmalla olikin Ketolan lukulahkon Vehmaan kylän Nisun talossa. Sinne hän siirtyi 1879 ja jatkoi jo seuraavana vuonna matkaansa Vihattulan Pohjalan rustholliin.

Emma otti muuttokirjan ja lähti Kiikkaan Mielanniemeen Eskolaan 15.1.1882. Muuttokirjassa Emman titteli ei ollut piika vaan palvelustyttö. Lieneekö rusthollissa käytetty titteli, vaikka rippikirjassa Emma olikin mainittu piiaksi. Lienee ollut sama asia. Eskolaan Emma saapui siis 26.1. Ja jo 30.5.1882 otettiin lupatodistus papilta vihkimistä varten. Taisi jäädä poikaystävä Tyrväälle? Ja kun asiaa tarkistaa, niin kyllä vaan! Akseli Alfred Villenpoika ja Emma ovat varmaankin tavanneet Tyrväällä. Akselin oleskelu Tyrväällä vuodesta 1873 noin vuoteen 1882 ovat minulle vielä(kin) epäselvää.  Mihin Akseli muutti, puuttuu muuttokirjasta. Tarvitaan joko paljon tuuria tai sitten hyvät istumalihakset ja jokaisen sivun läpikäynti. Kirjoja on kolme ja 937 sivua. Just... 

Akseli Alfred Villenpoika (s. 22.10.1855 Karkku Kettus Marjamäen torppa) syntyi Ville Jaakonpoika (Wilhelm Jacobsson s. 6.2.1831 Karkku Karimäki, k. 12.8.1867 Karkku Ketunkylä Koljas) ja Anna Liisa Antintytär (Anna Elisabeth Andersdotter s. 10.5.1828 Tyrvää Leiniälä Nybacka, k. 3.3.1867 Karkku Ketunkylä Koljas) heidän ensimmäisenä lapsena. Akselilla oli kaksi pikkuveljeä (Selim Villenpoika s. 25.3.1858, k. 24.11.1867 ja Oskar Vilhelmi Villenpoika s. 8.8.1860), sekä pikkusisko (Vilhelmina Josefina s. 4.8.1865, k. 14.3.1866). Vain 12-vuotiaana Akseli oli orpona ja hän lähti Ketunkylästä Tyrväälle joulukuussa 1872.

Seuraava varma havainto Akselista on vihkiminen Kiikassa Emman kanssa 20.8.1882. itseasiassa lähes päivälleen 131 vuotta sitten! Heidät vihki Kiikan pappilassa F. Colérus. Emma muutti samana päivänä Akselin kanssa Karkkuun. Tätä ennen olin säästynyt Karkun seurakunnan rippikirjojen selaamisesta, mikä oli oikeasti yllättävää. Mutta kun tämä kytkös löytyi niin eihän ne karkkulaiset siihen jääneet. Ja taas meinaan harhailla...

Emma ja Akseli Alfred muuttivat Karkun Heinoon Yli Ellilään jossa Akseli on renkinä. Seuraavan vuoden syksynä heille syntyy tytär Emma Serafia (s. 2.9.1883). Perhe muutti Kosken Äijärven taloon, jossa Akseli on jyvärenkinä. Perheeseen syntyi poika Erik Wilhelm (s. 15.5.1885, k. 24.5.1885), joka kuoli vain 10 päivän ikäisenä.

Perhe muutti 27.10.1885 Pirkkalaan, jonka muuttokirjoja ei ole tuolta ajalta verkossa. Näin ollen minne he Pirkkalassa muuttivat on vielä minulle epäselvää. Läpikäytäviä sivuja olisi 532, joten pitänee vain alkaa käymään läpi...  Emma oli Pirkkalaan muuttaessaan vasta 25-vuotias, joten paljon saattaisi olla kerrottavaa... Olisi mukava tietää Emman ja Akselin jatkosta miten heille kävi. Jäivätkö he Pirkkalaan? Palasivatko Karkkuun tai Tyrväälle? Vai jonnekkin aivan muualle. Emman velihän lähti Lempäälään, joten ei voi tietää. Jos sinä tiedät jotain Emman tai Akselin jatkosta niin laita vinkkiä! Tottakai minua kiinnostaa isoäidin isän tädin kohtalo.

Lähteet:
Tyrvään, Kiikan ja Karkun seurakuntien rippikirjat, muuttaneiden, syntyneiden ja kuolleiden luettelot.
Kuva on Wikimedia Commonsista. Sopi kun maalari on Akseli ja kuvassa pieni tyttö, olkoon vaikka Emma.

torstaina, elokuuta 01, 2013

Junarata ja asemat Tampereelta Huittisiin

Juna ja junarata on ollut merkittävä osa elämää suvussani. Lisäksi yksi tuttavani pohti mitä asemia mahtoikaan olla tuossa Tampereen ja Porin välillä. Ja vaikka kuinka mielelläni ne kaikki luettelisin ja poimisin niistä tietoja niin pitäydyn nyt kuitenkin vain Tampereen ja Huittisten väliseen rataosuuteen. Kyllä me siitä Poriinpäin ollaan kuljettu ja kuljetaan, mutta itselleni se ei ole niin tuttu väli kuin tämä nyt käsittelyssä oleva.

Junarata tuli Tampereelta Tyrväälle asti 1894 alkaen, kerran päivässä.  Juna jatkoi matkaa Poriin asti, josta tietenkin paluumatkallakin pysättiin Tyrväällä. Tässä aikataulu Tyrvää Sanomista 1.1.1895:
Junien saapumisajat asemille Tampereen ja Peipohjan välillä. Juna lähtee Tampereelta 4 10 jälkeen puolipäivän.

Muutama asemahan näistä on vielä käytössäkin. Ja väleihin on tullut pysäkkejä ja seisakkeita, joista osa on nyt vain hiekkakasana radan vieressä, jossakin saattaa olla vielä viitta ja osa on vain hämärä muisto. Jos ja kun olen käyttänyt väärin seisake-pysäkki-laituri paikkoja niin mielelläni korjaan ne tähän tekstiin! Olkaa hyvä ja laittakaa kommenttia niin korjaan oikein mielelläni! Myös muut tiedot ja korjaukset ovat tervetulleita!

Junan lähtiessä Tampereen asemalta oli ensimmäinen seisake Amuri. Ja tuossa vastapäätä on Särkänniemi. Seisake poistettiin käytöstä 1980-luvulla. Koskesta voimaa -sivustolla on lehtileike Amurin seisakkeesta.
Talvinen kuva Amurin seisakkeesta. Kuvassa menevät kahdet kiskot ja oikealla on koroke. korokkeella on pylväs johon on kiinnitetty kyltti Amuri.
Wikipedia Commons/
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/8c/Amurin_seisake.JPG

Seuraavana on Pispala. Wikipedia tietää Pispalan pysäkistä (seisakkeesta?) että:
"Paikalla sijainnut arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut liikennepaikkarakennus purettiin paikan lakkauttamisen jälkeen 1970-luvulla."
Edit! Kommentista: Liikennepaikan nimi oli Santalahti. Pysäkkirakennus oli haulitehtaan itäpuolella, nyt sen paikalla on parkkipaikkaa ja Ratakatua. Santalahden status oli aluksi vaihde, sitten laiturivaihde 1907 Granholmin piirtämän rakennuksen valmistumisen jälkeen, miehityksen lakkauttamisen jälkeen 1968 alkaen seisakevaihde, kunnes henkilöliikenne päättyi 1975 ja loppuajan 1979 asti ilmeisesti vain vaihde.
 

Lielahden asemalla on vielä asemarakennuskin. Lienee uusiokäytössä. Liikenne alkoi 15.5.1928 ja matkustajaliikenne on asemalta loppunut 28.5.1983.
Talvisessa kuvassa on tiilestä rakennettu Lielahden asema junaradan puolelta. Talon edessä on sininen pakettiauto. Vasemmalla on kasa kiskojen alle tulevia pölkkyjä. Kuvassa kiskot menevät edessä poikittain.
Wikipedia Commons
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b0/Lielahden_rautatieasema.JPG
Lielahden kohdalla junarata haarautuu Poriin ja Parkanoon päin. Me jatkamme Porin suuntaan. Tiätty.

Seuraavana on Epilän asema, joka on avattu 4.11.1895 ja matkustajaliikenne loppui sieltä 31.5.1981.
Edit! Kommentista:Epilä perustettiin 1896 aluksi laituriksi, muutettiin kahden vuoden päästä laiturivaihteeksi ja liikennepaikkarakennus valmistui 1918. Lielahden aseman valmistuttua Epilän merkitys väheni olemattomiin, ja jopa henkilöliikenne ehdittiin 1928 lakkauttaa, kunnes se avattiin uudestaan seisakevaihteeksi 1931. Henkilöliikenne päättyi Santalahden tavoin 1975 ja koko liikennepaikka lakkautettiin 1983.

Seuraavana oli Raholan seisake, joka on siinä Tesoman lähellä. Se on otettu käyttöön 15.7.1937 ja matkustajaliikenne loppui 29.5.1983. Nythän Tesomalle suunnitellaan raitiovaunuja, joten kiskoliikennettä saadaan sinnepäin takaisin. Hyvä!

Kalkkun pysäkki, jonka oli avattu liikenteelle 1.6.1896. Pysäkin nimi oli 1.1.1950 saakka Pitkäniemi. Matkustajaliikenne loppui Kalkusta 29.5.1983. Kalkun uusi pysäkki on otettu käyttöön muutettiin 3.6.1984. Se on kuitenkin enimmäkseen teollisuuden käytössä.
Edit! Kommentista: Kalkkuun ei ole 1984 avattu uutta pysäkkiä vaan siitä tehtiin liikennepaikan lakkauttamisen yhteydessä linjavaihde, eli ratalinjalla oleva vaihde Myllypuron pistoraiteille. Nyttemmin sen status on muuttunut liikennepaikaksi, jolla ei voida tehdä junakohtauksia (kohtausraiteen puuttuessa)

Sitten tuonne Nokian puolelle. Seuraavana on Välimaan seisake, joka on otettu käyttöön 1.6.1938 ja lakkautettu 23.5.1982. Seuraavana sijaitsee Vihnusjärven pysäkki, joka perustettiin 22.5.1932 ja lakkautettiin kokonaan 3.6.1984. Tämän jälkeen tulee Kaiskon pysäkki (laituri?), joka on perustettu 8.5.1906 ja lakautettu 1.12.1945. Seuraavana tuleekin Nahkola, joka oli perustettu 1.12.1945 ja lakkautettu 3.6.1984.

Näitä seuraa Nokian rautatieasema, joka perustettiin 4.11.1895. Asemalta henkilöliikenne lakkautettiin 31.5.1992, mutta avattiin uudelleen käyttöön 1.6.2003.Nyt Nokialle pääsee henkilöjunalla ja houkuttimena on myös seutulipulla matkustaminen Nokialta Tampereelle.
Kesäisessä kuvassa on puinen asemarakennus rautatien takaa kuvattuna. Rakennus on yksikerroksinen ja siinä on vasemmalla 4 isoa ikkunaa, keskellä kuistiosa jossa iso ovi ja sen molemmin puolin ikkunat, sekä oikealla neljä isoa ikkunaa. Talo on vaalean keltainen ja katto on ruskea. Ratatie menee kuvan etuosassa vaakasuunnassa.
Wikipedia Commons
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/66/Nokia_Railwaystation_Finland.jpg
Seuraavana Nokian puolella tulevat pysäkit Harjuniitty, Haavisto, Jaakkola, Lukkila, sekä Knuutila. Nämä kaikki ovat jo poissa käytöstä.
Seuraavana on Siuron pysäkki, jossa nykyään vain tavarajunat pysähtyvät. Siurossa on ollut ainakin neljät kirkot, joten ei ollut mikään pikku asema! Tässä kuvassa lättähattu Siuron aseman kohdalla.

Entisen Suoniemen alueella olivat seuraavat seisakkeet: Kuloveden laiturivaihde sekä Kesäniemi, Leukaluut, Myrrä ja Aatami. Kuva löytyi Leukaluut pysäkistä.

Seuraavana pysäkkinä on Nohkua, joka myös on lakkautettu 3.6.1984.
Seuraavana löytyy Krouvi, joka myös on lakkautettu 3.6.1984.

Seuraavana on 4.11.1895 avattu Karkku. Asemarakennus on yksityisomistuksessa, mutta henkilöliikenne toimii edelleen. Siellä on ollut myös ainakin neljä kiskoparia eli saman verran kuin Siuron asemalla.
Kesäisessä kuvassa on puinen, melkein maantien vaalean ruskea, yksikerroksinen asemarakennus, jossa on punainen katto. Rakennuksessa on katolla useampi savupiippu. Rakennuksen keskellä on ovi jonka yläpuolella on pieni katos. Oven edessä ovat puiset portaat. Oven oikealla puolella on neljä isoa ikkunaa, joissa kussakin on neljä ruutua. Vasemmalla puolella on yksi iso ikkuna, jonka jälkeen talossa on sisäänpäin nurkka, jossa on ikkuna radalle päin. Talon päädyssä on iso ikkuna ja vintin ikkuna. Pihassa on asfaltti. Talon ympärillä näkyy erialisia isoja puita. Junarata menee kuvan etuosassa kello 8 suunnasta kello 2.30 suuntaan. Kiskoja on kolme paria. Kiskojen välissä kasvaa heinää.
Wikipedia Commons
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a3/Karkun_asema.jpg

Karkussa oli Haunian ja Äijärin sesakkeet. Heinoon asema oli aikanaan Karkun kunnan toinen asema. Rakennus on vielä paikalla, mutta ratalinjaa on oikaistu ja asema on jäänyt sittemmin syrjään nykyisestä raiteesta.

Seuraavana tuli Mäenkylän seisake, joka poistettiin käytöstä 3.6.1984.

Sitten tultiin Tyrvään puolelle, jossa ensimmäisenä olivat seisakkeet Rautajoki ja Käki. Ne on poistettu käytöstä jo 60-luvulla.
Vammalan asema, joka avattiin 4.11.1895 ja oli ensin nimellä Tyrvää 1.6.1955 asti. Ja  siitä lähtien se on ollut Vammalan asema. Sitä se on vieläkin, vaikka kunta on Sastamala. Kuva juhlajunasta 19.8.1995.

Seuraavana oli Liuhalan pysäkki, joka avattiin 1.6.1929 ja henkilöliikenne lopetettiin 1.6.1942. 

Kiikan asema avattiin 4.11.1895 ja lakkautettiin 1.6.1987. Asemarakennus on vieläkin siinä Ruotsilan kartanon lähellä.

Kiikan puolella oli Meskalan pysäkki ja Perusyhtymän eli tiilitehtaan vaihde. Tiilitehtaalle kulki ihan omalaisensa juna, josta löytyy kuva asianharrastajien sivulta. Ja Kiikan tiilitehtaalla näkyy tehdyn Hervannan keskuksen tiilet! Aina oppii uutta.

Keikyän asemaa ei ole ollutkaan vaan se oli aina Äetsän asema. Se avattiin 1.10.1902 ja lakkautettiin matkustajaliikenteeltä 1.6.2003. Rakennus näytti olevan myynnissä 2012.
Kesäisessä kuvassa on huonokuntoisen näköinen, yksikerroksinen, valkoinen puurakennus, jossa on punainen katto. Katossa on kaksi harjaa tai taittokohtaa keskivaiheilla taloa. Talossa on viisi ikkunaa junaradalle päin, päädyssä yksi ja takaa pilkottavassa päädyssä näkyy ikkuna. Rakennuksen edestä menee junraiteet kello 7 suunnasta kello 2 suuntaan. Talon ja kiskojen välissä on pensaita. Rakennuksen seinässä on sininen kyltti jossa lukee valkoisella Äetsä.
Keikyässä oli myös Kuukin pysäkki 1.6.1948 asti.

Huittisten seisake oli Karhi Kuukinmaassa, joka perustettiin 1.7.1959, mutta lakkautettiin 31.5.1964. Eli Huittisissakin on junat pysähtyneet! Nythän Huttisilla ei juna-asemaa ole ollenkaan!


Ja kun innostuu lukemaan tästä junareitistä, niin lisää juttuahan löytyy vaikka kuinka paljon.

Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerhon sivulla löytyy sanasto vuodelta 1957, jossa kerrotaan mitä eroa näillä asemilla, pysäkeillä ja seisakkeilla oli. Tässä koottuna nämä tärkeimmät:
Liikennepaikka = yhteinen nimitys asemalle, pysäkille, laiturivaihteelle, laiturille ja seisakkeelle.
Asema = asemapäällikön päällikkyyden alainen liikennepaikka, jossa on sivuraide tai -raiteita ja junanlähetyksestä huolehtii junanlähettäjä.

Laituri = miehitetty epäitsenäinen liikennepaikka, jossa ei ole sivuraidetta eikä junanlähettäjää. 

Laiturivaihde = miehitetty epäitsenäinen liikennepaikka, jossa on sivuraide tai -raiteita, mutta ei junanlähettäjää.

Pysäkki = muun virkamiehen kuin asemapäällikön päällikkyyden alainen liikennepaikka, jossa on sivuraide tai -raiteita ja junanlähetyksestä huolehtii junanlähettäjä

Seisake = yksinomaan henkiliikenteelle avattu miehittämätön epäitsenäinen liikennepaikka.

Lisätietoja ja lähteitä: 

Suomen rautatiehistoriallinen seura ry

Resiina, rautatieharrastajien oma lehti
Junaharrastajien keskustelupaikka
Liikennepaikat ja tietoja Tampere- Peipohja väliltä
Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerho

Valtion_rataverkko_15_6_2012.pdf, valtion rataverkosta (PDF)
VR:n svuilla kaukoliikenteen kartta Tampereen alueella

Väiski Savelan sivuilla on paljon junien kuvia.


Teemu Sirkiä kirjoittaa sivullaan:

"Vuoden 1981 aikataulut graafisena

Aikataulut ovat muuttuneet 20 vuoden kuluessa varsin paljon. Seisakkeita ja asemia on lakkautettu, junien määrää on karsittu ja henkilöliikenne on loppunut kokonaan joiltakin rataosilta. Entisajan liikennettä tietyllä rataosalla on helppo katsoa graafisesta aikataulusta, josta hahmottuu junien kulku junakohtauksineen helpommin kuin perinteisestä taulukkoesityksestä.

Aikataulut on piirretty tekemälläni ohjelmalla ja graafinen esitys on tallennettu PDF-tiedostoksi."
Vaikka kyseisiä sivuja ei ole päivitetty kahdeksaan vuoteen, on sivuilla tämän graafisen esityksen lisäksi myös mm ohjeita junien kuvaamiseen.

Tietenkin VR ja  Suomen rautatiemuseo.
Ja eikun junailemaan!

*Muokattu kun osa kuvista ei sitten näkynytkään.
*Muokattu lisätty saadun kommentin tiedot kyseisiin kohtiin.

maanantaina, heinäkuuta 29, 2013

Olavin nimipäivä

Tällä päivämäärällä on tapahtunut kaikenlaisia asioita vuosien varrella. Niin hyviä, kuin ikäviäkin. Silti en hoksannut ennekuin vasta nyt iltapäivällä että tänään on Olavin nimipäivä! Onnea Olaville!
(* Merkitsen muistiin itselleni että seuraan nimipäiviä... yritän muistaa)
Siispä Olavista kuvia näin nimipäivän kunniaksi.

Olavi edestä.
Olavi ja edesmenneitten muistolle -muistokivi.
Olavi sisältä.
Olavin saarna(stuoli)
Olavi patsastelee Hattulan vanhassa kirkossa.
Ja linkki tämän meidän Tyrvään Pyhän Olavin kotisivulle.

lauantaina, kesäkuuta 29, 2013

Tyrvääläinen Tryki 29.6.2013

Tyrvääläinen tryki 29.6.2013 Vanhankirjallisuuden päivät 2013.

Arvoisat sukulaiset, arvoisat serkut (ties kuinka monessa polvessa), sukulaisten naapurit, sekä muut kaukaisemmat sukulaiset. Arvoisat muummaalaiset.

Harrastan sukututkimusta. Isäni molempien vanhempien suku on Tyrvään alueelta eli nykyinen Sastamala ja Huittinen kattaa suurimman osan alueesta, jossa sukua on asunut.  Mukulana mummu sano että ”toi ja toi on jottain sukua mutta ne on jottain kaukasta…”  Ja huomattu on, että kaikki kiikkalaiset ja tyrvääläiset ovat ainakin jotain sukua.  Ja kun mää kerron että harrastan sukututkimusta niin ihmiset aina kysyy että ”kuinka pitkälle sää olet päässy?”, johon mää nykyään vastaan että ”vaan Hämeenlinnaan asti.” No kerron minä sitten kysyjille siitä kuinka Tyrväällä on Suomen vanhimmat tilikirjat jotka Antero Warelius löysi vanhalta kirkolta ja niissä on ihan 1400-luvun lopulta mainintoja sukulaisista. Mää olen kumminkin vaan pitäytynyt enimmäkseen 1600-luvulta 1900-luvun tietoihin, sillä tältä ajalta löytyy paljon erilaisia dokumentteja. Ja käsiala on semmoista että mää saan siitä jotain tolkkua. Edelleen korostan että olen harrastaja ja mitä enemmän asioista ottaa selvää sen vähemmän tuntuu tietävän.

No se mikä mut tänne tänään toi johtuu siitä, että kirjoitan blogia Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Viime vuonna kirjoitin sinne jutun Tyrvää kartoilla ja Marko Vesterbacka huamas sen ja pyysi tänne. Huanosti nukutun yän jälkeen aattelin että kai sitä pitää kerran kokeilla tämmöstäkin.

Mää tykkään kartoista. Keräilen reissuiltani karttoja, mää pyydän aina tuliaisiksi karttoja, meillä on erilaisia karttakirjoja ja netistä löytyy vanhoja karttoja joita tuijotella. Erilaisten karttojen avulla pystyy sijoittaa kylät ja talot oikeaan ympäristöön. Monta kertaa törmätessäni aivan outoon sukunimeen olen tarkistanut löytyykö kyseisen nimistä paikkaa tutkimiltani paikkakunnilta. Kartoista näkee hyvin ympäristössä tapahtunutta kehitystä. Myös liikenteen kehittymisen erottaa hyvin kartalta, meinaan kinttupolusta moottoritiehen ja varsinkin toi junarata.
(Dosentti Heikki Rantatupa sanoi että kartat ovat kauniita katsella! Juuri näin!)

Karttojen tulkintaa varten löytyy ohjeita ja paljon tietoa. On hyvä aloittaa ihan vaikka sivulta www.vanhakartta.fi.

Tyrvää on vanha paikka, joen varrella ja se on ollut aina tärkeä veden ylityspaikka. Siksi se löytyy useista vanhoista kartoista. Asutusta täällä on ollut pitkään ja rajoista on aina pidetty tiukasti kiinni. Myös teiden huolto oli aina määrätty jonkun hommaksi, joten pitihän ne olla ylhäällä että mistä ja minne niitten polkujen pitäisi viedä.

Tiekartta vuodelta 1757.
Tyrväältä löytyvät kievarit Matsby( Martila), Pavola (Pavila). Mitään muuta ei ole merkitty kuin tiet ja kievarit.



Geographisch Delincation yleiskartta.
Kartta on Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa ja on määritelty läänin kartaksi ja yleiskartaksi. Tämän on tehnyt Hans Hansson vuonna 1650 ja se on tehty täydentämään aiemmin tehtyä Porin läänin karttaa. Tässä näkyy Porista Nokialle ja Merikarvialta Eurajoelle ja Ylänelle. Tässä on nyt kuitenkin katseltavana Tyrvään taloja, kirkko ja mainitaan nyt  Karkun kylät ja Kiikka. Talojen nimien kirjoitusasu on vaihdellut joten nimen nähdessään jossain paikassa, oppii tietämään mitä taloa kummallisesti kirjoitettu nimi tarkoittaa.

Låsa (Lousaja), Nepola (Nuupala), Åiansu (Ojansuu), Roszaala (Roismala), Törfe (Tyrvää, Tyrväänkylä), Sonila, Låres( Loru), Caldila (Kaltsila), Isåiärfvi (Isojärvi), Poihii (Pohi, Pohja), Myllihenki (Myllyharsu), Stormela (Stormi), Humaldia (Humaloja), Vanakylla (Vanhakylä), Samajocki (Sammaljoki), Lydselä (Liitsola).

Tässä seuraavassa näkyy Turun ja Porin läänin rajat. Se meni tonne kauas Ähtärin taakse.
Tämä selittää senkin että miksi sotilasasiakirjoissa on usein Ruoveden komppania samassa kun Porin jalkaväkikomppania. Kyllä kai kun oli samaa lääniä. Ja Tammerkoskesta meni raja Hämeen läänin kanssa. Kartta on tehty 1775 kun Vaasan hovioikeus aloitti ja määriteltiin rajat.

Nordenskiöldin kokoelmasta Gustaf Hornin kartta.
Kansalliskirjastossa säilytetään tiedemies ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin keräämää ainutlaatuista karttakokoelmaa, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1400-luvulta. Kokoelman kartta-aarteita on digitoitu tutkijoiden ja kartografian historiasta kiinnostuneiden käyttöön. Kokoelmasta on nyt käytettävissä digitaalinen 300 kartan valikoitu kokoelma kuvailutietoineen Doria-julkaisuarkiston kautta.

Valitsin tämän kartan vuodelta 1662 sillä se on selkeä, hieno yleiskartta. ”Tyrwes” on merkitty. Kirjattu on myös Wamakoski, Rautowesi ja Liekavesi. Lisäksi kartalla on mainittu kirkot. Kartan ylärunassa on vaakunoita ja satakunnan vaakunassa on tuttu karhu. Kartta on tehty Kustaa Hornille.

Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 1592 –1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hän tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653. Vuonna 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Kreivikunta peruutettiin 1681.
Tyrväästä löytyy vanhoja kyläkarttoja, mihin on piirretty peltojen rajat ja mikä oli kenenkin maata. Olihan se tärkeää tietää missä meni peltojen raja. Oikeudessa sitten viimeistään niitä rajoja tarkasteltiin.  Ja usein...  Heikki Rantatupan historialliset kartat portaali sisältää vanhoja karttoja ympäri Suomea. Tyrväästä löytyy mm. useita 1600-luvun karttoja.

E. Lalinin piirtämä tiekartta Nuupalan alueesta.
Kartassa näkyy yläreunassa tien päässä Liuhalan talo. Alareunassa on Nuupala. Kuvan alaosassa on Vaununjoki. Ojaksi mää sen olen aina mieltäny ja olen aina sanonutkin, mutta näyttää se olevan ihan joki! Kirjaimilla on merkitty peltojen omistajia.

A. Thomas Fadderis Engh eli niittyjä. B. Peer Söfringsson Karhu i Nupala xxx. C. ifr Nupala bore hålla för Högbackan veg?(tai och)  kalla det Ruubackan eftersom der är grans (och uppå?).
D. Hogheyrt??.
E. Små Hvys och Windfäll??.
F. Ifr Nupala borr förängifra wara Thomas Fadder Engh, som den högh. Kongl höst Rätt den anrörer??? dess är icke annat än ren lijtan öferxxx plan!
Peltojen omistajia: Liuhala, Kaukola, Sarkoilas i Kalliala, Rautajoki engh, Ruotsila.
Joen ranta: Tyrfväjärvi Sälkä Träsc.
E.Lalinin kartan toinen osa.
Tämä kartta jatkuu edellisestä Putajaan päin. Ei ihan heti auennu mutta kun tuota on aikansa tuijottanu niin alkaa aukeamaan. Siitä näkee peltojen paikkoja. Minua viehätti tuo kesä ja talvireittien merkitseminen. Ajattelin ensin että se johtui Kokemäenjoesta mutta tuo lienee sen verran rannasta kauempana että mahtoiko johtua siitä? En tiedä mutta on mielenkiintoinen!
Vaunujokea seuraa nykyään tuo Putajantie, jota pitkin oli aikanaan talviaikaan joka lauvantai kauhee trafiikki kun mentiin Myllymaahan tansseihin.

Murdoin Maa eller Nupala boer ägor och Hag. Oikeassa reunassa: Samföet? Hog och Utmarck. Marken son Liuhala boer tilldömbot? är. Thomas Sauko i Kaukola Engh. Joen rannassa: Simon Peersson i Nupala Engh.

Ja tältä kulmakunta näyttää nyt Google karttojen mukaan.

Ja tässä on Jonas Strengin piirtämä Nuupalan maakirjakartta.
Jonas Strengin piirtämä kartta on vuodelta 1644 ja huomatkaa hieno kompassi! Tässä Nuupalan talot ovat olleet lähellä rantaa. Siellä on kirjattuna hiekka- ja savimaata (Leer) , sekä peltoja. Talot on merkitty isäntien mukaan ja niistä sitten saa päätellä mikä on mikäkin talo.

Simon Sigfridsson, Erich Matsson, Laars Mårthensson, Clemets Thomasson, Tåbias Jacobsson, Michell Peersson.
Aro Nijttü härdö 7 ½ åhm. Leer jord.  Sand Jord.
Hätilä, Rautajoki ja Vihattula.
Maakirjakartassa yläreunassa näkyy Karkun raja. Keskellä nököttää joko Hätilän tai Rautajoen talo. Mää en ole varma. Veikkaan Hätilää?
Här möter Karcku sockn. Alareunassa: Här möta Wihatula ägsår.
Hetila huss   S: 1 ½ åhm
Seuraavassa kuvassa näkyy edellisen kuvan oikea puoli. Siinä on Vihattulan taloja ja Rautaveden ranta. Talot ovat rykelmässä lähellä rantaa. Tie menee kylän keskeltä.
Ja tältä se näyttää Googlen kartoissa nykyään.


Laukulan maakirjakartta.
Laukulahan on siinä pikatien risteyksessä josta tänne Tyrväälle käännytään. Tää vanha kylä on ollu siinä Ekon tien varressa, Ekojoen eteläpuolella. Kylän 10 taloa ovat olleet kaikki lähekkäin. Yläreunassa lukee että tästä alkaa Ekon kylä. Ja tuala rannassa on ollu selkeesti suuli!

Maakirjakartta tehtiin verotussyistä, raha mielessä, tietenkin. Veroista on kirjoittanut Suvianna Seppälä kirjassaan ”Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609”.

Tuosta peltojen mitasta, aamista Antero Warelius kertoo kirjassa Kertomus Tyrvään pitäjästä s. 168: "Heinäin paljous määrättiin vanhimpina aikoina kuormalla (plaustrum), ja samaten niittuinkin arvo (esim. "Räsäluhta kahden kuormainen"); sitten aamilla, jonka suuruus oli epävakainen vuoteen 1668, koska määrättiin sen pitävän olla 3-kyynäräinen kunnakkin."

Turun maakuntamuseon kirjassa Tiima, tiu tynnyri – miten ennen mitattiin , 2004 (toinen painos) kertoo aamista näin:
”Vetomitta. Vanha hollantilainen vetomitta, joka oli 60 kannua. aamia käytettiin alun perin viinin mittana. Aami kuivaa tavaraa oli 60 kannua eli 157,03 litraa. Länsi-Suomessa heinämitan nimitykseksi vakiintunut aami oli 1/4 kuormaa. Sitä käytettiin heinämittana myös Hämeessä ja Raaseporin läänissä jossa se oli yhtä suuria kuin parmas. Heinien painomittana aami oli 60 leiviskää.”
Parmas oli heinämitta,joka aluksi oli sylillinen puituja olkia. Viipurin läänin tilikirja vuodelta 1556 kertoo parmaksen suuruudeksi: ”se määrä heiniä, joka ristiin sidottuun näljän sylen pituiseen nuoraan mahtuu. Samassa nuorassa se oli myös kannettava linnaan.” 1688 Tukholmassa määriteltiin suuruudeksi 3x3x3  kyynärää suuri kuutio. 1723 parmasta tarkennettiin ja saatiin pohja-ala kaikilta sivuilta 4 ¾ kyynärää ja korkeus 3 3/4 . Tähän mittaan heinä tampattiin tiukkaan.

Leiviskä oli painomitta ja elintarvikepaino, joka jakautu 20 naulaan ja oli 8,5 kg. 1500-luvulla leiviskän paino vaihteli alueittain. Kun metrijärjestelmä otettiin Suomesssa käyttöön 1887, sovittiin että leiviskä on 10 kg.
Här möta Echoiss ägsår?
Luhta nitu, staar? 7 åhmar
Här möte Lenala ägsår?
Leiniälän maakirjakartta.
Talot ovat olleet sielläkin tiiviisti yhdessä. Vain yksi talo on ollut rannassa, Haunia, joka on siis päätelty isännän mukaan. Oikealla on Ekon raja ja alareunassa on Komerolan raja. Mittakaava Schala Ulnarum on mittanaan Tukholman kyynärä.
1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm

Luohtanitu, Suånitu, Arånitu. Vasemmalla Rautavesi.
Matts Eskillson , Bärtill Eskillson, Sigfredh Jörenson, Thommas Eskillson, Anders Jacobson

Marttilan maakirjakartta.
Marttilan kylän sijaintia Strengin kartan mukaan mietin pitkään. Tuossa se on ollut nykyisen keskustan alueella, mutta sitä mietiskelin että mihin kohtaan tuo kartta sijoittuu. Tuo saari hämää myös. Olisiko siinä Kaalisaari ja siinä rannassa nuo talot? Kun se kerran on nykyisen keskustan aluetta miksi ei ole merkitty tietä ja siltaa? Vesi on merkitty Rautavedeksi, mutta sehän pitäisi olla Liekovesi.
Aikani pähkäiltyä, huomasin katsoa kirjahyyllystäni Esko Pietilän Vammalan rakentaminen vuoteen 1918. Siinähän se kerrottiin! Taloja on siirretty. Aivan yksinkertainen asia!

Eric Jacobsson eli Marttilan isäntä talossa numero 1 on esi-isäni. Naapuritalo nro 2 johon on merkitty Simon Ericsson eli Hoppu on myös suoraa sukua ja Simon Hindricsson eli Trakin isäntä ei ole suoraan sukua.

Sijllsuå nitu? 3 aamia (siikasuo?), Luohta nitu,
 Guåckåmiki? Ruåskåmiki? Joku mäki kumminkin.
Roismala
Roismalaksi on merkitty se alue, joka on Nokkakylää. Vedeksi on merkitty Rautavesi, vaikka se on kyllä Liekovesi. Roismalassa oli 7 taloa, joita on myös siirrelty. Tuolta poukamasta kulkee Pesurinoja, jota pitkin päästiin myös liikkumaan melko pitkälle Tyrväänkylään. Kuinkahan pitkälle siitä nykyään pääsee?
Rannassa on Suå nijtty johon on merkitty 50 aamia.
På denna sidhan möther Törfis bys ägher. Luhta nijttå, mutta ei ole merkitty määrää.

Kalliala
Kallialan kartasta huomaa hyvin kuinka kirkko on saaressa, eikä sinne vieläkään kovin leveä tie mene. Kirkon vieressä on ”onyttigs plats” eli hyödytöntä maata. Niin kai kun on kalliota. Nykyisin siellä saattaa nähdä lampaita ja hevosia laiduntamassa tuossa rannan puolella. Se on sitä maisemointia. Hianoo!

Kalliala oli iso kylä ja yksi vanhimmista kylistä. 1600-luvulla taloja siellä oli peräti 16, joita kans on siirrelty myöhemmin.

Mukulana toi kirkon ranta oli parhaimpia uimarantoja, kun oli kalliopohja ja uimisen jälkeen pysty kalliolla lämmitteleenkin. Talvella tosa rannassa oli luistelukenttä. Ja ollaan sitä joskus käyty tossa lahdenpoukamassa pilkilläkin.

Pohjoispuolella on Ruoksamo.
Takahuhta niminen niitty, Palltåinen suu???, Sikasuånitu (Siikasuo). 
Leirintäalue on tuossa Siikasuon niityn vieressä, joka oli vallan mainio uimapaikka myös. Ja kioskista sai ostaa merkkareita. Jonsei ollu ostanu siitä kaupasta matkan varrelta, sitä vanhaa pappilaa vastapäätä.
Tälle sivulle on mahtunut luettelo yhdestätoista isännästä. Loput on seuraavassa kuvassa.

Kallialan loput isännät ja PappilaPappilan alueet on tuon vanhan pappilan ympärillä olevia maita jotka ylhäältä rajottuu Kallialaan. Vammaskoski on merkitty ja selkeesti. Siinä on mylly keskellä koskea. Ja sen yläpuolella menee silta.  Siittä päästäänkin Vammaskosken kuvaan.

Vammaskoski
1757 E Salin piirsi kartan Vammaskoskesta. Selitysosioon on kirjattuna iso kivi, johon oli merkitty veden korkeuksia. Kivi on ollut siinä vanhan poliisilaitoksen rannassa. Mahtaako enää olla? Vai onko siirretty aikoja sitten kun koskea on ruapattu. Sillan lisäksi karttaan on merkitty reitti, jota pitkin veneellä pääsi turvallisesti koskesta läpi.

Mittana on alnar eli kyynärää. Kyynärä oli kyynärpään ja keskisormen pään väli.  Ja mittahan oli 1 kyynärä= 2 jalkaa = 24 Ruotsin tuumaa =n. 59,4 cm

Koski näyttää olevan noin 200 kyynärää eli noin 11880 cm eli n. 118 metriä. Nykyisin sillan mitaksi sanotaan 114 metriä.

Antero Warelius sanoo sillasta: ”Rautaveden läntisessä päässä on Wammaskoski, 100 syltää leveä ja lähes 7 kyynärää korkea, jonka ylitse postitie Turusta Tampereelle kulkee uljasta ja kuuluisaa siltaa pitkin.”

Hartolankoski
E. Salin piirsi myös Hartolankoskesta kartan 1759, jossa näkyy Kaukolan mylly rannassa. Lisäksi on monta siltaa kalojen pyyntipaikoille. Siitäkin sitten pitäisi ottaa selvää että minkälaiset vehkeet kalan pyyntiin oli tuohon aikaan. Punaiset luvut ovat selityksen mukaan veden syvyyksiä. Isot kivet oli merkitty myös.
Voimalaitos on nykyään tuossa yläreunassa ja sen on Museovirasto merkinnyt valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

”Kokemäen koskivoimaa hyödynnettiin vuosisatojen ajan myllyjen toiminnassa ennen voimalaitosten ja niiden patolaitteiden rakentamista. Vanhimmat Kokemäenjoen voimalat sijoitettiin myllyjen tapaan rantavirtaan. Myös Tyrvään Hartolankoski oli vuosisatoja myllypaikkana ja Tyrväänkylän puolelle sijoitetut ensimmäiset sähkövoimalaitokset vuosilta 1906 ja 1913 sijoittuivat rantavirtaan. Hartolankoski padottiin 1946-1950 ja siihen suunnitteli nykyisen voimalaitoksen arkkitehti Jarl Eklund.”

Sitten takaisin Kyläkarttaan.
Heikki Rantatupa -portaalista löytyy Tyrväästä kartta 1700-luvun alkupuolesta. Siinä on mainittuna Tyrvään kylät ja taloja. Tämä kartta auttoi hahmottamaan ja paikallistamaan kyliä ja varsinkin sellaisia taloja, joista en ennen tämän harrastuksen alkua ollut kuullutkaan. Lummaja oli minulle lapsuudessa kylä, kuten Stormi. Äkkiähän tuo sitten selvisi että ne olivat olleet myös taloja. Paikallistamisen lisäksi tästä kartalta näkee myös pitäjän teitä.

1734 tuli voimaan Ruotsin valtakunnassa laki, jossa oli rakennus kaari. Se määräsi mm. teiden rakentamisesta. Sitä kun meinaan pohtii, että mimmosia kinttupolkuja tuolla ovat ihmiset aikanaan kulkeneet.
IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.
1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa.
2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans.
Aikanaan myös kuulin ja luin siitä kuinka kokonainen järvi oli kuivattu. Pikkulikasta se tuntui hurjalta ja mietin että miten ihmeessä järvi saadaan tyhjäksi. Kuivattu järvi on Järvenpään ja Isojärven välissä ollut järvi. Kartta antaa sille nimen "Wangemasjärvi". Nimeä järvelle en tiennyt ennen kuin näin tämän kartan. Sittemmin löysin maininnan myös Yrjö Punkarin www-sivulta, jossa hän kirjoittaa Narvantiestä. Nykyään järven tilalla on peltoa ja sen "rannalla" on Hukkasen kalatehdas.

Tuon samaisen kartan keskivaiheilla näkyy kirkko eli Pyhän Olavin kirkko. Siitä alaspäin on nykyinen Vammalan keskusta ja Vammaskoski. Kosken pohjoispuolella näkyy kuinka tie lähtee kolmeen suuntaan. Niinkuin nykyäänkin. Aiemmin teiden risteys oli Uosson risteys, mutta nykyään se on liikenneympyrä, joka on vissiin maantapa.

Risteyksestä kirkolle päin sijaitsee vanha pappila. Pappilasta "mettään päin" eli luoteeseen on Loasa eli Lousaja, jossa on kolmen taloa ja niiden pellot. Pappilan vierestä näyttäisi menneen jonkin sortin oja. Lieneekö se ollut se sama lapsuuden oja, jossa keväällä piti kokeilla pysyykö kovassa virtauksessa pystyssä tai alkukesällä joko tarkenee uida. Nykyään se on kaivettu siistiksi ojaksi ja väliin on tehty puistoon lammikko. Lieneekö nykyisten Lousajan lasten ”uimapaikkana”...

Kyläkartta 2
Liekoveden rannalla ovat Roismala, Tyrväänkylä, Kaukola ja Vinkkilä, jonka vieressä on Liuhala. Ja Vaunujoki.
Pavila, Soinila ja Näntölä, joka on vähän sisämaahan päin. Siitä jokea alajuoksulle onkin Kiikka.
Kartalle on merkitty mitä metsiä on ja näyttää merkityn puulajeista ainakin koivu-, kuusi- ja mäntymetsiä.

Ylä-Satakunnan kihlakunta
Kartta on vuodelta 1851 ja melkoisesti kärsinyt. Silti otin kartan mukaan sillä siinä on mainittuna kylät ja niiden talojen määrät. Samalla näkyvät isommat tiet. Tyrvään kirkkokin on jo mainittu, joka on mielenkiintoista, sillä se valmistu 1855.

Kalmbergin kartastosta
Kalmbergin kartastosta on tämä kartta, jonka otin mukaan kylännimien vuoksi, kartalle merkittyjen talojen vuoksi, sekä ihan vaan siksi että Marttilan kyläkin on vielä tuolla Kaalisaaren vieressä. Kartta mainitaan olevan vuodelta 1855, mutta Tyrvään kirkkoa ei ole mainittu siinä ja sehän valmistui kyseisenä vuonna.
Lousaja on Lousala. Vanhan kirkon vieressä on saari erikseen ja kirkkoa ei ole merkitty sinne. Ja kartalla on Wankimusjärvi.  Ja tästä näkee kuinka Pesurinoja jatkuu Tapialaan asti!  Mutta vaikka tämä kartta on julkaistu 1855 eivät kaikki tiedot ole olleet nähtävästi ihan ajan tasalla.

Rautavesi ja Liekovesi on merkitty oikein. Veden merkitseminen tuolla raidalla on ärsyttävä. T-kirjaimet kartalla saattaa olla torppia?

Yrjö Punkari: ”Lisämaan tarve houkutti kyläläiset jo 1823 laskemaan järven pintaa ja uudelleen 1846, kun johtajaksi äänestettiin Abraham Satimus. Lasku tapahtui hitaasti, ja sitä jatkettiin mm. kaivamalla kivitunneli Kärppälän suuntaan. Lopulta järvi oli jakautunut kolmeksi pikkujärveksi. Vasta 1940-luvun lasku tuotti kaikkiaan 80 hehtaaria peltoa.”
Rajankäyntikartta 1915
30.6.1915 pidettiin rajankäynti Kiikan, Kiikoisten ja Tyrvään välillä. Siitä mitä sovittiin on pöytäkirja Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Kartta koostuu vain rajapyykeistä, mutta nyt Kiikoinen "palasi takaisin Sastamalaan" on mielestäni mielenkiintoista lukea tuota pöytäkirjaa. Kartta on melkoisen tylsä katsottava mutta mittakaava on metreissä, rajapyykit on numeroitu ja rajojen veto on selitetty tarkkaan. Selityksissä on mainittu henkilöt jotka olivat kokouksessa mukana. Valitusten jälkeen, sillä selvähän se että kaikki eivät olleet tyytyväisiä, rajat hyväksyttiin 7.4.1916.

Suomen kihlakunnat, posti ja tiekartta 1846-48.
Tässä viimeisessä kartassa on merkittynä valtakunnan, läänin, kihlakuntien, hiippakunnan, rovastikunnan, kuntarajat, sekä merkittynä postitalot sekä postireitit ja talojen etäisyydet. Paljon on tietoa kasattuna yhteen karttaan!
Riksgräns (valtakunnan raja) , Läne (lääni) , Härads (kihlakunnan raja) , Stifts (hiippakunnan raja) , Prosteri (rovastikunnan raja) , Sockne (kuntaraja).
TP = Tyrvis prosteriet eli Tyrvään rovastikunta.
VIII eli 8. tarkoittaa Turun ja Porin läänin, Yli Satakunnan keskiosan (Tyrvään) kihlakunta. 7 on Ylä Satakunnan yläosa ja 9 Ylä Satakunnan alaosa.

Kartasta löytyy myös ” taulukko kaikkien Suomen postikonttoreiden postiteiden lyhyin välimatka jonka mukaan taataan kevytpostipakettien kuljetus kyytikärryllä tai rekilähetys jonka tilaajan sananlennättäjä kantaa ja maksu (hinta).”

1930-luvun ja 1957 jälkeen tehdyt kartat löytyvät Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kotisivuilta. Siinä näkyy hyvin junaradan linjaus.

Junarata rakennettiin Tampereelta Poriin 1895, joten tätä uudemmissa kartoissa rata tietysti näkyy. Tyrväällä junaradan ylitti useampia tasoristeyksiä, joista osasta kulku on nyttemmin katkaistu ja liikenne on ohjattu turvallisesti eritasoristeysten kautta (asema ja Varikonkatu).

Radan yli mentiin tasoristeyksistä, joista Varikonkadun ylityksellä oli ehkä eniten liikennettä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta 1960-70-luvun vaihteessa tapahtui raju junan ja auton yhteentörmäys, joka kiihdytti sillan rakentamista radan ylitykselle. Tie Lousajaan kääntyi heti radan jälkeen ja ennen ammatikoulua oli Viljasen savipaja, jonka tie kiersi kiltisti. Viljasen lopetettua kukkopillien ja saviruukkujen valmistuksen tie oikaistiin. Karttaa en löytänyt, mutta muistikuvat ovat vahvat. Tuosta tuli pyöräiltyä ja Viljasella poikettua sen verran monta kertaa.

Tyrvääseen liittyviä karttoja olisi ollut vaikka paljon. Paljon olisi vielä nähtävänä ihan paperimuodossa mm. Kansallisarkistossa, mutta valitsin tähän karttoja joita voi katsoa verkon kautta ja jotka minua ovat sukututkimuksen harrastajana kiinnostanut. Enempää ei voinut ottaa mukaan senkään takia, sillä minulla menisi koko päivä aikaa kun näyttäisin kaikki minun mielestäni hianot kartat.

Vielä on tiätenkin mainostettava Kansallisarkiston ja Maanmittauslaitoksen näyttelyä:
Havannoista kartaksi – Kartoituksen ja maanmittauksen historia Suomessa -näyttely on esillä Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17) Helsingissä 3.7.–4.10.2013. Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11–16 sekä syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti.Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Näyttelyn järjestävät yhdessä Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitos. Näyttely liittyy 30.6–5.7.2013 Helsingissä järjestettävään kansainväliseen kartografian historiakonferenssiin.
Näyttelyn parhaisiin paloihin voi tutustua myös verkossa.

Tämä esitys ja siihen liittyvät karttalinkit löytyy mun blogista Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Sieltä löytyy myös linkkejä karttoihin liittyviin aineistoihin.
Kiitos kun jaksoitte pysyä hereillä tän ajan.

Kiitos.
***
Bonus kartat:

Tyrväänkylän ja Paavilan maakirjakartta 1600-luvulta

Turun ja Porin läänin kartta vuodelta 1890

Paikkatietoikkuna - Vammala

Karttapaikka - Maanmittauslaitos

Tulkintaesimerkkejä Tyrvään kartoista

Jyväskylän yliopiston karttalinkit

Arkistolaitoksen karttahaku

Tämä esitykseni perustui blogissani aikaisemmin julkaistuun juttuun, mutta sitä on jonkin verran muutettu.