Hauho

Kuinka pitkä matka on naapurikuntaan, johon ei ole varsinaisesti mitään asiaa? Kaksikymmentä vuotta sanoisin. Sen verran kesti käydä Hauholla. Ja hyvä oli että mentiin. Ja nyt vasta ehdin siitä kirjoittamaan. Ettei vaan hämäläisyys ala tarttua?

Aluksi päätimme lähteä Hauholle katsomaan Keräilykuume Antiikki- ja Keräilytapahtumaa. Navigaattoriin osoite ja matkaan niinkuin kunnon lomalaisten kuuluukin. Menimme Alvettulan kautta, joka on paikannimenä tuttu lukiessani 1918 tapahtumista. Hieno vanha silta oli matkalla, jokin muistomerkki vilahti ohi, mutta "käydään sitten toisella kertaa". Keräilytapahtumaan maksoi sisälle peräti 2 euroa per nuppi, joka oli vallan sopiva summa. Kiersimme Wiitsiälän lavalle ja saliin asetetut näytteilleasettajat läpi. Mukaan tarttui vain pari lehteä. Kippoja ja kuppeja en keräile, katselen vaan. Kirjoja katsoimme ja pari oli mielenkiintoista, mutta elän ilmankin. Mutta tosi kiva oli käydä ja menemme varmasti seuraavallakin kerralla.

Sitten suuntasimme minun eniten odottamaani kohteeseen Hauhon kirkkoon. Kiersimme ensin kirkon ympäri ja katsoimme mitä hautoja kirkkomaalla on. Siellä oli muutaman kirkkoherran viimeinen leposija, sankarihaudat sekä muutama merkkihenkilö. Ja sitten tietysti piti katsastaa Adolf Fredrik Sirénin esityksestä tehty kellotapuli. 

Kun olen Tyrvään Pyhän Olavin lähellä kasvanut, käynyt Vanhassa Maijassa, Vanajan kirkossa ja Messukylän kirkossa niin ajattelin tuon Hauhon kirkon muistuttavan näitä. Tavallaan joo. Mutta ei kuitenkaan. Nuo muut kirkot ovat enemmänkin säilyttäneet vanhan asunsa ja sitä on vaalittu ja säilytetty. Hauho oli mielenkiintoinen poikkeus. Minun mielestäni se oli nykyaikainen kirkko keskiaikaisessa kuoressa. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Oli vain niin erilainen kuin mitä odotin. 

Kirkosta oli purettu lehterit ja niissä kiinni olleet maalaukset (enpä muista vuotta vaikka opas sen sanoi. Joskosta oppisin kirjoittamaan ylös) ja niitä maalauksia säilytetään kirkon vieressä olevassa museossa. Vanhoista lehdistä löytyy uutisia kirkon korjauksesta, joten lienee sama korjaus josta mm. Hämeen Sanomat 18.7.1882 kirjoittaa.

Kirkossa on myös urut, jotka näyttivät ihan hienoilta. 

Kuvassa näkyy myös toinen upeista kattokruunuista. Tuijotin niitä pitkään ja otin pari kuvaakin. Kuvissa näkyy jonkin verran tekstiä joka niihin on kaiverrettu lahjoittajien kunniaksi, sekä haltioitunut kuvaaja....

Kirkossa minua hengästyttivät upeudellaan kirkon vanhat esineet. Pyhimyspatsaita oli muutama ja vaikka kirkon oma pyhimys on Johannes kastaja löytyi myös Pyhä Olavi puupatsastelemassa kirkosta:

Alttarin yläpuolella on kaksi pyhimystä, tai oikeastaan alkuperäisten kopiot. Kirkon opas kertoi kyllä heidänkin nimet, mutta toinen oli varmaan Johannes ja toista en tietenkään enään muista.

Kirkon alttarin lähellä oli neljä (ainakin niin monta kuvasin) puista aatelisvaakunaa. Henrik Månsson Spåren elämästä oli kerrottu taulussa joka oli vaakunan vieressä. Mutta vaakunat olivat hienoja!

 

Kuvat eivät anna oikeutta vaakunoille, joista olin melkoisen vaikuttunut. Ja laitoin vain nuo kaksi.

Kirkon toiseksi hienoin esine minun mielestäni oli vaivaisukko.  Ukon tukka ja parta oli aaltoileva ja vyöllä roikkui pussi. Mietin että lieneekö ollut rahapussi. Hyvin oli ukko säilynyt.

Mutta minun mielestäni kaikkein hienoin kirkossa oli laiva:

Se on hieno!

Alkuperäinen on Kotkan merimuseossa Wellamossa. Sattumalta Kaisa kirjoitti retkestä Wellamoon ja hänellä oli myös kuvia alkuperäisestä laivasta!

Opas kertoi että tuo laiva on tullut kirkkoherran mukana rannikolta Hauholle joskus 1600-luvulla. Se on myös poikkeuksellinen täällä sisämaassa, yleisempiä ovat rannikolla, kertoi opas. Enpä ole tuollaiseen täällä törmännyt ennen tätä. 

Huomasin myös että Hauhon kirkosta on aikaisemmin kirjoittanut myös Juhan suku-uutiset.

Seuraavaksi kävimme kirkon jälkeen viereisessä museossa. Se oli mielenkiintoinen. Pieni rakennus, joka on auki vain joskus (aukioloaikoja en ole löytänyt vaikka kuinka netistä hain...), mutta sattui olemaan Hauhon retkemme aikaan auki. Selvisi sitten että Hauholla oli Hämeen heimojuhla. Seuraavana päivänä olisi ollut ulkoilmamuseolla tapahtumaa mutta se jäi meiltä väliin.

Alakerrassa oli nähtävänä näyttely vuosi 1918 Hauholla. Seinillä oli karttoja, joissa oli selitettynä joukkojen liikkeitä eri alueilla sekä valokuvia.

Sitten oli erilaisia vanhoja esineitä, joissa oli hienosti selitettynä mitä mikäkin oli. Muistelin aikanaan kun sukututkimuskurssilla opiskelimme perukirjojen tutkimista ja yritimme selvittää millainen on joku kirjoituksessa mainittu höylä, josta ei koskaan ollut kuullutkaan. Siellä niitä nyt sitten oli esillä ja nimet vieressä! Nytpä tiedän minkä näköinen on härkähöylä.

Museolla on nähtävänä kirkosta poistetut lehterikuvat. Tyylistä tuli ihan Tyrvään Pyhän Olavin vanhat maalaukset mieleen. Paitsi yhden hepun osalta:

Itse Martti Luther se siinä. Ei näkynyt Tyrväällä tämän Martin kuvaa. Kuvan epätarkkuus johtuu sekä huoneen hämäryydestä, pitkästä valotusajasta ilman salamaa kuin väsymyksen aiheuttamasta vapinasta käsissä. Mutta martin tunnistaa kuvasta, eikö vaan?

 

Tässä kuvassa näkyy näitä poistettuja maalauksia muitakin, sekä museossa olevia patsaita. Katossa roikkuu kirkon vanhoja kynttelikköjä. Oikealla näkyvästä luki selosteessa että "punaiset särkivät 1918". Kuvassa näkyvä valo on ihan auringosta, ei salamasta. Aurinko on siis todistetusti paistanut tänä kesänä ainakin kaksi kertaa.

Ja sitten tietysti vielä piti päästä poikkeamaan Hauhon hautausmaalla, joka sijaitsi kotimatkan varressa. Sieltä piti hakea Sirénin hautaa ja olihan se siellä.

Kävimme katsomassa myös hautausmaan vanhassa olevia vanhoja hautamuistomerkkejä, joista yksi kiinnitti huomiomme:

Luulimme aluksi tätä merimiehen haudaksi näiden symbolien vuoksi, mutta löytyihän se kuka kumma on "Loitnanten och riddaren af St Anna Ordens  4de Klass Gustaf Neclair 1827-1857".
Ja mikä on Pyhän Annnan ritarikunta.

Ja lopuksi pakollinen Hauho-linkitys.