Tavoistamme poiketen päätettiin pistäytyä juhannusta ennen Hämeenlinnan Citymarkettiin. Inhoan käydä siellä kun siellä on ai-na niin pitkät jonot. Jonoja saadaan aikaiseksi pitämällä vain pari kassaa auki kiiruimpana aikana. Noh... nyt kumminkin päätettiin käydä sillä siellä on myynnissä limpparia jota ei ole muualta täältä löytynyt.
Ja mitäpä löytyi leipäosastolta. Pyymäen leipomon tuotteita ja ihan konsulentti-herra myymässä!
Hyökkäsin heti katsomaan mitä kaikkea on tarjolla ja manasin siinä omaan tapaani puoliääneen:
- ei oo karkunlimppua... pöh... tietenkään... sitä mistään...
Johonka herra tuli kysymään kaipailinko jotain.
- Karkunlimppua kattelin jos sulla semmosta olis ollu..
- Voi se loppu jo aamulla. Mutta mää tuun taas kahren viikon päästä tänne kummää olen joka toine perjantai täälä myymäsä näitä leipiä.
- Sussiunakkooo! Emmää oo tiänny ollenkaa että täälä o Pyymäe leipää ollu myynnisä. Olisimmar mää käyny kattomasa ja ostanu limppuni täältä ettei tartte se takia Vammalaa lähtee. Oon sitte aina ostanu useemma kerralla ja tuupannu pakkasee.
- Juu ei tartte. Tuu kahren viiko päästä perjantaina mää ole sillo täällä.
- No taatusti tule! Kiitos vinkistä.
- Tarttee opettaa nää paikallisekki tykkään siitä, jonsei muute ni vähitelle...
- No nii tarttee! Kunnei semmosta vastaavaa oo täälä ollenkaa. Nährää kahre viiko päästä.
Pyymäen leipomosta ja karkunlimpusta lisää tiatoo.
Nam.
Ymmärrän tuon tietyn leivän hinkuamisen, sillä oma "riippuvuuteni" löytyy oikeasta Saaristolaislimpusta. Mitkään kalpeat jäljitelmät EI käy :)Impossible!
VastaaPoista