Wilhelm Siren

Vilhelm syntyi Pirkkalan Sorkkalan Sikojärven talossa 25.5.1752 talon isännän Juha Erkinpoika (Johan Eriksson) Sikojärven ja Riitta Antintytär (Brita Andersdr) Kataiston ensimmäiseksi lapseksi. Juha lienee ollut melkoisen tarmokas ja ehkäpä onnekaskin sillä mitä ilmeisemmin hän on saanut kerättyä jonkin verran omaisuutta. Tämän voi päätellä siitä että Juha laittoi peräti kolme poikaansa Porin Triviaalikouluun. Vilhelm oli vuoden 1779 matrikkelissa "Classis syntactica" eli ylemmän kollegan luokalla numerolla 226. Hän on matrikkelissa nimellä Wilhelm Johannis Sirén. Hän oli 17-vuotias, Pirkkalan Sikojärveltä ja hän sai todistuksen 12.10.1771. Vilhelm oli koulussa n. 3-4 vuotta sillä hänet mainitaan oppilaaksi jo vuonna 1767. Koulun jälkeen Wilhelm palasi kotitilalleen, jonka isännäksi hän ryhtyi 1776.


Vilhelm löysi vaimon Leena Heikintyttären (Lena Henricsdr s.12.1.1751) Tyrkkölän Heikkilästä. Leena oli vävyisännän Heikki Matinpoika (Henric Mattsson) ja Anna Kustaantyttären (Anna Gustafsdr) kolmas lapsi. Leenan veli Simo (Simon Henricsson s. 26.9.1743) jäi pitämään taloa. Vilhelm ja Leena vihittiin 11.6.1775 Pirkkalassa.

Vilhelmille ja Leenalle siunaantui ainakin kuusi lasta, joista ainakin kaksi kuoli pienenä. Rippikirjasta perheen selvittäminen on melkoista touhua, sillä 1769-1800 kirjan sekä vuosien 1769-1778 että  vuosien 1778-1786 sivut ovat melko suttuiset. Nimiä on vedetty yli, nimiä on kirjoitettu väleihin ja kopio on vain kohtuullinen. Digitaaliarkiston kuva on paljon parempi, mutta hankala silti. No onpa jotain edes mistä lähteä liikkeelle.

Lapsista vanhin oli Juha Vilhonpoika (Johan Wilhelmsson s. 2.6.1776). Juhan kummeina oli isän kaksi tätiä miestensä kanssa, Sikojärven Randalan torpan emäntä Leena sekä ilmeisesti lapsen eno. Juhasta tuli Vilhelmin jälkeen seuraava isäntä. Juhan vaimo oli Greta Kaarlentytär (Margareta Carlsdr s. 27.3.1779) Vesilahdelta. Johan kuoli 31.8.1832, jolloin Greta jäi isännöimään taloa kunnes heidän poikansa Johan Adolf otti tilan haltuunsa 1843. Johan Adolf muutti Hämeenkyröön puolisonsa Johanna Jeremiaantyttären kanssa 1853 jolloin he myivät tilan. Juhalla ja Gretalla oli 10 lasta.

Seuraavana syntyi Kalle Vilhonpoika (Carl Wilhelmsson s. 6.12.1777). Kallen kummeina oli isän täti Katajistosta miehensä ja tyttären kanssa, Sorkalan isäntä ja emäntä, Randalan torppari tyttärensä Leenan kanssa sekä Vilhelmin veli scholarus Carolus Sirén. Kalle löysi puolisonsa Eva Antintytär Benckin (Eva Anderdr s. 18.10.1789) Penttilästä, jonka sotilaan tytär Eva oli. Evan äiti Leena oli isänsä kanssa Kallen kummeja. Kalle ja Eva muuttivat Hämeenkyröön 1808, jossa Kalle oli Mahnalan Riihiojan isäntänä 1808-14. Seuraavana he olivat Lavajärven Sarkkilan torpassa nimeltä Wallkila. Siellä Kalle kuoli 4.7.1826. Leski meni uudelleen naimisiin ja lapset lähtivät Lempäälään ja Pirkkalaan. Sukumme jatkuu Kallen ja Evan Sakari pojasta.

Kolmas lapsi oli Sakari Vilhonpoika (ZachariasWilhelmsson s. 12.9.1779, k. 29.10.1786) joka kuoli pienenä hinkuyskään. Sakarin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sorkan isäntä ja emäntä, Sikalan isäntä ja emäntä, Randalasta torpan tytär Leena miehensä Antti Sparfin kanssa. Sparf oli myöhemmin astuessaan palvelukseen Benck nimellä.

Neljäs lapsi ja vanhin tyttäristä oli Leena Vilhontytär (Helena Wilhelmsdr s. 4.6.1783). Hän jäi naimattomaksi ja asui Sikojärvellä kuolemaansa 8.4.1855 asti.Leenan kummeina olivat Sikalan isäntäpari, Sorkan isäntäpari, Randalan uusi isäntä, Tyrkkälän Räikän isäntä tyttärensä kanssa sekä Heikkilän isäntä veljensä kanssa.

Viides lapsista oli Esteri Vilhontytär (Ester Wilhelmsdr s. 26.7.1786) jonka vaiheita en ole pystynyt selvittämään.Esterin kummeina olivat Kyöstin isäntä, Räikän isäntä vaimonsa ja tyttärensä kanssa, Sikalan isäntäpari sekä Katajiston  isäntä tyttärensä kanssa.

Kuudes ja viimeinen lapsista Antti Wilhelm Vilhonpoika (Anders Wilhelm Wilhelmsson s. 20.1.1793, k. 23.6.1793) kuoli imeväisiässä. Antin kummeina oli kersantti Antti Oberg, Sikalan isäntä, Katajiston isäntä, Sikalan poika ja tuleva isäntä, Randalan nuori torppari vaimonsa kanssa, Heikkilän poika, sotilas Mikko Sijk, Katajiston vanhaemäntä, Sikalan vanhaemäntä, sekä neljä piiaksi mainittua tytärtä edellämainituista taloista.

Lasten kummeista voidaan ainakin päätellä että yhteydenpito suvussa on ollut tiivistä ja naapureiden kanssa ollaan oltu hyvissä väleissä.

Vilhelm oli koulussa oppinut luku- ja kirjoitustaidon, sekä ruotsinkieltä, joten hän pystyi tavallisen kansan keskuudessa toimimaan tehtävissä jotka vaativat kyseisiä taitoja. Erilaisia anomuksia, kirjelmiä ja muu virallinen toiminta kun tehtiin ruotsiksi.
Pirkkalan historia kertoo Vilhelmin valtiopäivillä edustamisesta seuraavaa:

"Ruotsin vallan ajan lopulla valittiin valtiopäiville vielä yksi pirkkalalainen isäntä, Vilhelm Juhonpoika Siren. ... Pelkästään suomea osaavalla talonpojalla oli tietysti samanlaisia vaikeuksia myös valtiopäivillä. Suuri osa suomalaisista talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehistä olikin olojen pakosta sangen passiivisia. Vilhelm Sirenin poikkeukselliset taidot tekivät hänet tunnetuksi kotipitäjän ulkopuolellakin, ja hänet valittiin kahdesti valtiopäivämieheksi, vuosina 1786 ja 1800.
Vuoden 1786 valtiopäivillä kuningas Kustaa III:lla oli vastassaan jyrkkä oppositio. Suomalaiset talonpojat olivat kylläkin vahvasti kuningasmielisiä, mutta jäivät tärkeitä kysymyksiä käsiteltäessä monesti vähemmistöön. Vuoden 1800 valtiopäivät pidettiin Norrköpingissä, koska kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi pystyvänsä pääkaupungin ulkopuolella pitämään hallituksen vastustajat paremmin kurissa. Vilhelm Siren valittiin näillä kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä suomalaisten kannalta tärkeän talousvaliokunnan jäseneksi. Käsiteltävistä kysymyksistä oli keskeisin raharealisaation toteuttaminen, mutta moni muita nimenomaan talonpoikia kiinnostavia asioita oli esillä. Muun muassa saatiin ajetuksi läpi erityisesti suomalaisten valtiopäivämiesten vaatimus, että palkollisten muuttoaika oli sirrettävä myöhäissyksyyn.
Vuoden 1800 valtiopäivät olivat viimeiset Ruotsin vallan aikana pidetyt."

1809 Porvoon valtiopäivillä talonpoikien yhtenä edustajana oli Vilhelmin veli Elias.

Wilhelm oli kotitilansa isäntänä vuodesta 1776 aina äkilliseen kuolemaansa 1805 asti. Hän oli ahkera ja vakavarainen isäntä. Siitä huolimatta hän oli vuonna 1790 Turun kämnerinoikeudessa syytteessä että oli myynyt torilla voita nauloittain. Talonpoikia pyrittiin estämään karjataloustuottteiden vähittäismyynti väittämällä että tämä kuului vain porvareille. Oikeus ei ollut tällä näkökannalla vaan vapautti Sirenin.

Vilhelm toimi ainakin seurakunnan tilintarkastajana, sillä hänen allekirjoituksensa löytyy Pirkkalan viinikassan lopusta 1802. Vieressä komeilee veljensä Eliaksen nimi.

Ja se mikä Vilhelmin ja Eliaksen kohdalla huomaa on se että he ovat allekirjoittaneet nimensä itse eivätkä käyttäneet puumerkkiä.

Vilhelm kuoli 14.5.1805 äkilliseen kuumeeseen, vain 52-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä varakkaan talon, lesken sekä kaksi poikaa Juha ja Kalle, sekä kaksi naimatonta tytärtä Helena (Lena) ja Ester.

Tytärten edustajana perinnönjaossa toimi  Carl Mattsson Ollila Naistenmatkan kylästä. Irtonainen omaisuus jaettiin kuuteen osaan, jotka arvottiin perillisten kesken. Johan sai numerot 2 ja 5, Carl 1 ja 6, Lena 4 ja Ester 3.
Leskelle taattiin syytinki talossa ja perukirjassa on sopimus kirjattuna.

Ja päätän mielenkiintoisen Vilhelmin tarinan hänen perukirjansa allekirjoittaneisiin leskeen ja poikiin, sekä tytärten edustajaan.

Lähteitä:
Pirkkalan seurakunnan rippikirjat
Saarenheimo, Juhani, Vanhan Pirkkalan historia, 1974
Ylä-Satakunnan ylinen tuomiokunta, Wilhelm Sirenin perukirja
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot
Kuuliala,  Wiljo-Kustaa, Sikojärven Sirenit, 1946
Hämeenkyrön ja Viljakkalan rippikirjat