Raha Suomessa (2/2)

1776 teki Kustaa III suuren rahauudistuksen. Sen seurauksena markka poistui käytöstä ja setelit yleistyivät. Valtakunnan pääraha oli riikintaaleri. Maa siirtyi hopearahakantaan. Plootut poistettiin käytöstä.Seteleissä alettiin käyttää merkintää riksdaler specie eli seteli oli vaihdettavissa nimellisarvoa vastaavaan summaan hopearahaa.

1 riikintaaleri (riksdaler) = 48 killinkiä (skilling)

1 killinki (skilling) = 12 runstykkiä (runstyck)

1/4 killingin kolikko vuodelta 1807.
Kuva linkitetty Digitaltmuseum.se kokoelmasta.

1789 alkanut sota aiheutti sen että painettiin paljon seteleitä joille ei ollut katetta.
Valtionvelkakonttori perustettiin seteleiden painatusta ja liikkeelle laskua varten. Konttorin setelit olivat nimeltään riksgälds.

1 riikintaaleri hopearahana tai selelinä (riksdaler specie)  = 1½ taaleria valtionvelkarahana (riksgälds).

Jussi T. Lappalainen kirjoittaa sodan diplomaattisesta taustasta ja sodasta kirjassaan Kuninkaan viimeinen kortti. Kirja on erittäin hyvä selvitys Kustaan sodasta. Kirjassa Lappalainen kirjoittaa siitä kuinka Ruotsilla ei ollut varaa käydä sotaa ja kuinka Kustaa silti halusi olla "kunniaa tavoitteleva soturikuningas". Ei siis ihme että sodan aikana tehtiin seteleitä jotka eivät ihan olleet täydellä katteella. Saati sitten väärennetyt setelit, joita oli liikkeellä.

1803 rahan arvo vakautettiin ja valtiopankin rahan ja velkakonttorin rahan kurssiksi vahvistettiin 1: 1½.

1808-09 sodan seurauksena rahan kurssi muuttui.

Specieriikintaaleri oli hopeariikintaaleri. 
Paperinen riikintaaleri oli pankkoriikintaaleri (riksdaler banco). 
Valtionvelkariikintaaleri oli aina vain kurssiltaan heikoin.

Riikintaalerilla oli siis kolme arvoa riippuen mikä raha oli kyseessä.
Ja kun Suomessa sai käyttää sekä ruotsinvallan aikaisia rahoja että ruplia niin mikä olikaan niiden suhde toisiinsa?

1 riikintaaleri = 1 hopea rupla 41,3 kopeekkaa  = 141,3 hopeakopeekkaa

1 hopearupla = 33 killinkiä 7 äyriä

Suomessa tuli sodan seurauksena myös päärahaksi rupla, joka jakaantui 100 kopeekkaan. Suomessa käytettiin myös ruotsin rahaa aina vuoteen 1840 asti. Ruplia oli käytössä sekä hopeisia että seteliruplia. Joten Suomessa käytettiin ainakin viittä eri rahaa.

1840 tehtiin rahareformi Venäjällä kun Venäjän rupla sidottiin hopeakantaan 1839. Hopearuplasta tuli Suomen pääraha. Waihetus- Laina- ja Depositioni-pankista tuli Suomen Pankki. Sille tuli oikeus laskea liikkeelle seteleitä.

1 hopearupla = 3½ paperiruplaa

Kolikot:
5 ruplan kultakolikko
3 ruplan kultakolikko
1½,  1, 3/4 ja ½ hopeinen rupla
25, 20, 15, 10 ja 5 kopeekan hopeiset kolikot
3, 2, 1 ½ ja 1/4 kopeekan kuparikolikot
(1828-45) 12, 6 ja 3 ruplan platinakolikot


Ja kolikoiden nimet:
½ rupla poltina
25 kopeekkaa polupoltina
½ kopeekkaa denga, dene

Ja paljonko maksaa?

Tältä ajalta (1776-1865) olen nähnyt useampiakin perukirjoja, joissa on tavaroille määritelty hinta. Vuonna 1779 Kiikassa kuolleen Michel Johanssonin perukirjassa on arvioitu mm hevonen 2 killingin arvoiseksi, vanha rautalapio 4 killinkiä ja vanha iso rautapata 16 killinkiä. Koko perukirjan summa oli 17 taaleria 8 killinkiä 4 runstykkiä. 

Palkollissääntö vuodelta 1739 määritteli 1805 vuoteen asti "ylimääräisten lasten" siirtämisen muualle töihin. Samalla määriteltiin piian ja rengin pestuuraha ja palkka. Palkka siis vaihteli isäntien maksukyvyn ja jälleen kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Antti Chydenius kirjoitti Ajatuksia talonpoikien ja palvelusväen luonnollisista oikeuksista, joka oli ilmestyessään melkoinen kohuteos. Tasa-arvosta puhuminen 1700-luvulla ei välttämättä ollut kaikille mieluinen aihe. 

"Työ on köyhän kauppatavara"

Tämähän pätee vieläkin!

Seurakuntien tilikirjoja löytyy digitoituna joistakin seurakunnista, tässä esim. Ikaalisten seurakunnasta.

Tilikirjoista näkee myös paljonko seurakunta on veloittanut mm. kastaamisesta, vihkimisestä, hautaamisen yhteydessä kellojen soitosta ja paarivaatteesta. Kellon soittojakin oli pelkästään monenlaisia.Kuvassakin näkyy själaringning, ringning hemifrån ja tavallinen klock pengar. Mullpengar maksoi aikuiselle 8 killinkiä ja lapselle 4 killinkiä.

Messukylän seurakunnan tilikirja 1811 s. 286.
Toukokuussa haudattujen veloitukset.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Tilikirjan rahoina on mainittuna Ryskt silfver, Ryska banco assignat ja Svenskt banco. Ja nämä tietysti asianmukaisesti jaettuna Rupla ja kopeekka sekä taaleri, killinki ja runstykki. 

Tilikirjoista viinikassa on myös mielenkiintoinen. Mistä rahaa on tullut ja mihin sitä on käytetty. Seuraavassa Pirkkalan viinikassan aukea vuodelta 1802. Siinä on maininta mm. kirkkoväärtin palkasta. Ja kassan tarkistajina ovat toimineet Sirenin veljekset.

Pirkkalan seurakunnan viinikassa 1802 s. 477-478.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Nämä rahat säilyivät vuoteen 1865, jolloin Suomen markkaa alettiin lyömään. Suomi sai oman rahayksikön 1860, mutta sitä päästiin lyömään vasta 1864.

1 Markka = 100 penniä

1 markka = 1/4 rupla

Suomen Pankin sivuilta voi lukea lisää Suomen markasta. Ja museovinkkinä ilmainen Rahamuseo.

Kirjalisuutta ja luettavaa:

Kallio, Topi: Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla. Helsinki 1913. Kirja kertoo 1700-luvun palkollisista, mutta viimeiset tiedot ovat vuodelta 1801.

Ruotsin numismaattinen yhdistys on julkaissut kirjoja ruotsalaisen rahan historiasta.

Kungliga myntkabinett, josta löytyy näyttely Sveriges Mynt.

Tämä rahasta. Suomen markasta löytyy paljon tekstiä.