Talon vierestä menee junarata ja radan toisella puolella on Nälkälänmäki, jossa työväestöä asui paljon myös. Ikkunat helisivät ja lattia tärisi aina junan mennessä ohi, varsinkin tavarajunan. Talon vierestä meni vanha kulkuväylä Nälkälänmäen puolelle. Junaradan tultua sitä silti käytettiin oikopolkuna, ja taitaapa siitä vieläkin olla epävirallinen kulkureitti.
| Kuva talosta linkitetty seurantalot.fi sivullta. |
Omat muistikuvani talosta alkavat 60-luvun loppupuolelta. Tonttia kiersi aita. Sitä en muista mutta veikkaisin sen olleen lauta-aidan. Vain portin kiviset tolpat ovat enää jäljellä aidasta. Pihan perällä oli puuliiteri, jossa oli talon lämmitykseen tarkoitetut halot. Ja lisää tehtiin talkoilla. Liiteri purettiin, aitaan puhkaistiin toinen kulkuaukko ja julkisivuun puhkaistiin ovi.
Talossa oli suuri sali, jossa oli esiintymislava. Lavan takana oli lavasteita, tuoleja ja muuta tarviketta. Lavan vieressä oli pieni koppi, josta soitettiin äänilevyjä tanssijoille orkesterin ollessa tauolla. Aulasta vasemmalle oli ravintolan puoli, jossa järjestettiin kokouksia ja kerhoiltoja ja tietenkin lauantaisin tanssit. Ravintolan perällä oli keittiö, jossa kokouksien kahvitarjoilut hoidettiin. Lauantaisien tanssien myynti hoidettiin keittiön myyntiluukun kautta. Useampana lauantaina myyntitiskillä istui innokas pikkulikka myymässä tauoilla höyrymakkaraa ja Jaffaa yhtä innokkaille tanssioille. Jonkin verran meni myös pilsneriä, Sisuja ja tupakkaa. Limpparipullojen korkit piti avata varovasti ettei sormiin tullut haavoja. Ja korkit tietysti kerättiin talteen askarteluja varten. Välillä likka pääsi tanssimaankin. Ei tuntunut työltä ja kivaa oli.
Aulan perällä oli vessat ja naulakkotila. "Kanilaput" piti olla kohdallaan koukuissa.
Oviaukon kohdalla oleva lipunmyyntikoppi oli myös hauska leikkipaikka pienelle mukulalle. Siinä leikittiin ... niin lipunmyyntiä. Yläkerrassa oli kokoushuoneen lisäksi asuinhuoneet, joissa asui talonmmies tai ehkä paremminkin talon hoitaja ja ylläpitäjä.
Talossa kokoontui erilaisia ammatti-, työväen- ja muita yhdistyksiä pitämässä kokouksia. Talossa pidettiin juhlia ja varsinkin vappujuhlat olivat vuoden tapaus. Monesti kiertävät huonekalukauppiaat pitivät esittelyjä talossa, sillä olihan iso sali vallan oiva isojen sohvien esittelyyn.
Vuonna 2004 on tehty raivion kaupunginosasta rakennuskannan inventointi ja tehty Raivion alueen asemakaavamuutos suunnitelma. Toivottavasti nykyaikaan saattaminen silti säilyttää alueen vanhan ilmeen.
Alueviesti kertoi talon 100-vuotisjuhlasta, joka vietettiin 2006.
Kirja Raivion työväentalon vaiheita 1906-1996 olisi minusta mielenkiintoista lukea. Pitääpäs selvittää mistä sen saisi.
Työväenyhdistys vuokrasi Vammalan Teatterille talon 2009 kymmeneksi vuodeksi. Näin saatiin talolle hyvä vuokralainen. Teatteri remontoi tilat ja komeaa tuli.
Harri Rantanen on kertonut isästään ja isänsä suutarinverstaasta, joka sijaitsi Raivionkadulla. Vaikka kertomus ei taloa koske, kertoo se hyvin Raivion alueesta ja kuvat ovat hienoja.
