Raha Suomessa (2/2)

1776 teki Kustaa III suuren rahauudistuksen. Sen seurauksena markka poistui käytöstä ja setelit yleistyivät. Valtakunnan pääraha oli riikintaaleri. Maa siirtyi hopearahakantaan. Plootut poistettiin käytöstä.Seteleissä alettiin käyttää merkintää riksdaler specie eli seteli oli vaihdettavissa nimellisarvoa vastaavaan summaan hopearahaa.

1 riikintaaleri (riksdaler) = 48 killinkiä (skilling)

1 killinki (skilling) = 12 runstykkiä (runstyck)

1/4 killingin kolikko vuodelta 1807.
Kuva linkitetty Digitaltmuseum.se kokoelmasta.

1789 alkanut sota aiheutti sen että painettiin paljon seteleitä joille ei ollut katetta.
Valtionvelkakonttori perustettiin seteleiden painatusta ja liikkeelle laskua varten. Konttorin setelit olivat nimeltään riksgälds.

1 riikintaaleri hopearahana tai selelinä (riksdaler specie)  = 1½ taaleria valtionvelkarahana (riksgälds).

Jussi T. Lappalainen kirjoittaa sodan diplomaattisesta taustasta ja sodasta kirjassaan Kuninkaan viimeinen kortti. Kirja on erittäin hyvä selvitys Kustaan sodasta. Kirjassa Lappalainen kirjoittaa siitä kuinka Ruotsilla ei ollut varaa käydä sotaa ja kuinka Kustaa silti halusi olla "kunniaa tavoitteleva soturikuningas". Ei siis ihme että sodan aikana tehtiin seteleitä jotka eivät ihan olleet täydellä katteella. Saati sitten väärennetyt setelit, joita oli liikkeellä.

1803 rahan arvo vakautettiin ja valtiopankin rahan ja velkakonttorin rahan kurssiksi vahvistettiin 1: 1½.

1808-09 sodan seurauksena rahan kurssi muuttui.

Specieriikintaaleri oli hopeariikintaaleri. 
Paperinen riikintaaleri oli pankkoriikintaaleri (riksdaler banco). 
Valtionvelkariikintaaleri oli aina vain kurssiltaan heikoin.

Riikintaalerilla oli siis kolme arvoa riippuen mikä raha oli kyseessä.
Ja kun Suomessa sai käyttää sekä ruotsinvallan aikaisia rahoja että ruplia niin mikä olikaan niiden suhde toisiinsa?

1 riikintaaleri = 1 hopea rupla 41,3 kopeekkaa  = 141,3 hopeakopeekkaa

1 hopearupla = 33 killinkiä 7 äyriä

Suomessa tuli sodan seurauksena myös päärahaksi rupla, joka jakaantui 100 kopeekkaan. Suomessa käytettiin myös ruotsin rahaa aina vuoteen 1840 asti. Ruplia oli käytössä sekä hopeisia että seteliruplia. Joten Suomessa käytettiin ainakin viittä eri rahaa.

1840 tehtiin rahareformi Venäjällä kun Venäjän rupla sidottiin hopeakantaan 1839. Hopearuplasta tuli Suomen pääraha. Waihetus- Laina- ja Depositioni-pankista tuli Suomen Pankki. Sille tuli oikeus laskea liikkeelle seteleitä.

1 hopearupla = 3½ paperiruplaa

Kolikot:
5 ruplan kultakolikko
3 ruplan kultakolikko
1½,  1, 3/4 ja ½ hopeinen rupla
25, 20, 15, 10 ja 5 kopeekan hopeiset kolikot
3, 2, 1 ½ ja 1/4 kopeekan kuparikolikot
(1828-45) 12, 6 ja 3 ruplan platinakolikot


Ja kolikoiden nimet:
½ rupla poltina
25 kopeekkaa polupoltina
½ kopeekkaa denga, dene

Ja paljonko maksaa?

Tältä ajalta (1776-1865) olen nähnyt useampiakin perukirjoja, joissa on tavaroille määritelty hinta. Vuonna 1779 Kiikassa kuolleen Michel Johanssonin perukirjassa on arvioitu mm hevonen 2 killingin arvoiseksi, vanha rautalapio 4 killinkiä ja vanha iso rautapata 16 killinkiä. Koko perukirjan summa oli 17 taaleria 8 killinkiä 4 runstykkiä. 

Palkollissääntö vuodelta 1739 määritteli 1805 vuoteen asti "ylimääräisten lasten" siirtämisen muualle töihin. Samalla määriteltiin piian ja rengin pestuuraha ja palkka. Palkka siis vaihteli isäntien maksukyvyn ja jälleen kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Antti Chydenius kirjoitti Ajatuksia talonpoikien ja palvelusväen luonnollisista oikeuksista, joka oli ilmestyessään melkoinen kohuteos. Tasa-arvosta puhuminen 1700-luvulla ei välttämättä ollut kaikille mieluinen aihe. 

"Työ on köyhän kauppatavara"

Tämähän pätee vieläkin!

Seurakuntien tilikirjoja löytyy digitoituna joistakin seurakunnista, tässä esim. Ikaalisten seurakunnasta.

Tilikirjoista näkee myös paljonko seurakunta on veloittanut mm. kastaamisesta, vihkimisestä, hautaamisen yhteydessä kellojen soitosta ja paarivaatteesta. Kellon soittojakin oli pelkästään monenlaisia.Kuvassakin näkyy själaringning, ringning hemifrån ja tavallinen klock pengar. Mullpengar maksoi aikuiselle 8 killinkiä ja lapselle 4 killinkiä.

Messukylän seurakunnan tilikirja 1811 s. 286.
Toukokuussa haudattujen veloitukset.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Tilikirjan rahoina on mainittuna Ryskt silfver, Ryska banco assignat ja Svenskt banco. Ja nämä tietysti asianmukaisesti jaettuna Rupla ja kopeekka sekä taaleri, killinki ja runstykki. 

Tilikirjoista viinikassa on myös mielenkiintoinen. Mistä rahaa on tullut ja mihin sitä on käytetty. Seuraavassa Pirkkalan viinikassan aukea vuodelta 1802. Siinä on maininta mm. kirkkoväärtin palkasta. Ja kassan tarkistajina ovat toimineet Sirenin veljekset.

Pirkkalan seurakunnan viinikassa 1802 s. 477-478.
Kuvattu Hämeenlinnan maakunta-arkiston luvalla 2009.

Nämä rahat säilyivät vuoteen 1865, jolloin Suomen markkaa alettiin lyömään. Suomi sai oman rahayksikön 1860, mutta sitä päästiin lyömään vasta 1864.

1 Markka = 100 penniä

1 markka = 1/4 rupla

Suomen Pankin sivuilta voi lukea lisää Suomen markasta. Ja museovinkkinä ilmainen Rahamuseo.

Kirjalisuutta ja luettavaa:

Kallio, Topi: Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla. Helsinki 1913. Kirja kertoo 1700-luvun palkollisista, mutta viimeiset tiedot ovat vuodelta 1801.

Ruotsin numismaattinen yhdistys on julkaissut kirjoja ruotsalaisen rahan historiasta.

Kungliga myntkabinett, josta löytyy näyttely Sveriges Mynt.

Tämä rahasta. Suomen markasta löytyy paljon tekstiä.

Raha Suomessa (1/2)

Tässä vuosien varrella kun on dokumentteja selaillut on aina miettinyt että onko jokin kallista vai halpaa. Entä miten onko tavallisella työtätekevällä ihmisellä ollut mahdollisuus hankkia jotain vai ei? Paljonko oli piian palkka vuodessa? Entä rengin? Jos perukirjassa sanotaan kirveen arvoksi 1 taaleri tai 1 rupla, oliko se kunnon kalu vai jo kehno sellainen? Kolikoista löytyy kyllä kuvia, uudemmille vanhoille rahoille löytyy arvoja nykyrahassa. Mutta saako selvää paljonko on paljon? Tätä yritän hahmottaa, ainakin itselleni.

Aikanaan ostin Tiima, tiu, tynnyri miten ennen mitattiin kirjan, jossa on monenlaisiista mitoista asiaa. Kirja oli  Turun maakuntamuseon näyttelyyn liittyvä kirja, josta on siis uudempikin painos olemassa. Rahasta kertova jaksoon kaipasin rinnalle lisäksi vaikka taulukkoa, jossa asiat olisivat lyhyesti ja ytimekkäästi esitettynä. Rustasin semmosen vihkooni joskus. Mutta sehän nyt on aina eri paikassa kuin minä, joten siispä aloin kirjoittamaan sitä talteen tänne. Ja tietysti laajensin samalla sitä. Hyvin vai huonosti, katsotaan... Netistä löytyy paljon tästä aiheesta, sillä raha on mielenkiintoinen ja tunteitakin herättävä asia.
Vaikka minun mielenkiintoni kohdistuukin enimmäkseen 1700-1900 -lukuihin niin kirjaanpa tähän vähän aikaisempaakin. Ainakin aluksi.

Keskiaika (ruotsalainen rahajärjestelmä) - 1776

1 markka (Mark)

Torniolaakson museon kokoelmassa
oleva brakteaatti eli yksipuolisesti lyöty penninki.
(Kuva linkitetty museon sivulta)

1 markka = 8 äyriä (öre)

1 äyri = 3 aurtua (örtug), myös äyrityinen

1 aurtua = 8 penninkiä (penning)

½ aurtua= 4 peninkiä (fyrk, kuusinainen)

½ penninkiä= ropo (skärv)

1 taaleri (daler)= 4 markkaa
(1604) 1 riikintaaleri (riksdaler) = 4 markkaa
(1521-1627) 16, 8, 4, 2 äyrin klippinkejä
1 dukaatti = n.  2 riikintaaleria
1 heittoraha (kastmynt) = n. 2 markkaa

• 1 markka painoi 210g ja sen arvo oli sama hopeassa. Hopeapitoisuus pieneni kunnes v.1536 vain 8,23 g painosta oli hopeaa.
• Markka ja äyri olivat aluksi vain laskuyksiköitä ja suurin painettu kolikko oli aurtua.
• Aurtua jota sanotaan myös äyrityinen nimiseksi, alettiin lyömään 1360-luvulla. Puolen aurtuan eli 4 penningin kolikkoa alettiin lyömään 1400 -luvun loppupuolella. Tämän 4 penningin rahan nimi oli fyrk. Suomessa sitä sanottiin kuusinainen Suomessa lyödyn kolikon mukaisesti. 
• Penninki oli ohut yksipuolisesti lyöty kolikko eli brakteaatti, jossa hopeaa oli n. 0,08-0,29 grammaa.
• Klippinki oli neliskanttinen kolikko, jota lyötiin hopeasta, kullasta ja jonkin aikaa kuparista. Niitä käytettiin 1521-1627 välisenä aikana. 
• Heittoraha oli kansalle jaettavaksi tarkoitettu kolikko, jolla oli nimellisarvo. Sitä ei painettu kolikkoon. 1654-1772 nimellisarvo oli kaksi markkaa.

Espoon kaupunginmuseossa oleva klippinki
eli leikattu hopearaha n. 1520-luvulta.
(Kuva linkitetty museon sivulta)

Kustaa Vaasa pisti liikkeelle isompia rahoja, motivaationa sota, mikäs muukaan. Käytössä oli enemmän hopeaa, joten isompia kolikoita otettiin käyttöön. Äyrejä alettiin lyömään v. 1522, markkoja 1536 ja ulkomaankauppaa varten taalereita (daler) 1534.

Ensimmäisiä kultakolikoita lyötti Erik XIV 1568. Niitä käytettiin ulkomaankaupassa ja lahjarahoina. 1654 kultarahayksiköksi vakiintui dukaatti.

1604 erotettiin erikseen ulkomaankaupan valuutaksi riikintaaleri (riksdaler).Se sisälsi hopeaa 25,5 g.

Kaksirahakanta 

1624 alettiin rahoja lyödä kuparista. Lyöntimäärät olivat suuria sillä kuparia oli paljon saatavilla.1633 vahvistettiin kuparirahojen ja hopearahojen suhde 2:1 eli 1 hopeaäyri vastasi 2 kupariäyriä. 

1665 suhde muuttui 3:1. Rahasummissa oli maininta KM (kopparmynt) tai SM (silvermynt).

Suurikokoisia hopearahan kurssin mukaisia kupariäyrejä kutsuttiin lanteiksi (slant). Kuparinen Pienikokoinen kuparirahan kurssin mukainen kupariäyri oli nimeltään runstykki (rundstycke). Hinnat ilmoitettiin usein kuparirahassa vaikka maksu suoritettiin hopearahassa.

1644 alettiin lyödä plootuja (plåtmynt). Plooturahoja lyötiin eri kokoisia ja niiden nimellisarvo oli aina hopeassa. Pienimmät olivat ½ taaleria, suurin oli 10 taaleria. Koska taalerit olivat hankalia käyttää otti Stockholms Banco 1661 ensimmäiset setelirahat käyttöön. Ne olivat talletustodistuksia. Talletuksiin nähden liian suuri setelinanto johti pankin sulkemiseen 1668.

1701 Valtakunnan Säätyjen Pankki aloitti uudelleen setelien käytön. 1748 lähtien ruotsalaisiin seteleihin merkittiin nimellisarvo myös suomeksi.

Tukholman pankin 10 taalerin seteli vuodelta 1666.
Kuva linkitetty Wikipediasta.

1664 otettiin käyttöön karoliini (carolin), joka oli hopeinen markka-arvoinen raha. 

1606-24 karoliini oli 16 markan kultaraha, 1664 kaksi markkaa.

1 ruotsalainen taaleri eli 4 markkaa vastaavaksi nimellisarvoksi tuli korvaamaan taalerikaroliini (daler carolin).

1715-19 sodan aikana lyötiin hätärahoja, joissa nimellisarvo oli 1 taaleri hopearahassa. ne luvattiin lunastaa tähän summaan, mutta todellisuudessa lunastettiin noin puolella nimellisarvosta. 1718 lyötiin karoliineja arvoltaan ½ taaleria hopearahassa.

½ taaleria hopeassa vuodelta 1725.
Kuvattu Hämeen linnassa 2009.

Mitä maksaa?

Talonpojan piti maksaa vuosittain vero veroparseleina kruunulle ja kirkolle. Summa vahvistettiin vuosittain. Aihetta on käsitelty ansiokkaasti useissa väitöskirjoissa ja tutkimuksissa.

Hyvä kirja aiheesta on Suvianna Seppälän Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609. Painettuna kirjana saatavissa SKS Kirjat.

Palkka maksettiin enimmäkseen viljana, heinänä, voina tai kankaana. Tavaroiden kulloinenkin rahallinen arvo voidaan löytää veroluetteloista, kauppakirjoista tai perukirjoista.  

Hämeen linnan käsityöläisten ja palkollisten tilannetta on tutkinut Hanna Karti (pdf) kirjassaan Sotakoneen moottori vai kruunun kivireki? Hämeen linnan käsityöläiset ja palkolliset 25-vuotisen sodan aikana 1571-93. Kirjassa on mielenkiintoisen tutkimuksen lisäksi loistava viiteluettelo.

Virkamiehet saivat palkkansa osin veroparseleina ja osin rahana.

"Viipurin ratsuvouti sai vuonna 1583 palkkaa 15 taaleria. Palkka nousi 1590-luvulla 20 taaleriin, mutta laski vuonna 1608 12 taaleriin. Kirjurin palkka oli 6 penninkiä jokaiselta täysverolta eli alalta, johon saattoi kylvää n. kaksi puntaa viljaa, ja josta maksettiin veroa 20-40 markkaa. Lisäksi kirjuri sai kruunulta palkkaa (vuonna 1572, 80 markkaa). 1583 palkka oli 12 taalaria."

Mikko Huhtamiehen väitöskirja (pdf) "Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. 

Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648" antaa paljon tietoa sotilaiden palkkauksesta. Kirjassa sotilaiden palkkoja verrataan myös mm. renkien palkkoihin:

"Esimerkiksi Kokemäellä rengin vuosipalkka oli vuonna 1640 10 kuparitaaleria
kahdeksan äyriä; vuodelta 1641 mainitaan palkoiksi yhdeksän kuparitaaleria sekä 14 kt 28 äyriä. Vuonna 1645 renkipojan vuosipalkka oli Kokemäellä kuusi taaleria - se oli yhtä paljon kuin täysikasvuisen rengin muissa pitäjissä. Täysikasvuisen rengin vuosipalkka arvioitiin nimittäin Huittisissa vuonna 1647 seitsemäksi kuparitaaleriksi. Eurassa rengin palkka oli pienempi kuin Kokemäellä samoihin aikoihin, vuodelta 1640 on kaksi palkkatietoa - kuusi ja viisi kuparitaaleria. Ainakin edellä esitettyjen muutaman palkkatiedon perusteella Kokemäellä jouduttiin maksamaan rengeille korkeampia palkkoja kuin naapuripitäjissä."

"Vuonna 1623 Euran käräjillä mainitaan sotilaan palkkasumma, 24 kuparitaaleria, ja kolme vuotta myöhemmin on Ulvilasta maininta 30 taalerin palkkasummasta. Tutkimusalueella 30 kuparitaalaria oli 1620- ja 1630- luvuilla vakiintunut palkkasumma, sillä se esiintyy käräjätapauksissa suhteellisen usein. Se oli usein koko palkkasumma. Loimaan käräjillä käsiteltiin vuonna 1646 30 taalerin suuruista vuonna 1636 sovittua palkkaa."

Ja kuten arvata saattaa niin kysyntä ja tarjonta määrittelevät hintoja. Ja kirja on muutenkin hyvä kirja sotilaita tutkiville.

1700-luvulle siirryttäessä oli isoviha joka vähensi tarjolla olevia palkollisia.
Kirsi Ojala on kirjoittanut väitöskirjan Patriarkaalinen kaupunkiyhteisö ja palvelusväki - Turun piiat ja rengit vuosina 1722-1740 (pdf). Kirjassa kerrotaan piikojen ja renkien pestaamisesta ja palkkauksesta.

Ja sitten tuli Kustaa III ja hänen järjestämänsä rahauudistus vuonna 1776. Jatketaanpa siitä osassa 2.

Muutama hyvä aiheeseen liittyvä linkki:

Historismi.net sivuston käsitteitä
Suomen rahapajan sivut
Artikkeli Ulvilan kirkolta löytyneestä raha-aarteesta (Suomen numismaattinen yhdistys)

Taloushistorian professori Erkki Pihkalan jäähyväisluennosta 2002 muokattu kirjoitus keskiajan markasta setelieuroon (pdf) . Hän kertoo laajasti rahan historiasta.

Lisää kirjallisuutta:

Kauppinen, Ulla-Maija: Piiasta kotiapulaiseksi, kotiapulaisesta kotitaloustyöntekijäksi. Tampere 1986.Gadd, Pehr Adrian: Ylä-Satakunnan oloja 1700-luvun puolivälissä. Tampereen historiallinen seura 1946.

Läänintilit Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsenille