sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012

Raha Suomessa (1/2)

Tässä vuosien varrella kun on dokumentteja selaillut on aina miettinyt että onko jokin kallista vai halpaa. Entä miten onko tavallisella työtätekevällä ihmisellä ollut mahdollisuus hankkia jotain vai ei? Paljonko oli piian palkka vuodessa? Entä rengin? Jos perukirjassa sanotaan kirveen arvoksi 1 taaleri tai 1 rupla, oliko se kunnon kalu vai jo kehno sellainen? Kolikoista löytyy kyllä kuvia, uudemmille vanhoille rahoille löytyy arvoja nykyrahassa. Mutta saako selvää paljonko on paljon? Tätä yritän hahmottaa, ainakin itselleni.

Aikanaan ostin Tiima, tiu, tynnyri miten ennen mitattiin kirjan, jossa on monenlaisiista mitoista asiaa. Kirja oli  Turun maakuntamuseon näyttelyyn liittyvä kirja, josta on siis uudempikin painos olemassa. Rahasta kertova jaksoon kaipasin rinnalle lisäksi vaikka taulukkoa, jossa asiat olisivat lyhyesti ja ytimekkäästi esitettynä. Rustasin semmosen vihkooni joskus. Mutta sehän nyt on aina eri paikassa kuin minä, joten siispä aloin kirjoittamaan sitä talteen tänne. Ja tietysti laajensin samalla sitä. Hyvin vai huonosti, katsotaan... Netistä löytyy paljon tästä aiheesta, sillä raha on mielenkiintoinen ja tunteitakin herättävä asia.
Vaikka minun mielenkiintoni kohdistuukin enimmäkseen 1700-1900 -lukuihin niin kirjaanpa tähän vähän aikaisempaakin. Ainakin aluksi.

Keskiaika (ruotsalainen rahajärjestelmä) - 1776


1 markka (Mark)
Torniolaakson museon kokoelmassa
oleva brakteaatti eli yksipuolisesti lyöty penninki.
(Kuva linkitetty museon sivulta)

1 markka = 8 äyriä (öre)
1 äyri = 3 aurtua (örtug), myös äyrityinen
1 aurtua = 8 penninkiä (penning)
½ aurtua= 4 peninkiä (fyrk, kuusinainen)
½ penninkiä= ropo (skärv)

1 taaleri (daler)= 4 markkaa
(1604) 1 riikintaaleri (riksdaler) = 4 markkaa
(1521-1627) 16, 8, 4, 2 äyrin klippinkejä
1 dukaatti = n.  2 riikintaaleria
1 heittoraha (kastmynt) = n. 2 markkaa


  • 1 markka painoi 210g ja sen arvo oli sama hopeassa. Hopeapitoisuus pieneni kunnes v.1536 vain 8,23 g painosta oli hopeaa.
  • Markka ja äyri olivat aluksi vain laskuyksiköitä ja suurin painettu kolikko oli aurtua.
  • Aurtua jota sanotaan myös äyrityinen nimiseksi, alettiin lyömään 1360-luvulla. Puolen aurtuan eli 4 penningin kolikkoa alettiin lyömään 1400 -luvun loppupuolella. Tämän 4 penningin rahan nimi oli fyrk. Suomessa sitä sanottiin kuusinainen Suomessa lyödyn kolikon mukaisesti. 
  • Penninki oli ohut yksipuolisesti lyöty kolikko eli brakteaatti, jossa hopeaa oli n. 0,08-0,29 grammaa.
  • Klippinki oli neliskanttinen kolikko, jota lyötiin hopeasta, kullasta ja jonkin aikaa kuparista. Niitä käytettiin 1521-1627 välisenä aikana. 
  • Heittoraha oli kansalle jaettavaksi tarkoitettu kolikko, jolla oli nimellisarvo. Sitä ei painettu kolikkoon. 1654-1772 nimellisarvo oli kaksi markkaa.
Espoon kaupunginmuseossa oleva klippinki
eli leikattu hopearaha n. 1520-luvulta.
(Kuva linkitetty museon sivulta)
Kustaa Vaasa pisti liikkeelle isompia rahoja, motivaationa sota, mikäs muukaan. Käytössä oli enemmän hopeaa, joten isompia kolikoita otettiin käyttöön. Äyrejä alettiin lyömään v. 1522, markkoja 1536 ja ulkomaankauppaa varten taalereita (daler) 1534.

Ensimmäisiä kultakolikoita lyötti Erik XIV 1568. Niitä käytettiin ulkomaankaupassa ja lahjarahoina. 1654 kultarahayksiköksi vakiintui dukaatti.
1604 erotettiin erikseen ulkomaankaupan valuutaksi riikintaaleri (riksdaler).Se sisälsi hopeaa 25,5 g.

Kaksirahakanta 


1624 alettiin rahoja lyödä kuparista. Lyöntimäärät olivat suuria sillä kuparia oli paljon saatavilla.1633 vahvistettiin kuparirahojen ja hopearahojen suhde 2:1 eli 1 hopeaäyri vastasi 2 kupariäyriä. 
1665 suhde muuttui 3:1. Rahasummissa oli maininta KM (kopparmynt) tai SM (silvermynt).
Suurikokoisia hopearahan kurssin mukaisia kupariäyrejä kutsuttiin lanteiksi (slant). Kuparinen Pienikokoinen kuparirahan kurssin mukainen kupariäyri oli nimeltään runstykki (rundstycke). Hinnat ilmoitettiin usein kuparirahassa vaikka maksu suoritettiin hopearahassa.

1644 alettiin lyödä plootuja (plåtmynt). Plooturahoja lyötiin eri kokoisia ja niiden nimellisarvo oli aina hopeassa. Pienimmät olivat ½ taaleria, suurin oli 10 taaleria. Koska taalerit olivat hankalia käyttää otti Stockholms Banco 1661 ensimmäiset setelirahat käyttöön. Ne olivat talletustodistuksia. Talletuksiin nähden liian suuri setelinanto johti pankin sulkemiseen 1668.
1701 Valtakunnan Säätyjen Pankki aloitti uudelleen setelien käytön. 1748 lähtien ruotsalaisiin seteleihin merkittiin nimellisarvo myös suomeksi.
Tukholman pankin 10 taalerin seteli vuodelta 1666.
Kuva linkitetty Wikipediasta.

1664 otettiin käyttöön karoliini (carolin), joka oli hopeinen markka-arvoinen raha. 
1606-24 karoliini oli 16 markan kultaraha, 1664 kaksi markkaa.
1 ruotsalainen taaleri eli 4 markkaa vastaavaksi nimellisarvoksi tuli korvaamaan taalerikaroliini (daler carolin).
1715-19 sodan aikana lyötiin hätärahoja, joissa nimellisarvo oli 1 taaleri hopearahassa. ne luvattiin lunastaa tähän summaan, mutta todellisuudessa lunastettiin noin puolella nimellisarvosta. 1718 lyötiin karoliineja arvoltaan ½ taaleria hopearahassa.

½ taaleria hopeassa vuodelta 1725.
Kuvattu Hämeen linnassa 2009.

Mitä maksaa?

Talonpojan piti maksaa vuosittain vero veroparseleina kruunulle ja kirkolle. Summa vahvistettiin vuosittain. Aihetta on käsitelty ansiokkaasti useissa väitöskirjoissa ja tutkimuksissa.
Hyvä kirja aiheesta on Suvianna Seppälän Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609. Painettuna kirjana saatavissa SKS Kirjat.

Palkka maksettiin enimmäkseen viljana, heinänä, voina tai kankaana. Tavaroiden kulloinenkin rahallinen arvo voidaan löytää veroluetteloista, kauppakirjoista tai perukirjoista.  

Hämeen linnan käsityöläisten ja palkollisten tilannetta on tutkinut Hanna Karti (pdf) kirjassaan Sotakoneen moottori vai kruunun kivireki? Hämeen linnan käsityöläiset ja palkolliset 25-vuotisen sodan aikana 1571-93. Kirjassa on mielenkiintoisen tutkimuksen lisäksi loistava viiteluettelo.

Virkamiehet saivat palkkansa osin veroparseleina ja osin rahana.
"Viipurin ratsuvouti sai vuonna 1583 palkkaa 15 taaleria. Palkka nousi 1590-luvulla 20 taaleriin, mutta laski vuonna 1608 12 taaleriin. Kirjurin palkka oli 6 penninkiä jokaiselta täysverolta eli alalta, johon saattoi kylvää n. kaksi puntaa viljaa, ja josta maksettiin veroa 20-40 markkaa. Lisäksi kirjuri sai kruunulta palkkaa (vuonna 1572, 80 markkaa). 1583 palkka oli 12 taalaria."

Mikko Huhtamiehen väitöskirja (pdf) "Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. 
Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648" antaa paljon tietoa sotilaiden palkkauksesta. Kirjassa sotilaiden palkkoja verrataan myös mm. renkien palkkoihin:
"Esimerkiksi Kokemäellä rengin vuosipalkka oli vuonna 1640 10 kuparitaaleria
kahdeksan äyriä; vuodelta 1641 mainitaan palkoiksi yhdeksän kuparitaaleria sekä 14 kt 28 äyriä. Vuonna 1645 renkipojan vuosipalkka oli Kokemäellä kuusi taaleria - se oli yhtä paljon kuin täysikasvuisen rengin muissa pitäjissä. Täysikasvuisen rengin vuosipalkka arvioitiin nimittäin Huittisissa vuonna 1647 seitsemäksi kuparitaaleriksi. Eurassa rengin palkka oli pienempi kuin Kokemäellä samoihin aikoihin, vuodelta 1640 on kaksi palkkatietoa - kuusi ja viisi kuparitaaleria. Ainakin edellä esitettyjen muutaman palkkatiedon perusteella Kokemäellä jouduttiin maksamaan rengeille korkeampia palkkoja kuin naapuripitäjissä."
"Vuonna 1623 Euran käräjillä mainitaan sotilaan palkkasumma, 24 kuparitaaleria, ja kolme vuotta myöhemmin on Ulvilasta maininta 30 taalerin palkkasummasta. Tutkimusalueella 30 kuparitaalaria oli 1620- ja 1630- luvuilla vakiintunut palkkasumma, sillä se esiintyy käräjätapauksissa suhteellisen usein. Se oli usein koko palkkasumma. Loimaan käräjillä käsiteltiin vuonna 1646 30 taalerin suuruista vuonna 1636 sovittua palkkaa."
Ja kuten arvata saattaa niin kysyntä ja tarjonta määrittelevät hintoja. Ja kirja on muutenkin hyvä kirja sotilaita tutkiville.

1700-luvulle siirryttäessä oli isoviha joka vähensi tarjolla olevia palkollisia.
Kirsi Ojala on kirjoittanut väitöskirjan Patriarkaalinen kaupunkiyhteisö ja palvelusväki - Turun piiat ja rengit vuosina 1722-1740 (pdf). Kirjassa kerrotaan piikojen ja renkien pestaamisesta ja palkkauksesta.

Ja sitten tuli Kustaa III ja hänen järjestämänsä rahauudistus vuonna 1776. Jatketaanpa siitä osassa 2.


Muutama hyvä aiheeseen liittyvä linkki:

Taloushistorian professori Erkki Pihkalan jäähyväisluennosta 2002 muokattu kirjoitus keskiajan markasta setelieuroon (pdf) . Hän kertoo laajasti rahan historiasta.



Lisää kirjallisuutta:
Kauppinen, Ulla-Maija: Piiasta kotiapulaiseksi, kotiapulaisesta kotitaloustyöntekijäksi. Tampere 1986.Gadd, Pehr Adrian: Ylä-Satakunnan oloja 1700-luvun puolivälissä. Tampereen historiallinen seura 1946.

Läänintilit Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsenille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onpa kiva saada kommentteja! Saa kommentoida, antaa palautetta, ruusuja ja risuja.