Kansanrunousarkisto ja Antti Absalom Sato

Suomen Kirjallisuuden Seura on minulle tuttu seura kirjojen julkaisijana. Kirjahyllystämme löytyykin heidän kustantamiaan kirjoja vaikka kuinka. Mutta törmäsin hakiessani Kiikka-hakusanalla Sukututkijan loppuvuosi blogista isoisoisäni nimeen ja kansanrunousarkistoon. Häpeäkseni tunnustan että en ollut kyseisestä laitoksesta ennen kuullutkaan. Siispä Googlettamaan.

 "Kansanrunousarkisto on henkisen perinteen ja folkloristisen tutkimuksen keskusarkisto, joka erkani omaksi osastokseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa vuonna 1934. Arkisto tallentaa perinnettä, palvelee tutkijoita, laitoksia, tiedotusvälineitä ja asianharrastajia, osallistuu kansainvälisiin yhteishankkeisiin sekä tuottaa perinnejulkaisuja. Joensuussa on toiminut vuodesta 1981 Kansanrunousarkiston osastona Joensuun perinnearkisto.

Kansanrunousarkisto kerää perinne- ja muistitietoaineistoja eri menetelmin. Ohjattu keruutoiminta on nykyisin painottunut valtakunnallisten perinnekeruiden järjestämiseen. Arkisto ylläpitää aktiivisesti myös omaa vastaajaverkostoaan."

 Sivulta hakemaan yhteystiedot ja eikun soittamaan.

"Päivää. Mulla ei oo mitään muuta tietoja kuin että tälläisestä blogista löysin isoisoisän nimen ja haluaisin tietää olisiko minulla mahdollisuutta saada nähdä mitä tekstiä hänestä on tallennettu?"
Puhelimeen vastannut tutkija oli niin ystävällinen ja avulias että en tiennyt miten päin olisin ollut. Kerroin tiedot blogista ja omat yhteystietoni, johon sain vielä saman päivän aikana tutkimuslupahakemuksen ja tiedon paljonko materiaalia arkistosta löytyy. Allekirjoitettu lomake lähti heti seuraavana aamuna postissa takaisin. Kyseinen tutkija vielä vahvisti sähköpostilla hakemukseni perilletulon ja kertoi milloin hakemusta käsitellään. Joten eikun odottamaan postia.

Posti saapui eilen. 15 kpl A3 kopiota. Aloin lukemaan tekstiä, joka on kirjoituskoneella kirjoitettua selkeää tekstiä. Isoisoisää oli haastateltu hänen elämästään. Teksti oli kaunistelematon ja karu tarina torpparista joka yrittää saada perheelle ruokaa ja pärjätä elämässä. Asia oli suurimmalta osin tuttua, joitakin uusia tietoja sekä yksi täydellinen yllätys. Tekstiä oli, kuten arvasinkin. Emme taida kovin hiljaista sukua olla olleet...
Tekstin lopussa on hänen varoituksensa nuoremmalle polvelle:

"Älkäät te antako itseänne tälläiseen loppumattomaan "taksvärkki"-saunaan. Sillä se on ihmiselle ennen-aikainen työkyvyttömyys ja vaivalloinen elämä!"

 Haastattelu on tehty ilmeisesti 1917. Olisipa ollut mukava kuulla isoiosisän mielipide pari vuotta myöhemmin asioista. Ja mukavaa oli myös löytää tälläinen aarre sukututkimusharrastajalle.

Matti Mikonpoika Lindström

Matti oli Messukylän Takahuhdissa pitäjänräätälinä 1830-luvusta 1868 vuoteen asti. Tutustuin hänen räätälinuraansa käydessäni sukututkimuskurssia. Kurssin aikana opinkin monta mielenkiintoista asiaa käsityöläisten tutkimisesta. Ohessa löysin myös mielenkiintoisen palan sukuhistoriaa. Jotta Matti ei jää vain Sukujuttujen yhdeksi tietueeksi kirjoitin Matin tiedoista koosteen. Se on kuitenkin sen verran pitkä että tänne blogiin sen laittaminen ilman litterointien poistamista ei kannata. Siksipä vain liitän tähän linkin kyseiseen tiedostoon.

Matin dokumentteja hakiessani en löytänyt mestarikirjaa, joka olisi ollut hieno nähdä. Valitettavasti kaikkea ei aina saa. Käsityöläisiä tutkiessa kannattaa rinnalla pitää mielessä kulloinenkin laki joka käsityöläisiä koski. Ne selittävät usein miksi jotain on tehty niin kuin on tehty.

Ja kun kerran kuva kauniista dokumentista puuttuu, laitan tähän kuvan kauniista räätälien killan maljasta, joka oli Hämeen linnassa esillä vuonna 2009. Kyllä siitä on kelvannut poikien killassa ottaa neuvoa-antavaa.

Jonas Tunström

Jonas Tunströmin Tampereen matka rippikirjojen perusteella alkaa vuonna 1811, jolloin Jonas saapuu Tampereelle paperitehtaalle vaimonsa Catharinan (s. 8.5.1755)ja tyttärensä Marian (s. 8.6?.1795)kanssa. Jonas työskentelee kisällinä paperitehtaalla. Paperitehtaan omistaja oli tuohon aikaan Hatanpään kartanon herra L.G. Lefren ja hänen jälkeensä leski. J.C. Frenckell osti paperitehtaan 1832.

Vaimo Catharina kuoli keuhkotautiin jo huhtikuussa 1812. Jonas löysi uuden vaimon Messukylästä. Anna Stina Juhantytär oli jäänyt leskeksi pienen poikansa Heikki Heikinpojan (s. 22.10.1804) kanssa. Jonas ja Anna Stina vihittiin 27.12.1812. Anna Stina ja poika muuttivat Tampereelle kirjansa vasta 5.4.1813, mutta matka oli olematon sillä Anna Stina muutti Skyttälästä eli kosken toiselta puolelta Tampereen puolelle.

Oliko Anna Stina kotisin Kyttälästä? Kyttälän alasen talossa oli tytär Anna Stina s. 1779, joka siis syntymävuoden perusteella voisi olla. Varmuutta ei siis ole.

Jonas Thunström on Tampereen rippikirjojen perusteella syntynyt vuonna 1752. Vuosilukumerkintä on selkeä. Mutta saivartelijana kiinnitän huomioni varsinaisella rivillä olevaan lukuun, jota on korjailtu ja lopuksi sitten kirjoitettu yläpuolella olevalle riville. Catharina-vaimon syntymävuoden kanssa on myös kirjoitettu muutaman kerran vuosilukua, kunnes se on kirjoitettu uudelleen vanhan sotkun yläpuolelle.

Uusi rouva Anna Stina on kirjattu vainajan nimen yläpuolelle maininnalla ”utan bevis”, joka on sitten yliviivattu kun rouva viimein kirjansa muutti Tampereelle. Hienovaraista vihjailua papilta.

Tampereen tuomiokirkkoseurakunta , Rippikirja, 1808-1813, sivu 113.

Tytär Maria poistuu tältä sivulta, eikä minulla ole selvillä hänen mahdollinen jatkonsa.

Anna Stinan ja hänen ensimmäisen miehensä Heikki Mikonpojan poika Hekki muutti ensin Messukylään 1824, josta hän muutti 5.9.1827 Helsinkiin. Heikki on myös sukunimellä Thunström.

Jonaksen ja Anna Stinan ensimmäinen yhteinen lapsi Anna Caisa s. 30.1.1814 kuoli jo 12.6.1814. Toinen lapsi Johanna s. 1.6.1816, jolloin hänen yhtenä kumminaan mainitaan:”pig. Maria Tuhnström”. Johanna oli tehdastyöläisenä kuollessaan 21.7.1837. Hän oli vain 21-vuotias.

Nuorin lapsista Anna Caisa s. 14.2.1819 jatkoi sukua ja hänen elämästään voi kirjoittaa oman tarinan. Anna Caisa kuoli 1872 Tampereella. Hänen jälkeläisensä ovat asuneet Tampereella siitä saakkka yltäen jo 8. sukupolveen asti.

Jonas kuoli Tampereella 21.6.1819.

Lähteistä


Jonaksen aikaisemmista vaiheista sain taustatietoja Juhan suku -blogista. Tarkistettuani Tampereen tiedot olen aivan varma että kyseessä on sama Jonas. Luen tätä blogia säännöllisesti ja välillä myös vanhempia tekstejä. Yhdestä mielenkiintoisesta artikkelista bongasin tutun nimen, jolloin sydämeni syke nousi ainakin sadalla. Kirjoittajalla olikin paljon lisätietoja Jonaksesta, joiden perusteella olikin helppo tarkistaa nämä Tampereen tiedot. Nämä kaikki tiedot tullee jälkeläisille iloisena yllätyksenä.



Vaikka teksini usea viite on Hiskiin, on tietoja tallennettu myös rippikirjoista ja muista mikrofilmirullista jo ennen kuin näitä julkaistiin Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilla. Nyt onkin helppoa liittää vain linkki kuvaan. Joissakin kohdissa tekniikka helpottaa ihmisen elämää.

Henricus Jacobi Finno

Karkun seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luetteloa selatessani törmäsin pappilan inventaarioluetteloon. Se on päivättynä "17. Februarii Anno 1641". Inventaaarion on tehnyt Henricus Jacobi Finno.

Inventaarion alla on saman vuoden syksyltä ”6. octobris Anno 1641” kirkkoherran Henricus Arvidi (kirkkoherrana 1641-60) on kommentoinut inventaariota. Hän on astunut vasta virkaansa ja edeltäjä on ollut Matthei Matts.

Nimi ei ollut tuttu, mutta jo Googlen ensimmäinen hakutulos toi tietoa hänestä. http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=648. Biografissa ei ole mainintaa Karkusta, mutta Hämeenkyröstä ja Mouhijärvestä kyllä. Hän lienee tehnyt tarkastuksia myös muihin lähialueen seurakuntiin mutta harvoista tieto on säilynyt.

 

Inventaarion alla olevista kaikista sanoista en saa selvää mutta en myöskään aktiivisesti yrittänyt, sillä kumpikaan herroista ei ole sukua.