Sastamalan Wanhat talot 2018

Ensimmäiselle kierrokselle 2017 en päässyt, sillä olin lupautunut muualle. Mutta heti kun kuulin, että kierros järjestetään myös 2018, varasin päivän allakkaani isoilla kirjaimilla "Sastamalaan kierrokselle!".

Kun Katariina Pylsyn tekemä kirja kierroksesta valmistui, kävin hakemassa sen itselleni Pukstaavista. (Samalla kävin katsomassa Pekka Vuoren taidetta). Kirjasta oli helppo katsoa kohteet ja tehdä reittisuunnitelma. Samalla tajusin että kiinnostavia kohteita on paljon ja kaikkiin ei vain ehdi päivän aikana. Joten suunnitelmaan otin mukaan sellaisia kohteita joita ajattelin että jos tämän kerran vain pääsee niin sinne. Ja pari kohdetta jotka kiinnostivat muutenkin. Tein oman kartan Google karttoihin suunnistamisen helpottamiseksi, jonne laitoin näitä minua kiinnostavia kohteita. Näin heti että kaikkiin ei ehdi, joten rajausta piti tehdä. Listalla oli silti liikaa kohteita mutta päätimme mennä ihan fiiliksen mukaan.

Ensimmäiseksi menimme katsomaan kohdetta numero 14, Wanha-Harsun taloa ja isäntäparia. Olimme pihalla jo 10 minuuttia ennen alkua, mutta emme olleet edes ensimmäisiä. Ja valloittava isäntäpari tervehti ja kertoi talosta ja suvusta. Aitan seimikuvaelmasta olen nähnyt jo kuvia muiltakin, joten jätän sen väliin.

Isännälle kiitos sanottuamme jatkoimme seuraavaan kohteeseen.
Seuraavana oli numero 13 Simula. Taloa lähestyessä jo huomasimme että tämä kiinnosti useita ihmisiä. Autoja oli parkissa useita ja parkkipaikkakin oli jo lähes täynnä. Mutta talo oli niin hieno että leukani loksahtivat auki ja sulkeutuivat vasta kun sain hampaiden väliin herkullista kasvispiirakkaa ja kahvia. Paikalla oli myös luento 1918 tapahtumista alueella, mikä olisi ehkä kiinnostanutkin (paljon oli porukkaa kuuntelemassa) mutta jätin väliin ja keskityin iloisempiin asioihin. Kuten maisemaan... oih! Talon tapetit, lamput ja huonekalut alakerrassa olivat upeita ja sopivat taloon hienosti. Yläkerran moderni kylpytila ja elokuvatila olivat hauska kontrasti alakerran vanhalle tyylille. Ja silti ne sopivat hyvin yhteen. Isäntäpari oli esittelemässä taloa ja myös arkkitehti, joka kertoi remontista. Vau!

Täältä suunnistimme seuraavaan kohteeseen, joka oli numero 9, Mouhijärven Willankehruutehdas. Talon historiasta oli kertomassa pariskunta ja talon omistaja, vanhojen autojen harrastaja, Niilo Säntti esitteli autoja ja autoprojektejaan. Talossa olisi ollut tarjolla vohveleita, mieli teki mutta ei vielä jaksanut. Pitkä jono kertoi että olivat varmasti hyviä. Hienoja autoja oli muutama nähtävänä ja muutama alkutekijöissään oleva projekti myös.

Mouhijärveltä suunnistimme seuraavaksi kohti numero 4, Suodenniemen kotiseutumuseota, jossa olen pitkään halunnut käydä. Siellä oli hattunäyttely. Museon takana oli tuulimylly, jonne olisi ehkä notkeampi ihminen päässyt sisällekin (ovi oli meinaan raollaan) mutta sen verran korkealla että jätin urheilun väliin. Muuten olisin siellä varmaan vieläkin... Museolla oli alueen esineistöä mm koulun esineitä ja mielenkiintoinen postipyörä, sekä tekstiileitä. Esittelijät kertoivat tavaroista ja heitä olisi kuunnellut pidempäänkin. Museon vieressä on Suodenniemen kirkko. Myllyn takaa aukesi hieno maalaismaisema, jota huokailimme hetken.

Seuraavaksi siirryimme päivän toiseen Vau-kohteeseen. Numerolla 48 varustettuna oli Lähteenmäki. Paikalla oli pysäköinnin ohjaajat, hyvät tilat pysäköidä (sänkipellolle mahtui) ja väkeä kuin Vinkkilässä kissoja. Eikä ihme! Talo on umpipiha ja hyvin säilyneet vanhat rakennukset ja esineet kiinnostivat. Vieraskirjaan laitoimme nimet ja talon kierrettyämme katsoimme vieraskirjaa jossa oli monta sivua nimiä jo meidän jälkeemmekin, Upea talo! Hyvät esittelijät, herkulliset muurinpohjaletut joita paistettiin jonossa kuolaaville koko ajan. Talkkunan myyntiä oli myös ja toki piti kotiin ostaa tuliaisia (jotka taitaa kelvata vain mulle itselle...). Täällä olisi mennyt koko päiväkin. Kepeästi. Toivottavasti on myös ensi vuonna mukana jotta voi kiertää kaikki rakennukset paremmin. Kiitos Honkamäen pariskunnalle että olette säästäneet tämän kokonaisuuden!

Seuraavana kohteena oli numero 41 Keikyän kotiseutumuseo, jossa olivat pysäköinnin ohjaajat ja parkkipaikat lähellä. Paikassa olen ennenkin käynyt mutta oli mukava nähdä että siellä oli järjestetty esineitä. Taidemaalari Toivo Talan näyttely oli myös menossa ja hänellä olisi ollut 100-vuotis syntymäpäivä. Yritin katsoa missä ovat ruumispaarin päät, joita selvittelimme talvella, mutta en nähnyt niitä. Myöskään yläkertaan emme kiivenneet. Siellä olisi ollut rukkeja, kangaspuita, tapetteja ja muuta joita olen käynyt katsomassa muutama vuosi sitten. Ehkä olisi ollut jotain muutakin mutta tik tak -kello käy... Puuroa (luki että velliä) ja luomumaitoa söimme kierroksen aluksi ja sitä sulatellessa oli kiva katsella Keikyän historiaa.

Keikyästä siirryimme ripeästi Jaatsille, vaikka Tala siinä matkalla houkuttelikin. Ensi vuonna sitten sinnekin... Numero 24, Kulttuuritalo Jaatsi oli kaverilleni uusi paikka, joten kiersimme siellä olevan näyttelyn Tatuoidut taideteokset. Mielenkiintoinen näyttely, joka valitettavasti päättyi kierrospäivänä.

Jaatsilta pappilaan eli kohteeseen 25, Tyrvään Pappila. Talo on upeasti, hyvällä maulla sisustettu ja laitettu, piha on hieno ja paikka kaikenkaikkiaan mahtava. Talossa olimme ensi kertaa käymässä ja kyllä kannatti poiketa. Esittelijä kiersi talossa ja häneltä saattoi kysyä ja annoimme kehuja varmaan joka huoneen jälkeen. Ihana oli huomata kuinka Svanbergin, Kolarin ja Kökön kuvia oli talossa esillä. Eli talossa asuneet kirkkoherrat olivat saaneet myös paikkansa talon nykyisessä sisustuksessa. Yläkerrassa pyöri multimediaesitys talosta ja jäimme sitä katsomaan. Minua ihastutti tapa jolla esitys oli tehty. Hieno! Minulta loppuvat laatusanat kesken ja tuntuu että toistan vain itseäni, mutta kun sekin talo vain oli niin hieno. Huonekalut, tapetit, lamput, matot ja ylipäätään kokonaisuus oli maulla ja laadulla koottu. Niemiset ovat tehneet upean työn entisöidessään talon! Ja pakkohan minun oli käydä laiturilla ihailemassa maisemia... huokaus.

Lopuksi kävimme vielä Pukstaavissa (numero 27) ja tornihuvilassa (numero 28), sillä kaverini ei ole niissä käynyt. Juomista ja pikainen kierros Pukstaavin perusnäyttelyssä. Uutena (tai ainakaan en ole ennen huomannut) siellä oli koskettelukirjoja. Minulle tämä oli kesän kolmas käynti. Aina yhtä ihana on hiplata paperilaatuja joita seinällä on ja hiipiä kirjastonhoitajan ohi... Harmi kun junarata oli rikki vieläkin.

Tornihuvilassa on vielä Leikiten-näyttely, jossa esitellään aikanaan olleita, paikallisia leluverstaita. Näyttelyn olen kiertänyt muutaman kerran. Kesällä ostin myös itselleni muistoksi lentokoneet jotka vielä odottavat paikkaansa. Kuvat ovat aikaisemmalta kierrokselta sillä nyt kiersimme nopeasti sillä kello oli jo yli kuuden. Kiitos kun saimme kiertää kuitenkin. Kaveri varmasti menee sinne uudelleen. Noh, minä ravaan siellä aina kun mahdollista.

Lisää muiden ottamia kuvia löytyy mm Instagramista tägillä #Sastamalanvanhattalot.

Seuraavan kerran tapahtuma on sunnuntaina 18.8.2019. Tapahtumalla on Facebook-sivut, joissa tänään on jo tapahtumasta kiinnostuneita 661 henkilöä. Myös internet-sivut löytyvät. Jos tapahtuma kiinnostaa, kannattaa sivuja seurata.

Ensi vuotta varten suunnittelen käyntejä muutamaan taloon ja mielellään yhdellä alueella. Niin ehtii parhaiten ja rauhallisesti käydä haluamissa kohteissa. Monta kohdetta jäi näkemättä joissa olisi halunnut käydä, mutta aika ei riittänyt. Ensi vuonna sitten.

Tapahtuma oli kaikenkaikkiaan hienosti järjestetty ja talojen omistajille haluan esittää isot kiitokset kun avasitte ovenne meille uteliaille. Ihana päivä!