Tyrvään hautausmaan julkkikset - Lilius

Tyrvään kirkon hautausmaalla on kirkkoherra Carl Efraim Liliuksen perhehauta. Hauta sijaitsee kirkon ja sankarihautojen lähellä. Käydessäni siellä oli haudalla olevat kukat erittäin runsaina ja kauniina, joten osa kivestä jäi kasvuston taakse piiloon. Onneksi hautakivien kuvaaminen on myös muiden harrastus, joten sain luvan käyttää paria Sari Ahosen kuvaa.

Carl Efraim syntyi 5.11.1803 Orivedellä komissiomaanmittari Natanael Andersinpoika Liliuksen toisessa avioliitossa Maria Elisabeth Gåhlrosin kanssa. Hänellä oli useita sisaruksia ja sisaruspuolia.

Karl Efraim sai ylioppilaan paperit 1824. Hänestä tuli filosofian maisteri 21.6.1832. Opettajan töitä hän sai Haminan kadettikoulusta virkaa tekevänä matematiikan opettajana 1833, joka vakinaistettiin 1838. Karl Efraim vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 18.6.1851. Ja kun Tyrväälle haettiin uutta kirkkoherraa edellisen kirkkoherra Herman Hellénin lähti Ulvilaan, haki Lilius paikkaa. Liliuksen vastaehdokkaina olivat (ilmeisesti Pöytyän) kirkkoherra Almberg ja (ilmeisesti Ikaalisten) kirkkoherra Hällfors. Lilius valittiin erittäin suurella enemmistöllä kirkoherraksi. Hän sai viran Tyrvään kirkkoherrana 1853.

Karl Efraim Lilius oli naimisissa kahdesti. Emimmäinen vaimo oli Pirkkalan kirkkoherra Samuel Samuelsson Bohmin tytär Katarina Vilhelmina Bohm (s. 15.3.1813 Pirkkala, k. 13.10.1839 Hamina). Heidät vihittiin avioliittoon 31.12.1838 Haminassa. Katarina kuoli pian synnytyksen jälkeen.

Tästä ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Karl Fredrik Samuel Lilius (s. 30.8.1839 Hamina, k. 3.3.1906 Turku). Hän oli lakimies ja Turun kaupungin oikeuspormestari. Karl Fredrik Liliuksen ensimmäisestä avioliitosta Gabriela Lovisa Krogiuksen (s. 8.8.1842 Viipuri, k. 29.1.1878 Turku) kanssa syntynyt poika Hugo Fredrik Lilius (s. 16.8.1876, k. 10.6.1934) oli dipl. insinööri ja toimitusjohtaja. Viime mainitun poikia avioliitossa Hilda Engströmin (s. 24.4.1882, k. 18.1.1945 Helsinki) kanssa olivat lakimies ja tuomiokunnan tuomari  Lars-Henrik Lilius (s. 21.2.1908 Helsinki, k. 11.5.1997 Helsinki) sekä kapteeni ja vakuutusjohtaja Erik Gabriel Lilius (1913-1987). 

Karl Fredrik Samuelin toinen vaimo oli Olga Gustava Nystedt (s. 19.2.1846 Turku, k. 31.3.1911). heillä oli lapsia Karl Åke (s. 27.1.1880 Turku, k. 1953), Hjalmar Reinhol (s. 14.1.1881 Helsinki, k. 28.2.1953 Helsinki), Ella Sofia Matilda (s. 27.11.1882, k. 1949) ja Armas August (s. 13.3.1884, k. 1948).

Carl Efraim Lilius
Geneanetista linkitetty.

Karl Efraim Liliuksen toinen vaimo oli Haminan kadettikoulun opettajan ja pastorin, sekä myöhemmin Finnströmin kirkkoherran Frans Petter von Knorringin tytär Matilda Helena von Knorring (s. 18.1.1824 Hamina, k. 17.6.1903 Helsinki). Heidät vihittiin 23.3.1852 Finströmin seurakunnassa, Ahvenanmaalla. He muuttivat 21.12.1853 Tyrväälle pappilaan.

Heille syntyivät lapset
Frans Gustaf Hjalmar (s. 17.2.1853 Hamina, k. 5.8.1853),
Helena Elisabeth Wilhelmina (s. 28.4.1854 Tyrvää, 29.11.1868 Tyrvää),
Hjalmar Efraim Ferdinand (7.10.1855 Tyrvää, k. 14.6.1856 Tyrvää),
August Casimir (s. 12.6.1857 Tyrvää, k. 13.10.1861 Tyrvää),
Hjalmar Philip (s. 18.11.1858 Tyrvää, k. 15.6.1918 Tampere),
Frans Hugo (s. 10.4.1860 Tyrvää, k. 29.12.1936 Helsinki),
Arvid Ferdinand 13.7.1861 Tyrvää, k. 8.2.1926 Helsinki),
Karl August Casimir (s. 30.4.1863 Tyrvää, k. 8.1.1936),
Ebba Karolina Matilda (s. 21.2.1865, k. 23.5.1927) ja
Agnes Johanna Augusta (s. 16.10.1866 Tyrvää, k. 13.3.1938).

Frans Hugo Lilius
Geneanetista linkitetty.

Frans Hugo Lilius oli lakimies, joka toimi viimeksi Turun hovioikeuden presidenttinä. Hän oli säätyvaltiopäivillä 1904-1905 porvarissäädyn jäsen ja puheenjohtaja sekä Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja vuonna 1910. Hän oli kahdesti avioliitossa, ensin Karin Maria Munck af Fulkilan (s. 24.9.1863 Turku, k. 12.1.1942 Helsinki) ja sitten Hilma Eva Augusta Björksténin (1873-1943) kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyneellä toimitusjohtaja Rolf Hugo Liliuksella (s. 16.2.1895 Turku, k. 24.2.1975 Helsinki) oli ensimmäisestä avioliitostaan Edith Susanna Tossavaisen (1906-0.12.1983) kanssa poika Kaj Rainer Lilius (s. 1933), joka on ollut Teknillisen korkeakoulun materiaalin valmistustekniikan professori. Frans Hugo Liliuksen toisesta avioliitosta syntynyt poika Hugo Olavi (s. 7.11.1914 Turku, k.27.6.2000 Helsinki) otti vuonna 1935 nimen Linnus. Hän oli Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa ja kirjoitti muutamia poikien seikkailukirjoja.

Arvid Ferdinand Lilius
Geneanetista linkitetty.

Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon matematiikan opettaja ja rehtori Arvid Ferdinand Lilius oli naimisissa serkkunsa  Mathilda Charlotta Liliuksen (s. 3.3.1856, k. 26.5.1941) kanssa, jonka vanhemmat olivat August Magnus Lilius ja Karolina Charlotta Stark. Heidän poikansa oli pankinjohtaja Harry Lilius (s. 3.11.1890, k. 23.11.1968), jolla oli puolisonsa Märta Rundbergin (5.6.1891, k. 15.2.1980) kanssa pojat valtiot. lisensiaatti, Ruotsalaisen kansanpuolueen pitkäaikainen puoluesihteeri ja STK:n osastopäällikkö Patrik Johan Arvid Lilius (s. 1.3.1920, k. 7.10.1999) ja dipl. insinööri, toimitusjohtaja Henrik August Kasimir Lilius (s. 1921).
Arvid Ferdinandin muut lapset olivat Arvid (s. 26.9.1884, k. 30.3.1919), Nils (s. 29.1.1887, k. 6.6.1888), Hakon (s. 20.8.1893, k. 13.7.1973) sekä Heidi Maria Matilda (s.28.1.1896, k. 6.9.1981).


Patrik Johan Arvid Liliuksen ja Britt-Inger Kullbergin poika, dipl. ekonomi Percy Henrik Mikael Lilius (s. 1949) oli Fortum Oy:n toimitusjohtaja vuosina 2000-2009.

Karl August Kasimir Lilius
Geneanetista linkitetty.

Karl August Kasimir Lilius oli aluksi upseeri ja sittemmin pankinjohtaja. Hän oli avioliitossa Ellen Marianne Wikströmin kanssa. Tämän avioparin poika Carl-Gustaf Henrik Casimir Lilius (14.7.1928-14.12.1998) oli tuottelias taiteilija ja kirjailija sekä kulttuuriosallistuja. Hän oli avioliitossa taiteilija, kirjailija ja kriitikko Irmelin Sandman-Liliuksen kanssa. Carl-Gustaf Liliuksen taidemuseo sijaitsee Hangossa. Liliuksen tekemiä julkisia taideteoksia on esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa. Svenska litteratursällskapetin pihalla on Linnunsiipinen nainen -sarjaan kuuluva veistos Cordula 1960-luvulta. Siivekkään naishahmon lähtökohtana oli taiteilijan vaimo Irmelin Sandman Lilius. Lenore-niminen versio teoksesta on Hangossa Jussi Lundmarkin puistossa.

Carl Efraimin aikana valmistui uusi kirkko Vammaskosken rannalle. Sen projektin loppuunsaattaminen oli iso urakka. Ensimmäisenä adventtina 1855 vihitty kirkko on edelleen hieno rakennus. Kotina perheellä oli nykyinen vanha pappila.
Carl Efraimin kirkkoherran ura Tyrväällä jäi kovin lyhyeksi sillä hän menehtyi keuhkotautiin 10.10.1867. Leski Matilda muutti lastensa kanssa 1871 Hämeenlinnaan, josta he muuttivat Helsinkiin 1878. Matilda kuoli Helsingissä 17.6.1903 rintasyöpään. Hänet haudattiin Tyrväälle miehensä viereen.

Presten, Fil Mag
Carl Efraim Lilius
5.11.1803 - 10.10.1867
hans maka
Mathilda Helena os Knorring
18.1.1824 - 17.6.1903

Hovrättspresidenten
Hugo Lilius
10.4.1860 - 29.12.1936

Hjalmar
7.10.1855 - 14.6.1856

Mimmi
23.6.1854-27.11.1868

Lini
21.2.1865 - 23.5.1927

Hjalmar
17.2.1853 - 5.8.1853

Casimir
 12.6.1857 - 13.10.1861

 Hanna
 15.10.1866 - 13.3.1938

Lähteet:

Valokuvattu Tyrvään kirkon hautausmaalla 2013.
Arno Forsiuksen kotisivuilla on Liliuksen suvun vaiheita laajemmin.

Carl Efraim Lilius ylioppilasmatrikkelissa

Hugo Liliuksen tiedot eduskunnan sivuilla
Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852
Haminan kadettikoulun seurakunnan arkisto

Tyrvään seurakunnan arkisto
Helsingin kaupungin seurakunnan arkisto
Pirkkalan seurakunnan arkisto

Turussa tutkittua 2015

Talviloman lähestyessä tein suunnitelmia etelän lomamatkan varalle. Eli suunnittelin matkaa Turun maakunta-arkistoon. Ensin soitto arkistoon, josta varmistin sijani majatalossa eli pöytä, jossa saa rauhassa olla koko päivä ja kuvata halutessani. Sitten varamaan materiaalia Astian kautta. Seuraavaksi selvitin kotona että miten se on mahdotonta ehtiä yhden päivän aikana arkistoon ja katsomaan tyttökuningas -näyttelyä linnaan, joten ainoa ratkaisu olisi olla Turussa kaksi päivää. Tuo tamperelainen mieheni laittoi heti jarrun että hän ei ainakaan lähde niin pitkäksi aikaa Turkuun, joten ilmoitin lähteväni yksin. Joten eikun hotellihuoneen varaaminen, joka sekin onnistui nappiin. Vielä kun Onnibussi kuljetti eurolla minut, oli kaikki valmiina.

Hämeenlinnan sukututkimusseuran vuosikokouksen jälkeen arkistolaitoksen ylitarkastaja, sukututkimusseuran puheenjohtaja Mervi Lampi kertoi arkistolaitoksen aineistoista joista Tuomiokapitulin aineisto herätti kiinnostukseni. Toinen mitä halusin katsoa oli holhouskirjat.

Holhouskirjoissa näkyi mm. isoisoisäni kuoltua kuinka mummoni ja hänen sisaruksensa holhoojaksi määrättiin "äiti ilman määräystä". Löysin samalla myös isoisoäidin veljen perheen, jotka olivat uudella sukunimellä. Veli ja vaimonsa olivat kuolleet ja lapset annettiin veljen Jaakko (Emanuel) Jokilammen holhottavaksi. Jos olisi ollut enemmän aikaa käytettävänäni olisin pystynyt täydentämään tietokantaani runsaasti tuoreemmilla tiedoilla, mutta pitäydyin tarkistamaan vain muutaman sukulaisen tiedot. Mitään yllätyksiä ei tullut vastaan. Monta kertaa mainittiin kuinka mies on Amerikassa ja vaimo kuollut, joten kuka määrättiin lasten holhoajaksi. Tai kuinka henkilö on Amerikassa ja nyt kiinteä ja irtain omaisuus myydään ja kuka huolehtii omaisuuden myynnistä. Sekin oli mielenkiintoista.

Seuraavana selasin Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin Avio- ja kihlauserohakemuksia kolmelta eri ajanjaksolta. Paperit olivat kunnan mukaan järjestyksessä. Avioeroista oli mainittuna eron syy, mitä oli tapahtunut, mitä oli tuomittu ja kuinka nyt anottiin tuomiokapitulista erokirjaa. Vuoden 1930-35 kirjasta luin yhtä tapausta, jossa mies oli tehnyt huorin piian kanssa. Miehelle langetettiin kolme kuukautta vankeutta, sakkoja joka oli kuitenkin alennettu kahteen kuukauteen vankeutta. Piialle annettiin myös vankeutta ja sakkoja. Avioparilla ei ollut lapsia. Ero oli myönnetty, sillä huorin tehnyt pariskunta oli mennyt naimisiin myöhemmin ja he saivat yhteisen lapsen. Petetty vaimo meni naimisiin myöhemmin uudelleen myös. Näitä tarinoita oli vaikka kuinka monta.

Kolmas aineisto jota selasin oli Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin emäseurakunnittain ja seurakunnittain järjestetyt asiakirjat, joista tilasin Tyrvään emäseurakunta, Kiikka, Kiikoinen -koteloita ajalta 1828-1870 ja 1896 - 1908.  Tähän ajoittuu uuden kirkon rakentaminen, uusi pappila ja Kiikoisten oman kappelin saaminen. Näkyi olevan myös Sammaljoen asukkaiden anominen oman saarnahuoneen saamiseksi. Kaikkea en kertakaikkiaan jaksanut kuvata. Luotan siihen että nämä digitoidaan lähivuosina.

Kotelossa oli mm. pappien ja kirkkoherran vaalien dokumentteja, joissa näkyi vaaliliput (yhteen  sinetin kanssa sidottuina), joissa oli äänikelpoisen isännän valinta, allekirjoitus (nimi ja puumerkki) sekä kaksi todistajaa allekirjoituksien kera. Lipukkeet on numeroitu.

Äänestyslipuke nro 4 Fredrika Pfaler Hauniasta. Sinettikin...

Kuvasin 1830 käydyn pitäjänapulaisen vaalien vaalilipukkeet. Ihan mielenkiinnosta. Sivut oli langalla yhdessä joten varovasti yritin kuvata lappusia. Herraseurassa oli pari rouvaakin. Antamassa siis talonsa puolesta äänensä. Fredrika von Pfaler (omaa sukua Wegelius) on ääntään antaessaan ilman todistajia mutta ilmeisesti hieno sinetti riitti. Äänestyslippuja on yhteensä 42. Vaikka suurin osa on äänestänyt Kakskerran saarnaajaa Johan Fredrik Fleegeä on Ikaalisten pitäjänapulainen Henric Salonius saanut enemmän ääniä, jotka annettiin manttaalien mukaan. Mukana on seitsemän sivuinen selostus vaalista, ehdokkaista, selitetty miksi jostain taloista ei ollut äänestetty tai miksi oli emäntä antanut äänen (kun isäntä oli kuollut), jonkun talonomistajan puolesta oli holhooja (förmyndare) äänestänyt (nimi mainittu), yhteenveto äänistä ja joka vahvistettiin vaalien toimittajan (valförrättare) Karkun pitäjänapulaisen Berndt Ferdinand Sneckin ja kirkkoväärtien allekirjoituksella.

Vaalit olivat lokakuussa 1830, marraskuussa vahvistettiin vaalien tulos ja tarkistettiin äänien eli manttaalien määrät loppukuusta. Seuraava kirje oli marraskuusta 1831, jossa kerrotaan pitäjänapulaisen Saloniuksen virkaan asettamisesta ja ketkä ovat olleet toimitusta suorittamassa. Lisäksi mainitaan että pitäjän apulaisella ei ole virka-asuntoa (Och såsom Sockne Adjuncten härstädes intet Boställe hafver...) eikä inventaariota tarvitse nyt suorittaa edellisen kuolleen pitäjänapulaisen jälkeen.

Yksi mielenkiintoinen oli suntion avoimeen virkaan lähetetyt hakemukset, joita oli paljon. En lopulta kuvannut niitä, osin siksi että ne oli narulla kiinni sinetöitynä toisiinsa. Hakemukset oli osa ruotsiksi osa suomeksi, osa oli selkeästi tavallisten työmiesten hakemuksia ja osa oli sitten koulutettua väkeä. Hakemusten ja osaamisen taso paljon vaihdellen.Ilmoitus oli ollut lehdissä, joten hakemuksia oli kaukaakin.

Kotelosta löytyy kirjeitä joissa kerrotaan kuolemantapauksista. Ajattelin että on ilmoitettu papit ja muut työntekijät, sehän on selvä, mutta oli myös kirje, jossa kerrotaan "i afleende å Enke spannemålens fördelning anmäla, det Enke Fru Kyrkoherdskan Hedvig Helena Sundelius född Wirzenius i Tyrvis aflid den 13. December 1832."

Sammaljoen kirkon valmistuttua anottiin kirkon vihkimistä. Kirjeen on allekirjoittaneet Matts Henricsson Kuutti ja Thomas Henricsson Höyly. Tätä seuraakin sitten kirkon katselmuksesta selvitys. Samalla kerrotaan minkälainen kirkko on, mitat ja jopa ikkunoiden määrä on kirjattu. Mukana on myös senaatille lähetetty selvitys pyynnöstä saada oma pappi Sammaljoelle. Mahdollisen papin palkka on mainittuna myös.

1836 rovastin tarkastuksesta Tyrväällä on pöytäkirja. Siinä käytiin läpi kirkonmenot, lasten opetus, lukutaitoa ja pitäjän oloja. Antaa ihan hyvän yleiskuvan. Seuraavana on inventaario kirkosta ja kirkkomaasta ja kaikista esineistä. Sivuja riittää, joten niistä ehkä toisella kertaa. Tässä herkkupala:

Psalterium on mainittu. Nyt tämä kyseinen kirja on
nähtävänä Pukstaavissa.

Sitten tietenkin löytyy Kiikan kirkon ja kappeliseurakunnan inventaario. 1838 on kirjattu Kiikoisten kylät ja talolliset ja paljollako viljaa he osallistuvat kappelin apulaisen palkkaan. Esim. Isäntä Anders YliKiikoinen 12 kappaa ruista, kun torppari Thomas Marjamäki 6 kappaa ruista, 2 kappaa ohraa, 2 kappaa kauraa sekä 20 leiviskää heinää.

Uuden kirkon rakentamisesta Vammaskosken rannalle oli vaikka mitä dokumentteja. 30.9.1838 on pidetty kokousta ja pohdittu uuden kirkon rakentamista. Sitä seuraa katselmuksia, kokouksia ja sopimusten listaamista, sellaista raportointia ylemmälle taholle. Mielenkiintoisia dokumentteja joita pitää katsoa tarkemmin.

1845 on kirjattu Sammaljoen talot ja paljonko he maksavat papin palkkaa. Koko palkka maksettiin rukiissa ja kunkin talon kappamäärät on listattuna.

Pariskunta on pyytänyt kirkkoherralta erokirjaa, josta asiasta kirkkoherra kirjoittaa tuomiokapituliin. Kiikoisten kirkon inventaario pidettiin 1853. Anomus uudesta pitäjänapulaisesta, joka on suomeksi.
Kirkon tavaraluettelo 1907 piispantarkastusta varten oli mielenkiintoinen sillä siinä oli mainittuna sekä uusi että vanha kirkko.

1906 myös kirkon virkamiehet suomensivat nimiä. Kiikan lukkari Juho Kustaa Teodor Ludvig Rosenqvist ilmoitti nimekseen Juho Kustaa Feodor Ludvik Oksa 11.6.1906. Kiikan kappalainen Oskar Daniel Brander ilmoitti olevansa Oskar Daniel Paloheimo 17.5.1906. Tyrvään kirkkoherran apulainen Sven Abiel Heikel ilmoitti 1.9.1906 nimekseen Veli Abiel Heikinheimo.

Muolan v.t. kirkkoherra J. Huhkanen oli ilmoittanut Tyrvään kirkkoherra Johannes Bäckille että "Tuonoin saapui Pietarissa olevalta Suomen Passivirastolta täkäläiseen kirkkoherrankansliaan ilmoitus siitä, että muuan sorvarin sälli Heikki Koivunen synt. v. 1864, oli kuollut mainitussa kaupungissa 4 pnä tammikuuta 1895 sekä että hänelle oli joulukuun 11 pnä 1890 syntynyt poika Rudolf Sefanias." Tämä juttu jatkuu, mutta siitä lisää myöhemmin.

Mikä tässä nyt sitten oli niin mielenkiintoista? Puumerkit, nimmarit, vaaliprotokolla ja ketä muita ehdokkaita on ollut. Jos esi-isissä on pappeja tai muita kirkon työntekijöitä, kannattaa ehdottomasti katsoa tätä aineistoa. Talollisten puumerkit tai allekirjoitukset ovat myös mielenkiintoisia. Myös inventaarioissa mainitut seurakunnan olot oli mielenkiintoista luettavaa.

Ampumatapaus

Seurakuntien kuolleiden luettelossa lukee vainajan nimen perässä kuolin syy. Jos ei tiedetty mihin kuoli niin syy oli tuntematon, "okänd sj." Joskus törmää tapaturmaisesti kuolleeseen henkilöön kuten tässä David Järvisen tapauksessa. Kuolleiden luettelossa lukee "pyssyn lauk. tapaturma."
David eli Taavetti oli perustanut perheen Matildan kanssa, mutta Matilda kuoli keuhkotautiin jo 29-vuotiaana. Taavetti jäi kolmen pienen pojan kanssa leskeksi. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin hän meni vihille Fanny Karolinan kanssa ja he saivat kaksi lasta. Vanhin lapsista, tytär kuoli jo imeväisenä. Nuorin lapsista Arno syntyi 9.5.1905. Taavetti työskenteli Karkun Palvialan sahalla työmiehenä.

Tuli syksy ja sian teurastuksen aika. Pitihän sitä joulukinkku suolaan panna ja muutenkin hankkia ruokaa perheelle. Lapsuudenkodin naapurin miehen kanssa rupesivat hommiin. Ensin teurastettiin Järvisen sika ja sitten mentiin teurastamaan Äijälälle sikaa. Tapahtui vahingonlaukaus, joka osui Taavettia jalkaan ja katkaisi valtimon. Vaikka olisi ollut nykyaikaiset Medi-helit, tokkopa hän olisi siitä selvinnyt. Joten suureksi suruksi häntä jäivät kaipaamaan kolme täysin orvoiksi jäänyttä pientä poikaa, joista nuorin oli vähän alle viisi vuotias, sekä leski ja hänen poikansa, joka oli vasta puoli vuotias. Näin suureen tragediaan päättyi Taavetin elämä ja aiheutti suuren surun pienille lapsille.
Leski meni pari vuotta myöhemmin uudelleen naimisiin Koskelon Antonin kanssa. He saivat lisää lapsia ja maailma soljui eteenpäin.

Tapauksesta uutisoi Tyrvään Sanomat 20.10.1905:

"Torppari T. Järvinen ja palstatilallinen R. Äijälä Wihattulan kylästä oliwat tänään wiikko sitten teurastamassa sikoja, jotka saatettiin hengeltä ampumalla. T. Järvisen sika oli jo teurastettu, ja miehet oliwat menossa R. Äijälän asunnolle ampumaan hänen sikaansa. Waan silloin laukesi R. Äijälän pyssy wahingossa ennen aikaa, ja luoti meni T. Järvisen reiteen. Waikka lääkärin apua käytettiin, seurasi kuitenkin kuolema. Waltimosuoni kuuluu wahingoittuneen, ja kowa werrenwuoto olleen kuoleman syynä."

Tyrvään Puutarhayhdistyksestä ja jäsenistä

Tyrvään Puutarhayhdistys toimi erittäin aktiivisesti eilaisten viljelyskasvien leviämiseksi käyttöön. Se perustettiin helmikuussa 1887. Sen kauniina ajatuksena oli sekä kaunistaa kuntaa että tukea koulua, joka opettaa puutarhaoppilaita kasvattamaan vihanneksia, kukkia, puita, pensaita, sekä tekemään kukkavihkoja. He myös järjestivät puutarhakasvien näyttelyitä.
1.2.1896 oli Tyrvään Sanomissa yhdistyksen kokouskutsu:

Ilmoitus
Lauantaina tämän helmikuun 29 p. kello 12 päiwällä pitää "Tyrwään Puutarhayhdistys" warsinaisen talwikokouksensa ynnä Siemennäyttelyn kirkonkylän kansakoululla.
Muiden tärkeäin kysymysten ohessa ehdottaa Toimikunta keskusteltawaksi nykyjään päiwän polttawaksi kysymykseksi tullutta
Sokerijuurikkaan wiljelemisestä,
ynnä
Rehumaissin wiljelemisestä.
Yhdistys toiwoo mainitussa tilaisuudessa saawansa paljon uusia jäseniä. Kaikki, jotka silloin saapuwat kokoukseen ja kirjoituttawat itsensä yhdistyksen jäseniksi saawat ilmaiseksi keskenänsä jakaa seitsemänsataa (700) noita arwokkaaksi puulajiksi tunnettuja
Siperian Lehtikuusia.
Jäsenmaksu on ainoastaan yksi markka.
Huom.! Kahwia ilmaiseksi.
Tyrwään Puutarha-yhdistyksen Toimikunta.

Tyrvään Sanomissa kesäkuussa 1900 yhdistys kehoitti ihmisiä käyttämään puistoa:

Yleisöä pyydetään hywäksensä käyttämään Tyrwään Puutarha-yhdistyksen puistoa käymällä siellä nauttimassa luonnon suloisuutta. Ruohokentille ei saa mennä waan onhan siellä suuria sannoitettuja käytäwiä, joilla sopii käyskennellä, ja joitakuita istumasijojakin. Puiston yhdeydessä olewalle kauniille kuusi- ja lehtipuita kaswawalle mäelle on myös wapaa pääsy. Siellä sopii wapaasti istua ruohossa missä haluttaa ja waikkapa ottaa wirwokkeita, niinkuin kahwia ja muuta, joka ei sisällä alkohoolia, mukanaan. Maantieltäpäin on siellä siksi paljon kaswawia puita, että ei sinne sowi nähdä waan saa siellä olla wapaudessa.
Terwe tuloa Tyrwään Puutarha Yhdistyksen puistoon! Sitä toiwottawat puiston perustajat ja sille warojansa uhranneet.

Että kahvia saa nauttia mutta ei alkomahoolia. Olisiko ollut mukana samaa väkeä kuin raittiusseurassa? Näitä Puutarhayhdistyksen ilmoituksia ja kokouskutsuja lukiessani Tyrvään Sanomista olen miettinyt ketkä kaikki mahtoivat yhdistykseen kuulua ja olikohan siellä tavallisia työmiehiä ja -naisia laisinkaan? Noh siihen kysymykseen vastasi Tyrvään Sanomat 1907:

Yhdistyksen toimesta ja sen waroilla on perustettu puisto, jonka maa-alan Tyrwään kunta on ikuisiksi ajoiksi lahjoittanut Puutarha-Yhdistykselle sillä ehdolla, että se kunnollisesti puistona hoidetaan. Se on kaikkien seurakuntalaisten käytettäwänä lepo- ja huwipaikkana.
Siinä kaswaa nykyjään seitsemättäkymmentä kuusta, joista toinen puoli on tawallisia Suomalaisia kuusia ja toinen puoli Siperialaisia Pihtakuusia. Wiimemainituissa on pitemmät ja pehmeämmät neulaset kuin Suomalaisissa kuusissa, eikä ne kuitenkaan warise talweksi niinkuin lehtikuusen neulaset.
Puistossa kaswaa wielä 10 waahteraa, 2 jalawaa 1 saarni, 3 lehmusta eli niinipuuta, 1 lehtikuusi (Larix Europeana), 2 piilipuuta, joissa on hopeankarvaiset lehdet (Salix argentaea), 2 komeata tammea ja kaksi pensasryhmää, joissa on seljapensaita ja Siperialaisia hernepuita.
Tämä puisto perustettiin w. 1892, siis wiisitoista wuotta sitten. Sen perustaminen, siinä olewat kaswit ja aitaus, ynnä wuotuiset hoitokustannukset owat tulleet Yhdistykselle maksamaan toista tuhatta markkaa, niinkuin jokawuotisista tileistä woipi nähdä. Mutta jos se on tullutkin maksamaan paljon, niin on se myöskin pysywä muisto Yhdistyksen toiminnasta. Enimmän ihailtawat owat ne kaksi tammipuuta, joista toinen jo muodostaa niin leweän latwuksen, että sen siimeksessä woipi useita henkilöitä istua, ikäänkuin jonkun katoksen alla.
Kun Yhdistyksen warat owat wiime wuosina olleet kowin niukat, ei puistoakaan ole woitu niin hywin hoitaa kuin suotawa olisi ollut.
Tyrwään Puutarha-Yhdistyksen jäseninä kuluneina kahtena wuosikymmenenä owat olleet seuraawat kansalaiset:

Yhdistyksen jäseneksi pääsi hyvämaineinen tyrvääläinen 17 vuotta täyttänyt henkilö. Ja paljonhan siellä näkyy olevan tuttuja nimiä. Kauppiaita, apteekkari, opettaja, maanviljelijöitä rouvineen.
Puutarhayhdistyksen puiston sijainti on minulla hiukkasen epävarmaa, mutta veikkaus on Hopun takana oleva alue. Saattaa olla että olen ihan metsässä arvaukseni kanssa. Jos tiedät oikean paikan laita vinkki kommentteihin!

Lähteet
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet, Tyrvään Sanomat
Aamulehti 23.4.1887

Valokuvan arvoitus - Kuka on Liisi?

Appiukkoni kuolinpesässä vuonna 2003 meille jäi myös kasa mielenkiintoisia valokuvia. Valokuvien omistaja oli hänen toinen vaimonsa, joka oli kuollut 1976. Valokuville en ole tässä vuosien aikana ehtinyt / jaksanut/ viitsinyt vielä tehdä mitään muuta kuin osan skannata. Huvin vuoksi ja uteliaisuuttani laitoin yhden kuvan Facebookin ryhmään "Tampere vanhoissa kuvissa". Ajattelin että kuvassa oleva henkilö saattaisi olla joko tamperelainen tai ainakin jonkun tamperelaisen tunnistama.

Kuvaan on kirjoitettu: "Ystävyyden osoitukseksi Taimille! Tre 25.3.-46 Liisi"
Taimi oli appiukkoni puoliso. Mutta kuka on tämä Liisi? Sitä lähdin selvittämään.
Kuvan ensimmäiset kommentit kiinnittivät huomion balettitossuihin. Joista työkaverini, itsekin balettia aikanaan tanssineena, kommentoi tossujen olevan sota-ajan jälkeiset, hienommat tossut kuin mitä taviksilla oli.

Ensimmäisissä kommenteissa jo ehdotettiin olisiko kyseessä Liisi Hallas, kuuluisa tamperelainen balettikoulun johtaja ja itsekin primaballerina. Sain vinkin että voisi kysyä Tampereen kaupungin kuva-arkistosta, Siiristä, jonne lähetinkin heti kysymyksen. "Voisiko kyseessä olla Liisi Hallas?". Vastaus oli että heillä on vain yksi kuva Liisi Hallaksesta ja tässä kuvassa ei ole heidän mielestään Liisi Hallas. Mutta että heillä on myös vasta 10 % kuvamateriaalista käytynä läpi, joten varmuutta ei osata sanoa jos vaikka myöhemmin tulisikin kuva Liisistä vastaan. Eli ei olisikaan. Kunnes pari päivää myöhemmin FaceBookiin tuli viesti että "kaveri tunnisti, on Liisi Hallas."
Sitten alkoi tulla viestiketjuun muisteloita:

"Asuin 40 ja 50 luvuilla Pispalanharjulla. Liisi asui myös siellä. Hänellä oli silloin niin eksoottisia siamilaiskissoja."

"Kävin Liisi Hallaksen tunneilla 1950-60 lukujen vaihteessa siihen aikaan hänellä oli karkeakarvainen mäyräkoira ja tapana sanoa, että hänen koiransakin nostaa koipeaa tyylikkäämmin kuin te. Ankara mutta toisaalta myös huumorintajuinen."

"Ankara oli. Muistan. Tampereen Teatterin yläkerrassa varvasteltiin."
"Kävin kanssa Liisin tunneilla,oli vihainen äidilleni kun antoi minun jättää balettikoulun kesken.Hämäriä muistoja kanssa että oli vaativa opettaja."

"Muistan kanssa sen mäyräkoiran, eikös ollut joskus tunneillakin.."

"Vuonna 2009 näkyy olevan julkaistu kirja " Tanssiva tehdaskaupunki - yli vuosisata taidetanssia Tampereella " Sen takakannessa on nettitiedon mukaan Liisistä juuri tuo sama kuva!."

Eli Bingo!
Ja eikun kirjaa tilaamaan! Kirjan on kirjoittanut Minna Saari, julkaisija on Sisä-Suomen tanssin aluekeskus / Pirkanmaan Tanssin Keskus ry vuonna 2009. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Kirjassa käydään läpi sekä tanssimisen historiaa Suomen näkökulmasta, Tampereen tanssikurssien järjestämisiä 1800-luvulla ja miten balettitaide kehittyi Suomessa. Edvard Fazer perusti Suomalaisen Oopperan yhteyteen balettiryhmän 1922, joka nosti baletin arvostusta. Liisi kiinnitettiin balettiin heti ensimmäisenä vuonna solistitanssijaksi. Liisi Hallas esiintyi ensimmäisen kerran tampereella 1929 Tampereen Työväen teatterissa Elo Kuosmasen kanssa. Seuraavan kerran hän esiintyi 1931 Tampereen Teatterissa.

Sodan seurauksena Liisi Hallas päätyi Tampereelle. Hän oli syntynyt Helsingissä 15.12.1901 ja hän oli saanut parhaan klassisen baletin koulutuksen maassamme. Hän oli opiskellut Helsingin Tanssiopistossa kuuluisien venäläisemigranttien ohjausksessa ja jatkanut vielä opintojaan Elo Kuosmasen johdolla. Häntä pidettiin loistavana luonnetanssijana. Hän toimi myös baletin apuopettajana. Tampere oli tullut tutuksi kiertueilla ja lisäksi hän oli tehnyt Tampereen Teatteriin koreografioita. 1939 Liisi tuli sotaa pakoon Tampereelle ja sai paikan Lokomon piirustuskonttorissa. Baletin opettajaksi hänet keksi Verna Pahlman, joka piti voimisteluopistoa Lottalassa keskustorilla. Hän keräsi viiden tytön ryhmän, joille Liisi Hallas alkoi opettaa klassista balettia.Vuonna 1941 Liisi aloitti oman koulunsa Tampereella.

Samaan aikaan tuli takaisin kotiinsa Tampereelle myös Ester Naparstok, joka aloitti omassa kodissaan balettikoulun heti tullessaan Tampereelle 1939. Hän oli asunut Saksassa ja tehnyt soolokiertueita eri tanssiryhmissä. Hän edusti lähinnä vapaata tanssia, mutta oli kiinnostunut myös kaikista liikunnan uusista suuntauksista.

Molempien kouluista tuli useita tanssin ammatikseen valinneita ja myös ulkomaille uraa luomaan lähteneitä. He myös kasvattivat seuraavan sukupolven tanssinopettajat Tampereelle. Liisi Hallas opetti lähinnä perinteistä balettia. Hän myös suunnitteli teatterille koreografioita.

Liisi Hallaksen koulu toimi perustamisen jälkeen Lottalassa, josta se siirtyi Raittiustaloon ja viimein sai harjoitustilat Tampereen Teatterin vintiltä 1951. Liisi Hallas tarjosi lopulta kouluaan Tampereen Teatterin hallintaan ja tarjous hyväksyttiin 1964. Liisi toimi vielä Tampereen Teatterin Liikunta- ja Balettikoulun johtajana vuoteen 1966 asti.

Liisi Hallakselle on myönnetty Pro Finlandia kunniamerkki 1956. Hän menehtyi 18.8.1984

Lisätietoja Liisistä:
Wikipedia teksti Liisi Hallaksesta
Pitkä lista esityksistä Kansallisopperassa, joissa Liisi Hallas on ollut mukana tanssijana.
Ruth Matso oli Liisin oppilas. Ankarasta opettajasta oli "uutinen" YLE:llä 2009.
Tammerkoski-lehti No 1/1968 sisältää myös jutun Liisistä.
Liisi löytyy Helsingin syntyneitten luettelosta 15.12.1901 (SSHY jäsensivut)
Liisin viimeinen leposija ja hautakivi löytyvät Kalevankankaalta. (Facebook)

Tyrvään olutpanimo - Tyrvis Bryggeri

Panimosta ovat viisaat kirjoittaneet jo aikanaan, joten tämä on enämpi kooste ja sukututkijan näkökulman mukaan tuominen. Pahoittelen jo etukäteen lehtileikkeitä joita en jaksanut kirjoittaa auki. Jos ette saa selvää, kommentoikaa niin yritän saada kirjoitettua ne. Minusta oli vain mukava saada tuo asianomaisen hakemus näkyviin.

Tyrväälle panimon perusti porilainen oluttehtailijan leski Amanda Vilhelmina Juhantytär Söderman (s. 26.4.1839 Pori). Hänen miehensä Gustaf Johansson (s. 15.10.1834 Ruotsissa) omisti Porissa olutpanimon yhdessä Vilhelminan äidin, merimiehen leski Wilhelmina Södermanin (s. 1.7.1816 Pori, k. 23.9.1881 Pori) kanssa. Tästä syystä heidän olutpanimoaan sanottiin joko Södermans Bryggeri tai Johanssons Bryggeri. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että heidän oluttansa ei pullotettu, vaan myytiin ainoastaan tehtaan omassa anniskelupaikassa, joka oli myös lukusali. Omistajat myivät tehtaan 1879, mutta Gustaf jäi tehtaalle oluenpanijaksi. Vain muutama kuukausi myöhemmin Gustafille tapahtui tehtaalla onnettomuus, johon hän kuoli Porissa 12.3.1880.

Amanda Vilhelminan ja Gustafin tyttäret muuttivat äitinsä kanssa Tyrväälle joulukuussa 1883. Tekla Emilia (s. 8.7.1860 Pori), Augusta Wilhelmina (s. 25.4.1863 Pori), Hilda Sofia (s. 15.5.1871 Pori) ja Anna Henriette (s. 2.2.1873 Pori, k. 28.12.1884 Tyrvää). Poika Oskar Frithiof (s. 16.2.1874 Pori, k. 8.8.1879 Pori) kuoli jo Porissa pienenä. Vilhelmina vuokrasi tontin tehdasta varten 25 vuoden vuokra-ajalla. Tehtaan nimenä oli Vilhelmiinan aikana A. W. Johanssons Ölbryggeri.

Marraskuussa 1885 Vilhelmiina muutti tyttäriensä kanssa Tampereelle ja myi tehtaansa Loviisasta tulleelle Johan Bernhard Lindbergille (s. 5.9.1847 Loviisa, k. 5.8.1896 Tyrvää) ja hänen vaimolleen Maria Fåhraeus (s. 25.12.1852 Kalmari Källa Ruotsi). Rouvan veli August Fåhraeus (s. 29.4.1867) tuli myös panimolle töihin. Oluenpanijoina toimivat sekä rouva että rouvan veli. Lindberg laajensi ja paransi panimon tiloja ja rakensi uuden komean päärakennuksenkin. Valitettavasti toimeliaaksi mainittu, joskin jonkin aikaa sairastanut Lindberg, kuoli vain 48-vuotiaana. Pariskunta oli tehnyt testamentin, joka Lindbergin kuoltua siirsi vaimolle koko omaisuuden eli panimon ja vuokrasopimuksen. August lähti panimomestariksi muualle, joten uusi panimomestari tarvittiin. Loimaalta tulikin 1897 Theodor Aleksander Joelinpoika Karström (s. 22.3.1873 Turku), joka kuitenkin jo seuraavana vuonna muutti Sortavalaan.

Rouva meni kihloihin 24.8.1897 ja uusiin naimisiin tohtori Tyyni Emil Jokisen (s. 26.6.1866 Helsinki, k. 17.8.1937 Helsinki) kanssa 26.1.1898. Tohtori Jokinen hoiti Tyrväällä v.t. piirilääkärin tointa. Hän oli aikaisemmin hakenut mm. Hämeenlinnan kaupunginlääkärin virkaa. Maria Lindberg myi panimonsa ja tohtori Jokisen kanssa he muuttivat ensin Alavudelle, jossa Jokinen toimi kunnanlääkärinä pari vuotta. Sieltä he muuttivat kesällä 1900 Helsinkiin, jossa Jokinen toimi mm. henkivartiokaartin 3:s Suomalainen tarkka-ampuja pataljoonan lääkärinä sekä hoiti yksityisvastaanottoa. Tyrvään panimon nimenä oli Lindbergien aikana John Linbergs Ölbryggeri.

1.1.1898 panimon omistajuus siirtyi Carl Johan Edvard Carlssonille (s. 23.8.1849 Köping Ruotsi). Hän oli tullut Ruotsista Tammisaareen toukokuussa 1887. Tammisaaressa hän oli panijamestarina C. F. Hultmans Porterfabrik Ab:llä. Hänen vaimonsa Augusta Charlotta Lundholm (s 3.12.1849 Karlskyrka Ruotsi) kanssa heillä oli ainakin seitsemän lasta, joista vain kaksi oli elossa heidän muuttaessaan Tyrväälle. Mukana muuttivat Gunhild Augusta Constance (s. 23.6.1880 Tukholma) ja Bengt Ivar (26.4.1890 Tammisaari Hankoniemi).

Kauppasumma oli 80 000 mk, joka olisi Tilastokeskuksen mukaan nyt n. 380 136 euroa (jos oikein osasin laskea). Ja kauppaan ei kuulunut Lindbergin rakennuttamaa päärakennusta, jonka Carlsson kuitenkin vuokrasi. Panimon nimenä oli Carlssonin aikana Tyrvis Porter- och Ölbryggeri, Edv. Carlson.

Tässä pari panimon mainosta sen ajan lehdistä:



Panimolla valmistettiin oluen lisäksi limonadeja ja simaa, joskin porteria vasta Carlssonin tulessa. Panimon tuotanto ja tuotteiden kulutus lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Ja se herätti Tyrvään raittiusyhdistyksen vastustamaan tätä jumalatonta menoa. Oluenmyynti- ja valmistuskieltoa ajettiin tarmokkaasti myös lehtien palstoilla. Tässä muuan kirjoitus Sanomia Turusta 17.12.1881, joka siis oli lehdessä jo ennenkuin ensimmäistäkään panimoa oli Tyrväällä:

Carlssonin aikana myyntirajoituksia saatiin mm. markkinapäiville, mutta valmistus jatkui. Carlssonin edellisiltä omistajilta vuokraama talo paloi kokonaan 18.3.1903. Talossa piti juhlia isännän nimipäiviä ja rouva oli laittautumassa. Hän päätti vielä laittaa hiuksiaan ja spriilampulla lämmitti käherrysrautoja, kun yhtäkkiä huomasi verhojen olevan tulessa. Panimo saatiin säästettyä mutta talo paloi kokonaan. Carlsson perusti 1903 Tampereelle yhdessä muiden osakkaiden kanssa Oy Uusi Oluttehdas, jonka toiminta kuitenkin loppui jo 1907.

Tyrväällä toiminta jatkui kuitenkin kunnes tuli aika keskustella tonin vuokra-ajan jatkamisesta 1905. Kuntakokous sai eteensä joulukuussa 1905 Carlssonin pyynnön saada edelleen vuokrata maapalstan.

Ja kuntakokouksen päätös asiaan kuului:

Ja asiasta keskusteltaessa toivottiin koko maahan saatavaksi kieltolakia. Lopputulos oli siis ettei vuokrasopimusta uusittu. Carlsson ja Tyyni Jokinen (joka siis edelleen omisti päärakennuksen ja oli toisena tontin vuoraajana) yrittivät saada panimolle jatkoaikaa. Tähän liittyy mm Vammalan kauppalan perustaminen, josta Timo Jokiaro kirjoittaa Tyrvään Oluttehdas kirjassaan. Olutpanimolle annettiin aikaa 14.3.1907 asti siirtää rakennukset ja tavarat pois tontilta, jonka jälkeen kaikki tontilla olevat tavarat ovat kunnan omaisuutta.
Tällä välin Carlsson lopetti panimon toiminnan ja se asetettiin konkurssiin. Tampereen Sanomissa kutsuttiin velkojia kokoon 10.2.1906:

 Lehdessä oli kuulutus julkisesta pakkohuutokaupasta 15.2.1907:

Pakkohuutokaupasta osti mm Herman Ulvén limonadin tekovälineet pitämäänsä kievariin ja alkoi myydä limonadeja ja vesiä.

16.3.1907 poliisi Hugo Suvannon johdolla aloitettiin panimon hajoittaminen. Viidessä päivässä oli tehdas purettu, kaikki rakennukset ja laitteet siirretty aiotun Vammalan kauppalan ulkopuolelle ns Tynnyrimäkeen.

Kaksi viikkoa myöhemmin senaatin päätös kauppalan perustamisesta tuli. Samalla myös Tyrvään yhteiskoulu teki kunnalle anomuksen saadakseen koululle oluttehtaan tontin. Ja tähän pyyntöön myönnyttiin. Tontille rakennettiin puinen koulurakennus.

Panimon toiminnasta ja tuotannosta kertoo sivusto, jossa on paljon tietoa olutalan keräilijöille ja muille kiinnostuneille.

Voit ladata tuon Timo Jokiaron kirjoittaman Tyrvään Oluttehdas kirjan itselleen pdf-tiedostona. Kannattaa!

Lähteet:
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet
Jokiaro Timo, Tyrvään Oluttehdas, 1965
Nälkälänmäen urheilusosiologianlaitoksen sivut
Tyrvään, Porin, Alavuden ja Tammisaaren rippikirjat.
Panimon tarkemmat paperit paloivat kunnan arkiston mukana 1918.

Pähkinä, Hyvikki ja Maituri! Tulkaa lypsylle!

Viime vuonna siirrettiin Faba OSK -arkisto Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Keväällä olikin Hämeenlinnan sukututkimusseuran luentoillassa kertomassa FM Hilja Toivio kantakirjahevosista ja niiden jalostuksesta. Arkisto on laaja ja siihen aion vielä joskus tutustua ihan mielenkiinnosta. Vaikka en siis karjanhoidosta yhtään mitään ymmärrä.

Lehmien ja sonnien jalostus alkoi kiinnostaa kun lehmiä alettiinkin pitämään maidon takia eikä enää vain lannan takia. Maitoa lypsettiin aikaisemmin lähinnä kesäaikoina ja tehtiin myös ns. kesävoita. Nyt alkoi navettojen kehittäminen, perustettiin meijereitä ja lypsykarjan ominaisuudet aloivat kiinnostaa enemmän karjanomistajia.

Senaatti aloitti karjanjalostuksen ohjelman 1845. Suomen Talousseura oli tehnyt neuvontatyötä jo perustamisvuodestaan 1797 alkaen mutta sen toiminta oli aktiivisinta Varsinais-Suomessa.

Lehmissä oli alueellisia eroja; idässä kyyttöjä, lännessä ruskeat ja pohjoisessa valkoista rotua. Nämä olivat ns alkuperäisrotuja eli maatiaisrotuja. Valtio alkoi tuoda ulkomaisia lehmiä parantamaan lehmien ominaisuuksia. Ulkomailta tuodut lehmät myytiin huutokaupalla. Monet lehmät jouduttiin lopettamaan kun niissä huomattiin vakavia sairauksia. Maidon tuotanto-ominaisuuksien perusteella valittiin jalostettavat eläimet.

Maanviljelyskouluja perustetiin, joista ensimmäisenä Mustialan maanviljelys- ja meijeriopisto. Siellä toimii nykyään museo.

Sonniyhdistyksiä perustettiin ja niitä tuettiin, sekä oli myös kruununsonneja. 1895 annettiin määräraha sonniyhdistyksille ja jos ei ollut yhdistystä, määrättiin kantasonni. 1903 oli jo 165 yhdistystä. Sonnin tuli olla joko ayshire- tai maatiaissonni, jotta sai valtiontukea rahalainaan sonnin ostamista varten.

Maidontuotannon ja rehun kulutuksen seuraamisesta tuli keskeinen tehtävä Karjan tarkkailuyhdistyksille, joita perustettiin maakuntiin. Valtion karjanhoidon ja eläinsiitoksen konsulentti aloitti työnsä 1896. Hän seurasi keskituotantoa, mutta ei yksittäisten lehmien tuottoa vielä. Perinnöllisyyden merkitys jalostuksessa, rotukohtainen siitos ja jälkeläisten tutkiminen ja ominaisuuksien vertailu nostettiin tärkeiksi asioiksi. Tanskasta (Victor Procsh) tuli ajatus puhtaan rodun jalostamisesta. Suomessakin muuttui käsitys karjarotujen välisestä jalostuksesta ja tähdättiin neljään olemassa olevaan rotuun.

1898 Itä-Suomen karjanjalostusyhdistys perustettiin ja samana vuonna he pitivät karjanätyttelyn. Kantakirjan ylläpito oli yhdistyksellä jalostukseen hyväksyttyjen samanrotuisten sonnien rekisteri, 1904 alkaen myös lehmiä. 1898 oli Tampereella maatiaiskarjanäyttely.

1900 perustettiin Ayshire-karjan jalostusyhdistys.
1904 perustettiin Länsi-Suomen maatiaiskarjan jalostusyhdistys. He järjestivät paikallisia jälkeläisnäyttelyitä eikä aluksi ollut tuotantotietoja.
1905 Pohjois-Savon karjanjalostusyhdistys perustettiin.
1898 Urjalan yhdistyksessä aloitettiin maidon rasvaprosentin seuranta. He olivat edelläkävijöitä ja heillä oli myös tarkastuskarjakoita.

Hilja Toivion kertoessa rodunjalostuksesta mietin kokoajan myös samaan aikaan kehittynyttä ajatusta ihmisroduista, rotupuhtaudesta ja yli-ihmisestä. Varmaankin vaikutti myös eläinten jalostamisessa.

Kesällä löysin Jokioisten pienviljelijäkoulun kirjaston poistokirjan Länsi-Suomen karjan kantakirja XXXI. Äidille perusteltuani miksi haluan maksaa tuosta kirjasta tuo pyydetyn 50 senttiä, poistuin kirjan kanssa tyytyväisenä.

Kirjassa on vuonna 1947 kantakirjaan hyväksytyt, palkintoluokkaan hyväksytyt ja valioluokkaan hyväksytyt lehmät ja sonnit. Kirjassa on myös hyväksymisperusteet, sekä mikä hauskinta, lehmien ja omistajien nimet. Kyllä! Tässä kirjasta poimimiani tyrvääläisiä nimiä. Voi olla että en huomannut kaikkia.

v. 1947 L.S.K:n kantakirjaan hyväksytyt sonnit
V.E. Suomela, Tyrvää
11896 Nuija s. 10.7.1945 Tyrvään Pällillä. is (irtosarvet, otsakarvasta huomattavasti näkyvät nahkasarvet), r (ruskea), syvä eturuumis, selässä pehmeyttä, lautasessa laskevuutta.
Emä: Heluna  71770 P. isä: Sahuri 11095

Vataan sonniyhdistys, Tyrvää
11897 Uljas s. 18.11.1943 Tyrvään Kurjella.
Ns (pienet nahkasarvet, sarveisnappi tai rupia), vlr (vaaleanruskea), syvä eturuumis, vankka selkä, leveä lautanen, takasyvyydessä toivomisen varaa.
Emä: Kilpa 48964 P. isä: Levari 9383 P.

Eero Kallio, Sammaljoki
11958 Utu s. 29.5.1944 Karkun Koivun Pentillä.
N (nuti), vlr, syvä eturuumis, suora selkä, takasyvyydessä toivomisen varaa.
Emä: Aave 36288 V. Isä: Opas 10996

Oskari Kallio, Sammaljoki
11959 Terva-ukko s. 11.9.1944 Karkun Hurulassa.
is, vkr (voikonruskea, hyvin vaaleanruskea), litteä rinta, suora selkä, lyhyt lautanen, hyvä takasyvyys.
Emä: Leimu 52169 V. Isä: Terva-Harsti 11000 P.

P. Haapiseva ja Helmi Perttuli, Sammaljoki
11960 Ukkeli s. 6.9.1943 Huittisten Pöyrillä.
N, vlr, vankka selkä, kattoa lautasessa, vankka.
Emä: Tessu 51791 P. Isä: Ukke 9441

v. 1947 L.S.K:n kantakirjaan hyväksytyt lehmät
Antti Perso, Tyrvää
80356 Alsike s. 15.3.1941.
N , vlr, syvä eturuumis, hyvä lautanen.
Apu 53346 P. Pekki 9326
1945-46: 3895 (maidontuotanto) - 167 (voin määrä) - 4,3 (maidon rasvapitoisuus), 59 (5 kuukauden suhteellinen maidontuotanto).

Olavi Salli, Tyrvää
80357 Herttike s. 5.10.1941.
s (sarvellinen), r, litteä rinta, terävä selkä, hyvä lautanen.
Satu 46425 Santtu 9449
1945-46: 2848 - 104 - 3,7, 44

Heikki Haunia, Tyrvää
80358 Alsike s. 6.12.1941.
n, vlr, säkävä, pehmeyttä selässä.
Unelma 75481 Tarmo 9450
1945-46: 2352 - 111 - 4,7, 63

I. Heikkilän perik., Tyrvää
80359 Omena s. 27.3.1942.
n, vlr, litteä rinta, kattava selkä, leveä lautanen.
Asteri 54557 Tönö 9157
1945-46:2620 - 116 - 4,4, 62
80360 Orvokki s. 17.7.1942.
n, r, syvä eturuumis, vankka lautanen.
Äyri 58821 Tönö 9157
1945-46:2387 - 107 - 4,5, 50

Ja tätä rataa on selitetty lehmät ja kerrottu omistajat. En vain viitsi kaikkea tähän kirjoittaa, joten kirjoitan vain omistajan ja lehmän nimen. Niitä on niin paljon.

Olga Lippu, Tyrvää - 80361 Kiltti
Saima ja Elli Junnila, Stormi - 80362 Pamppu
Liisa Eino, Tyrvää - 80363 Urpu, 80364 Vaippu, 80365 Ystävä
V. E. Suomela, Tyrvää - 80366 Äly
Eero Harsu, Stormi - 80367 Rassu
H. Rahkila, Tyrvää - 80368 Heta, 80369 Oma
Matti Rahkila, Tyrvää - 80370 Osa
Väinö Hannula, Tyrvää -80371 Juhla, 80372 Jenni, 80373 Juliana
Kalle Satimus, Tyrvää -81101 Kaima, 81102 Musu, 81103 Ylevä, 81104 Äimä
Kalle Virri, Tyrvää -81105 Joulu-Lahja (s. 25.12.1941)
J. Stormi, Tyrvää -81106 Hertta
Jaakko Vettenranta, Tyrvää -81107 Tellu
Rauha Vänni, Tyrvää -81108 Onnike, 81109 Opas
Lydia Iso-Ketola, Tyrvää -81110 Pähkinä, 81111 Pulmu
Tuure Vänni, Tyrvää -81112 Oma
Paavo Rahola, Tyrvää -81113 Manteli
A. Niemi, Tyrvää -81114 Hento
Otto Seppä, Tyrvää -81115 Apila, 81116 Kilpi, 81117 Paija
Risto Rydman, Tyrvää -81118 Einike
Artturi Ojanen, Tyrvää -81119 Nuppo
Eino Karimäki, Tyrvää -81120 Ulla, 81121 Kiva
Otto Innilä, Tyrvää -81122 Eine, 81123 Hyvikki, 81124 Leikki, 81125 Lelu
Hopun tila, om. Tyrvään kunta, Tyrvää -81126 Soma, 81127 Nätti
V. Ritalan perik. Kiikka - 81128 Mustike, 81129 Leikki, 81130 Leimu
Veljekset Hohko, Tyrvää -81131 Silsu, 81132 Tilhi, 81133 Hertta
Väinö Pakula, Tyrvää -81134 Julia
Konrad Punto, Tyrvää -81135 Maituri
Timo Rosila, Tyrvää -81136 Manteli, 81137 Luumu
H. Sallin perik., Tyrvää -81138 Onnikki, 81139 Poukka
Alina Vesterlund, Sammaljoki - 81140 Tuula
Eero Kallio, Sammaljoki - 81141 Nella, 81142 Yökkö, 81143 Ääni
Oskari Kallio, Sammaljoki - 81144 Tokka, 81145 Unelma
E. T. Kuutti, Sammaljoki - 81146 Urpu
Taisto Härmä, Sammaljoki - 81147 Ahkera
Helmi Perttuli, Sammaljoki - 81148 Hippa, 81149 Ilona, 81150 Tepsa
J. Ranta, Vammala, Vihattula - 81217 Tädike
V. Lehtola, Tyrvää -81218 Terho, 81219 Tuttu81220 Tainikki, 81221 Tippa
Kalle Poussa, Tyrvää -81222 Lilli, 81223 Mansike
Valtteri Jarkko, Tyrvää -81224 Manteli, 81225 Nukke
K. Riipan perik., Tyrvää -81476 Orvokki, 81477 Palmu
Viljo Vieras, Tyrvää -81478 Oma
Toivo Perso, Tyrvää -81479 Hertta
Kalle Äijälä, Tyrvää -81480 Mansu, 81481 Ulpu, 81482 Pulmu
Atte Koivuniemi, Sammaljoki - 81791 Suvike, 81792 Peilike
Väinö Yli-Houhala, Vammala, Houhajärvi - 81793 Lemmikki, 81794 Lumikki
Olavi Suomela, Illo - 81795 Fauni, 81796 Silla
Hannu Suoniemi, Illo - 81797 Mansike

Jos jonkun mainitun lehmän tiedot kiinnostavat laita viestiä kommenttilaatikkoon. Kirjassa on myös aakkosluettelo eläinten omistajista joita on siis melkoisen laajalta alueelta Länsi-Suomesta.

Lehmiä aakkosjärjestyksessä.

Tähän liittyy läheisesti myös meijerien perustaminen, josta ehkä toisella kertaa.

Lisätietoja:
Arkistolaitoksen akti 1/ 2013 sivut 12-13 kertovat Faban arkistosta. (pdf)

Länsisuomenkarjan terveysominaisuudet, Niemi Heta, 2014 (pdf)
Lapinlehmien tuotantotulosten kehittäminen Pelson karjassa, Niinikoski Heli, 2008 (pdf)

Alkuperäisrotujen säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat, Karja Miia ja Lilja Taina (toim.), 2007 (pdf)

Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus - Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Maijala Kalle (toim.), 2002 (pdf)

Satakunnan Karjakerho ry palkitsi 2014 parhaan karjan, Alueviestin juttu aiheesta. He viettivät myös 90-vuotisjuhlaansa marraskuussa.

Sarka-museo Loimaalla.

Penkkijärjestys se olla pitää

Vuonna 1665 tammikuun 23 päivänä vahvistettiin Tyrvään emäkirkon penkkijärjestys.
Miesten puolen penkkijärjestys oli suraavanlainen niinkuin minä olen nimet tunnistanut. Mahdolliset virheet ovat ihan omiani ja mahdollisista virheistä saa huomauttaa! Pyrin ne sitten korjaamaan.

Kuvat löytyvät Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta:
Sivu 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662229
Sivu 2  http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662230
Sivu 3 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8662231

Benka nummer	Byyans namn	Storägonger
1.	Ruotzila	Wälbn Christopher Burmeister	9.	Hätilä	Josef Thomasson
	Raucko	Wälbn Gustaf Grass		Wehmas	Andreas Läycki
2.	Ekois	Wälbn Herman Lods		Wihattula	Henrich Henricsson
	Tyrvisby	Johan Rosensabel		Lousaja	Jöran Uossoj
	Laukula	Ryttmestare Kunlman		Soinila	Simon Ruuticka
3.	Yhteinen penkki		10.	Nändoila	Henrich Henrichsson
	Wihattula	Jacob Israelsson		Wehkacorpi	Påhl Mårthensson
4.	Tyrwisby	Isaacg Abrahami		Mielaaniemi	Johan Huisu
	Sama	Påhl Russ		ibid	Jacob Laarsson
	Rautajoki	Jacob Israelsson		Meskala	Simon Micelsi
	Haunia	Pafvel Egelb: Staari	11.	Kijkanoja	Thomas Pesti
	Jaamala	Sigfrid Sigfridsson		Kaucoila	Thomas Soucoi
5.	Humaloja	Bråwed Månsson		Pohjala	Thomas Jörnsson
	Kaukoila	Michel Gostafss.		Kijcka	Peer Olofsson
	Haunia	Carl Jöransson		Nuupala	Erich Teucku
6.	Laucula	Richard Hendrich Abraham Michelsson	12.	Riddarla	Anders Michelsson
	Tala	Simon Ehrsson	13.	Liuhala	Johan Matzsson
	Meskala	Peer Jacobsson		Caltzila	Hans Råsilan
	Teuckula	Michel Jöransson		ibidem	Jören Salli
7.	Kijmajerfwi	Henrich Greelsson		Tyrfwisby	Thomas Toiwoi
	Nefwoi	Påhl Thomasson		Caltzila	Pehr Lomma
	Skinnarla	Matz Matzsson	14.	Leiniälä	Erich Katara
	Råijsmala	Matz Ehrsson		Tyrfwisby	Peer Pucki
	Kickerlä	Matz Jacobsson		Tapiala	Peer Påålsson
8.	Wackala	Sigfrid Mårtensson		Låusaja	Henrich Härmä
	Ibid:	Thomas Thomasson		Wihattula	Johan Simonsson
	Leicku	Mårthen Peersson	15.	Hannula	Sigfred Henricsson
	Kijmajerfwi	Matz Peersson		Järfwenpä	Jören Satimus
	Sammaljoki	Henrich Kuuti		Comerola	Pohl Rypa
				ibid:	Påhl Comero
				ibid:	Erich Sänsöj
16.	Roismala	Erich Andiljalaj?	19.	Liuhala	Henrich Seppä
	ibid	Matz Nappari		ibid	Thomas Rekola
	ibid	Erich Hyrcki		ibid	Henrich Erickilä
	Kahimala	Eskil Simonsson		Calliala	Matz Wähä Sipi
	Calliala	Jacob Sarcoini		Gudmundila	Carl Runni
17.	Leicku	Thomas Kimpa	20.	Kaucoila	Jören Hohkoi
	Kijmajerfwi	Peer Pertula		Wackala	Jörn Påhlsson
	ibid.	Mårthen Siukoj		Leicku	Matz Sigfridsson
	Liuhala	Dionysius Jacobsson		ibid	Matz Michelsson
	Meskala	Erich Hårila		ibid	Thomas Sigfridsson
18.	Caukoila	Matz Johansson	21.	Caltzila	Stefan Hansson
	ibid	Claes Thomasson		Ojansu	Clemet Rahman
	Kijmajerfwi	Michel Kucku		Tyrwisby	Simon Pakila
	Paawila	Henrich Jöransson		Sammaljoki	Brusius Bengtsson
	Wehmas	Carl Jöransson		Ulfwi	Jören Ericksson
2. Raaden uppå manfolck sidan med lilla gången
1.	Wehkacorpi	Erich Andersson	6.	Håipåla	Henrich Thomasson
	Martila	Jören Erichsson		ibid	Jacob Oskura
	Wataja	Jören Reku		ibid	Sigfrid Skyttä
2.	Martila	Matz Traki		Warila	Olof Eskilsson
	ibid	Thomas Håppu		Tårmila	Olof Haila
	Calliala	Påhl Pirane	7.	Kijka	Henrich Jöransson
3.	Orfwoila	Mårthen Fransson		Laucula	Thomas Nurki
	Laukula	Johan Hålpi		Nändöilä	Johan Cnutsson
	Ekois	Thomas Thomá		Kilpijoki	Påhl Call
	ibid	Simon Ersson		Gudmundila	Jören Potj
4.	Rauko	Sigfrid Nysylä	8.	Haapaniemi	Matz Greelsson
	Calliala	Sigfrid Tassari		lousaja	Jören Witros
	ibid	Johan Köpeli		Wehmas	Hans Willi
	Teuckula	Mårten Hultinen		Mielanniemi	Johan Houttu
	Soukoi	Mårten Matzsson		Ulfwi	Peer Ehrsson
5.	Roismala	Erich Torra	9.	Buondila	Bertol Puntå
Kimajerfwi	Jören Såppa		Teuckula	Thomas Såppa
	Laucula	Johan Johansson		Hannula	Jacob Apianen
	Newoj	Henrich Keroi		Leicku	Carl Koiralan
	Hapaniemi	Sigfrid Michelsson		Laucula	Påhl Påhlsson
10.	Ekois	Henrich Hendrsson	16.	Warila	Thomas Michelsson
	Kijkoi	Erich Thomasson		Gudmundila	Peer Dionysiusson
	ibid	Michel Matzson		Tormila	Hans Mårtensson
	Wihattula	Bertel Cuuti		Winckilä	Erich Eriksson
11.	Lousaja	Påhl Jörnsson		ibid	Anders Göösti
	Winckilä	Påhl Thomasson	17.	Nupala	Thomas Fadderi
	Calliala	Thomas Måttinen		Wihattula	Michel Jörensson
	Nupala	Sofring Carhu		Järfvenpää	Matz Päläinen
	Ekois	Thomas Lukolan	18.	Sammaljoki	Simon Brusiusson
12.	Soinila	Thomas Hendrsson			Johan Hendresson
	Sammaljoki	Sigfrid Hockä
	Calliala	Thomas Haroi
	ibid	Thomas Käki
	ibid	Olof Lyöri	18.
13.	Calliala	Påhl Rauwa
	Ruoxamoi	Bengt Påhlsson
	ibid	Jöran Jarckoi
	Orfwoila	Eskil Suurisilmä	19.
	Kijkanoja	Johan Mårtensson
14.	Kijkanoja	Bertil Tuina
	Houhala	Jörn Puuska
	Koiwula	Jacob Mårtensson
	Tapiala	Henrich Tiuttu
15.	Kijkanoja	Matz Borgari
	Hyckölä	Jacob Eskilsson	20.
	Påussa	Matz Erkilsson
	Wataja	Sigfrid Olsson
	ibid.	Matz Michelsson
3. Raaden tvärtom Riar ved choren på högra sidan
1.	Rekola	Johan Sigfridsson	2.	Håuhala	Johan Hansson
	Tapiala	Jören Ehrsson		Nupala	Henrich Jatzi
	Leiniälä	Jören Bertilsson		Calliala	Anders Kampi
	ibid	Matz Saicka		ibid	Peer Bertilsson Lauri(la)
	Koiwula	Johan Ehrsson		Laukula	Johan Lipu
				Ruoximoi	Marcus Jackinen
3.	Stårmi	Peer Claasson		Warsi	Claas Jöransson
	Lummaja	Henrich Sigfridsson		Caltzila	Anders Harsu
	Ekois	Sigfrid Keickoi		Pohja	Jacob Jöransson
	Vataja	Matz Brusiusson		Harsu	Matz Jörensson
	Ikola	Jöran Hendrsson		Isojerfwi	Thomas Roicka
				Leiniälä	Matz Pampu
4. Raaden tvärtom Riar ved choren uppå wenstra sidan
1.	Calliala	Jören Juusela	3.	Laukula	Henrich Kårcki
	Kinnarla	Lars Poussa		ibid	Matz Leiniläs
	Lummaja	Matz Erichsson		ibid	Jören Såtka
	ibid	Erich Erichsson		Ekois	Henrich Junnilas
	Skinnarla	Henrich Jörensson		Råismala	Sigfrid Juntilas
2.	Ungerla	Simon Hansson
	Nupala	Peer Swensson
	Buondila	Jöns Prijki
	Soukoi	Johan Simonsson
	Jarfwenpä	Jacob Kuckoj

Kuva: Museovirasto, kuvattu ennen 1997 tulipaloa.

Museoviraston sivuilta linkitetty kuva alttarille päin.

Minulla on ainakin postikortti, jonka olisin voinut skannata tähän kuvaksi, mutta en nyt lähtenyt sitä hakemaan. Nämä olivat niin hienot kuvat. Jos eivät saa jäädä niin poistetaan sitten.

Lähteet:
Arkistolaitoksen Digitaaliarkisto
Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelot Tyrvää ja Kiikka, joista tarkistin itselleni epäselviä nimiä.

Naisten penkkijärjestys tulee aikanaan.

Tyrvään hautausmaan julkkikset - Eino Miilunpalo

Vammalan hautausmaalla lepää yksi henkilö, joka on ihan pakko nostaa esiin. Hän oli merkittävä henkilö monen tyrvääläisen koulutaipaleella. Vammalan lukion rehtorina toimi minunkin siellä laahustaessa Eino Miilunpalo eli Mono. Hän oli minun muistikuvani mukaan asiallinen ja huumorintajuinen mies. Pelkkiä hyviä muistoja minulla on Monosta. Kun huomasin hänen hautansa tuolla kirkolla, pysähdyin hetkeksi muistelemaan syvän kunnioituksen vallassa.

Marko Vesterbacka kirjoitti kirjassa "Kirjava kaupunki - tarinoita Vammalasta Monosta mukavan muisteluksen, josta tässä vain lyhyt lainaus:

"Suuren reputuksen aikaan rehtorina oli Eino Miilunpalo eli Mono, joka opetti pojille liikuntaa. Lempinimensä Miilunpalo hankki pitämällä hiihtokenkiä jalassaan läpi talven. Kun hiihto jäi myöhemmin kouluopetuksessa vähälle, suorien housujen seuralaisina nähtiin useimmiten lenkkarit tai kumisaappaat."

Kivenvieritys -blogissa Pekka Turtiainen kirjoittaa mukavasti ja mielenkiintoisia muisteloita vuosien varrelta. Hän kirjoittaa myös lyhyesti Monosta:

"Opettajat alkoivat kyllästyä luokkien suureen kokoon, niinpä Miilunpalon Einon tultua rehtoriksi päätettiin perustaa uusi, viides rinnakkaisluokka. Sen tunnus oli II E."

Dionysoksen kevät -blogissa Hanhensulka kertoi itsestään ja vaikka hän ei paljoakaan Monosta kirjoita, mutta muista opettajista kylläkin....

Eri lähteistä olen tullut siihen päätelmään että Monon sydäntä lähellä oli liikunta (Vammalan Seudun Voiman moukarinheiton mestaruus 1957) ja Sastamalan Reserviupseerit ry:n toiminta.

Terveisiä Monolle sinne pilven reunalle! Laitatko sielläkin pojat hyppimään käskyllä "ratsaille käy!"



Eino Ilmari Miilunpalo s. 17.9.1927, k. 8.5.2005

Heffata koulu Huittisissa

Edellisen Heffata-jutun jälkeen löysin lisätietoja paljonkin ja jopa uusia sukulaisia! Joten vielä vähän lisää Heffatasta.

1884 Helena Ingelius perusti kuurojen koulun Huittisiin. Koulu toimi aluksi Ison-Pappilan piharakennuksessa, sittemin kirkonkylässä Hannulan talossa ja myöhemmin vuokratiloissa Lauttakylän poikakoululla. Oppilaat majoittuivat ympäristön eri taloissa.

Helena Luoma muisteli koulun aluaikoja lehdessä 01.09.1897 Tidskrift för döfstumma no 5.Ja kertoi ensimmäisestä oppilaastaan Johanna Näppisestä. Artikkeli on ruotsiksi. 
 

Ensimmäiset oppilaat olivat siis Johanna Näppinen Urjalasta, Miina Kallentytär Korkeakosken kylästä Huittisista, Kalle ja Ville Ritala Kiikasta, Edvard ja Ida Huovari Nakkilasta, Frans Huningo Urjalasta, Kalle Hölli Urjalasta, Ida Fagerlund Kokemäeltä, Fredrik Punavuori Huittisista, Thilda Kurula Huittisista ja Evert Niitumäki Punkalaitumelta, Juho Saarelainen Loimijoelta ja Stina Hilden Kangasalta.

Koulun tavoitteena oli oppilaiden konfirmaatio, joka ensimmäisten 12 oppilaan kohdalla tapahtui kesäkuussa 1886. Koulussa oli tällöin jo Helenan lisäksi neiti Anna Ekholm ja pastori E. J. K. Luoma koulun johtajana. Luoma muutti kappalaiseksi Hauholle 1890 ja seuraavana kesänä Helena Ingelius ja Ernst Luoma vihittiin avioliittoon. He jatkoivat koulun toimintaa Hauholla 1892-1894, jonka jälkeen he siirtyivät Jyväskylän vastaperustettuun kuurojenkouluun.

Heffata-koulua kävi sen toiminta-aikana 56 oppilasta. Kouluylihallituksen kehoituksesta koululle asetettiin johtokunta, jossa olivat piirilääkäri Leonard Serlachius, nimismiehen rouva Viktoria Hertzberg, rusthollari Juha Härkälä, talollinen Kustaa Sahko ja talollinen Juha Praadi.

Kouluaikaisia tovereitaan muisteli ja kaipaili myös Hilma Suniva:

Lehteen kun laittoi kirjeen, se tavoitti kaikki haluamansa henkilöt eikä tarvinnut miettiä osoitteita. Kätevää.

Jyväskylän koulussa oli 1896 jo 90 oppilasta:

 01.11.1896 Kuuromykkäin lehti no 7 kannessa on Helena Luoman kuva.

Seuraavalla sivulla kerrotaan Helena Luoman elämästä ja työstä.

Ilman Helena Luomaa olisi moni asia toisin.

Lähteet:
Kansalliskirjasto digitoidut aineistot, Kuuromykkäin lehti
Kansalliskirjasto digitoidut aineistot, Tidskrift för döfstumma
Wallvik, Birgitta: Heffata - Aukene, kuurojen yhdistys Heffata 100 vuotta, 2007

Heffata

Törmäsin tähän, minusta outoon nimeen, Facebookin Wanhaa Tyrwäätä ryhmän kuvissa. Kuva oli aikaisemmin paikalla olleen talon vierestä ja kuvassa oli yhdistyksen jäseniä. Vaikka kuurojen parissa olenkin viettänyt hyvän aikaa, en ollut aiemmin törmännyt tähän Tyrvään kuurojen yhdistykseen.
Sattumalta löysin kesällä myös aikoja sitten loppuunmyydyn kirjan, jota olen etsinyt useamman vuoden "Seitsemän riihen talo. Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa." Kirjan on kirjoittanut Kerttu Ryömä, jonka muistaakseni 80-luvulla tapasin kansalaisopiston viittomakielen kurssilla. Kertun vika ei ollut että päähäni jäivät vain aakkoset ja palava halu oppia lisää. Kirjassa on juttua Ritalan kuuroista ja vuosituhannen vaihteen kuurojen elämästä. Kirjassa on myös jonkin verran juttua Heffatasta. Kirjassa on myös paljon kuvia Ritalasta ja myös kuurojen yhdistykseltä.

Yhdistys perustettiin vuonna 1907. Toimitilat he saivat 1912 vuokratusta ja 1917 lunastetusta talosta, joka oli Vilho Ritalan entinen asunto. Jäsenmäärä oli noin 60 ja siihen kuului kuuroja lähialueilta. Kokoontumisia oli kuukausittain. Talolla järjestettiin esitelmiä, kursseja, hartaushetkiä ja juhlia. Tärkeintä oli muiden viittomakielisten tapaaminen. Ritalan väki oli aina mukana toiminnassa ja mm. järjestämässä majoitusta kauempaa saapuville. Ritalan perheestä on tekstiä myös Kuurojen museon sivuilla. Museon sivuilla mainitaan myös Elma Eklund (myöhemmin Ingnatius), joka muutti miehensä työn vuoksi Huittisiin ja oli myös aktiivisena perustamassa Heffataa.

Huomasin myös kirjan nimeltä "Heffata - aukene: Kuurojen yhdistys Heffata 100 vuotta" jonka on kirjoittanut Birgitta Wallvik vuonna 2007. Mahtaiskohan olla juuri Tyrvään Heffatasta enemmänkin juttua?

Ja lisää etsiessäni löytyi seuraava:

"Kuuro Carl Oskar Malm perusti 1846 Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun Porvooseen. Ensimmäinen kuurojen opetusta koskeva laki säädettiin 1858. Tällöin perustettiin Turun kuurojenkoulu 1862 ja kaksi vuotta myöhemmin Kuopion koulu. Vähän myöhemmin,1890-luvulla perustettiin Mikkelin, Oulun ja Jyväskylän koulut. Tähän aikaan oli myös yksityisiä kuurojenkouluja kuten Huittisten Heffata -koulu sekä Kurikan ja Pietarsaaren kuurojenkoulut. "

Heffata koulu on perustettu 1884 ja se toimi 11 vuotta. Se sai lisääntyvästi valtion tukea toimintaan. Keisarillinen asetus annettiin 1892, jolloin koulu muutettiin Jyväskylään ja siitä tuli kokonaan valtion koulu.

Yhdistys on edelleen toiminnassa, ilmeisestikin, mutta käsittääkseni toiminta on yhdistynyt Tampereen kuurojenyhdistyksen toimintaan. Tämä yhdistys on nykyään nimeltään Tampereen viittomakieliset.

Heffata tulee kuulemma Raamatusta ja tarkoittaa Sinä kuulet.

Aina sitä oppii uutta.

Lähteet:
Seitsemän riihen talo. Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa. Ryömä Kerttu, 1988
Kuurojen museo

Lisätietoja otan mielelläni vastaan.

Oli pientä taukoa

Syistä joita en tässä aloita edes kertomaan olen ollut hieman tauolla kirjoittamisesta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin ja saisi päässä muhivia tekstejä kirjoitettua. Asiat vain vaativat oman aikansa ja paikkansa. Ja elämä on...

Yksi oikein mukava syy taukoon on ollut Hämeenlinnan sukututkimusseuran jäsenlehti ja sen työstäminen. Se jaetaan vain jäsenille. Mutta ainutlaatuinen tilaisuus on ostaa lehti, yhdistyksemme ensimmäinen, 8.8. kotiseutupäivien aikana olevasta järjestöteltasta, jossa olemme mukana. Myymme lehden lisäksi muita yhdistyksen tuottaamia julkaisuja. Ja yritämme houkutella uusia jäseniä. Kyllä, pääsen myös mukaan tapahtumaan ja tapaamaan ihmisiä! Jos tulette käymään niin napatkaa hihasta!

Muuta sisältöä odotellessa tässä tuokiokuvat Hämeenlinnan vanhan hautausmaan puistosta kesäisenä iltana. Sieltä löytyy haudattuina mm paikallisen julkkiksen isä ja maaherra, vain nämä mainitakseni.

On täällä paljon muutakin hienoa mutta jääköön toiseen kertaan!

Muokkaus:
Toivomuksesta siis Hämeenlinnan sukututkimusseuran jäsenlehden sisältö lehdessä numero 1 on seuraava:

Tarinointia Vanajan varsilta
Koleraepidemia Hämeenlinnassa kesällä 1853
Yhdistyksen uudet kotisivut
Isoisä löytyi Finnasta
Aarre kansanrunousarkistosta
Retki Museo Militariaan 20.4.2013
Isomummoni Karoliina
Kevätkauden esitelmät
Kirjoita hyvä tarina!
Pikkupuroja
Yhdistyksen hallitus esittäytyy
Syyskauden 2014 ohjelma
Yhdistyksen julkaisut

Lehti postitetaan jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille. Muut voivat ostaa kaikkien aikojen ensimmäisen lehden perjantaina Hämeenlinnan torilta. Muuta en lehdestä vielä paljasta :-)
Jos siis mietit että lähtisinkö tuon lehden takia torille niin mieti vaan. Siellä tapaa monta mukavaa ihmistä kaupan päälle! Ja mansikkana kakussa on Hämeenlinnan historian viimeisimmän osan julkaisu. Sitä odotan kovasti sillä tiedän että siinä on paljon minua kiinnostavia asioita.

Lisätietoja kotiseutupäivistä löytyy täältä.
Ja kyseisestä esitteestä perjantain ohjelma:

Päivät alkavat jo torstaina ja jatkuvat sunnuntaihin asti. Linkistä voit lukea lisää.
Tervetuloa Hämeenlinnaan!